Isompi sananen kasvatuksesta

Oppimisen ja yhteistoiminnallisuuden ollessa päivän muotisanoja, ei ole trendikästä kirjoittaa opetuksesta tai kasvatuksesta. Kari Uusikylä kirjoituksissaan terveellä tavalla muistuttelee perusasioista. Koululla on edelleenkin oma kasvatustehtävänsä ja opettaja ei ainoastaan ole luokassa " kanssaoppija" vaan myös opettaja sanan perinteisessä merkityksessä.Koulutyön moninaisuutta ja moniulotteisuutta ei siis pidä unohtaa muutoksen ajassa.Tutkimukset kuitenkin kiistatta osoittavat että suomalaisen koulun on muututtava, ollaksemme edelleenkin maailman huippua.Omassa blogissani pohdiskelin taannoin oman työn kautta muutosta mikä on tapahtunut suhtautumisessa koulun kasvatustyöhön. 1986 aloittaneelle luokanopettajalle ohjenuorana oli koulun rooli ensisijaisesti opetuksen järjestäjänä ja kodin rooli kasvattajana. Eihän tuo roolitus huono tai väärä ole tässäkään ajassa, mutta rajapinnat ovat vain kovin häilyviä. Silläkin uhalla että kasvatuksesta kirjoittaminen ei olisi trendikästä tässä ajassa, kirjoitan muutaman ajatukseni asiasta. Kasvatus on ilmiönä yleisinhimillinen. Kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina ihminen on kasvattanut ja tullut kasvatetuksi. Asian tärkeydestä kertonee jotain oma tutkiva tieteenalansa.Yksiselitteistä määritelmää kasvatukselle ei löydy. Erilaisia kasvatuskäsityksiä on, jotka ovat osittain ristiriidassa keskenään. Hollon määritelmä teoksesta kasvatuksen teoria on kaikessa yksinkertaisuudessaan järkeenkäypä " kasvatus on kasvamaan saattamista".Määritelmänä se on vain yksi määritelmä suomalaisten ja ulkolaisten määritelmien joukossa.Käsitys kasvatuksesta on muuttunut vuosien saatossa ja sen yksiselitteinen määrittely lienee lähes mahdotonta. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta vanhempainnetti löytyi kasvatuksesta kansantajuinen määritelmä."Kasvatusta on kaikki se toiminta, jolla vanhempi vaikuttaa lapseensa."Olisiko ajatus siirrettävissä sellaisenaan kouluun. Kasvatusta on kaikki se toiminta ,jolla opettaja vaikuttaa oppilaaseen. Opettajan työnkuva on muuttunut yhteiskunnan kehityksen myötä, ja muuttuu edelleen. Opettamisen rinnalle on yhä tärkeämmäksi tekijäksi kohonnut kasvatustyö. Kouluissa kasvatuksen päämääränä on tukea ja auttaa itsenäisesti ajattelevan ja yhteiskuntakelpoisen ihmisen kasvua Kasvatus on irroittamaton osa opetustoimintaa Opettaja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa oppilaidensa kanssa ja tämä lisää eettistä vastuuta.Opettaja omassa työssään välittää eettisiä arvoja. Välittäminen on tiedostettua ja joskus tiedostamatonta. Tärkeintä on kuitenkin sitoutua eettiseen ohjeistukseen. Normiohjeistuksen mukaan peruskoulun tehtävä on tukea kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Nämä tehtävät mainitaan ennen muiden elämässä tarpeellisten tietojen ja taitojen opettamista.Määrittely ei ole vain lain kirjain, vaan tehtäviä pyritään tietoisesti toteuttamaan koulun arjessa. Opetus- ja kasvatustyö kulkevat koko ajan limittäin ja lomittain. Oppiaineiden sisällöissäkin on kasvattavaa ainesta, ajatellaanpa nyt vaikka ympäristöoppia . Ympäristöasioihin liittyen mietitään kestävää kehitystä ja ekologisen näkökulman huomioon ottamista omassa toiminnassa. Koulun kasvatustyötä tällä vuosikymmenellä tulevat ohjaamaan positiivinen pedagogiikka,oppilaan vahvuuksien löytäminen, yhteisöllisyyteen ohjaus. Koululla on jatkossakin rooli omassa kasvatustyössään oppimisen työn lisäksi.