Koontia ja tiivistystä

Vuosiloma oli lomaa myös oman alan sosiaalisen median ryhmistä. Lomalta työhön laskeutumista tai nousemista on lieventänyt silmäily kesällä julkaistuihin ryhmien sivustoihin ja median sivustoihin. Sosiaalisen median eduksi on sanottava että alan ihmisten verkostoituminen ja ajatusten vaihto on helpompaa nykyään. Ei tarvitse lähteä seminaareihin tai muihin " kissan ristiäisiin", vaikka nokatusten tapaamisissa on omat hyvät puolensa. On mukavaa huomata että opettajien ja kasvattajien sekä tieto- ja viestintätekniikan ryhmissä on osallistujia; eri kouluasteilta, uran alussa olevia, senioreita, tutkijoita, tieteen harrastajia, arkityön puurtajia. Mahtavaa ! Mistä olemme yhtä mieltä: Suomalainen koulu on kansainvälisesti arvostettu. Valtakunnallinen opetussuunnitelma ja koko ikäluokan kattava koulutus sukupuoleen,varallisuuteen katsomatta. Korkeatasoinen opettajien koulutus Koulutusjärjestelmä kehdosta hautaan jos huomioidaan avoin yliopisto, kansalaisopisto ym. Tieto- ja viestintätekniikan tarpeellisuus koulussa / yhteiskunnassa. Koulun tulee muuttua. Koulussa viihtyminen on tärkeää. Mistä syntyy keskustelua ja argumentointia: Koulussa oppiminen tulisi perustua enemmän ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Kari Uusikylä kirjoitti aika nasevasti että 70-luvun opsissa asia oli jo esillä. Kirjat vs sähköiset oppimateriaalit. Molempia tarvitaan. Tässä valtakunnassa on vielä kouluja/ kuntia joilla on rajalliset mahdollisuudet tvt-asioissa. Tarvitaan oppimista mutta tarvitaan myös opetusta. Koulujen hyvien hankkeiden ei pitäisi valtakunnallisesti tai paikallisesti kilpailla keskenään. Meillä kaikilla on kuitenkin yhteiset tavoitteet. Mitä tarvitaan: Olen usein kirjoittanut innostuksen liekistä. Yhtä hyvin voisi kai puhua kiinnostuksesta, intohimosta. Lauri Järvilehto puhui meille samasta asiasta vuosi sitten. Niin opettajina kuin oppilaina tulee löytyä mielekkyys, kiinnostuksen kohde, edes yksi, sekin kantaa pitkälle. Kansallinen tahtotila opetuksen rahoituksesta, rahoituksen pitkäjänteisyydestä, irti loputtomasta hankerahojen viidakosta. Kansakunnan talkoot, yhteiskuntasopimukset ovat huonoina talouden aikoina lähes poikkeuksetta tarkoittaneet leikkauksia koulutuksesta. Mistä löytyisi se tahtotila mikä oli peruskoulujärjestelmää sorvatessa. Tarvitaan politiikan ja sivistyksen kädenpuristusta, yhteistä tahtotilaa. Tarvitaan positiivista pedagogiikkaa, syväoppimista, hyveitä ,arvoja, digioppimista, mutta yksinään ei mikään näistä tai muistakaan asioista ole autuaaksi tekevä. Mikä on muutoksen tiellä ? Vanhasta kiinni pitäminen on turvallista. Ihminen on turvallisuushakuinen. Epäonnistumiset pelottaa. Puuttuu rohkeutta kokeilla. Muutos lähtee korvien välistä.