Vekkuli asiakirja vai tuloskortti
Valtakunnallisella opetussuunnitelman perusteilla pyritään ohjaamaan että peruskoulun opetuksen sisältö on yhtenäinen ja varmistaa opetuksen sisällöllisen tasalaatuisuuden . Opetussuunnitelma on myös opettajan työtä ohjaava dokumentti ja oppilaan näkökulmasta katsoen määrittää sitovat tavoitteet, näissä asioissa oppilaalla on oikeus saada kirjatut tavoitteet. Kun opetussuunnitelma on normidokumentti niin toteutuuko oikeus ja miten kunnallisessa päätöksenteossa sitovuus ja velvoittavuus aukeaa niille jotka resursseista päättävät. Kysymys on monitahoinen johon liittyy virkamiesvalmistelun vastuullisuus ja substanssin hallinta ja viime kädessä päättäjän ymmärrys ja tahtotila. Työuralta muistan hienon esimerkin velvoitteen ja päätöksenteon kohtaamisesta liittyen uinninopetukseen. Esimieheni oli budjetin valmistelussa avannut selkeästi opetussuunnitelman velvoittavuuden ja rahoitus uinninopetukseen huomioitiin budjetissa. Itse muistan kunnallisista luottamustoimista budjettien valmistelussa merkittävänä tekstiosiot, kuvaus siitä mihin seuraavan budjettivuoden aikana rahaa käytetään. Tätä taustaa vasten opetussuunnitelma itsessään on eräänlainen tuloskortti, muuttumaton ( päivitysten välissä) ja velvoittava.
Toteutuuko opetuksen tasalaatuisuus Hangosta Utsjoelle? Kun monisarjaisessa koulussa kielen tunti todennäköisesti ja toivottavasti on jaettu niin jossain tuo kaksi viikkotuntia voi olla yhdysluokan tunnit 3-6 kaikille oppilaille yhtä aikaa. Jokainen voi vetää asiasta omat johtopäätöksensä, pitkän yhdysluokkauran tehneenä voisin sanoa ettei asia ole mustavalkoinen mutta tasa-arvo ei välttämättä toteudu. Tämä oli vain yksi esimerkki ja löytyisi lisää tarvittaessa. Kun uutiset keskittyvät nyt vain säästöihin niin koulutuksen tarpeet eivät saa silti hukkua uutisten alle. Opetuspuolella ops on aina ollut haastava dokumentti mutta toisaalta myös unohdettu voimavara. Missään ei ole kirjattu että opetus tulisi tapahtua kirjojen avulla vaan opetussuunnitelmaan perustuen. Moniko meikäläinen on heittänyt kirjat rohkeasti varastoon ja lähtenyt rakentamaan oppimista muille alustoille kuin perinteiset kirjat. OPS myös armahtaa kun punakynällä vetää rohkeasti kirjasta henkselit päälle asioihin jotka eivät ole opetussuunnitelman edellyttämiä. En suoranaisesti ole minkäänlaisen kontrollin ystävä mutta oppikirjoja pitää uskaltaa tarkastella myös kriittisesti, toki kaikki kunnia niille jotka kirjoja tekevät .Mitä tai kuinka asioita kirjataan on monella tapaa merkityksellinen asia. Jos Suomen talvet alkavat olla tälläisiä niin liikunnan opetuksen osalta miettisin millaiseen sanamuotoon pukisin talvilajit. Esimerkit menevät nyt vähän ” lillukan varsiksi” mutta tästähän viime kädessä on kysymys; realistiset ja tarkoituksenmukaiset tavoitteet, asiasta riippumatta.
Käytännön työtä nuo sisällöt ohjaavat ja ovat opettajan arjen kannalta tärkeitä dokumentteja. Onko ikä ja ura tehnyt jo tehtäväänsä mutta oma kiinnostukseni on tällä hetkellä opetussuunnitelman arvopohjassa. Millaisille arvoille rakentuu peruskoulutuksemme tulevaisuus. Yksilön ainutlaatuisuus, oikeus opetukseen, moniarvoisuus ja sen kunnioittaminen, ihmisyyteen kasvu. Tuosta arvopohjasta kun toiminta lähtee ollaan oikeilla poluilla.
Tulkinnat siitä mikä edistää mitäkin vaihtelevat, uskonnon opetus peruskoulussa jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Lukion opetussuunnitelmatyön yhteydessä on keskusteltu innokkaasti historian asemasta. Tuohon uskontokysymykseen jätän ottamatta kantaa, niin monet sodat ovat syttyneet uskon asioista, mutta en nyt hyvällä tahdollakaan oikein ymmärrä jos historian asema lukiossa muuttuisi. Tiedättehän sen myötähäpeän tuntee” kilpailija numero 6 , neiti Nättinen, milloin Suomi itsenäistyi” öööhhm 1971.
Viran puolesta uutta ja tulevaa opetussuunnitelma päästään valmistelemaan. Meillä on hieno ja tärkeä työ edessämme. Jaksamista meille kaikille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti