No money, no honey

Silmiini osui teksti missä suomalaisen pedagogin Matti Koskenniemen kerrottiin jo 1944 kritisoineen vanhan koulun olevan kaavamainen ja estävän tilanneherkän toiminnan. Runsas 70 vuotta myöhemmin Koskenniemen ajatukset ovat ajankohtaisia vaikka suomalaista koulujärjestelmää on välissä päivitetty yhtenäiskoulujärjestelmään. Yhtenäiskoulujärjestelmä viestittää kansallisesta tahtotilasta pitää koulutus tasa-arvoisena. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, suomalaisen peruskoulun sijoittuminen kolmasti 2000-luvulla OECD maiden Pisa-tutkimuksessa kolmasti peräkkäin maailman menestykseimmäksi koulujärjestelmäksi vakuutti viimeistään silloin epäilevät Tuomaat peruskoulun toimivuudesta.Kun elinkeinoelämä alkaa miettiä nykyisen hallituksen suunnitelmia leikata koulutuksesta suunnitellulla tavalla, kertoo se mielestäni huolesta tulevaisuudesta ja sen tekijöistä. Kun koulutus on eriytynyt myös alueellisesti on aihetta huoleen. Uudetkin opetussuunnitelman perusteet antavat edelleen sen valtakunnallisen perustan peruskoulujen ja lukioiden työlle. Hallituksen suunnitelmat poistaa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettu raha kurittaa niitä kuntia koulutuksen järjestäjinä jotka ovat pystyneet tarjoaman minimin opetusta normien puitteissa. Haasteista huolimatta suomalaista koulua pidetään silti kansainvälisesti tasa-arvoisena kouluna.Usein olen kuullut kuitenkin sanottavan ja kirjoitettavan että suomalainen koulu tasapäistää. Väitteen taustalla voi olla moniakin syitä .Oppimisen tukea mietittäessä lähtökohtana on usein niiden oppilaiden tukeminen jotka tarvitsevat opinnoissaan lisätukea. Se on lähtökohtana hyvä ja oikea, mutta erilaisten lahjakkuuksien tukemiseen ei aika aina riitä. Pohjanmaan vuosina kävin kuuntelemassa Kari Uusikylän yleisöluentoa. Hänen ansiokseen on luettava että käsityksemme lahjakkuudesta laajeni uusiin mittasuhteisiin. Ajattelutapa missä lahjakkuus nähdään vain kapea-alaisesti, esimerkiksi koulussa matemaattisena lahjakkuutena, ei ole kestävällä pohjalla.Jos me onnistumme kääntämään peruskoulun suunnan opettajina, koulusta voisi tulla hyvä. Vanhasta on päästettävä irti niiltä osin kun se haittaa kehitystä. Henkilökohtaisempia opetustapoja, yhdessä tekemisen meininki, vahvuuksien löytämistä ja intohimon sytyttämistä oppilaisiin. Enemmän kuin ennen, jokaisen tulisi löytää itsestään pedagogi opettajan asemasta. Joskin entisen rehtorikollegani hyvä kaavapiirros opettajan eri rooleista tarkoittaa sitä että opettaja toimii työssään monissa eri rooleissa, myös siinä perinteisessä mihin meidät on koulutettu, se rooli ei vain yksinään riitä. Leikkaukset ovat päivän muotisanoja. Niitä pidetään välttämättöminä koulutuksesta, kehitysavusta ja liudasta monia muita asioita. Liike-elämää läheltä seuranneena tiedän kuitenkin sen että investoinnit lyhyellä aikavälillä kirpaisevat mutta ilman niitä pitkällä ajalla ei saada tuottoa.Koulutukseen sijoittamista voisi verrata Länsi-metroon. Investoinnit nyt ovat mittavat mutta pitkälle katsoen kasvun eväät ovat sen rakentamisessa.Huoli tasa-arvosta tai tasapäistämisestä on pientä sen rinnalla jos Suomi säästää itsensä nyt koulutuksesta ulos Euroopan ja maailman kartalta .Muutos koulussa on asennemuutos tapaamme toimia mutta muutos tarvitsee myös resursseja. Henkilökohtaistaminen, yksilöllistäminen, ryhmäyttäminen jne tarvitsee silti resursseja valtakunnallisesti.