Marjukka Liiten Helsingin Sanomien toimittaja kirjoitti kolumnissaan lukiouudistuksesta. Kirjoituksessa nostettiin aiheellisesti esille lukion ympärillä pyörivä keskustelu. Kun lukion tehtävä on antaa kattava yleissivistys ja valmistaa korkeakoulu-opintoihin niin ollaan ainakin jälkimmäisen tavoitteen kohdalla perustavaa laatua olevien kysymysten edessä. Toisaalta myös ensimmäinen tavoite on yhtä haastava. Onko toisen asteen ammatillisissa opinnoissa mahdollisuus tai tarve lisätä yleissivistäviä opintoja. Yksi mahdollisuus on tietenkin vierittää perusasteelle enemmän historiaa, yhteiskuntatietoa, taloustietoa jne. Aiheellisesti voi tietenkin kysyä , kannattaako. Peruskoulun yläluokat ovat nuoren elämässä muutenkin haastava elämänvaihe, kiinnostus usein on muissa asioissa kuin koulussa.
Mitä sitten voisi jättää pois tai vähentää lukiosta, mietitäänpä. Matematiikan, fysiikan, kemian , luonnontiedon vähentäminen saavat lääketieteen, insinöörialan ja matemaattis- luonnontieteellisten alojen edustajat kipristämään kulmakarvojaan. Kielten vähentäminen ja kaventaminen ei liene vientiteollisuuden mieleen. Kaikki muu humanistinen oppiaines on merkittävää ihmisen kasvun kannalta.
Lukiota sen enempää kuin korkeakoulutustakaan ei tulisi nostaa liikaa jalustalle. Suomi tarvitsee tulevaisuudessakin kädentaitajia ja osaajia. Hitsarit, metallimiehet, sähkömiehet, putkimiehet, puusepät ,kiinteistöhoitajat ovat ammattiryhmiä joita tarvitaan tulevaisuudessa. Joidenkin ministerien lausuma tavoite ikäluokkien korkeakoulutustavoitteesta ei tunnu kovin realistiselta. Ammatillisten opintojen suosio onkin kiitettävästi kasvanut vuosien saatossa. 90-luvun lopussa itselläni oli mahdollisuus tutustua Vaasan ammattioppilaitoksen toimintaan . Tietotekniikan opiskelijoiden peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli korkeampi kuin lukion sisäänpääsyraja ja sijoittuminen työelämässä oli niinä aikoina sataprosenttinen. Myös muille suosituille aloille oli kilpailua joten ” amikseen” ei jouduttu vaan sinne todella päästiin.
Monella tapaa vahva ammatillinen osaaminen on aina luonut mahdollisuuksia etenemiseen ja luo edelleenkin. Ystävänpäivänä sain käsiini isoisästäni Einosta 1960 paikallislehdessä kirjoitetun jutun. Juttu oli kirjoitettu 60 – vuotispäivien kynnyksellä ja tiivisti isoisän elämäntarinan. Nuorena herännyt kiinnostus mekaniikkaan oli tuonut miehen Lapuan Patruunatehtaalle missä moninaiset ja mielenkiintoiset tehtävät olivat työllistäneet työn opettajasta työnjohtajaan.
Koulutuksen tulevaisuuden suuntaviivoja piirrettäessä pitäisi osata rinnalle piirtää tulevaisuuden suuntaviivat. Millainen on Suomi tulevaisuudessa. Olemmeko ulkoistaneet tuotannon ulkomaille, hinnoitelleet itsemme ulos. Millainen on metsäteollisuutemme, kasvaako puumme Brasiliassa luonnon nopeammalla aikataululla. Tuleeko pelibisneksestä Nokian korvike ja talouden pelastaja. Viemmekö koulutuksen osaamista muualle, onko referenssit asiasta kunnossa myös tulevaisuudessa.
Näitä ajatuksia iltapäivän ratoksi tai kiusaksi, miten haluatte
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti