Jostain kumman syystä sana strategia on aina herättänyt allekirjoittaneessa positiivia tuntemuksia. Erinäisissä koulutuksissa on siihen törmännyt kerran jos toisenkin. Viimeksi Jet-koultuksessa Espoon kaupungin strategioista puhui Jorma Valve. Kun puhujalla on kyky kansanomaistaa ja mallintaa asia, niin kuulija ymmärtää mistä on kysymys. Espoossa strategiasta on tehty tarinamuotoinen. Mihin haluamme ja miten sinne pääsemme. Hyvä valinta mielestäni, tarinassa on aina ethosta
Kirijehen sulle kirijootan lauloi Eero Piirto. Lukuvuoden loppuessa laskeskelin kirjoittaneeni omalle työyhteisölleni yli 180 viikkokirjetta kuuden lukuvuoden aikana. Kun kuusi vuotta sitten siirryin Pohjanmaalta Espooseen oli muutos monella tapaa suuri, tarkasteli muutosta sitten oman elämän tai työelämän näkökulmasta. Kun työssä oli tottunut kahdenkymmenen vuoden ajan kohtaamaan yhdessä rakennuksessa työyhteisönsä, niin uudessa tilanteessa piti totutella että toimitaan neljässä rakennukseessa ja kaikilla tauoilla ei näe työtovereitaan , ei välttämättä edes joka päivä. Yhtenäisen toimintatavan ja tiedonkulun varmistamiseksi aloin kirjoittaa viikkokirjeitä. Olen pitänyt tapana että vaikkei asioita aina niin olisikaan, niin kirje lähtee yhteisölle. Vaikka tarkoitus on ensisijaisesti ollut vain tiedonkulkuun liittyvä tavoite, niin kirjekansiota selatessani tajusin niiden kertovan omaa työhistoriaani sekä koulun historiaa. Kirjeisiin linkittyy myös tarina siitä mitä muutoksia organisaatiossa ja koulumaailmassa paikallisesti on tapahtunut.
Hyvät tarinan ainekset ovat siis olemassa.
Kirijehen sulle kirijootan lauloi Eero Piirto. Lukuvuoden loppuessa laskeskelin kirjoittaneeni omalle työyhteisölleni yli 180 viikkokirjetta kuuden lukuvuoden aikana. Kun kuusi vuotta sitten siirryin Pohjanmaalta Espooseen oli muutos monella tapaa suuri, tarkasteli muutosta sitten oman elämän tai työelämän näkökulmasta. Kun työssä oli tottunut kahdenkymmenen vuoden ajan kohtaamaan yhdessä rakennuksessa työyhteisönsä, niin uudessa tilanteessa piti totutella että toimitaan neljässä rakennukseessa ja kaikilla tauoilla ei näe työtovereitaan , ei välttämättä edes joka päivä. Yhtenäisen toimintatavan ja tiedonkulun varmistamiseksi aloin kirjoittaa viikkokirjeitä. Olen pitänyt tapana että vaikkei asioita aina niin olisikaan, niin kirje lähtee yhteisölle. Vaikka tarkoitus on ensisijaisesti ollut vain tiedonkulkuun liittyvä tavoite, niin kirjekansiota selatessani tajusin niiden kertovan omaa työhistoriaani sekä koulun historiaa. Kirjeisiin linkittyy myös tarina siitä mitä muutoksia organisaatiossa ja koulumaailmassa paikallisesti on tapahtunut.
Hyvät tarinan ainekset ovat siis olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti