Lapsen väkivaltainen kuolema on aina tragedia, ajasta, paikasta tai kulttuurista riippumatta. Yksilön lisäksi kysymys on myös perheen ja yhteiskunnan tragediasta. Vaikka kysymys olisi vain yksittäisestä tapauksesta, niin yksikin tapaus on liikaa. Lehdissä on kovasti puitu 8- vuotiaan Eerikan tapausta. Syyllisten tai syyttömien etsiminen ei tee tehtyä tekemättömäksi. Selvää on kuitenkin se että viranomaisten yhteistyöllä, riittävillä resursseilla ja tapauksen analysoinnilla tulee vastaavanlaiset tapaukset estää.
Sanalla lastensuojelu on jostain syystä huono kaiku. Läpäiseekö median kynnyksen vain epäonnistumiset ja kielteiset kokemukset. Liian usein sanana se liitetään huostaanottoon mikä on vain yksi ja äärimmäinen yhteiskunnan interventiokeino lapsen suojelemiseksi. Sellaiset tapaukset missä on onnistuttu jäävät usein kertomatta.
Viime syksynä sain kutsun THL:n työpajaan missä valmisteltiin verkko- ja kirjamateriaalia lastensuojelusta lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Asiantuntijat esimerkiksi aluehallintovirastoista toivat esille sitä että lasten kanssa työskentelevien kynnys lastensuojeluun on vieläkin liian korkea. Nyrkkisääntönä voisi pitää että huolen herääminen on riittävä syy yhteydenottoon.
Ristiriita tällä hetkellä on siinä että neuvolapalvelut, perheneuvolapalvelut ja kodinhoitopalvelut,
kotipalvelut ovat suurennuslasin alla. Hintalaput pitäisi lukea oikein. Jos edellä mainittujen hintojen palveluista tingitään, niin lopullinen hintalappu yhteiskunnalle on paljon kalliimpi. Meillä Suomessa tarvittaisiin nyt pitkäjänteistä perherpolitiikkaa joka kestäisi hallitusten vaihtumiset ja talouden suhteiden vaihtumiset. Samanlaista pitkäjänteisyyttä tarvittaisiin sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Pahalta näyttää ainakin jälkimmäisen osalta kun tarkastelee lopuillaan olevaa hallituskautta. Kesti liian kauan kääntää laiva menemään soteuudistus edellä ja lopputulos jäi viime metreillä toteutumatta kiireen vuoksi.
Pitää vain nyt toivoa että tulevissa eduskuntavaaleissa nousee esille oikeat asiat.
Sanalla lastensuojelu on jostain syystä huono kaiku. Läpäiseekö median kynnyksen vain epäonnistumiset ja kielteiset kokemukset. Liian usein sanana se liitetään huostaanottoon mikä on vain yksi ja äärimmäinen yhteiskunnan interventiokeino lapsen suojelemiseksi. Sellaiset tapaukset missä on onnistuttu jäävät usein kertomatta.
Viime syksynä sain kutsun THL:n työpajaan missä valmisteltiin verkko- ja kirjamateriaalia lastensuojelusta lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Asiantuntijat esimerkiksi aluehallintovirastoista toivat esille sitä että lasten kanssa työskentelevien kynnys lastensuojeluun on vieläkin liian korkea. Nyrkkisääntönä voisi pitää että huolen herääminen on riittävä syy yhteydenottoon.
Ristiriita tällä hetkellä on siinä että neuvolapalvelut, perheneuvolapalvelut ja kodinhoitopalvelut,
kotipalvelut ovat suurennuslasin alla. Hintalaput pitäisi lukea oikein. Jos edellä mainittujen hintojen palveluista tingitään, niin lopullinen hintalappu yhteiskunnalle on paljon kalliimpi. Meillä Suomessa tarvittaisiin nyt pitkäjänteistä perherpolitiikkaa joka kestäisi hallitusten vaihtumiset ja talouden suhteiden vaihtumiset. Samanlaista pitkäjänteisyyttä tarvittaisiin sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Pahalta näyttää ainakin jälkimmäisen osalta kun tarkastelee lopuillaan olevaa hallituskautta. Kesti liian kauan kääntää laiva menemään soteuudistus edellä ja lopputulos jäi viime metreillä toteutumatta kiireen vuoksi.
Pitää vain nyt toivoa että tulevissa eduskuntavaaleissa nousee esille oikeat asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti