Muutama fb-kaveri ol jakanut sivuilleen jutun inkluusiosta. Jutussa oli haastateltu Jukka Vetoniemeä. Ennenkö jatkan kirjoittamista on syytä kirjoittaa auki etten ole inkluusion vastustaja.Ennen termin jalkauttamista luokanopettajana toimiessani luokassani oli lapsia joilla oli haasteita.Tänään heistä puhuttaisiin yleisopetukseeen integroiduista oppilaina.Jukka toteaa osuvasti että on pidettävä yhteistä puhetta yllä koulun tasolla, siis luotava oikeaa asennetta.Mielestäni asenne on suomalaisessa koulussa hyvä.Hätähuuto tulee enemmänkin siitä että keinot puuttuvat. Allekirjoittaneen ikäluokassa opettajankoulutuksessa aihetta käsiteltiin pintapuolisesti.Koulutus on tässäkin avain.Skotlannissa inkluusio tuli kouluun enne Suomea.Katsottiin että jokaisella on oikeus lähikouluun.Koulusta tuli osalle lapsista "säilömipaikka",koska opettajilta puutui valmiudet
vastata oppiaan haasteisiin.Minua häiritsee jutussa että siitä saa käsityksen että ongelma olisi asenteissa ja suhtautumisessa,en sano etteikö näin myös joskus voisi olla.
Kirjoittaja toteaa ettei pidä luoda segregoivia rakenteita,olen samaa mieltä.Tärkeintä on kuitenkin katsoa tapauskohtaisesti lapsen etua.Jukka toteaa jälkikirjoitukseesan hyvin:Pienryhmille on edelleen inklusiivisessa koulussa paikkansa, mikäli oppilaan etu rehellisesti sitä edellyttää. Pienluokkien toiminta voidaan rakentaa kuitenkin avoimeksi ja joustavaksi, osa-aikaiseksi jne. Joka kerta on syytä pohtia jokaisen oppilaan kohdalla, että side ja sosiaalisen kuuluvuuden tunne yleisopetuksen ryhmään säilyy. Toiseuden kokemus ei koskaan ole kasvavalle lapselle ja nuorelle hyväksi. Meidän tulee vaalia yhteisöön kuulumisen kokemuksia!.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti