Opiskeluvuosien jälkeen osa kurssistani hakeutui kaupunkiin ja osa maaseudulle. 80-luvun puoliväli oli sikäli poikkeuksellista aikaa että virkoja löytyi niin maalta kuin kaupungista. kaupungin imu oli aika kova ja usein keskuskaupunkeja ympyröivien kuntien virkoja oli jossain määrin haasteellista täyttää.Olipa valinta silloin kaupunki tai maaseutu niin molemmissa on niin puolensa kuin haasteensa. Opettaja isossa kaupungissa on enemmän ingognito, jos ei nyt satu asumaan työpaikkansa vieressä ja mitä pienempi on maaseutupaikka missä työskentelee opettajana. pappina tai muussa julkisessa virassa niin sitä näkyvämpi on halusi tai ei. Aloittessani ensimmäisessä työpaikassa nuorelle opettajalle tarjoutui mahdollisuuksia tarttua erilaisiin vastuutehtäviin ja haasteisiin. Nuorena ei myöskään aina osaa sanoa ei, joten ensimmäisinä vuosina kasautui monenmoista tehtävää. Yksi tälläisistä tehtävistä oli toimia raittiusyhdysopettajana. Oma sukupolveni muistaa ehkä ajan jolloin kunnista löytyi raittiussihteeri. Nämä kunnalliset viranhaltijat koordinoivat yhdessä koulujen ja nuorisotyön kanssa raittiusteemaan liittyviä toimintoja. Koulussa raittiusyhdysopettaja oli koulun ja raittiussihteerin linkki. Joku lukijoista saattaa muistaa raittiuskirjoituskilpailut yhtenä koulussa toteutettuna toimintamuotona. Opettajan uralta edellä mainittuun tehtävään suostuminen oli yksi niitä tehtäviä jotka suostumisen jälkeen herättivät kysymyksen, minäkö?. Toisaalta muistan sen että hetken tuumattuani tulin johtopäätökseen että tämä on yksi tehtävä muiden joukossa, tässä ei mitata henkilökohtaista elämäntapaa tai arvomaailmaa. Raittiuskasvatusliittoa sittemmin nuorisokasvatusliittoa ohjasti edesmennyt sosiaalineuvos Kosti Helimäki. Hänen aikanaan ehkä näkyi toiminnassa ja tavoitteissa yhteiskunnan muutos.Seminaareissa joihin itse osallistuin puhe oli jo kääntynyt täydellisen raittiuden ihanteesta kohtuullisen ja sivistyneen käytön tapaan, ei maalailtua enää viinapiruja seinille.Suurempi huoli yhteiskunnassa 90-luvulle siirryttäessä nousi huumeista. Coloradon ja Washingtonin osavaltioiden päätös vapauttaa kannabis on oman ikäluokkani ihmiselle vaikea käsitellä, edustan kuitenkin sitä joukkoa jonka kouluaikana huumeet kaikissa muodoissaan ja käyttötavoiltaan on teilattu täysin. Käsitykseni huumeiden käytön laajuudesta on ollut hyvin naivi ja sinisilmäinen. Vielä 2000-luvulla huomasin ajatuksissani ja puheissani kliseen että huumeet ovat kaupunkien ja Etelä-Suomen juttu kunnes poliisiystäväni palautti maan pinnalle kertomalla alueellsista ongelmista ja haasteista. Vanhojen perään ei liikaa kannata haikailla mutta kansalaistaito nimistä oppiainetta on hiukan ollut ikävä. Kansalaístaito integroitiin muihin oppiaineisiin mutta on käynyt ajatus mielessä että sillä olisi tänä päivänä tilauksensa ja paikkansa peruskoulussa
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti