Perusasioiden äärellä

Koulutusta uudistettaessa on kaksi asiaa keskiössä;uudistuksen tarkoituksenmukaisuus ja uudistusten hinta.Nettijuttusarjassaan Kirsi kirjoittaa osuvasti.Liian monta asiaa tapahtuu yhtäaikaa; kolmiportainen tuki,
digiloikka ja kunnianhimoinen uusi ops.Edellisen hallituskauden digiloikka on esimerkki siitä että uudistuksen hintaa ei tiedostettu.Vaikka hanke pedagogisesti on hyvä niin laitehankinnat kuntavetoisessa taloudessa toteutuvat
eri lailla maassamme.Koulutuksen uudistuksessa unohtuu kaksi asiaa.Uudistamisen ei pitäisi olla itsetarkoitus vaan.Sitä mikä ei ole rikki ,ei pitäisi väkisin korjata.Itseohjautuvuus, uudet avoimet oppimisympäristöt eivät
saa varuksetonta ihailua. Toisena asiana on uudistusten hinta.

Psykologian tohtori Aino Saarinen kertoo saaneensa lukuisia yhteydenottoja liittyen Suomen koulutusjärjestelmään
ja miksi Suomi muuttaa koulujärjestelmää vastoin tutkimustietoa. Jutussa ei käy ilmi mihin tutkimuksiin tällä viitataan.Voi aiheellisesti kysyä, tehdäänkö Suomessa ideologisia koulukokeiluja?

Iltasanomissa yksi äiti sanoi että lapsilta vaaditaan itseohjautuvuutta mihin ei iän puolesta olisi edellytyksiä.
Inkluusio vie opettajan ajan niin ettei ohjaamiseen ja opettamiseen jää aikaa.Viesti oli hiukan kärjistetty mutta se kuvaa sitä ettei suunta kaikilta osin ole selkeä.Opetuksessa tulisi palata perusasioiden äärelle.
Ensimmäisen työpaikkani erityisopettaja kiteytti asia hienosti.Koulussa on neljää perusasiaaa ;lukeminen,kirjoittaminen,matematiikan perusteet ja ympäristötiedon alkeet