Sana kaikkien huulilla

Kaikkien huulilla tässä ajassa on sana muutos .Talousoppineet puhuvat talouden muutoksesta .Poliitikot puhuvat poliitikan suunnan muutoksesta ja kouluväki koulun muutoksesta.

Jokainen meistä lienee kohdannut elämässään muutoksia tai ainakin toivon että on kohdannut.Omalla kohdalla viime vuosien voi sanoa olleen muutosten aikaa monellakin tapaa. Ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta etelään, rehtorikollegoiden lisääntyminen yhdestä moniin kymmeniin, sähköisen työskentelytavan omaksuminen, kylätien vaihtuminen kehäteihin. Muutos on kuitenkin omasta halusta ja tietoisesti tehty. Muutoksen hallitseminen monin tavoin on ollut omissa käsissä. Kouluissa haetaan uudella opetussuunnitelmalla todellista muutosta nykytilaan. Iltalukemiseksi otin erilaisia organisaation muutosteorioita. Suositeltavaa lukemista mikäli uni ei tule silmään. Vaikka muutos monellakin tapaa on jatkuva ja pysyvä ilmiö itsekunkin elämässä, sen johtamisosaamista päivitetään satunnaisesti. Lähtökohtaisesti kuitenkin kaikki onnistuneet muutokset on viety läpi hyvällä henkilöstöjohtamisella hyvän organisaatio- ja asiajohtamisen lisäksi.Luettuani teorioita alkoi itsearviointi ja pieni itseruoskinta; olenko tehnyt riittävästi omalta osaltani tukeakseni meneillään olevaa opetussuunnitelmamuutoksen prosessia .Pieni selaus pikaisesti edellisen kevään tiimitöihin ja viestintään henkilöstölle ja huoltajille. Johtopäätöksenä ettei tilanne ole surkea tai toivoton. Muutosteorioissa mielenkiintoista on siitä kirjoittavia kotimaisia ja ulkolaisia kirjoittajia yhdistää samanlaiset perusajatukset. Yritin tiivistää muutamia keskeisiä yhdistäviä ajatuksia seuraavalla tavalla : Myös muutoksen edellyttämiin uuden oppimisen vaatimuksiin pitäisi kyetä vastaamaan ja resurssoimaan organisaatio muutoksen edellyttämällä tavalla.Muutostilanteessa on ensinnäkin määriteltävä muutoksen tavoitteet ja kerrottava perustelut. Onnistuneessa muutoksessa kiinnitetään samanaikaisesti huomiota myös organisaation toimivuuden kehittämiseen muutoksessa. Organisaatiokäytäntöjen muutokset ovat kestoltaan monivuotisia. Ihmisten johtaminen muutoksissa kulminoituu esimiesten ja johtajien kykyyn motivoida henkilöstöä ja antaa heille tilaa ja mahdollisuuksia osallistumiseen ja todelliseen vaikuttamiseen Muutoksessa on olennaista ajattelutavan muutos. Siksi ei riitä, että vain muutoksia johdettaisiin, vaan myös ihmisiä on johdettava muutoksissa. Henkilöorganisaatiossa olipa sitten kyse yrityksestä, julkisyhteisöstä tai muista yhteenliittymistä – muutoksen onnistunut johtaminen tarkoittaa monien toisistaan erillisten, mutta muutoksessa toisiinsa kietoutuvien ulottuvuuksien huomioonottamista. Muutostarpeen noustessa esille ensimmäiseksi on varmistettava muutoksen tarpeellisuus,joka on todennettava muille suostuttelevan kommunikaation keinoin. Muutostarve voidaan parhaiten perustella luomalla visio halutusta tulevaisuudesta. Muutostarpeen ja muutospäätöksen jälkeen muutoksesta on toisin sanoen luotava konkreettinen suunnitelma, joka sisältää kaikki muutoksen olennaiset vaiheet Ihmisten johtamisessa muutoksessa kiinnitetään huomiota yksilöiden ja pienryhmien kokemuksiin ja tuntemuksiin ja toimitaan tavalla, joka auttaa ihmisiä tuomaan oman näkökulmansa mukaan muutokseen. Onnistuneessa muutoksessa huomiota on kohdennettu paitsi suunnitelmiin ja resursseihin tai muutoksen käytännön toimenpiteiden avainkohtiin mutta myös muutoksen toteuttamisen kannalta tärkeisiin ihmisiin eli organisaation muutoksen avainhenkilöihin Muutostilanteessa yrityksen tai yhteisön ylimmän johdon näkyvä sitoutuminen muutokseen on eräs keskeinen edellytys muutoksen onnistumiselle. Toinen tärkeä tekijä on ottaa työpaikan avainhenkilöt ja henkilöstö riittävän varhaisessa vaiheessa mukaan muutossuunnitelmien laatimiseen ja varmistaa kommunikaation sujuvuus muutoksen kaikissa vaiheissa. Viestinnän ja kommunikaation keinoin on mahdollista ennakoida ja vähentää muutosvastarintaa Muutosviestinnässä tiedottamisen oikea-aikaisuus on olennaista. Liian yleisluontoinen tai toisaalta liian varhain yksityiskohtiin painottuva tieto ei välttämättä saavuta kohderyhmäänsä. Muutoksen mahdolliset mukanaan tuomat uudet työn organisointiin ja työaikaan liittyvät järjestelyt samoin kuin mahdollisuus ammattitaidon edistämiseen ja yleensä ammatilliseen kehittymiseen tuodaan selvästi esille hyvässä muutosviestinnässä. Muutoksen suunnittelu ja toteuttaminen edellä kuvatuin tavoin interaktiivisesti mahdollisimman moni muutoksen osapuoli huomioon ottaen on keskeistä myös työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja edistämisessä. Hyvä muutosjohtaja ottaa nimittäin huomioon myös työhyvinvoinnilliset näkökulmat muutoksessa. Muutoksia on tutkittava eri tasoilla ja vaihtelevista näkökulmista, onhan kyseessä jatkuvasti liikkeessä oleva ja vaihtelevin aikajäntein toteutuva limittäisten tapahtumien ketju. Aiemmat tutkimukset ja selvitykset ovat osoittaneet, että muutoksia on osattava johtaa, jotta toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet saavutettaisiin. Onnistuneessa muutoksessa olennaista on, että muutoksia johdetaan hyvin, mutta työhyvinvoinnin kannalta vielä tärkeämpää on, että ihmisiä johdetaan muutoksessa. Muutoksen hyvä hallinta luo kehittämiselle myönteisen kasvualustan ja näin myös positiivista muutosorientoituneisuutta voidaan vahvistaa. Muutosvastarinta on normaali ilmiö, mutta se ei saisi jäädä pysyväksi. Siksi muutosta kyseenalaistavillekin kysymyksille olisi jätettävä tilaa myös muutoksista tiedotettaessa. Kääntäen on kyse muutoksen johtamisesta tavalla, jossa ihmiset otetaan mahdollisimman varhain mukaan muutoksen käytännön suunnitteluun ja toteuttamiseen. Motivoiva johtaja innostaa ihmisiä ja saa työyhteisön työskentelemään yhdessä asetettujen tavoitteiden eteen. Avainkysymys on, kuinka johtaja käytännössä onnistuu tämän tekemään ja, kuinka henkilöstö käytännössä ryhtyy muutoksia toteuttamaan. Tiivistäen: Onnistuneen muutoksen perusedellytyksinä voi pitää yhteisöllistä oppimista ja muutoksiin sitoutumista, joiden syntyminen puolestaan edellyttää hyvää muutoksen perustelua, muutoksen jouhevaa toteuttamista sekä muutoksesta saatavien hyötyjen selkeää todentamista.

