pedagogiikassa, pedagogiikasta, pedagogiikkaan
Oletteko koskaan yrittäneet taivuttaa pedagogiikka sanaa suomenkielen sijamuodoissa sekä yksikössä että monikossa, kokeilkaapa huviksenne. Opinnäytetyötä tuttavallisemmin gradua kirjoittaessa tuota sanaa tuli taivuteltua lähes kaikissa sen muodoissaan. Piti oikein syöttää sanaa hakukoneeseen ja katsoa mitä Wikipedia kertoo pedagogiikka sanasta:
”Pedagogiikka tarkoittaa tapaa, jolla opetus järjestetään, sekä sen näkemyksellisiä kasvatuksellisia periaatteita.[1] Pedagogiikka-sanalla on historiallisesti ollut useita merkityksiä. Se on tarkoittanut 1) koko kasvatustieteen tieteenalaa, 2) kasvatus- ja opetusoppia, 3) kasvatus- tai opetusoppia, 4) opetus- tai kasvatustaitoa, 5) kasvatuksellisia suuntauksia (kuten Steiner-pedagogiikka) sekä 6) tietyn kohdealueen kasvatustieteellistä opetusta ja tutkimusta (kuten erityispedagogiikka tai korkeakoulupedagogiikka).[2] Pedagogiikan kreikankieliset kantasanat ovat paidia (παιδιά) ja ágō (άγω, "johtaa"); tässä "paidia" viittaa lapsiin, minkä vuoksi aikuisopetusta ei aina lasketa pedagogiikan osaksi (katso andragogiikka). Suomessa pedagogiikkaa opiskellaan yliopistojen kasvatustieteen laitoksilla sekä ammattikorkeakoulujen ammatillisessa opettajankoulutuksessa.
Teoksessa Hermeneuttisen pedagogiikan pääsuuntaukset Pauli Siljander luonnehtii käsitteiden pedagogiikka ja kasvatustiede eroa siten, että pedagogiikkaa käytetään yleensä laajempana käsitteenä sisältäen sekä kasvatuksen teoreettisen puolen että kasvatuskäytännön.[3]
Makrotasolla pedagogiikka tarkoittaa valtion ja kuntien tasolla koulutusjärjestelmäratkaisuja ja niiden koulutuspoliittisia ratkaisuja. Mesotasolla sana tarkoittaa koulun tapaa järjestää opetus ja sen perustelut opetussuunnitelmassa. Mikrotasolla pedagogiikka tarkoittaa opettajan tapaa järjestää opetuksena sekä ratkaisujen takana olevaa opetusnäkemystä.[1]
Pajapedagogiikka on oppilaitoksen ja työpajan välistä jaettua pedagogista vastuuta, jossa opetus ja sen tahti rakennetaan yksilön ominaisuuksien, erityispiirteiden ja toimintakyvyn ympärille vaihtoehtoisessa oppimisympäristössä.”
Kysymys on todella laaja-alaisesta asiasta. Tekisi mieli lopettaa kirjoittaminen tähän paikkaan ja todeta maybe next time. Ansioitunut rehtori kollega on kirjoittanut pedagogiikasta vuosia ja pukenut kirjalliseen muotoon pedagogiikan keskeiset käsitteet, sekin kertoo omaa kieltään aiheen laajuudesta. Hetken tässä tuumailtuani ja luettuani vielä uudelleen ensimmäisen lauseen, tuli kuitenkin mieleen ajatus että jokaisen alan ihmisen pitäisi pystyä kirjoittamaan aiheesta. Hiukan kärjistäen, voiko olla opettajaa jolle ei ole syntynyt ajatusta opetuksen tavoista ja näkemyksellisistä kasvatuksen periaatteista. Samaan hengenvetoon tunkee ajatuksiin kysymys , onko vääränlaista pedagogiikkaa. Lienee viisasta olla vastaamatta edellä oleviin kysymyksiin, ei pidä provosoida eikä pidä provosoitua vaan lähestyä asiaa toisin mitä hyvää on pedagogiikasta saanut muilta ja mitä voisi jakaa muille lähes 30 vuoden kokemuksella.
Arvostamani opettajakollega ( opettajia kolmessa polvessa) puhuu usein lämpimästi ja sydämellä rakkauden pedagogiikasta. En tunne käsitteen historiaa tarkemmin mutta alan kirjallisuudessa ja artikkeleissa vilahtelee. Itse olen ymmärtänyt tämän niin että kaikki mitä tehdään lähtee lapsen tarpeista ja lasta kunnioittaen. Voisiko toimintaa tuon paremmin kuvailla.
Mitä itsellä on jäänyt vuosista mieleen, mitä haluaisi sanoa. Viesti pitää kiteyttää siihen toimintaympäristöön ja kontekstiin missä suurimman osan urastaan on toiminut. Ajatukset kumpuavat yhdysluokista, maaseudusta ja maaseutumaisista olosuhteista, kaksikielisyydestä ,luonnosta ja kansainvälisyydestä. Seuraavat asiat itselle kumpuavat mieleen pedagogiikasta:
Ohjaaminen tai opettaminen on myös asioiden ja ihmisten johtamista. Ohjataksesi muita pitää osata johtaa itseään. Kasvatuksen ja opetuksen tavoitteet on hyvä kirkastaa omassa mielessä ja toiminnassa.
Kasvatus- ja opetustyöhön tulee olla sisäinen motivaatio, kutsumus ja innostuksen liekki.
Jos innostuksen ja intohimon liekki meinaa hiipua niin täytyy miettiä mitä tehdä, hakeako opetus- ja kasvatustyöhön puhtia uusista haasteista vai vaihtaa alaa.
Lapset ja nuoret ovat opettajantyön syy toimia, muut syyt ovat toisarvoisia. Työ ei ole helppoa tai rahakasta, tätä työtä ei pidä tehdä vääristä syistä tai motiiveista.
Aikuisen täytyy olla aito ja rehellinen lasten edessä , täydellinen ei tarvitse olla mutta teeskentelyn lapset haistavat.
Hyvälle perustalle on aina helppo rakentaa . periaate koskee niin taloja kuin lapsia. Ryhmäytymisestä ja pelisäännöistä rakentuu kaikki.
Pelisäännöt rakentavat perusturvallisuutta.
Lapsia ei ole tarkoitettu istumaan pulpeteissa 5/7 . Aina kun mahdollista lapsia pitäisi viedä ulos ja luontoon. Linnuista ja kukista ei kannata puhua jos ne voi nähdä ja kokea.
Lapset ovat yleensä joustavampia ja mukautuvampia kun aikuiset. Kun aikoinaan sekoittelin yhdysluokkia kaikilla muilla kuin perinteisillä tavoilla, ongelma oli asiasta aikuisilla , ei lapsilla.
Kieliä niin kotimaisia kuin muita oppii parhaiten kuuntelemalla ja puhumalla. Ensin kieltä ja sitten rakennetta vai miksi me suomalaiset vaikenemme sujuvasti monilla kielillä.
Suomalaisen kulttuuri ja kansainvälisyys käyvät käsi kädessä ne eivät sulje toisiaan pois.
Ei ole kilttejä tai tuhmia lapsia, tyhmiä tai viisaita lapsia. On vain erilaisia lapsia jotka ovat meille yhteisiä ja tärkeitä.
Ystävänpäivän fiiliksissä nämä ajatukset jaan kanssanne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti