Muuttuuko peruskoulu ja mihin suuntaan

Sallittakoon pieni vitsi kylmän sodan hengessä. Nixon tiedusteli Jumalalta milloin Amerikan presidentti saisi arvostusta johon Jumala vastasi ettei sinun aikanasi Richard. Virkaveli Brezhnev päätti myöskin kääntyä Jumalan puoleen kysyäkseen milloin kommunismin aate valtaisi maailman johon Jumala vastasi että hyvä Leonid ei minun aikanani.

Itselleni olen silloin tällöin esittänyt kysymyksen milloin peruskoulu muuttuu. Vastauksesta en ole aivan varma. Uusi opetussuunnitelma on mahdollisuus, parhaimmillaan se muuttaa toimintakulttuuria mutta kääntyykö laiva? Koska olisi vähintäänkin kyseenalaista kirjoittaa tässä yhteydessä ettei nuorena opettajana ja rehtorina opetussuunnitelma kiinnostanut, muotoilen tämän näin; ikä  ja kokemus on lisännyt kiinnostusta opetussuunnitelmaa ja sen merkitystä kohtaan tärkeimpänä dokumenttina perusopetuksen lainsäädännön lisäksi. Huolenaiheena itsellä on ollut ettei lipsahdettaisi ” lillukan varsiin”. Uudistuksen tarkoituksena kun on luoda toiminnallisempaa, yhteisöllisempää ja oppimiseen keskittyvää kulttuuria. Yhteisöllinen toimintakulttuuri lähtee ihmisistä, olemmeko siis valmiimpia ja asenteiden tasolla virittäytyneet muutokseen vai olemmeko kiinni yksin tekemisen ja puurtamisen työkulttuurissa. Yksiselitteistä tai oikeaa vastausta kysymykseen ei ole, koulut ovat varmaan asiassa eri tasoilla ja eri lähtökohdissa. Eräs kollega kertoi amerikkalaisesta opettajasta joka kertoi suomalaisen järjestelmän oppilashuoltoineen ja toimijoineen olevan pidemmällä kuin amerikkalainen järjestelmä mitä tulee opettajien ja aikuisten väliseen yhteistyöhön. Metsä on hyvä nähdä puilta. Uraansa aloittavan opettajan kannalta on merkityksellistä miten työyhteisöön otetaan vastaan. Oman urani alusta muistan tärkeänä sen miten uudessa työpaikassa vanhemmat kollegat ottivat vastaan, mentoroinnista ei silloin puhuttu mutta sitä se oli rakentavassa ja pedagogisessa hengessä. Toimintakulttuuri on monen osatekijän summa, onhan se pitkälti johtamiskysymys, oikeiden asioiden tekemistä, mahtikäskyllä sitä ei synny. Rehtorikollega joka on toiminut myös opetushallituksen ops- työryhmässä oli vilpittömästi iloinen että puhutaan oppimisesta eikä yksipuolisesti opettamisesta. Muistaakseni joskus oli tutkittu ettei huonokaan opettaja voi estää lasten oppimista. Monella tapaa tuleva opettaja sukupolvi meistä vanhemmista puhumattakaan on haasteen edessä, opettajasta oppimisen ohjaajaksi. Itse näen asian niin että olemme isojen haasteiden edessä suhteessa tiedon valtavirtaan, millaiset medialukutaidot annamme, millaiset taidot käsitellä kriittisesti tietoa. Tämän päivän vanhemmat kamppailevat myös samojen asioiden kanssa.

Muuttuuko siis peruskoulu ja mihin suuntaan, katsotaan!