Kristallipallo

Opettajana voi nähdä ja on suotavaa nähdä oppilaan mahdollisuudet kehittyä ja löytää vahvuuksiaan.Olen usein sanonut että ennustajaksi opettajan ei pidä ryhtyä.Surullisen kuuluisia esimerkkejä siitä on lukemattomia. Oppilaalle on saatettu sanoa ettei sinusta tule mitään tai isoäidin aikaan povattu uraa ojankaivajana. Yhteiskunnassa taaksepäin katsominen on huomattavasti helpompaa kuin eteenpäin katsominen. Jet-koulutuksessa katsoimme kuitenkin eteenpäin vuoteen 2030 ymmärtääksemme sen muutoksen mitä toimintaympäristössämme tapahtuu. Millaiselta maailma sitten näyttää 15-vuoden kuluttua ja mitä se tarkoittaa koulujärjestelmässääme. Kristallipalloon katsoen voisi ennustaa seuraavaa. Suomessa alueellinen kehitys jatkuu siten että ihmiset ja palvelut keskittyvät. Tulevaisuudessa meillä on 5-7 seutukuntaa jotka kasvavat. Pääkaupunkiseutu kasvaa edelleen muita nopeammalla tahdilla ja yli viidesosa suomaisista asuu täällä .Kriisit Euroopan lähialueilla ja ulkopuolella eivät vähene.Tämä johtaa väistämättä tasaisiin pakolaisvirtoihin. Suomessa se tarkoittaa humanitaarisista syistä monikulttuurisen väestönosan kasvua. 2030 -luvulla meillä on myös kolmannen polven maahanmuuttajasukupolven jälkeläisiä jotka ovat integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan paremmin kuin aikaisemmat sukupolvet. Sähköinen viranomaisasiointi on arkipäivää entistä enemmän. Sään ääriilmiöt lisääntyvät mikäli ilmaston muutosta ei pystytä pysäyttämään. Palveluja tarjotaan useammalla kielellä kun vain suomeksi ja ruotsiksi.Energiatuotannossa haetaan aktiivisesti ratkaisuja puhtaamman ja uusiutuvan energian tuottamiseksi. Mitä edellämainitun kehityssuunnan totetuminen tarkoittaa koulussa ? - Todennäköistä on että 2026 opetussuunnitelma uudistetaan( viimeistään silloin) -Viimeistään silloin tarkastellaan eri katsomusaineiden asemaa koulussa.On mahdollista että kaikille opetetaan perusteet maailman uskonnoista. - Kuluttajakasvatus ja kestävän kehityksen asiat ovat entistä tärkeämmät .Maapallon väestönkasvu vaatii kollektiivisen tietämyksen ja toiminnan lisäämistä että planeettamme kestää - Kielten opetukseen suhteen tapahtunee seuraavaa englannin opetus syrjäyttää kaiken muun kielivalikoiman varojen puutteessa tai sitten kielten monipuolista opettamista lisätään vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön tarpeita. - koulut ovat pystyneet kaiklla asteilla murtamaan tiukan oppiainesidonnaisuuden - varhaiskasvatus, esiopetus, peruskoulu ja toinen aste muodostavat katkeamattoman, synenergisen ketjun missä keinotekoiset hallintorajat on purettu ja byrokratiaa vähennetty merkittävästi - koulujen koko on edelleen kestoaihe keskustelussa. Trendi on yksiköiden kasvaminen mutta missä on toimiva kipuraja. - ihanteena olisi että koulutusta koskevat päätökset tehtäisiin tutkitun tiedon perusteella ei pelkän euron perusteella ( mikäli eurot ovat käytössä) - Suomi korjasi koulutuksen suuntaa ja monella mittarilla on edelleen maailman kärkimaita. Tältä näytti minun kristallipallossani. Miltä näyttää sinun pallossasi ?

No money, no honey

Silmiini osui teksti missä suomalaisen pedagogin Matti Koskenniemen kerrottiin jo 1944 kritisoineen vanhan koulun olevan kaavamainen ja estävän tilanneherkän toiminnan. Runsas 70 vuotta myöhemmin Koskenniemen ajatukset ovat ajankohtaisia vaikka suomalaista koulujärjestelmää on välissä päivitetty yhtenäiskoulujärjestelmään. Yhtenäiskoulujärjestelmä viestittää kansallisesta tahtotilasta pitää koulutus tasa-arvoisena. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, suomalaisen peruskoulun sijoittuminen kolmasti 2000-luvulla OECD maiden Pisa-tutkimuksessa kolmasti peräkkäin maailman menestykseimmäksi koulujärjestelmäksi vakuutti viimeistään silloin epäilevät Tuomaat peruskoulun toimivuudesta.Kun elinkeinoelämä alkaa miettiä nykyisen hallituksen suunnitelmia leikata koulutuksesta suunnitellulla tavalla, kertoo se mielestäni huolesta tulevaisuudesta ja sen tekijöistä. Kun koulutus on eriytynyt myös alueellisesti on aihetta huoleen. Uudetkin opetussuunnitelman perusteet antavat edelleen sen valtakunnallisen perustan peruskoulujen ja lukioiden työlle. Hallituksen suunnitelmat poistaa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettu raha kurittaa niitä kuntia koulutuksen järjestäjinä jotka ovat pystyneet tarjoaman minimin opetusta normien puitteissa. Haasteista huolimatta suomalaista koulua pidetään silti kansainvälisesti tasa-arvoisena kouluna.Usein olen kuullut kuitenkin sanottavan ja kirjoitettavan että suomalainen koulu tasapäistää. Väitteen taustalla voi olla moniakin syitä .Oppimisen tukea mietittäessä lähtökohtana on usein niiden oppilaiden tukeminen jotka tarvitsevat opinnoissaan lisätukea. Se on lähtökohtana hyvä ja oikea, mutta erilaisten lahjakkuuksien tukemiseen ei aika aina riitä. Pohjanmaan vuosina kävin kuuntelemassa Kari Uusikylän yleisöluentoa. Hänen ansiokseen on luettava että käsityksemme lahjakkuudesta laajeni uusiin mittasuhteisiin. Ajattelutapa missä lahjakkuus nähdään vain kapea-alaisesti, esimerkiksi koulussa matemaattisena lahjakkuutena, ei ole kestävällä pohjalla.Jos me onnistumme kääntämään peruskoulun suunnan opettajina, koulusta voisi tulla hyvä. Vanhasta on päästettävä irti niiltä osin kun se haittaa kehitystä. Henkilökohtaisempia opetustapoja, yhdessä tekemisen meininki, vahvuuksien löytämistä ja intohimon sytyttämistä oppilaisiin. Enemmän kuin ennen, jokaisen tulisi löytää itsestään pedagogi opettajan asemasta. Joskin entisen rehtorikollegani hyvä kaavapiirros opettajan eri rooleista tarkoittaa sitä että opettaja toimii työssään monissa eri rooleissa, myös siinä perinteisessä mihin meidät on koulutettu, se rooli ei vain yksinään riitä. Leikkaukset ovat päivän muotisanoja. Niitä pidetään välttämättöminä koulutuksesta, kehitysavusta ja liudasta monia muita asioita. Liike-elämää läheltä seuranneena tiedän kuitenkin sen että investoinnit lyhyellä aikavälillä kirpaisevat mutta ilman niitä pitkällä ajalla ei saada tuottoa.Koulutukseen sijoittamista voisi verrata Länsi-metroon. Investoinnit nyt ovat mittavat mutta pitkälle katsoen kasvun eväät ovat sen rakentamisessa.Huoli tasa-arvosta tai tasapäistämisestä on pientä sen rinnalla jos Suomi säästää itsensä nyt koulutuksesta ulos Euroopan ja maailman kartalta .Muutos koulussa on asennemuutos tapaamme toimia mutta muutos tarvitsee myös resursseja. Henkilökohtaistaminen, yksilöllistäminen, ryhmäyttäminen jne tarvitsee silti resursseja valtakunnallisesti.

Kieli ja vaikuttavuus

Suomea äidinkielenään puhuvana pitää itsestäänselvyytenä, että tulee ymmärretyksi muiden suomea puhuvien keskuudessa. Samanlaisia olettamuksia liittyy myös kirjoitettuun tekstiin. Arkieleen liittyen ja jopa murteisiin liittyen olettamus ymmärryksestä toteutuu. Arkikielestä siirryttäessä ammatilliseen kieleen tai tieteelliseen kieleen on tärkeää olla yhteinen käsitys sanojen ja käsitteiden merkityksestä. Ystäväni kirjoitti blogissaan oppimisen vaiheista erään mallin mukaan .Kirjoitus sai miettimään miten moneen ammatillisesti käytettyyn sanaan esimerkiksi oppiminen tai opetus liittyy yhteinen käsitteen määrittely tai määritelmät jotka tosin voivat poiketa toisistaan. Hyvä esimerkki lienee kasvatus sanan erilainen ymmärtäminen ja tulkitseminen aikojen saatossa. Mielenkiintoista on kielen muutos. Kuka muistaa tai käyttää enää sanoja disketti, korppu, lerppu tietotekniikassa. Oman sukupolveni edustajat muistanevat sanat tietotekniikan alkuajoilta. Kielessä myös sanat saavat uusia tulkintoja. Omasta kansakouluajasta on jäänyt mieleen kun opettaja sanoi 70-luvun alussa että mustalainen sanan asemasta tulisi käyttää sanaa romani .Kun ensimmäinen sana oli pitkään kielessä ollut vähemmistöä kuvaava sana niin sen käyttöön katsottiin kuuluvan negatiivinen ja vähemmistöa halventava sävy. Oppikirjat muuttuvat myös ajan ja kielen myötä. Äitini sukupolven oppikirjoissa , laulukirjoissa esiintyi neekeri-sana .Sanalla kuvattiin mustaihoisia ihmisiä. 60-luvun Amerikassa tapahtuneen tasa-arvo ja rotumellakoiden liikehdinnän ansiosta sanalla katsottiin olevan etnistä taustaa halventava merkitys ja yleisesti otettiin käyttöön sana afro-amerikkalainen. Merkitysten muutosten siirtyminen ja käyttö seuraavalle sukupolvelle on aina haaste. Siinä koululla on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Koulu on paljon vartijana. Sanavalinnoilla kommunikoinnissa siirrämme asenteita, ei ole siis yhdentekevää millaista kieltä koulussa käytetään koska sanoissa on arvolataus. Pohjalaisilla on tapana sanoa " meillä sanotahan asiat suaraan" toinen kysymys sitten onkin miten?

Isompi sananen kasvatuksesta

Oppimisen ja yhteistoiminnallisuuden ollessa päivän muotisanoja, ei ole trendikästä kirjoittaa opetuksesta tai kasvatuksesta. Kari Uusikylä kirjoituksissaan terveellä tavalla muistuttelee perusasioista. Koululla on edelleenkin oma kasvatustehtävänsä ja opettaja ei ainoastaan ole luokassa " kanssaoppija" vaan myös opettaja sanan perinteisessä merkityksessä.Koulutyön moninaisuutta ja moniulotteisuutta ei siis pidä unohtaa muutoksen ajassa.Tutkimukset kuitenkin kiistatta osoittavat että suomalaisen koulun on muututtava, ollaksemme edelleenkin maailman huippua.Omassa blogissani pohdiskelin taannoin oman työn kautta muutosta mikä on tapahtunut suhtautumisessa koulun kasvatustyöhön. 1986 aloittaneelle luokanopettajalle ohjenuorana oli koulun rooli ensisijaisesti opetuksen järjestäjänä ja kodin rooli kasvattajana. Eihän tuo roolitus huono tai väärä ole tässäkään ajassa, mutta rajapinnat ovat vain kovin häilyviä. Silläkin uhalla että kasvatuksesta kirjoittaminen ei olisi trendikästä tässä ajassa, kirjoitan muutaman ajatukseni asiasta. Kasvatus on ilmiönä yleisinhimillinen. Kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina ihminen on kasvattanut ja tullut kasvatetuksi. Asian tärkeydestä kertonee jotain oma tutkiva tieteenalansa.Yksiselitteistä määritelmää kasvatukselle ei löydy. Erilaisia kasvatuskäsityksiä on, jotka ovat osittain ristiriidassa keskenään. Hollon määritelmä teoksesta kasvatuksen teoria on kaikessa yksinkertaisuudessaan järkeenkäypä " kasvatus on kasvamaan saattamista".Määritelmänä se on vain yksi määritelmä suomalaisten ja ulkolaisten määritelmien joukossa.Käsitys kasvatuksesta on muuttunut vuosien saatossa ja sen yksiselitteinen määrittely lienee lähes mahdotonta. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta vanhempainnetti löytyi kasvatuksesta kansantajuinen määritelmä."Kasvatusta on kaikki se toiminta, jolla vanhempi vaikuttaa lapseensa."Olisiko ajatus siirrettävissä sellaisenaan kouluun. Kasvatusta on kaikki se toiminta ,jolla opettaja vaikuttaa oppilaaseen. Opettajan työnkuva on muuttunut yhteiskunnan kehityksen myötä, ja muuttuu edelleen. Opettamisen rinnalle on yhä tärkeämmäksi tekijäksi kohonnut kasvatustyö. Kouluissa kasvatuksen päämääränä on tukea ja auttaa itsenäisesti ajattelevan ja yhteiskuntakelpoisen ihmisen kasvua Kasvatus on irroittamaton osa opetustoimintaa Opettaja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa oppilaidensa kanssa ja tämä lisää eettistä vastuuta.Opettaja omassa työssään välittää eettisiä arvoja. Välittäminen on tiedostettua ja joskus tiedostamatonta. Tärkeintä on kuitenkin sitoutua eettiseen ohjeistukseen. Normiohjeistuksen mukaan peruskoulun tehtävä on tukea kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Nämä tehtävät mainitaan ennen muiden elämässä tarpeellisten tietojen ja taitojen opettamista.Määrittely ei ole vain lain kirjain, vaan tehtäviä pyritään tietoisesti toteuttamaan koulun arjessa. Opetus- ja kasvatustyö kulkevat koko ajan limittäin ja lomittain. Oppiaineiden sisällöissäkin on kasvattavaa ainesta, ajatellaanpa nyt vaikka ympäristöoppia . Ympäristöasioihin liittyen mietitään kestävää kehitystä ja ekologisen näkökulman huomioon ottamista omassa toiminnassa. Koulun kasvatustyötä tällä vuosikymmenellä tulevat ohjaamaan positiivinen pedagogiikka,oppilaan vahvuuksien löytäminen, yhteisöllisyyteen ohjaus. Koululla on jatkossakin rooli omassa kasvatustyössään oppimisen työn lisäksi.

Koontia ja tiivistystä

Vuosiloma oli lomaa myös oman alan sosiaalisen median ryhmistä. Lomalta työhön laskeutumista tai nousemista on lieventänyt silmäily kesällä julkaistuihin ryhmien sivustoihin ja median sivustoihin. Sosiaalisen median eduksi on sanottava että alan ihmisten verkostoituminen ja ajatusten vaihto on helpompaa nykyään. Ei tarvitse lähteä seminaareihin tai muihin " kissan ristiäisiin", vaikka nokatusten tapaamisissa on omat hyvät puolensa. On mukavaa huomata että opettajien ja kasvattajien sekä tieto- ja viestintätekniikan ryhmissä on osallistujia; eri kouluasteilta, uran alussa olevia, senioreita, tutkijoita, tieteen harrastajia, arkityön puurtajia. Mahtavaa ! Mistä olemme yhtä mieltä: Suomalainen koulu on kansainvälisesti arvostettu. Valtakunnallinen opetussuunnitelma ja koko ikäluokan kattava koulutus sukupuoleen,varallisuuteen katsomatta. Korkeatasoinen opettajien koulutus Koulutusjärjestelmä kehdosta hautaan jos huomioidaan avoin yliopisto, kansalaisopisto ym. Tieto- ja viestintätekniikan tarpeellisuus koulussa / yhteiskunnassa. Koulun tulee muuttua. Koulussa viihtyminen on tärkeää. Mistä syntyy keskustelua ja argumentointia: Koulussa oppiminen tulisi perustua enemmän ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Kari Uusikylä kirjoitti aika nasevasti että 70-luvun opsissa asia oli jo esillä. Kirjat vs sähköiset oppimateriaalit. Molempia tarvitaan. Tässä valtakunnassa on vielä kouluja/ kuntia joilla on rajalliset mahdollisuudet tvt-asioissa. Tarvitaan oppimista mutta tarvitaan myös opetusta. Koulujen hyvien hankkeiden ei pitäisi valtakunnallisesti tai paikallisesti kilpailla keskenään. Meillä kaikilla on kuitenkin yhteiset tavoitteet. Mitä tarvitaan: Olen usein kirjoittanut innostuksen liekistä. Yhtä hyvin voisi kai puhua kiinnostuksesta, intohimosta. Lauri Järvilehto puhui meille samasta asiasta vuosi sitten. Niin opettajina kuin oppilaina tulee löytyä mielekkyys, kiinnostuksen kohde, edes yksi, sekin kantaa pitkälle. Kansallinen tahtotila opetuksen rahoituksesta, rahoituksen pitkäjänteisyydestä, irti loputtomasta hankerahojen viidakosta. Kansakunnan talkoot, yhteiskuntasopimukset ovat huonoina talouden aikoina lähes poikkeuksetta tarkoittaneet leikkauksia koulutuksesta. Mistä löytyisi se tahtotila mikä oli peruskoulujärjestelmää sorvatessa. Tarvitaan politiikan ja sivistyksen kädenpuristusta, yhteistä tahtotilaa. Tarvitaan positiivista pedagogiikkaa, syväoppimista, hyveitä ,arvoja, digioppimista, mutta yksinään ei mikään näistä tai muistakaan asioista ole autuaaksi tekevä. Mikä on muutoksen tiellä ? Vanhasta kiinni pitäminen on turvallista. Ihminen on turvallisuushakuinen. Epäonnistumiset pelottaa. Puuttuu rohkeutta kokeilla. Muutos lähtee korvien välistä.

Puolimatkan krouvi

Maalla entisellä naapurillani, professorilla ja tohtorismiehellä oli hauska tapa sanoa poiketessaan. " piti tulla käymään puolimatkan krouvissa ". Olin jo päättänyt että 2010-luvusta kirjoittaisin vasta vuosikymmennen jälkeen, mutta 2015 vuosikymmen on matkallaan puolimatkan krouvissa. Niin yhteiskunnasa kuin koulussa vuosikymmenen puoleen väliin mennessä on tapahtunut paljon. Muutokset käyvät usein myös käsi kädessä. Yhteiskunnan muutokset heijastuvat välillisesti ja välittömästi kouluun. Mitä sitten vuosikymmenen puoleen mennessä on tapahtunut kouluissa? Kyynikko voisi sanoa ettei mitään, mutta eivät asiat nyt sentään niin huonosti ole.Uusi opetussuunnitelma on tahtotilaltaan erilainen kuin edeltäjänsä. Yhteisöllisyys,oppiminen ja digioppiminen nousevat esille painokkaasti. Kolmiportainen tuen malli jalkautettiin kouluihin.Mikä muuttui vai muuttuiko mikään? Tilastollisesti maassamme erityisen tuen oppilaiden määrä väheni.Löytyiko Inkluusion rahoitukseen malli?Rehellinen vastaus menisi näin; kestävää ja pysyvää rahoituspohjaa ei ole löytynyt mutta erilaisin POP ym. rahoin on ainakin tilapäisesti pystytty osassa kuntia vaikuttamaan ja edesauttamaan inkluusion toteutumista. Digioppimisesta ja koodaamisesta on tullut päivän muotisanoja.Olen tästä kyllä iloinen mutta varon silti hurmioitumista asiasta Suvaitsevaisuus niin koulussa kuin yhteiskunnassa on haaste. Se ei ole itsestäänselvyys vaan asennekasvatuksen ja tekojen yhteissumma. Suomalaista koulua pidetään edelleen hyvänä, sitähän se toki on mutta meidän pitää silti uudistua ja muuttua. Helpommin sanottu kuin tehty mutta näin se vaan on .Millaiselta koulu näytää viiden vuoden kuluttua. Sitä odotellessa.