Suomalaisen yhteiskunnan merkittävin koulustuspoliittinen uudistus on ollut peruskoulu.Soraäänistä ja vastustuksesta huolimatta on se laajalti koonnut poliittisen kentän taaksensa. Kari Uusikylä kirjoitti osauvasti
blogissaan ihmisarvosta. Meillä on ollut liian kova vauhti uudistettaessa peruskoulua. Pedagogisesti taitava opettaja ymmärtää ettei ole yksittäistä vippaskonstia minkä avulla kaikki muuttuu.Kysymys on eri keinoista joita tulee käyttää monipuolisesti ja harkiten Digiloikka tai vastaavat eivät tee autuaiksi.Ne ovat vain väline.Ministeri vastasi hyvin Arno Kotron kirjeeseen, opettajat väsähtävät ainaiseen kehittämiseen eikä sitä mikä ole rikki pidä väkisin korjata.Opettajuus pitää nostaa arvostukseen ja saada alalle opiskelijoita.Tämän selkeän viestin ministeri on sanonut.Ministeri sanoo sen minkä alan väki tietää, koulutus on tasa-arvoistettava ,kuntavetoisessa systeemissä se ei vain toimi.Pitää uskaltaa tarkistaa erityisopetuksen tilaa ja myöntää ettei inkluusio kaikilta osin ole onnistunut, resurssit laahaavat jäljessä, ei ole kysymys asenteesta.Palaaminen perusasioihin ,ei tarkoita palaamista ajassa20 vuotta taaksepäin. Hyväksi havaittua ei pidä muuttaa vain muutoksen takia.Seuraavassa opetussuunnitelmassa uskalletaan toivottavasti palata sisältöihin vaikka nykyinen suunnitelma lähtökohdiltaan on hyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti