Runsas viikko sitten uutiskynnyksen ylitti koulun liikunnanopetukseen suunniteltu muutos opetussuunnitelmaluonnoksessa. Muutos on tervetullut. Muistan lukeneeni jostain että kielteiset kokemukset ja muistot kouluaikaisesta liikunnasta ovat vaikuttaneet aikuisiän liikuntatottumuksiin tai niiden puuttumiseen. Muutoksen tarkoituksena on siirtää painopiste lajien perustaitojen opettamisesta liikunnallisten perustaitojen monipuoliseen opettamiseen sekä liikunnan iloon. Omalta opiskeluajalta opettajankoulutuksessa muistan jo puhutun liikunnan myönteisistä kokemuksista, mutta aineen opiskelun sisällön ja asennetavoitteen ristiriita oli mielestäni olemassa. Tunnustaudun Uusikyläläiseksi mittausten ja ranking-listojen suhteen.Opiskelijoiden suoritusten kellottaminen ja mittaaminen opettajankoulutuksessa siirtää pahimmillaan vääriä malleja liikunnanopetukseen.Toisaalta on tunnustettava se että koulutus on aina oman aikansa lapsi. 1980- luvun opettajankoulutus valmisti kohtaamaan oman aikansa opetussuunnitelman haasteet. Liikunnan osalta lajiopetus oli opetussuunnitelmassa kirjoitettu.Kilpailuvietti voi motivoida niin opiskelijaa kuin oppilasta mutta lähtökohtana se on huono. Suunta on nyt oikea. Koulun liikunnanopetukseen tulee olla jokaista motivoivaa ja innostavaa. Jos ja kun liikunnasta on tullut kouluaikana vastenmielinen asia tai se herättää ikäviä muistoja, jossain kohtaa on menty pieleen. Lähtökohtaisesti liikunnan aineopettajat, liikunnan sivuaineopinnot suorittaneet luokanopettajat ja liikuntaa opettavat luokanopettajat tekevät hyvää työtä ammatillisesti toimien.
Kokonaan ei voine sulkea pois ” inhimillisiä tekijöitä”. Muistelen erään kollegan kertoneen että naisvoimisteluun vihkiytyneen opettajan tunneilla harjoiteltiin usein naisvoimisteluohjelmia tai innokkaan vapaa-aikanaan jalkapalloa valmentavan opettajan tunneilla pelattiin usein jalkapalloa.
Oman erityisosaamisen käyttäminen on tietenkin hyvä asia, kun pysytään kohtuudessa. Koulu ei voi olla seuratoiminnan jatke eikä päinvastoin.
Kahdeksan vuoden omat kokemukset alkuopetuksen opettajana saivat tuumailemaan että vuosiluokkien 1-2 liikunnan ilo, leikkisyys ja toiminnallisuus pitäisi pystyä säilyttämään koko peruskoulun ajan. Koulun pitäisi mahdollisuuksien mukaan tarjota myös monipuoliset mahdollisuudet tutustua eri liikuntamuotoihin.
Kokonaan ei voine sulkea pois ” inhimillisiä tekijöitä”. Muistelen erään kollegan kertoneen että naisvoimisteluun vihkiytyneen opettajan tunneilla harjoiteltiin usein naisvoimisteluohjelmia tai innokkaan vapaa-aikanaan jalkapalloa valmentavan opettajan tunneilla pelattiin usein jalkapalloa.
Oman erityisosaamisen käyttäminen on tietenkin hyvä asia, kun pysytään kohtuudessa. Koulu ei voi olla seuratoiminnan jatke eikä päinvastoin.
Kahdeksan vuoden omat kokemukset alkuopetuksen opettajana saivat tuumailemaan että vuosiluokkien 1-2 liikunnan ilo, leikkisyys ja toiminnallisuus pitäisi pystyä säilyttämään koko peruskoulun ajan. Koulun pitäisi mahdollisuuksien mukaan tarjota myös monipuoliset mahdollisuudet tutustua eri liikuntamuotoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti