Talouselämän vaikuttaja Björn Wahlroosin nuoruuteen kuului
partio kuten monen muun suomalaisen vaikuttajan; Jorma Ollila, Sari Baldauf,
Helvi Sipilä ja pitkä lista suomalaisia vaikuttajia. Kun ykköskanavan
haastattelussa Wahlroosilta kysyttiin hänelle tärkeitä arvoja, vastauksena oli
rehellisyys, tehokkuus ja perhe. Samat arvot kumpuavat myös partiotoiminnasta.
Helsingin Sanomien listatessa lasten ja nuorten harrastusten hintoja oli partio
yksi edullisimmista. Yhteiskunnan muuttuessa myös partio on muuttunut, pääkaupunkiseudulla
sen toiminnan pariin pyritään saamaan myös monikulttuuristen perheiden lapsia.
Tämä on merkittävä muutos koska partion taustayhteisönä on usein ollut
seurakunta ja on varmaan vieläkin mutta katto on korkealla ja seinät leveällä.
Oli harrastus mikä tahansa niin merkityksellistä on että jokainen
löytäisi harrastuksen. Muissakin kuin
perinteisiissä yhteisöllisissä harrastuksissa voi löytää saman henkisen ja
saman kiinnostuksen jakavan viiteryhmän. Postimerkkeilijät tai muut keräilyn
harrastajat voivat löytää toisensa netissä. Harrastuksessa missä kohdataan muita ja tavataan viikottain
on myös puolensa. Opitaan sosiaalisia taitoja, toimitaan ryhmänä ja
ryhmäydytään.
Oma partioharrastukseni alkoi 10 vuoden iässä Simpsiön
Karhut lippukunnassa, Majava-vartiossa. Harrastusta kesti pari vuotta kunnes
pianon soiton vapaan säestyksen tunnit ja kitaratunnit veivät voiton
kiinnostuksessa. Partion pariin tuli kutsu vielä 90- luvulla Ahjopartion
hallitukseen missä vierähti pari vuotta. Partioaika on jäänyt mukavana mieleen,
partiossa oli ensimmäisen kerran mahdollisuus opetella johtamista ja vastuuta
pienten vastuutehtävien avulla. Monia kädentaitoja myös harjoiteltiin tosin
vain merimiessolmu saattaisi enää
luonnistua.
Opetushallituksen kädenojennus koulujen kerhotyön kehittämiseksi
ja ylläpitämiseksi on ollut merkittävä. Mitä enemmän nuoria saadaan ohjatun
toiminnan pariin sitä paremmin voimme ainakin yrittää ehkäistä sosiaalista
syrjäytymistä. Haasteellisin tehtävä syrjäytymisen ehkäisemisessä on varmaan
ikäluokassa 15-18.Syrjäytyvä nuori on aina koko yhteiskunnan tappio.
Yhteiskunnan poliittinen tahtotila vasemmalta oikealle on merkityksellinen jos
haluamme tuloksia. Työuran herättävimmät hetket ovat olleet kouluampumiset.
Ensireaktio oli voiko suomalaisessa hyvinvointivaltiossa tapahtua näin.
Seuraavaksi kysyttiin mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Herääminen olisi vain
pitänyt tapahtua ennen traagisia tapahtumia.
Siis kannustamaan ja auttamaan lapsia ja nuoria löytämään
oma juttunsa, oma harrastuksensa. Syrjäytymistä harrastukset eivät yksinomaan
ratkaise, onhan kysymys laajasta ongelmien ja toimenpiteiden vyyhdistä mutta
pienistä puroista virtakin kasva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti