Näetkö mahdollisuudessa ongelman vai ongelmissa mahdollisuuksia?

Suomen akatemian rahoittamassa tutkimuksessa käy ilmi että lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin. Koulua ja koulunkäyntiä ei koeta merkityksellisenä. Nuoret kokevat ettei heidän tapansa käyttää ja hyödyntää digitalisaatioita kohtaa koulujen käytäntöjä.Itseäni tulos ei yllätä. Kukaan ei meistä voi ennustaa tulevaisuutta mutta sähköiset palvelut ja digiasiat ovat yhä enemmän tulevaisuuden kansalaisten käytössä. Tutkimuksen mukaan peli ei ole menetetty vaan yhdessä tehden voidaan luoda merkitystä koulunkäynnille huomioiden paremmin nuorten osaaminen ja kiinnostus.Tutkimuksessa mukana ollut professori Katariina Salmela-Aro kiteyttää asian hienosti. Meillä ei ole varaa menettää tätä sukupolvea.Salmela-Aron mukaan tulee varmistaa, että nuoret kokevat merkityksellisyyttä ja oppimisen intoa, joka kantaa heitä tulevaisuuteen. Nuori kokee intoa, kun haasteita on sopivasti suhteessa kykyihin. Nuorten pitäisi kehittää taitoja, joilla he voivat luotettavasti suuntautua ja navigoida tulevaisuuden yhä epävarmemmassa digitaalisessa ja globaalissa työelämässä. Kolme ässää eli sosiaaliset taidot, sisukkuus, ja sopeutumiskyky ovat avaintekijöitä. ”Onnistumisten ja virheiden kautta nuoret oppivat. Usein juuri virheet ja epäonnistumiset luovat pohjaa oppia ja kehittyä. Lannistamisen sijaan tulee kuitenkin kannustaa ja löytää nuorten vahvuuksia. Koulujen pitää valmistaa nuoria mahdollisiin epäonnistumisiin ja kehittää heidän pystyvyysuskomuksiaan ja innostustaan kohti töitä, joita ei ole vielä luotu, teknologiaan, jota ei ole vielä kehitetty, sosiaalisiin ongelmiin, joita emme vielä tiedä tulevan.” Paljon puhuttu digiloikka on yksi askel tähän suuntaan vaikka mielummin puhuisin askeleista.Valitettavasti liian usein vieläkin digiasiat nähdään vastakkain oppilaan sosiaalisen kasvun kanssa mutta nähtyäni yli luokkarajat ylittävää työskentelyä missä eri-ikäiset työstävät ja kommunikoivat opittavien asioiden kanssa digitaalisia laitteita käyttäen, olen myös itse joutunut tarkistamaan omia näkemyksiä digitaalisen oppimisen ja sosiaalisen kehityksen yhteydestä.