Seurakuntavaalien läheisyys sai muistelemaan vuosia seurakunnan luottamustoimissa. Seurakunta kirkollisten toimintojen lisäksi on monessa mukana. Lasten ja nuorten parissa tehtävä työ on merkittävää. Monessa seurakunnassa lastenkerhot tarjoavat, niille äideille jotka ovat kotona lasten kanssa, vaihtelua arkeen. Nuorten parissa tehtävä työ on arvokasta. Nuorille tilan ja mielekkään toiminnan tarjoaminen on usein ensisijainen tehtävä. Lähimmäisestä välittämistä ja huolehtimista käytännön tasolla. Sanoma välittyy teoista ei pitkistä puheista.
Parasta ajassa luottamustoimessa oli nähdä monimuotoisuus. Toiminta ei unohtanut vanhempaa väestöä ja musiikkitoiminta tarjosi jokaiselle jotain, vaikka seurakunnasta se perinteinen kirkkokuorokin löytyi.
Haasteena seurakunnassa on toimintojen rahoitus ja usein omistuksessa olevien kiinteistöjen hoitokulut eli kovinkin maalliset murheet. Seurakunnan hallinto ei ole virtaviivaistunut samassa tahdissa kuntien ja valtion hallinnon kanssa. Hierarkinen järjestelmä ei onneksi ole ollut este rikkaalle toiminnalle. Kansankirkkomme on kuitenkin monenlaisten haasteiden edessä. Keskustelu naispappeudesta on näennäisesti ainakin rauhoittunut parissa vuosikymmenessä. Ehkäpä Paavalin korinttolaiskirje on saanut vihdoin uuden tulkinnan. Millainen on sitten kirkon kanta tulevaisuudessa samaa sukupuolta olevien vihkimisen tai muihin asioihin, on aina pappisystäväni mukaan tulkintakysymys.
Moni tuttu näkyy olevan taas ehdokkaana seurakuntavaaleissa. Onnea ja tsemppiä
Loppuun on vielä pakko kirjoittaa että seurakuntien humanitaarinen toiminta niin korimaaassa kuin ulkomailla on merkittävää. Ruokapankit, erilaiset kummiseurakunnat ulkomailla ovat lähimmäisen auttamista parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti