Ajatuksen tasolla olen kokenut haastavana sanaparin tieto- ja viestintätekniikka sekä lapsen sosiaalinen kasvu. Haaste on tullut stereotyyppisestä ajattelusta; tietokoneen käyttäjä on sosiaalisessa paitsiossa. Järvilehdon kirja hauskasta opppimisesta haastoi miettimään asiaa uudesta näkökulmasta. Asiat eivät ole toisiaan poissulkevia. Tieto ja viestintätekniikan ympärille voidaan rakentaa sosiaalinen kanssakäyminen ja yhdessä oppiminen. Edellä mainittu on pystyttävä erottamaan siitä että olisi " koukussa" tietokoneisiin.
Kun tietoa on tarjolla eri lähteistä sen käsittelyä tukee ajattelun taidot. Tiedon saatavuus on tehnyt koululaisen maailmasta kovasti erilaisen kuin se oli vielä allekirjoittaneen kouluaikoina. Totuus löytyi tietosanakirjoista joita kustantajat kilvan kauppasivat joulun alla . Toinen totuus löytyi oppikirjoista. Koulutelevisio oli oman aikansa edistyksellinen tiedon välittäjä, mutta opiskelun luonne oli faktojen opiskelua. Lukiovuosilta muistelen vielä useinkin historian -ja yhteiskuntatiedon opettajaani Heikki Muilua. Heikki laittoi meidät pohtimaan syy-seuraussuhteita ja yhdistämään historian asioita isossa kontekstissa. Tähän suuntaan tulisi kulkea kouluasteilla tulevaisuudessa, on haastettava ja opeteltava keinoja älylliseen pohdintaan ja laajojen kokonaisuuksien ymmärtämiseen.
Kansainvälisyys koulussa tarjoiltiinpa se sitten millaiseslta tarjottimelta hyvänsä valmistaa oppilaita globaalin yhteisön jäseniksi. Kansallisten arvojen ja perinteiden vaaliminen ei voi sulkea pois kasvua kohti osallisuutta ympäröivää maailmaa.
Viestintä sana kääntää usein omat ajatukseni kohti sähköistä viestintää mutta suullinen viestintä, vuorovaikutus ihmisten välillä ja siihen oppiminen ovat kieltämättä haaste. Kun pohdiskelen äidinkielen sisältöjä, en lähtisi typistämään suullisen esitystaidon harjoittelua. Siinä suomalaisessa koulussa on vielä tekemistä.
Asko Leppilammen vetämässä kouluttajakoulutuksessa harjoittelimme aikoinaan yhteistoiminnallisen
oppimisen menetelmää ja taitoja. Tässä ajassa se tuntuu yhtä ajankohtaiselta kuin yli kymmenen vuotta sitten. Yhteisöllinen toimintatapa ja vuorovaikutus tuottavat hyviä oppimiskokemuksia.
Kun tietoa on tarjolla eri lähteistä sen käsittelyä tukee ajattelun taidot. Tiedon saatavuus on tehnyt koululaisen maailmasta kovasti erilaisen kuin se oli vielä allekirjoittaneen kouluaikoina. Totuus löytyi tietosanakirjoista joita kustantajat kilvan kauppasivat joulun alla . Toinen totuus löytyi oppikirjoista. Koulutelevisio oli oman aikansa edistyksellinen tiedon välittäjä, mutta opiskelun luonne oli faktojen opiskelua. Lukiovuosilta muistelen vielä useinkin historian -ja yhteiskuntatiedon opettajaani Heikki Muilua. Heikki laittoi meidät pohtimaan syy-seuraussuhteita ja yhdistämään historian asioita isossa kontekstissa. Tähän suuntaan tulisi kulkea kouluasteilla tulevaisuudessa, on haastettava ja opeteltava keinoja älylliseen pohdintaan ja laajojen kokonaisuuksien ymmärtämiseen.
Kansainvälisyys koulussa tarjoiltiinpa se sitten millaiseslta tarjottimelta hyvänsä valmistaa oppilaita globaalin yhteisön jäseniksi. Kansallisten arvojen ja perinteiden vaaliminen ei voi sulkea pois kasvua kohti osallisuutta ympäröivää maailmaa.
Viestintä sana kääntää usein omat ajatukseni kohti sähköistä viestintää mutta suullinen viestintä, vuorovaikutus ihmisten välillä ja siihen oppiminen ovat kieltämättä haaste. Kun pohdiskelen äidinkielen sisältöjä, en lähtisi typistämään suullisen esitystaidon harjoittelua. Siinä suomalaisessa koulussa on vielä tekemistä.
Asko Leppilammen vetämässä kouluttajakoulutuksessa harjoittelimme aikoinaan yhteistoiminnallisen
oppimisen menetelmää ja taitoja. Tässä ajassa se tuntuu yhtä ajankohtaiselta kuin yli kymmenen vuotta sitten. Yhteisöllinen toimintatapa ja vuorovaikutus tuottavat hyviä oppimiskokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti