Elämän paradokseja vol.2,

Apu-lehden vitseissä oli 70-luvulla Flora mainosta mukaileva vitsi; muistatko mummu kuka oli presidenttinä ennen Kekkosta ? Lapsi, mummukaan ei muista niin vanhoja aikoja.

Meille 60-luvun molemmin puolin syntyneille Kekkonen oli synonyymi presidentti sanalle. Olihan Urkki pressana meidän syntyessä ja pressa lukiosta päästessä. Kekkonen oli johtaja. Arvovallasta ja kunnioituksesta kertonee jotain se että vasta Urkin poismenon jälkeen moni  poliitikko uskaltautui arvioimaan ja arvostelemaan Kekkosen kausia presidenttinä. Monella tapaa nuoruuden ajan johtajat loivat mielikuvaa johtajista, myös mielikuvaa johon oli vaikea samaistua. Mielessä ei käynyt että johtamisesta tulisi uraa tai elämäntyötä. Katsoipa poliittisia, kunnallisia tai yksityisen puolen uratarinoita niin kaikille on yhteistä että tehtävään kasvetaan ja asema ansaitaan. Taaksepäin katsoen erilaisia johtamiskokemuksia on kertynyt kolmenkymmenen vuoden aikana erilaisista yhteyksistä. Jotain ajatuksia johtamisesta on kokemus synnyttänyt:

Synnynnäisiä johtajia ei ole mutta ominaisuuksia kasvaa johtajaksi löytyy jokaisesta, joistain ehkä enemmän joistain vähemmän.

Johtamista tulee haluta, kenenkään ei pitäisi joutua johtamisasemaan vasten tahtoaan.

Johtajaksi kasvetaan

Nöyryys ja avoin mieli ovat myös johtajan hyveitä

Omat vahvuudet johtajana ja ennen kaikkea omat kehittymisen tarpeet johtajana on hyvä tunnistaa

Rekrytoi avuksesi osaajia ja ammattilaisia, itse ei tarvitse osata kaikkea, riittää kun hallitsee kokonaisuuksia

Virheitä tulee mutta niistä oppii

Johtajana ei ole koskaan valmis

Ole aito, teeskentely näkyy läpi

Johda edestä ja esimerkillä, vaadi itseltäsi kuten vaadit alaisiltasi

Erota työ ja vapaa-aika

Haasta työyhteisösi älylliseen pohdintaan ja haasteisiin, älä käskytä koskaan turhaan.