" ma lemmin kieltä ja kansaa sen"

Äidinkielen opettaja ilmaisi kirjoituksessaan huolensa suomen kielen köyhtymisestä. Tekstien tuottamisessa koulussa on erityisesti pojilla haasteita. Kirjoittaja esitti kaksi syytä äidinkielen oppimisen haasteisiin. Toisena syynä oli äidinkielen oppimäärään laajat sisällöt jo alemmilla vuosiluokilla. Toisena syynä hän esitti että laajasta sisällöstä johtuen opetus tulisi tapahtua aineenopettajien opettamana. Laajoista sisällöistä on kirjoittajan kanssa helppo olla samaa mieltä. Arvostan aineenopettajia ja heidän tekemäänsä työtä mutta luokanopettajan koulutus antaa riittävät valmiudet äidinkielen opettamiseen. Sisältöjen kriittistä tarkastelua tulee kuitenkin tehdä , viimeistään opetussuunnitelmaa päivittäessä, back to basics kuten rapakon takana sanotaan. Kielen köyhtyminen on kuitenkin totta. Yksittäisten syyn sijasta on tarkasteltava monia syitä ja tekijöitä jotka vaikuttavat kieleemme. Tekstiviesteistä alkoi viestinnässä  asioiden lyhentäminen ja tiivistäminen, englannin kielen lainat hiipuvat kieleemme, lukemisharrastus kilpailee muun viestinnän kanssa, lapsille ei lueta samalla tavalla kotona kun ennen, kielikuvien ja vanhojen sanontojen käyttö on vähentynyt. Kielen kehittyminen ajan saatossa on luonnollinen asia, emmehän me kirjoita suomea Agricolan tavoin . Huoli suomen kielestä on silti aiheellinen , kirjotuksen tehnyt opettaja ei ole ensimmäinen joka nosti asian esille. Lukuharrastuksen hiipuminen on nostettu esille useasti aikaisemmin. Tässä asiassa ei  kannata syyllistää ketään. Koulu yrittää hoitaa oman osuutensa kannustaakseen lukemaan. Pojatkin lukevat varmasti kun sopivaa luettavaa on tarjolla.
Suomen kieli on kaunis kieli. Sanoissamme runsas vokaalien määrä saa sen sointumaan kauniisti, konsonanttimme ovat konstailemattomia ja sanasto rikasta. Meillä pitäisi olla sama intohimoinen suhde kieleemme kuten ranskalaisilla.