Alkavalla viikolla skotlantilainen kollegani tulee vierailulle . Hän luultavasti ilahtuu siitä miten suomalaisessa sosiaalisessa mediassa viski sana oli kaikkien huulilla viikko sitten. Jos samalla intensiteetillä noustaisiin muidenkin asioiden puolesta, niin voitaisiin puhua todellisesta kansalaisyhteiskunnasta. Suomessa ei viini - tai alkoholikulttuurin historia ole pitkä jos vertaamme itseämme Välimeren alueen asukkaisiin. Roomassa viini virtasi kun Suomessa suksittiin hirven perässä. Suomalainen ei kuitenkaan pidä holhouksesta. Kieltolaki tai Alkon monopoli ei ole alkoholin käyttöön vaikuttanut, ainakaan toivotulla tavalla. Ei voine kieltää että alkoholiongelma on Suomessa jossain määrin ongelmallinen ja yhteiskunnalle koituu väärinkäytöstä kuluja. Miten kulutustottumuksiin voidaan vaikuttaa ja ehkäistä ongelmakäyttöä, on toki haastava kysymys.
Mannerheimin lastensuojeluliiton blogissa otettiin kantaa mainonnan rajoittamiseen.Järjestö tekee hyvää työtä nimensä mukaisesti.Itse jäin miettimään sitä että mainonnan rajoittaminen on vaikeaa. Televisiossa ja elokuvissa on piilomainontaa, voiko yleisötapahtumissa oikeasti rajoittaa alkoholituotteiden näkyvyyttä. Itse uskon enemmän valistukseen ja tapakasvatukseen. Lukiessani Kari Uusikylän kerrontaa lapsuudesta ja isän alkoholin käytöstä, jäin miettimään syitä jotka suomalaisen, valitettavan usein miehen, saavat juomaan.
Huono itsetunto, puhumattomuus, käsittelemättömät tunteet, traumat ovat muutamia syitä ongelmakäyttöön. Mainonnan rajoittaminen ei välttämättä johda toivottuun lopputulokseen. Keskustelu jää valitettavan pinnalliseksi jos puhutaan vain alkoholin mainonnasta. Enemmän pitää puhua ennaltaehkäisevästä työstä ja miten alkoholin liikakäytön syihin pureudutaan.
Suomalaista keskustelua aiheesta jäynää usein vastakkain asettelu: terveellistä vai ei tutkimusten mukaan, syntiä vai ei ja liuta muita asetelmia puolesta ja vastaan.
Vanha latteus, kohtuus kaikessa sopinee tähänkin kohtaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti