finska och svenska

Kun J V  Snellmanin syntymästä oli kulunut sata vuotta 1906 niin kirjailija Johannes Linnankoski oli voimakkaasti vaikuttamassa siihen että 1906 ja sitä seuranneina vuosina sukunimiä suomalaistettiin. Vaikka Snellman varsinaisesti ei ollut fennomaani oli nimimuutos jatkoa Snellmanin aloittamalle työlle. Niinpä äidin puoleisen isoäidin perhe muutti Forsström sukunimen suomenkieliseen muotoon Muutos lienee tehty enemmän kulttuurisista syistä ja yhteisöllisistä syistä kuin kielellisistä. Muutos ei liene mummin perheessä ollut kannanotto kieleen , siitä kertoo omaa kieltään kortit, kirjeet ja värssykirjat niin suomeksi kuin ruotsiksi.  Mummille oli syntynyt vahva näkemys molempien kansalliskielien oikeutuksesta Suomessa ja niiden osaamisen tärkeydestä. Omaa kieltään asiasta kertoi lapsuuden ja  nuoruuden muistot . Hänen vaikutuksensa on kantanut yli kolmen sukupolven ja näkynyt monin tavoin jälkeläisten koulutuksessa ja työelämässä.

Mediassa on  viimeisten vuosien aikana ruotsinkielen asema Suomessa esitetty etuoikeutena. Kysymys on kuitenkin perustuslaillisesta oikeudesta. Oikeus saada opetusta, koulutusta ja palveluja omalla kielellä. Ymmärrän sen että itäisessä Suomessa runsaan rajakaupan vuoksi on virinnyt keskustelu venäjän kielen tärkeydestä, onhan kaupan ala perinteisesti ollut aloja missä kielitaito on edesauttanut  kaupan sujumista.  Eurooppalaisessa mittakaavassa  maan uskottavuus suvaitsevaisuudessa ja arvomaailmassa mitataan usein suhteessa oman maan vähemmistöihin olivat ne sitten kielellisiä, etnisiä tai muita vähemmistöjä. Vieraillessani Kreikassa kreikkalainen kollega vastasi kysymykseeni Kreikan kielivähemmistöistä ettei heillä ole niitä vaan kaikki puhuvat kreikkaa, väite joutui hiukan outoon valoon matkatessani Ioanninan  kaupungista Metsovoon. Rooman vallan ajoista Vlachit eli aromaanit olivat puhuneet latinanpohjaista romanialle sukua olevaa kieltä. Matkalla Epiruksen alueella Ionanninasta pohjoiseen kävi ilmi että alueelta löytyi myös albanian puhujia. Euroopan unioni antoi jossain vaiheessa hiukan pyyhkeitä Kreikalle siitä että kansallisten vähemmistökielien aseman parantamiseksi ei oltu tehty mitään.  Kesällä 1983 ollessani Sveitsissä asiointi pankissa Luzernissa teki vaikutuksen , virkailijan kanssa sai valita kolmesta kielestä itselleen sopivan vaihtoehdon, sama toistui myös Italian ja Saksan raja-alueella Bolzanossa. Suomalainen keskustelu erityisesti ruotsinkielen asemasta saa mielen apeaksi. Keskustelussa  nostetaan mielellään vasta-argumentit kieltä vastaan. Median kynnyksen toivoisi läpäisevän myös argumentit kielen puolesta ja hyödyistä. Kun Kjell  Westön  romaanista Drakarna över Helsingfors tehtiin elokuva niin ennen tv-ensi-iltaa haastateltiin Pirkka –Pekka Peteliusta joka kertoi  omista haasteistaan näytellä ruotsin kielellä. Maria Ylipään hieno suoritus ruotsalaisessa teatterissa oli positiivista mainosta ruotsin kielelle. Kannustavia esimerkkejä tarvittaisiin enemmän. Jos ruotsin kieltä mitataan suomalaisessa yhteiskunnassa vain menoeränä näkemättä sitä myös  osaamisen pääomana niin huonosti menee. Meillähän mielellään perustellaan että englanti on  se kieli mikä avaa ovat paikkaan kuin paikkaan. Yksipuolinen osaaminen kielissä pitkällä aikavälillä on  näköalatonta.

Mummin arvostus kieliä kohtaan ei rajoittunut pelkästään ruotsiin vaan hänen sukupolvensa piti saksan taitoja arvossa.

Hämmästelen joskus sitä miten ruotsin kielestä keskustelu Suomessa liikkuu niin tunteita nostattavalla tasolla. Itse näen siihen kaksi syytä. Meillä on historian painolasti suhteessa ruotsin kieleen. Olihan maallisen ja osittain hengellisten virkojen haltijat ruotsinkielisiä vielä autonomian aikana ennen vuotta 1917, tämä on ollut yksi syy stereotypioiden syntymiseen  ” bättre folk”.  Toinen asia peilipinnan puuttuminen asiassa. Kun  toisen sukupolven suomalaiset lopettivat suomen puhumisen kodeissa niin kolmas sukupolvi ei suomea enää osannut tai osasi puutteellisesti. Sama voi tapahtua ruotsin kielelle Suomessa mikäli sitä ei ylläpidetä. Tässä yhteydessä on tietenkin sanottava että samalla lailla kuin kauhavalainen nuori opettelee yläkoulussa ruotsin perusteet niin ikätoverinsa Närpiössä on opeteltava yläkoulussa suomen kielen perusteet, kuuluu yleissivistykseen.

Till slut:

 Enligt språklagen har var och en rätt att använda sitt eget språk,d.v.s. finska eller svenska, i kontakter med statliga myndigheter och myndigheter itvåspråkiga kommuner. Myndigheterna ska för sin del betjäna allmänheten på bådaspråken utan att man särskilt ska behöva begära det. De ska också se till att skyltar,blanketter, broschyrer och motsvarande finns synliga på båda språken.