Vuosi paketissa

Kansakoulun 3. luokan alkaessa opettajamme Anna antoi tehtäväksi kirjoittaa kesälomasta. Ennen kirjoittamista tuli muistella mennyttä kesää ja kirjoittaa muistelun pohjalta ainekirjoitus. Sitä mukaa kun asioita tuli mieleen, kirjoitin ne vihkoon. Muistan vieläkin miten opettajamme vaikutti epätoivoiselta lukiessaan ainekirjoitusta. Yrittäjäperheen loma poikkesi tavallisen palkansaajan lomasta jaksotuksensa puolesta, silloin lomailtiin kun työt sallivat. Ainetta kirjoittaessani olin kuitenkin ottanut suuria kirjallisia vapauksia kronologisen järjestyksen suhteen, liikkuen elokuun tapahtumista kesäkuuhun ja jouhevasti tapahtumista toiseen kesäkuukausien välillä. Voin vieläkin kuulla mielessäni opettajani epätoivoiset kysymykset, "  siis, montako kertaa olitte Helsingissä kesäloman aikana". Kirjoittaminen ei ainakaan kouluaikana ollut ns. minun juttuni. Asioista puhuminen ja kertominen kasvotusten on aina tuntunut luontevammalta vaihtoehdolta. Kasvokkain voi lukea kuuntelijan ilmeitä ja elekieltä, palata aina asiaan väärinymmärryksen tapahtuessa. Opettajan ja rehtorin ominaisuudessa on työelämässä saanut harjoituttaa kirjallista viestintää. Työuran aikana viestintätilanteissa on usein tullut mieleen Wiion lait. Osmo A Wiio oli organisaatioviestinnän tutkija joka tuli tunnetuksi kyseenalaistaessaan ihmisten  välisen kommunikoinnin onnistumisen. Inhimillisen viestinnän lakien 1 kohdan mukaan viestintä yleensä epäonnistuu- paitsi sattumalta. Luultavasti meistä jokaisesta on ainakin joskus tuntunut että Wiion lain 1 kohtaa toteutuu.

Iän karttuessa huomaa kuitenkin haastavansa itseään mukavuusalueilta pois. Tasan vuosi sitten päätin kokeilla kirjoittamista blogissa. Aloittaessani kirjoittamisen olin jokseenkin varma että kirjoittaminen jäänee yhteen blogiin. Tasan vuoden jälkeen huomaa että asioita löytyy jaettavaksi. Ajatuksen lentäessä pisteet ja pilkut meinaavat jäädä. On ollut mukavaa saada kannustusta ja vinkkejä toisilta blogien kirjoittajilta. 4000 kävijän raja rikkoutunee vuoden vaihtuessa. Alkavalle vuodelle 2015 otan tavoitteeksi blogin jatkamisen. Uutena tavoitteena blogin lisäksi on lukea vähintään yksi kirja kuukaudessa. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja verkkoympäristöstä siirtyä oikean kannellisen kirjan pariin.

 

Kiitos kaikille blogin lukijoille. Tästä on hyvä jatkaa

10 helmeä

Opetushallitus hyväksyi 22.12.2014 uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Hyväksymistä edelsi valmistelu missä kuultiin sekä kenttäväkeä että asiantuntijoita. Uudistusta voisi verrata raamatun kieliasun modernisointiin . Erona on kuitenkin että opetussuunnitelmauudistuksessa ei ole kysymys kielen modernisoinnista vaan konseptoidaan perusteita uudelle ajattelutavalle ja toiminnalle. Edessä on nyt kuljettavana muutosten polku. Ensimmäinen etappi on valtakunnallisista perusteista kirjoittaa paikalliset perusteet. Miten pitkä polku on ja missä kohtaa polulla olemme viiden vuoden päästä, sitä ei ennustane tänään kukaan. Kiinnostus ei lukiessa riittänyt ainekohtaisiin perusteisiin mutta arvopohjaa perusteista tuli luettua pariin otteeseen. Toiminnan pohjalla tulee olla arvot. Toteutammeko arjessa niitä arvoja mitkä perusteisiin on kirjattu, tätä itse kukin perusopetuksen ammattilainen joutuu tutkailemaan arvioidessaan ja reflektoidessaan omaa toimintaansa. Mieleeni tuli Topeliuksen satu,Adalmiinan helmi. Sadun innoittamana poimin uuden opetussuunnitelman perusteista 10 helmeä.

Olli-Pekan helmet ovat:

1 Jokainen oppilas on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on
2 Oppimisesta syrjäytyminen merkitsee sivistyksellisten oikeuksien toteutumatta jäämistä ja on uhka terveelle kasvulle ja kehitykselle.
3 Arvokasvatuksen merkitys korostuu maailmassa, jossa monimediainen tiedonvälitys, globaalit tietoverkot, sosiaalinen media ja vertaissuhteet muokkaavat lasten ja nuorten arvomaailmaa.
4 Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle.
5 Perusopetus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle
6 Perusopetus avaa näköalaa sukupolvien yli ulottuvaan globaaliin vastuuseen
7 Opetussuunnitelman  perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija.
8 Perusopetus kartuttaa inhimillistä ja sosiaalista pääomaa
9 Perusopetus luo perustan oppilaiden yleissivistykselle
10 Laaja-alaisella osaamisella tarkoitetaan tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaa kokonaisuutta.

Jos haluaisi niin varmaan löytyisi myös " myrkkyomenoita", mutta eiköhän mennä postiivisuudella kohti uutta vuotta ja sen haasteita

Joulu,Weichnachten,Yule, Sol Invictus

30 s koulun joulujuhla jo  takana. Kaikki joulujuhlat ovat silti olleet erilaisia mutta yhteistä kaikille on ollut lämminhenkisyys, lapsenomaisuus ja perinteisyys. Taannoin silmiini osui ilmaisu neutraalista joulujuhlasta. Olen kovasti maistellut ja pureksinut tuota sanaa, tullen kuitenkin siihen tulokseen ettei joulujuhla voi olla neutraali.Syyslukukauden päätöstilaisuus tai päätösjuhla voisi olla neutraali muttei joulu. Perustuslakivaliokunta ja opetushallitus ohjeistivat selkeästi että koulujen juhlaperinteeseen kuuluu kulttuurikristllisiä elementtejä. Kun osa jouluperinteestämme kumpuaa myös germaanis-skandinaavisesta yule- perinteestä, niin joulujuhlien perinteessä yhdistyvät monet elementit. Kristillinen perinne, kansanperinne sulautuvat joulun perinteiksi myös kouluissa. Asiaan liittyy toki oma herkkyytensä monissa suomalaisissa kouluissa uskonnottomien ja muiden vakaamusten osalta.
Yhteiskunnalla on kuitenkin edessään loputon via dolorosa jos kaikesta joudutaan vääntämään, mikä on uskonnon harjoittamista. Vaihtoehtona on nauttia kaikesta siitä mitä usko ja perinne tarjoavat. Nautitaan iloisesta vapaudesta ja otetaan joulusta kaikki irti.

Iloista ja hyvää joulua

Peiliin katsomista

Vuoden 1999 alusta voimaan tulleissa koululaeissa arviointi sai merkittävän

aseman. Arvioinnin tarkoitus on tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa

oppimisen edellytyksiä. Opetuksen järjestäjät arvioivat järjestämäänsä

koulutusta. Yksittäisillä kouluilla ja oppilaitoksilla on myös velvollisuus

arvioida omaa toimintaansa. Kansainvälinen ja kansallinen arviointi

täydentävät paikallista arviointia. Vastaavasti paikallinen arviointi tukee

valtakunnallista koulutuksen kehittämistä.

Paikallinen arviointikulttuuri on aktiivisesti kehittynyt  Suomessa.

Kunnat ja koulut ovat kehittäneet omia arviointijärjestelmiään ja –mallejaan

omista lähtökohdistaan käsin saaden tukea eri asiantuntijatahoilta. 

Opetushallituksen laatukriteerit ovat olleet selkeä rakenne siihen mitä kannattaa arvioida. Omaan työuraan liittyy kiinteästi koulun itsearviointijärjestelmien kanssa työskentely. 2000 luvun alussa Länsi-Suomen lääninhallituksen Vaasan toimipisteen kutsu toimia itsearvioinnin koulutusmoduulissa mentorina ja luennoitsijana antoi hyvän kokonaiskuvan siitä miten alueellisesti koulut olivat hyvinkin erilaisissa tilanteissa mitä tuli itsearvioinnin käytäntöihin. Nykyisen työnantajan palveluksessa tarjoutui mahdollisuus osallistua Perusopetuksen  laatukriteerit projektiin. Projektiin osallistuminen oli mieluisa kokemus, koska näki sen kehityksen mitä oli tapahtunut arvioinnin asioissa yli vuosikymmenen tapahtuneella ajanjaksolla.

Omassa työyksikössäni pääsimme edellisellä itsearvioinnin kierroksella jo pilotoimaan arvioinnin työkaluja. Nyt 2014 käytössämme oli lopullinen työkalu. Aikamoisen määrän dataa ja tietoa itsearviointi tuottaa. Monella tapaa kysymys kietoutuu siihen mitä tuotetulla tiedolla tehdään.Aikaa ja
 resursseja vaativan työn pitää tuotta tietoa jonka avulla voidaan kehittää ja parantaa toimintoja. Asia 
on aina haaste myös esimiehelle. On asetettava itselleen kysymys; mitä ovat johtamisteot  joilla muutosta viedään eteenpäin.
Arvionnin työkalupakki lähtökohtaisesti on kunnossa .Uutena elementtinä on tullut koulujen vertaisarviointia. Hyvästä itsearvioinnin työkalupakista huolimatta on kuitenkin hyvä tarkastella sen laajuutta, toimivuutta ja arviointisyklin pituutta

Mielenkiintoista uuden opsin kolkuttaessa ovella  on huoltajien, opettajien ja lasten yhteinen kokemus siitä että koulussa on kiire. Arvionnista saatu data tukee kaikin tavoin uutta OPS-työtä. Ne syyt jotka opetussuunnitelman uudistukseen johtivat tulevat arvioinnissa esille suoraan tai välillisesti.

Yksi etappi saavutettu

Syyslukukauden loppuessa yksi lukuvuoden etapeista on saavutettu. Perustyön ohella on kuluneena syksynä ollut ilo toimia  myös  mentorina uudelle kollegalle. Mentori sanan alkuperä lienee Kreikan mytogiassa. Mentor oli Odysseuksen ystävä joka huolehti ystävänsä pojan ohjauksesta tämän ollessa poissa. Liikemaailmassa se on ollut ennen julkishallintoa tapa siirtää hiljaista tietoa ja osaamista nuoremmalle kollegalle. Japanissa mentoroiniila on pitkät perinteet liike-elämässä. Mentorointi on bisnesmaailmasta levinnyt myös julkiselle sektorille. Ensimmäiset kokemukset itsellä mentorina toimimisesta ovat 2000-luvun alkuvuosilta. Sain pyynnön toimia koulujen itsearviontiprosessien käynnistämisessä mentorin ominaisuudessa.
Vaikka rehtorin tehtävän perustyö on samanlaista kunnasta riippumatta, niin käytännöt ja työssä tarvittavat sähköiset työkalut ovat toki erilaisia. Pääkaupunkiseudulla ei tarvitse kuin mennä rajojen yli niin eron huomaa. Ensimmäisenä haasteena ehkä onkin päästä sinuiksi järjestelmien ja toimintamallien kanssa, tässä kollegasta on  apu. Mentorointi on myös hedelmällistä vuorovaikutusta,etenkin silloin kun mentoroitava on kokenut kollega. Kun itse on saanut uuden työnantajan palvelukseen astuessa mentorin tuen , on mukava olla myös itse avuksi. Tästä on hyvä jatkaa kevääseen.
Talentumin Mentorointi 4.0 kirjasta löytyy mentoroinnista hyvää perustietoa, suosittelen

Kiitollisuus 6.12

60-luvulla syntynyt on elämänsä aikana saanut nauttia suomalaisen yhteiskunnan aineellisesta hyvinvoinnin kasvusta. Sota-aika ja sitä seurannut pula arkisista käyttötarvikkeista oli meidän lapsuudessamme jo vieras asia, toisin kun omien vanhempiemme ja isovanhempiemme sukupolvelle. Oli upeaa nähdä televisiosta miten presidentti oli kutsunut sotiemme veteraaneja juhlistamaan itsenäisen isänmaan vuosipäivää. Elossa olevien sotiemme miesten ja naisten teot itsenäisyytemme hyväksi ovat mittaamattomat. Tänä päivänä on tullut muisteltua molempien isoisien sota-aikaa. Eino paapan pitkä päivätyö kotirintamalla varmisti ammusten ja patruunoiden toimitukset rintamalle. Muistuttaakseen itseä menneiden polvien työstä luin Einolle osoitetut mitalien saatekirjeet. 2 luokan Vapaudenmitali 1940, 2 luokan Vapaudenristin  ansiomitali ja sodan 1939-1940 muistomitali. Toisen isoisäni Onnin sota-aika on saanut kiinnostumaan jalkaväkirykmentti 16 vaiheista jatkosodan aikana. Vaikeissa paikoissa oli JR 16 ollut Laatokan suunnalla. Syvä ja nöyrä kiitos nousee mieleen näitä vaiheita lukiessa.

Mielensä pahoittajat liikekannalla

Suomessa kirkolla ja valtiolla on erityinen suhde. Lainsäädännössä sekä evankelisluterilaisella että ortodoksisella kirkolla  on erityisasema. Nimitys kansankirkko tai valtakirkko ovat usein käytettyjä  nimityksiä puhekielessä. Kirkon siivu yhteisöverosta, väestötötietojärjestelmän käyttö, koulujen uskonnonopetus ja moni muu asia kertoo tiiviistä suhteesta kirkon ja valtion välillä. Suuria ennustajan lahjoja ei tarvittu kertomaan että eduskunnassa tasa-arvoisen avioliittolain käsittely herätti tunteita kirkon jäsenten parissa. Ilmaisu puuron ja vellin sekaisin menemisestä lienee oikea ilmaisu tässä kohtaa. Kirkon avioliittokäsitys nojautuu raamattuun ja  sen tulkintaan. Vain kirkko itse voi ottaa kantaa siihen mikä sen tulkinta avioliitosta on kristilliseen oppiin nojautuen. Joutuihan kirkko ratkaisemaan tulkintansa naispappeuskysymykseen. Mielessä on vieläkin miten raamatun teksteihin nojaten sekä vastustajat että puolustajat perustivat argumenttinsa asiasta. Yleisen teologian peruskurssilla Miikka Ruokanen  aukaisi kuulijoilleen hyvin raamatun tulkinnan haasteet. Raamattu on kirjallisena tuotoksena myös oman aikansa tuote ja suhteessa kulttuuriin missä se on syntynyt.
Eduskunnan käsittely on kuitenkin yhteiskunnan kannanotto avioliittoon instituutiona. Avioliittolaki on määritellyt sen tähän asti miehen ja naisen välisenä oikeudellisena sopimuksena ja tapahtumana. Kysymys on siis lain sanamuodosta ja siitä mitä sen muuttaminen  tarkoittaa samaa sukupuolta oleville. Sen lisäksi että määritellään oikeudellista asemaa , määritellään myös yhteiskunnan suhtautumista ja yleistä ilmapiiriä.
Arkkipiispaan kohdistunut arvostelu on mielestäni ollut kohtuutonta. Hän on selkeästi tuonut esille sen että kirkon käsitys avioliitosta nojaa siihen tulkintaan ja perinteseen mikä kirkolla asiasta on. Haasteena kuulijakunnassa lienee se että avioliitto mielletään niin voimakkaasti " papin aameneen" vaikka meillä Suomessa on myös pitkä perinne siviilivihkimiselle. Mielestäni arkkipiispa on viestittänyt sanomallaan humanistista sanomaa. Siitähän kristillisyydessä viime kädessä on kysymys. Hyväksymisestä ja kunnioituksesta sellaisina  kuin olemme. Kirkosta eroaminen ei eduskunnan
päätöstä muuta, eikä Mäkinen huono paimen ole. Eduskunnan äänestyksen jälkeen oli presidentiltä hyvä avaus pohtia; voisiko avioliiton sijasta käyttää ilmaisua pariliitto.

Uskallusta muutokseen

" Siellä istun kohta kanervaisella polstarilla. Oikein ! Siellä, siellä kohta pyllyilemme "
Noin tuumailivat Tuomas ja Juhani aprikoidessaan pakoa lukkarin koulusta. Koulun vaikuttavuudesta eivät veljekset olleet vakuuttuneita. Tämän päivän veljekset ja siskot ovat samojen haasteiden edessä.
Koululaisen elämässä on niin paljon muutakin ja kiinnostavaltammalta tuntuvaa kuin koulu. Sosiaalinen media, harrastukset ja muu viihde kilpailevat koululaisten huomiosta. Koulunkin on muututtava. Martti Hellström kirjoitti osuvasti muutoksesta. Muutos lähtee meistä opettajista ja meistä rehtoreista muutoksen tukijoina. Ylhäältä annettuna tai saneltuna muutos ei tapahdu. Oman sukupolveni opettajankoulutus  koulutti opettajan rooliin, sen perinteisessä merkityksessä. Vallankumouksellisena pidän sitä että opettamisen sijasta puhutaan oppimisesta ja siitä miten se tapahtuu yksilöllisesti. Tieto- ja viestintätekniikan käytöstä ei pidä tehdä" pyhää lehmää", mutta mahdollisuutena se tulee nähdä. Poikien ja tyttöjen välisistä eroista kiinnostuksesta koulunkäyntiin on puhuttu kauan ja myös tutkittu. Näen tietotekniikan yhtenä mahdollisuutena lisätä poikien kiinnostusta koulunkäyntiin sekä tukea oppimista. Kahden, jo aikuisen, poikalapsen isänä on tullut usein mietittyä koulua poikien näkökulmasta. Tärkeää on toiminnallisuuden ja liikkumisen merkitys.
Vaikka poikien koulumotivaation lisäämisessä on haasteita niin isossa mittakaavassa on löydettävä keinot kaikkien lasten osallistamiseen, kohtamiseen ja yhdessä tekemiseen. Koulunpidon perinteitä kun voi mitata sadoissa vuosissa, niin kysymys on isosta asiasta. Lasten innon herättäminen vaatii meiltä aikuisilta innon löytämistä. Vanhoista rooleista, tottumuksista ja tavoista pitäisi uskaltaa luopua. Itselle pitää antaa rohkeus kokeilla ja rohkeus myös epäonnistua. Historiallisesti mittavat haasteet ovat edessä. Nyt tarvitaan uskallusta.

Perheiden hyvinvointi on kiinni myös poliittisista päätöksistä

Syksyn uutisvirrassa on kiitettävästi, niin sosiaalisessa mediassa kuin verkkouutisissa, noussut koulutuksen, tasa-arvon ja vanhusten asiat. Olen ilkikurisesti joskus sanonut että eduskuntavaalien lähestyminen lisää koulutuksen kavereita. Koulutuksen ja opetuksen näkyvyydestä täytyy antaa kiitosta omalle ammattijärjestölle. Itse lukeudun niihin rivijäseniin jotka osallistuvat äänestämällä. Onneksi ammattikunnassa on niitä innokkaita jotka valvovat etujamme. Parikymmentä vuotta sitten vierähti pari vuotta luottamusmieshommassa, mielenkiintoinen mutta haastava työ jonka tekijöitä tarvitaan. Tyytyväisyydellä olen laittanut merkille että tasa-arvon asiat nostavat uutisvirrassa päätään. Tasa-arvo on moniulotteinen ja monella suureella mitattava asia yhteiskunnassamme, mutta on terveellistä että naisten ja miesten välisten palkkaerojen ja työurien kehitys nostaa taas uutisvirrassa päätään. Eräs tuttavani kertoi että heidän perheessä isä oli jäänyt hoitovapaalle lasten kanssa. Hieno ratkaisu ja kannatettava. Itse olin lasten ollessa pieniä puoli vuotta kotona hoitamassa.Kun puolison kanssa molemmat toimivat opettajina, ei asiaa tarvinnut kovasti laskeskella. Taloudellisesti  yhtä kannattavaa tai kannattamatonta, miten sitten asian haluaa nähdä. Ehdottomasti kuitenkin yksi parhaimmista ratkaisuista omassa elämässä. Moni varmaan joutuu perustamaan ratkaisunsa siihen että perheessä isä on enemmän tienaava ja talouden realiteetit ohjaavat hyvinkin perinteisiin ratkaisuihin. On siis tavoittelemisen arvoista että sukupuolten välistä palkkakuilua kurotaan ja naisen työllistymistä edistetään. Suomessa asumisen hintataso ja elinkustannukset ohjaavat suuressa määrin siihen että lasten ollessa pieniä molempien pitää hakeutua työelämään nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Uskon että tällä myös menetämme paljon. Kysymys on monella tapaa haastava; millä keinoin voisimme tukea ja mahdollistaa jomman kumman huoltajan kotona olemisen lasten ollessa pieniä. Vieraillessani Hollannissa pari vuotta sitten, kiinnitin kouluissa huomiota siihen että luokan opettamisesta vastasi usein  kaksi opettajaa. Luokassa oli esimerkiksi alkuviikosta opettaja joka hoiti alkuviikon lapsia ja hänen työtään jatkoi loppuviikon opettaja joka oli hoitanut lapsiaan alkuviikon. Toimintakulttuuri suosi tätä eikä herättänyt ihmetystä esimerkiksi huoltajien keskuudessa. Monellakin tapaa perhekeskeistä kulttuuria suosittiin. Hyvänä esimerkkinä oli yhteiselle päivälliselle kokoontuminen. Itse tulkitsen sen niin että työelämä edistää toimintakulttuuria missä perheen ajalle annetaan arvo. Miten Suomessa sitten perheen arvostaminen näkyy on täysin riippuvaista siitä millaisia päätöksiä me teemme. Onko meillä aidosti perhepolitiikkaa? Kysymys ei ole helppo. Se kietoutuu työmarkkinoihin, hallitusohjelmaan ja yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin. Uutiset oikeutetusti tällä hetkellä kietoutuvat maan talouteen.Tosiasia on että eduskuntavaalit ovat ovella ja odotan niistä arvovaaleja.Tätä siis mielenkiinnolla odottelemme.

Arvostusta vapaaehtoistyölle

Presidenttien haasteena on toimikausillaan saavuttaa asema koko kansan presidenttinä. On murrettava ennakoluuloja joita mahdollisesti poliittinen tausta, sukupuoli ja työura aiheuttaa. Tehtävä on varmaan  Kekkosen jälkeen ollut haastava. Koiviston kauden aikaiset nopeat muutokset Euroopan kartalla muuttivat silloisen Euroopan kahtia jakoa, eikä Kekkosen kaltaista ulkopolitiikan takuumiestä enää tarvittu. Halosen kaudelta on jäänyt mieleen erilaisten etnisten ja muiden vähemmistöryhmien huomioiminen. Niinistön kaudesta tähän asti on arvovaikuttamisesta jäänyt mieleen edellinen uuden vuoden puhe. Tulevien Linnanjuhlien kutsuvierasluettelossa presidentti osoittaa arvostustaan vapaaehtoistyölle ja sen tekijöille. Yhteiskunnan tehtävä on tietenkin huolehtia vähäosaisista ja huolehtia kansalaisistaan, mutta vapaaehtoisella auttamistyöllä ja varainkeruulla kansalaiset voivat antaa oman panoksensa. Meillä Suomessa tälläistä toimintaa on kiitettävän paljon. Yksityiset henkilöt voivat vaikuttaa paljon. Tuoreena esimerkkeinä voisi mainita Anne Bernerin työ lastensairaalan varainkeruussa, Nenäpäivän tempaukset jotka ylittävät monella tapaa valtakunnallisen mediakynnyksen. Moni suomalainen osallistuu  jossain vaiheessa elämäänsä hyväntekeväisyyteen muodossa tai toisessa. Yksinkertaimillaan se on rahalahjoitus keräykseen mutta usein myös aktiivista yhdistystoimintaa. Itse osallistuin kymmenen vuoden ajan Lions- toimintaan. Se on yksi vanhimmista ja maailmalaajuisesti yksi isoimmista järjestöistä. Mieluisia muistoja jäi lahjoituksista sairaalan lastenosastolle, vanhuksille, partiolaisille ja lukuisiin pienempiin kohteisiin.

Oheisesta linkistä voit tutustua toimintaan http://www.lions.fi/toiminta/?session=18297684

Uusi työ ja uusi kotipaikka ovat saaneet kieltäytymään kohteliaasti kutsuista osallistua vastaavaan toimintaan, mutta jos lukijani saat kutsun niin suosittelen osallistumista. Hyvän mielen auttamisesta saa.

Aika lapselle ja nuorelle on sijoitus tulevaisuuteen

Tuttavani kirjoitti blogissaan koulusta koneena. Vertauskuva on mielestäni onnistunut. Jokainen vanhojen moottorien kanssa puuhastellut tietää niiden haasteet. Peruskoulu vaatii huollon ja pienen remontin. Vanhojen osien sijasta pitäisi käyttää uusia osia ja käyttää riittävästi varoja että kone pysyisi toimintakuntoisena. Helpommin sanottu kuin tehty. Muutostyö pitää tehdä harkitusti, hutiloimatta ja asiantuntevan työnjohdon valvonnassa. Omalle työnantajalle on annettava kiitosta siitä, että muutostyön valmistelussa on lähdetty liikkeelle hyvissä ajoin. Omat odotukset ovat korkealla liittyen uuden opetussuunnitelman arvopohjaan. Toteutuessaan tarkoitetulla tavalla muutos tuo kouluun kiirettömyyden. Mikäli hutiloimme, niin mikään ei muutu. Alueellisilla opetussuunnitelmatreffeillä kuulimme  huoltajan, isovanhemman ja nuoren näkemyksiä koulusta ja koulunpidosta. Vaikuttavin oli erään yläkoululaisen oppilaan puheenvuoro. Hän nosti esille sen miten tärkeä on tulla kuulluksi, huomatuksi ja arvostetuksi. Nuorella aikuisen nälkä on kova, huomaammeko me sitä ? Viime viikolla sain kuulla nuorta opettajaa jonka väitöskirja kertoi nuorten vankien peruskouluajoista. Koskettavinta oli se miten liian monessa kertomuksessa tuli esille katkeruus siitä ettei ole tullut kuulluksi ja miten merkittävää oli kouluaikoina ollut se miten joku aikuinen oli pysähtynyt, antanut aikaansa ja kuullut kuulumisia.

Olemme siis isojen asioiden äärellä. Jos opetussuunnitelman valmistelussa keskiöön nousee vain oppiaineet ja sisällöt, niin hukassa ollaan. Kohtaaminen ja siihen käytetty aika on investointi ja satsaus nuoreen

Terveisiä Skotlannista

Skotlantilainen kollega ja ystävä oli visiitillä Suomessa. Kahden viikon syysloman aikana ehtii mainiosti piipahtaa Suomessa ja Virossa. Keskiverto skotti ei Suomessa vieraile mutta ystäväni oli laskujensa mukaan kahdettakymmenettä kertaa Suomessa. Skotlannin vaalien jälkipuinnilta ei voinut välttyä. Monelle äänestystulos itsenäisyydestä oli karvas pettymys, niin vähästä jäätiin kiinni. Brittihallituksen lupaamat myönnytykset skoteille ennen äänestystä pitäisi nyt realisoida, mutta pientä viivytystaktiikkaa on havaittavissa lupausten suhteen. Tämä ei ole hyvä asia yhteistyön näkökulmasta. Ystäväni jaksaa kuitenkin uskoa ettei itsenäisyysasia saanut vielä lopullista pistettä. Kolmensadan vuoden odottelussa ei kuulemma muutama lisävuosi paina.
Kun Skotlannin itsenäisyys oli saatu puhuttua ja käsiteltyä niin puheet kääntyivät väkisinkin työhön. Ystävääni kiinnostaa erityisesti inkluusio suomalaisessa koulujärjestelmässä. Skotlannissa alakoulujen erityisluokkia ei käytännällisesti katsoen ole. Haasteet ja ongelmat lähikouluopetuksen järjestämiseksi ovat mittavat. Erityisopettajien tai erityisluokanopettajien systemaattista koulutusta ei ole. Pedagogisten haasteiden lisäksi tarvittaisiin konsultaatiota terveyteen liittyvissä asioissa. Edellä mainittuun tuki on rajallinen.Ystäväni 130 lapsen yksikössä opettajia ja avustajia on yhtä paljon. Arjen sujumiseksi se on ainoa mahdollisuus.
Haasteet kouluissa ovat siis hyvin universaaleja. Skotlannissa käydään keskustelua siitä että ohjelmointia tulisi ottaa koulujen opetusohjelmaan. Sysäyksen keskustelulle antoi se että Britannian puolella sitä jo tehdään. Keskustelu tulevaisuuden taidoista käy myös vilkkaana. Totesin ystävälleni että ”welcome to the club”. Näistä samoista asioissa keskustelua käydään myös Suomessa.
Ilmainen kouluruoka oppilaille on asia joka ystävääni ilahduttaa ja hämmästyttää aina yhtä paljon. Hän kertoi meneillään olevista suunnitelmista tarjota vuosiluokkien 1-3 oppilaille ilmainen kouluruoka ja samanaikaisesti vuosiluokkien 4-6 oppilaiden annoshinnan nostosta. Kuulostaa pahalta, voi vain arvailla miten huoltajat ottavat uudistuksen vastaan,mikäli se toteutuu edellä mainitulla tavalla.
Paljon on siis yhteisiä haasteita mutta paljon myös kansallisia eroja koulutuksen järjestämisessä.

Muistoja Ahvenanmaalta

Helsingin sanomien elokuun kuukausiliitteessä oli juttu Ahvenanmaasta. Maakunnan virallinen kielipolitiikka  suhteessa suomen kieleen on tiukka. Virallisen kielipolitiikan rinnalla on pehmeämpi todellisuus. Mantereella syntyneiden osuus kaikista saarilaisista on kohtalaisen suuri. Moni on avioliiton kautta päätynyt saarelle jäädäkseen. Kesätyön aikaisesta ihastuksesta ja romanssista on kehkeytynyt liitto tai sitten työ on tuonut saarelle.
Itsellä on Ahvenanmaahan liittyen monia muistoja. Ennen kielikouluja isoäiti oli äidin sisarusparvea passittanut tuttujen luo saarelle kieltä oppimaan.Tätini lienee ollut vain 13-14 vuotias kun jäi ensimmäisen kerran kesäksi Ahvenenmaalle.
Merenkulku on vahvasti läsnä saarelaisten elämässä. Moni on jossain vaiheessa elämäänsä ollut laivalla töissä. Vene ja mökki löytyy suuremmalta osalta saarelaisia.
Ahvenanmaa tarjoaa ihanteelliset olosuhteet leirikoululle. Kevät tulee mannerta aikaisemmin ja paikkana se on sopivan eksoottinen. Ensimmäisessä työpaikassani saadessani neljännen luokan oli kirkkaana ajatuksissa että kuudennen keväällä lähdetään Ahvenenmaalle leirikouluun. Kolme vuotta oli sopiva aika valmistella leirikoulua. Lähtökohtana oli että vanhemmat organisoivat varainkeruun ja opettajalle jäi pedagoginen suunnittelu. Ahvenanmaa tarjoaa loistavat puitteet yhdistää historian, biologian, maantiedon ja liikunnan oppiainesta leirikoulukokonaisuudeksi. Turvallisuuteen liityvät asiat olivat sillon kuten tänäkin päivänä haastavia. Opettajan vastuu on jakamaton mutta mukana olleet huoltajat olivat kullan arvoisia. Kun mukana olleet oppilaat lukivat ruotsia A1 kielenä tai A2 kielenä , tarjosi kohde loistavat puitteet myös kielen harjoitteluun.
Satunnaisesti tavattuani entisiä oppilaita ja 1989 mukana olleita huoltajia muistelut ovat kääntyneet leirikouluun. Ensimmäiset kokemukset opettajana leirikoulusta olivat niin kannustavia että 90-luvulla toteutin leirikoulun Ahvenanmaalla vielä kahdesti.
Leirikouluilla on puolensa, ne lisäävät yhteishenkeä ja tuovat vaihtelua koulutyöhön.Usein ne tarjoavat huoltajille mahdollisuuden tutustua toisiinsa.
Haasteena leirikoulujen toteuttamisessa on usein rahoitus. Peruskoulu on ilmainen, eikä rahaa voi edellyttää tuomaan vaan on löydettävä yhteiset keinot ja toimintamallit päämäärän saavuttamiseksi. Opettajan näkökulmasta katsoen turvallisuuden varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Kun perusasiat ovat kunnossa, niin vaivannäkö palkitsee

Erilainen koulu

Burkina Faso sijaitsee Länsi-Afrikassa ja se on yksi maailman köyhimpiä maita. Bougoudia ry tekee arvokasta työtä parantaakseen tyttöjen ja naisten asemaa Burkina Fason maaseudulla. Parantamalla naisten asemaa lisätään tasa-arvoa. Kesäkuussa tapasin yhdistyksestä Alassane Ouedraogon ja hänen vaimonsa Elisan. Sovimme tapaamisessa yhteistyöstä. Yhteistyö käynnistyi konkreettisesti maanantaina. Koulumme 5-6 luokkien oppilaat saivat esityksen siitä, millaista on koululaisen arki maaseudun koulussa. Ihmetys oli suuri kun oppilaille kerrottiin että Bakaribougoun koulussa Bakaribougoun kylässä on 600 oppilasta ja luokkahuoneita on vain 6. Sadan oppilaan luokka on siis arkipäivää. Koulu alkaa 7.30 ja osa oppilaista kävelee 6-10 kilometrin matkan ehtiäkseen aikaiseen koulun aloitukseen. Kun suomalaisessa koulussa keskustellaan juuri nyt tietotekniikan tarjoamista mahdollisuuksista oppimisessa, niin samaan aikaan Burkina Fason maaseudulla mietitään aurinkopaneelilla toimivan lukulampun hankkimista ja pöytien sekä tuolien saamista luokkatilaan. Kovin on siis erilainen arki Afrikassa. Vieraiden esitykset ja kerronta saivat oppilaat hyvin aktiivisiksi. Kysymyksiä asiasta jos toisesta heräsi esityksen jälkeen. Yhteistyömme jatkuu kun perinteisessä kodin ja koulun lauantaikoulupäivässä saamme nähdä afrikkalaista tanssia ja sitä pääsee myös kokeilemaan ja harjoittelemaan. Vanhempainyhdistys teki myös hienon arvopäätöksen kun päätti avustaa koulua Burkina Fasossa

" viskigaten" jälkimainingeissa

Alkavalla viikolla skotlantilainen kollegani tulee vierailulle . Hän luultavasti ilahtuu siitä miten suomalaisessa sosiaalisessa mediassa viski sana oli kaikkien huulilla viikko sitten. Jos samalla intensiteetillä noustaisiin muidenkin asioiden puolesta, niin voitaisiin puhua todellisesta kansalaisyhteiskunnasta. Suomessa ei viini - tai alkoholikulttuurin historia ole pitkä jos vertaamme itseämme Välimeren alueen asukkaisiin. Roomassa viini virtasi kun Suomessa suksittiin hirven perässä. Suomalainen ei kuitenkaan pidä holhouksesta. Kieltolaki tai Alkon monopoli ei ole alkoholin käyttöön vaikuttanut, ainakaan toivotulla tavalla. Ei voine kieltää että alkoholiongelma on Suomessa jossain määrin ongelmallinen ja yhteiskunnalle koituu väärinkäytöstä kuluja. Miten kulutustottumuksiin voidaan vaikuttaa ja ehkäistä ongelmakäyttöä, on toki haastava kysymys.
Mannerheimin lastensuojeluliiton blogissa otettiin kantaa mainonnan rajoittamiseen.Järjestö tekee hyvää työtä nimensä mukaisesti.Itse jäin miettimään sitä että mainonnan rajoittaminen on vaikeaa. Televisiossa ja elokuvissa on piilomainontaa, voiko yleisötapahtumissa oikeasti rajoittaa alkoholituotteiden näkyvyyttä. Itse uskon enemmän valistukseen ja tapakasvatukseen. Lukiessani Kari Uusikylän kerrontaa lapsuudesta ja isän alkoholin käytöstä, jäin miettimään syitä jotka suomalaisen, valitettavan usein miehen, saavat juomaan.
Huono itsetunto, puhumattomuus, käsittelemättömät tunteet, traumat ovat muutamia syitä ongelmakäyttöön. Mainonnan rajoittaminen ei välttämättä johda toivottuun lopputulokseen. Keskustelu jää valitettavan pinnalliseksi jos puhutaan vain alkoholin mainonnasta. Enemmän pitää puhua ennaltaehkäisevästä työstä ja miten alkoholin liikakäytön syihin pureudutaan.
Suomalaista keskustelua aiheesta jäynää usein vastakkain asettelu: terveellistä vai ei tutkimusten mukaan, syntiä vai ei ja liuta muita asetelmia puolesta ja vastaan.

Vanha latteus, kohtuus kaikessa sopinee tähänkin kohtaan

Työtä lähimmäisen hyväksi jo Paavalin ajoista

Seurakuntavaalien läheisyys sai muistelemaan vuosia seurakunnan luottamustoimissa. Seurakunta kirkollisten toimintojen lisäksi on monessa mukana. Lasten ja nuorten parissa tehtävä työ on merkittävää. Monessa seurakunnassa lastenkerhot tarjoavat, niille äideille jotka ovat kotona lasten kanssa, vaihtelua arkeen. Nuorten parissa tehtävä työ on arvokasta. Nuorille tilan ja mielekkään toiminnan tarjoaminen on usein ensisijainen tehtävä. Lähimmäisestä välittämistä ja huolehtimista käytännön tasolla. Sanoma välittyy teoista ei pitkistä puheista.
Parasta ajassa luottamustoimessa oli nähdä monimuotoisuus. Toiminta ei unohtanut vanhempaa väestöä ja musiikkitoiminta tarjosi jokaiselle jotain, vaikka seurakunnasta se perinteinen kirkkokuorokin löytyi.
Haasteena seurakunnassa on toimintojen rahoitus ja usein omistuksessa olevien kiinteistöjen hoitokulut eli kovinkin maalliset murheet. Seurakunnan hallinto ei ole virtaviivaistunut samassa tahdissa kuntien ja valtion hallinnon kanssa. Hierarkinen järjestelmä ei onneksi ole ollut este rikkaalle toiminnalle. Kansankirkkomme on kuitenkin monenlaisten haasteiden edessä. Keskustelu naispappeudesta on näennäisesti ainakin rauhoittunut parissa vuosikymmenessä. Ehkäpä Paavalin korinttolaiskirje on saanut vihdoin uuden tulkinnan. Millainen on sitten kirkon kanta tulevaisuudessa samaa sukupuolta olevien vihkimisen tai muihin asioihin, on aina pappisystäväni mukaan tulkintakysymys.
Moni tuttu näkyy olevan taas ehdokkaana seurakuntavaaleissa. Onnea ja tsemppiä

Loppuun on vielä pakko kirjoittaa että seurakuntien humanitaarinen toiminta niin korimaaassa kuin ulkomailla on merkittävää. Ruokapankit, erilaiset kummiseurakunnat ulkomailla ovat lähimmäisen auttamista parhaimmillaan.

Ajatuksia kansainvälisen tyttöjen päivän iltana

Rinnakkaiskoulujärjestelmästä siirtyminen peruskouluun oli aikoinaan iso muutos, joka kohtasi myös vastustusta. Tänä päivänä suomalainen koulu tunnetaan maailmalla maksuttomuudesta, korkeasti koulutetuista opettajista ja opettajan pedagogisesta vapaudesta opetussuunnitelman toteuttamiseen. Suomessa poliittisessa päätöksenteossa vallitsee tahtotila ylläpitää peruskoulua. Tästä tahtotilasta kertoo se ettei peruskoulun rinnalla ole yksityiskoulujen verkostoa. Poliittista ja asiantuntijoiden linjakeskustelua toki tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Sitä voisi kai kutsua sanalla koulutuspolitiikka. Vaikka koulun uudistuminen on tarpeen, niin Suomessa meillä on myös syytä tyytyväisyyteen. Koulu kaikille periaatteella edistetään tasa-arvoa yhteiskunnassa. Kansainvälisen tyttöjen päivän iltana tulee väkisinkin mieleen tyttöjen ja naisten asema muualla. Koulutuksen tulisi olla kaikkien saatavilla sukupuoleen , varallisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Nobelin rauhanpalkinto meni henkilöille jotka omalla työllään ovat parantaneet lasten oikeuksia ja tyttöjen oikeutta koulutukseen. Nuoren Malalan esimerkki taistelussa tyttöjen oikeuteen käydä koulua on ihailtava ja insprivoiva. Koulutus on se tie jolla tasa-arvoa viedään eteenpäin. Meilläkin varmasti löytyy tekemistä tasa-arvon lisäämiseksi Suomessa mutta  iso kuva näyttää kuitenkin hyvältä. 

Sanoista teoiksi- teoriasta käytäntöön

Torstaina perusopetuslinjan päällikkö johdatti meidät keskustelemaan ja kuuntelemaan näkökulmista opetussuunnitelmauudistukseen. Uudistus on tervetullut. Nykyisen voimassa olevan opetussuunnitelman vuodelta 2004 jälkeen on tapahtunut paljon. Oppimisympäristöissä ja työtavoissa on tapahtunut muutoksia. OPS  2004 ei vastaa koulujen ja tulevaisuuden oppimisen haasteisiin. Muutostarpeen taustalla on muutokset suomalaisessa yhteiskunnassa ja globalisaatio. Yhteiskunnassa sosiaaliset rakenteet ja lasten kasvuympäristö on muuttunut. Laaja-alaisten taitojen merkitys korostuu. Teknologian kehitys ja tiedon luonteen muutos on tosiasia. Oppiaineista lähtevä koulutyö on tehnyt sisällöistä liian laajoja ja nykykoulua vaivaa kiire.

Muutosta siis tarvitaan. Koulun tulisi välittää myös arvoja ja kasvattaa. Kasvattaminen ei tarkoita kasvatusvastuun siirtoa kodeilta kouluille , mutta kasvatuskumppanuutta se tarkoittaa. Uuden opetussuunnitelman luonnoksen tekstiosassa esiintyy sana oppiminen entistä selkeämmin ja painokkaammin. Kouluun on voimakkaasti liittynyt sana opettaminen. Luonnoksessa tulee esille selkeästi seuraavat periaatteet: oppilas on aktiivinen toimija, oppiminen on vuorovaikutteista ja monimuotoista. Nämä periaatteet haastavat koulun tulevaisuudessa monella tapaa.

Uuden opetussuunnitelman haaste on viedä kirjoitettu opetussuunnitelma hyviksi käytännöiksi. Jotta sana tulisi lihaksi, tarvitaan asennemuutosta, ohjausta ja aito tahtotila sekä paljon keskustelua. Pahimmillaan vain asiakirja saisi uudet kannet, eikä mikään muuttuisi.

Muutoksen johtaminen tai sen eteenpäin vieminen on aina haastava asia. Opetussuunnitelmauudistuksessa on muutoksen kannalta ollut monta haastetta. On pitänyt valtakunnallisesti kirjoittaa yhteiset tavoitteet ( luoda konsensus). Kunnat koulutuksen järjestäjänä vievät uudistusta kuntatasolla. Koulut aikanaan pohtivat uudistusta koulutasolla ja mikä tärkeintä, jokaisen opettajan tulisi käydä ainakin itsensä kanssa keskustelu , mitä tämä tarkoittaa työssäni.

En malttanut olla käyttämättä  infotilaisuudessa pientä puheenvuoroa siitä että OPS on haaste työnantajalle. Koulussa on käytävä keskustelua siitä miten tulevaisuudessa toiminnassa näkyy uusi opetussuunnitelma. Koen sen myös haasteena siten että opettajankoulutuksen täytyy synkronoida omat sisällöt vastaamaan opetussuunnitelman vaatimuksia. Muutamaa kandivaiheen opiskelijaa sparratessa on käynyt ilkikurisesti mielessä ajatus että eikö kolmessakymmenessä vuodessa ole mikään muuttunut. Edellinen kommentti jääköön omaan arvoonsa.

Jokaisella on mahdollisuus tutustua Opetushallituksen sivuilla opetussuunnitelma 2016 luonnokseen. Toivottavaa on että  siihen tutustuvat myös huoltajat.

Putoaako omena kauas puusta?

Kuopus ilahdutti vanhempiaan lähettämällä opinnäytetyön raakaversion. Kun aihe liittyy kansainvälisyyteen, niin lukijana pystyy kommentoimaan sisältöä. Korkeakouluissa opintoihin liittyvä opiskelijavaihto on luonnollinen jatkumo perus- ja toisen asteen kansainvälisyyskasvatukselle. Korkeakoulujen vaihto-ohjelmiin osallistumalla opiskelija pääsee tutustumaan opiskeluun vieraassa maassa ja kulttuurissa.Vaihtotoiminta luo pohjan ja valmiuksia myöhemmin työelämässä toimia kansainvälisissä toimintaympäristöissä. Suomalaisessa  vientiteollisuudessa kielitaidon rinnalle on yhtä tärkeään asemaan noussut kulttuuritaidot. Aasian markkinoilla kulttuurin ja paikallisten tapojen tuntemus on välttämätöntä markkinoilla menestymisen kannalta. Globaalit markkinat edellyttävät taitoja pärjätä kansainvälistyvillä työmarkkinoilla.
Yhä useamman nuoren suunnatessa toisen asteen ja korkeakouluasteen opinnoissaan harjoittelujaksoille ulkomaalaisiin oppilaitoksiin, on perusasteella tehtävä hyvää pohjatyötä valmiuksien antamiseksi.
Suomalainen peruskoulu on paljon vartijana.Välittäessämme suomalaista kulttuuria on samanaikaisesti huolehdittava siitä että edistämme suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kansainvälisyys koulussa on oman uran ajan ollut tärkeä asia. Mielenkiintoista oli lukea aiheesta  kaupallisesta näkökulmasta katsottuna.

Omena ei taida kauaksi puusta pudota.

Vierivä kivi ei sammaloidu

Runsas viikko sitten uutiskynnyksen ylitti koulun liikunnanopetukseen suunniteltu muutos opetussuunnitelmaluonnoksessa. Muutos on tervetullut. Muistan lukeneeni jostain että kielteiset kokemukset ja muistot kouluaikaisesta liikunnasta ovat vaikuttaneet aikuisiän liikuntatottumuksiin tai niiden puuttumiseen. Muutoksen tarkoituksena on siirtää painopiste lajien perustaitojen opettamisesta liikunnallisten perustaitojen monipuoliseen opettamiseen sekä liikunnan iloon. Omalta opiskeluajalta opettajankoulutuksessa muistan jo puhutun liikunnan myönteisistä kokemuksista, mutta aineen opiskelun sisällön ja asennetavoitteen ristiriita oli mielestäni olemassa. Tunnustaudun Uusikyläläiseksi mittausten ja ranking-listojen suhteen.Opiskelijoiden suoritusten kellottaminen ja mittaaminen opettajankoulutuksessa siirtää pahimmillaan vääriä malleja liikunnanopetukseen.Toisaalta on tunnustettava se että koulutus on aina oman aikansa lapsi. 1980- luvun opettajankoulutus valmisti kohtaamaan oman aikansa opetussuunnitelman haasteet. Liikunnan osalta lajiopetus oli opetussuunnitelmassa  kirjoitettu.Kilpailuvietti voi motivoida niin opiskelijaa kuin oppilasta mutta lähtökohtana se on huono. Suunta on nyt oikea. Koulun liikunnanopetukseen tulee olla jokaista motivoivaa ja innostavaa. Jos ja kun liikunnasta on tullut kouluaikana vastenmielinen asia tai se herättää ikäviä muistoja, jossain kohtaa on menty pieleen. Lähtökohtaisesti liikunnan aineopettajat, liikunnan sivuaineopinnot suorittaneet luokanopettajat ja liikuntaa opettavat luokanopettajat tekevät hyvää työtä ammatillisesti toimien.
Kokonaan ei voine sulkea pois ” inhimillisiä tekijöitä”. Muistelen erään kollegan kertoneen että naisvoimisteluun vihkiytyneen opettajan tunneilla  harjoiteltiin usein naisvoimisteluohjelmia tai innokkaan vapaa-aikanaan jalkapalloa valmentavan opettajan tunneilla pelattiin usein jalkapalloa.
Oman erityisosaamisen käyttäminen on tietenkin hyvä asia, kun pysytään kohtuudessa. Koulu ei voi olla seuratoiminnan jatke eikä päinvastoin.
Kahdeksan vuoden omat kokemukset alkuopetuksen opettajana saivat tuumailemaan että vuosiluokkien 1-2 liikunnan ilo, leikkisyys ja toiminnallisuus pitäisi pystyä säilyttämään koko peruskoulun ajan. Koulun pitäisi mahdollisuuksien mukaan tarjota myös monipuoliset mahdollisuudet tutustua eri liikuntamuotoihin.

Aina takuuvarma puheenaihe

Joistakin asioista keskustelu voi olla haastavaa. Politiikka, uskonto ja maahanmuutto kuuluvat kategoriaan haastavat aiheet. Viimeksi mainitusta  keskusteleminen Suomessa julkisesti on ongelmallista. Keskustelua on leimannut usein ääripäät. Leimasimia on kaksi ; kukkahattutäti -kuvalla varustettu ja rasisti-kuvalla varustettu.
Mietin että mistä asiasta voi keskustella universaalisti. Asia mikä yhdistää universaalisti yli kieli-ja kulttuurirajojen on sää. Sää kohtelee meitä kaikkia samalla tavalla. Joskus se näyttää parhaat puolensa ja joskus huonot puolensa. Kiinnostus sääasioihin alkoi Puolustusvoimien Keskussääasemalla. Koulutus oli monipuolinen ja antoisa. Yleisen sääpalvelun synoptinen sääsähke tuli tutuksi, pääsi tutustumaan sekä manuaaliseen että automaattiseen sääluotaukseen, perinteinen säähavainnointi ja välineistön käyttö opetettiin sekä ballistiikan perusteet käytiin läpi. Vilho Petteri Nenosta voidaan pitää suomalaisen sotilassääpalvelun " kummisetänä". Matemaattisesti lahjakas Nenonen ymmärsi varhaisessa vaiheessa sään vaikutukset  tykistöaselajiin. Nenonen määräsi myöhemmin tykistössä käytettäväksi eversti Unto Petäjän käyttämän korjausmuuntimen. Tulenjohdossa palvelleet tietävät mistä kirjoitan. Suomi on kuitenkin maantieteellisesti niin pieni että sotilassääpalvelu nojautuu ilmatieteen laitoksen palveluihin ja päinvastoin.
Monessa koulussa löytyy tänä päivänä oma sääasema. Moni koulu on mukana Globe-verkostossa ja tuottaa mittaustietoa globaaliin säätutkimukseen. Monessa koulussa se löytyy opetustarkoituksessa.
Meidän koulustamme löytyy myös sääasema. Siitä saa ajantasaista tieto lämpötilasta, tuulesta, sademäärästä ja ilmanpaineesta. Jakaisin tiedon jos pystyisin , mutta tiukat tietoturva-asetukset estävät tiedon jakamisen verkossa, portit ovat niin sanotusti kiinni. Kuvassa oleva malli voidaan yhdistää PC:hen ja tiedot heijastaa Smart-Boardilta

Autolla ja ilman

Maanantain kansainvälinen autoton päivä vaihtui tiistaina Helsingissä metrottomaan päivään. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on toimivaa ja päivittäin  tuhansia työmatkalaisia käyttää julkisen joukkoliikenteen palveluja. Toimivista yhteyksistä huolimatta tunnustan käyttäväni omaa autoa työmatkoihin. Ajallisesti saatu hyöty päivittäin on 30-40 minuuttia omaa autoa käyttäen. Julkisen liikenteen ja yhteyksien kehittäminen ovat tärkeitä asioita, mutta Suomi on kovin erilainen katsottaessa asiaa kehä kolmosen ulkopuolelta. Harvaan asutuilla seuduilla auton omistaminen on usein välttämättömyys työn ja asioinnin kannalta.
Kateellisena katsoin taannoin kun kaveri oli päivittänyt autohistoriansa kuvineen Facebook- seinälle.
Pikainen valokuvakansion selaus tuotti laihan tuloksen. Löytyi vain kuva Mazda 3 farmarista vuodelta1991. Kuva sai kuitenkin miettimään ensimmäisiä muistikuvia autosta ja autoilusta. Hetken tuumailun jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että varhaisimmat muistikuvat autosta ovat jo lapsuudesta. Autoilu ja autot ovat muuttuneet vuosien saatossa. En muista lapsuudessa kenenkään valittaneen bensan hinnasta. Nykyään polttoaineen hinta on takuuvarma aihe autoilusta puhuttaessa. Turvallisempaan suuntaan autoissa on varmasti menty. 60-luvulla farmariauton takakontissa niin lapset kuin koirat olivat sulassa sovussa makuupussien päällä . Yhtä varmasti kun lapsuuden kesinä auto suuntasi Loviisaan niin yhtä varmasti se suuntasi myös kotimaan kesäkohteisiin. Aikuisiällä potee ajoittain huonoa omaatuntoa siitä että kotimaan matkailu jää vähälle. Tyytyväisenä muistelee nyt  sitä että lapsuudessa vanhemmat kierrättivät kotimaan kohteita .Punkaharju ,Imatran koski, Napapiiri ja monet kansallismaisemat tulivat tutuiksi. Tosin autoilun kustannus ei taida olla se ainut kustannus mikä nakertaa kotimaan matkailua.Hotelli- ja ravintola-ala kun hinnoittelee itseään ulos kilpailussa rantalomien kanssa. Meitä yksityisautoilijoita lohduttaa laihasti Helsingin sanomien tieto että Norjassa autoilu on vielä kalliimpaa.  Pitänee toivoa että insinöörien innovaatiot mahdollistavat sähköautoille pitkän toimintasäteen.

Viikon varrelta

Viikon uutisvirrasta poimin otsikon julkisen hallinnon tehottomuudesta. Tehostamista varmaan löytyy niin valtion kuin kuntienhallinnosta, mutta kritiikki kohdistui virkamiehiin.Läheltä  virkamiestyötä seuranneena voin sanoa että tehtävä ei ole helppo eikä aina kiitollinen. Työpäivät ovat usein pitkiä, venyen iltamyöhään. Poliittinen ohjaus tekee tehtävistä haastavia. On tasapainoiltava oman substanssiosaamisen ja poliittisen tahtotilan välimaastossa. Suomalaiset virkamiehet ovat osaavia, siksi on joskus vaikea ymmärtää luottamuksen pulaa ja juopaa poliittisen päätöksenteon ja virkamiestyön välillä.
Toinen uutinen joka tarttui viikolta liittyi negatiivisuuteen. Tutkimusten mukaan me suomalaiset olemme poikkeuksellinen kansakunta tässä suhteessa. Negatiivisempia kuin muut ja negatiivisuus ruokkii lisää negatiivisuutta. Suhtaudun varauksella moisiin yleistyksiin mutta saattahan asiassa jotain totuuden siementä olla. Kielteisyys kun taitaa paremmin myydä mediassa kuin positiivisuus, tältä ainakin joskus tuntuu. Omaa työviikkoa taaksepäin katsoen, ei viikosta ole kielteistä sanottavaa. JET-koulutus alkoi ja vaikuttaa hyvältä tutkintokokonaisuudelta. Työnantajalta se on myös iso kädenojennus oman ammattitaidon kehittämiseen ja ylläpitoon. Työviikko muutenkin oli monipuolinen; palaveria apulaisrehtorin kanssa, johtotiimin kokoontuminen, yhteissuunnittelua ja koulutusta väestövastuumallista oppilaaksiotossa. Keskeytymätön kansliatyö tiistaina tuntui ruhtinaalliselta.
Ennakkoarvaukseni Skotlannin kansanäänestyksestä meni kuitenkin pieleen. Olin varma ja toiveikas että historian lehti kääntyy.Mutta ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin, brittihallitus ehti lupaamaan skoteille enemmän autonomiaa ennen äänestystä. Jää nähtäväksi mitä Espanjan Kataloniassa ja Baskimaakunnassa tapahtuu, sitä mielenkiinnolla odottelen.

Kohti ruskaa, tuntien vain pientä tuskaa

Viisi viikkoa koulutyötä takana.Perjantaina alkoi vahvasti tuntua että lukujärjestys toimisi.Aineet,luokat ja opettajat kohtaisivat toivotulla tavalla.Jos lukujärjestykset olisivat vain tekninen suoritus niin haasteita ei olisi, mutta tarvitaan maalaisjärkeä,” äitiviisautta” ja hyppysellinen pedagogiikkaa että kokonaisuus toimii. Lukujärjestykset ovat ehkä se pienin päänvaiva tällä hetkellä.Uusi oppilashuoltolaki astui voimaan 1.8.2014.Rehellisesti sanoen tämä syyslukukausi mennään flow-tilassa. Sisäinen sotilas sanoo että annettu ohje täytetään, mutta se pieni anarkisti joka sisällä asuu kapinoi uudistusta vastaan.Kokonaisvaltaisesta oppilashuollosta mikä minun mielestäni edusti kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä on siirrytty lokeroihin.Lokeroissa on yksittäiset asiat.Yhdessä lokerossa terveys, toisessa sosiaalinen kasvu ja kolmannessa psykologia. Anteeksi kriittisyys ja kiitos ymmärryksestä. Rehtorikollega kuvaili koulunpitoa hyvin.Olemme menossa suuntaan missä juridisoidaan, medikalisoidaan  koulunpitoa.Itse lain tarkoituksena on parantaa oppilaan mahdollisuutta saada oppilashuollon palveluja määräajassa ja matalalla kynnyksellä. Kun opetuksen järjestäjällä on oikeus saada opetuksen järjestämistä varten tarvittava tieto, niin veikkaukseni on että kädenvääntöä tulee olemaan siitä mitä tarvittava tieto on.Mikä on esimerkiksi oppilaan terveyteen liittyvä tieto millä opetuksen järjestämisen kannalta on oleellinen tieto.( esim.oppilaan turvallisuus). Jos tulkinta täytyy hakea oikeusteitse niin metsässä ollaan.
JET-tutkinnon suorittaminen alkaa ensi viikolla, myöhäistä perua.Koulutusta varten piti arvioida itseään. Pohjalaiselle haastava tehtävä kun pitää tehdä nöyrällä asenteella ilman itsekehua. Myös koulun itsearviointi prosessi etenee kuin höyryjuna, höyryä päästellen , mutta vakaasti eteenpäin puskien.Haastava syksy monellakin tapaa, mutta on silti hienoa olla omalta osaltaan mukana suomalaisen peruskoulun tarinassa. Jos jollakin vain olisi energiaa ja intoa haastatella suomalaisia opettajia ja rehtoreita, tulisi varmaan hieno kertomus ja hienojen ideoiden jakamista.

Ajatuksia

Lehdessä oli uutinen siitä että maassamme opetukseen käytetty rahamäärä vaihtelee kunnittain. Erot ovat huikeat, tarkasteli asiaa sitten tunteina tai rahana. Suurin syy lienee kuntien taloudellinen tilanne. 90-luvulla saman kunnan sisällä, jopa koulun sisällä, saattoi väljän opetussuunnitelman ja " akvaariokokeilun" hengessä olla koulukohtaisia ja luokkakohtaisia eroja. Tosin on muistettava, että usein erot johtuivat myös lama-ajan säästöistä. Itse jouduin noina vuosina luokkakohtaisen tuntivälyksen leikkaamaan minimiin ja isomman koulun rehtorit selvisivät pienemmällä leikkauksella. Silmää räpäyttämättä tälläiset ratkaisut hyväksyttiin noina vuosina. 2000-luvun puolessa välissä edellinen esimieheni linjasi ja korjausliikkeellä saattoi asiantilan tasa-arvon näkökulmasta oikeaan ratkaisuun. Saman kunnan sisällä noudatettiin oppilaan viikkotuntimäärissä yhtenäisiä periaatteita. Olisi naivia väittää että tämä yksin ratkaisisi tasa-arvon näkökulmasta mitään.Oli tarkastelun kohteena valtakunnallinen tai paikallinen tasa-arvo perusopetuksessa, niin liikkuvia " palikoita" on niin paljon ettei pelkästään rahaa tuijottamalla voine sanoa tasa-arvon toteutuneen tai jääneen toteutumatta. Raha on vain yksi mittari.Kuluneen uutisviikon aikana ei toisaalta hämmästytä uutinen koulujen koon kasvusta. Näen tässä syy-seuraus yhteyden. Isompi yksikkö talouden näkökulmasta on järkevä, tätä ei voine kieltää. Onko isompi yksikkö      muista syistä järkevämpi. Muistelen kollegan kirjoittaneen ettei selkeää  tutkimustulosta ole pienempien yksikköjen" paremmuudesta". Itse olisin taipuvainen ajattelemaan että molemmille on paikkansa ja tarpeensa.

Maanantaina katsoin internetistä erään kunnan valtuustokeskustelua. Keskustelu oli kovin koulumyönteistä. Väkisinkin käy silti mielessä ajatus lähestyvistä eduskuntavaaleista.Koulutuksella on " kavereita" juhlapuheissa. Jotain hyvääkin on tässä välillä tapahtunut. Oppivelvollisuuden pidentäminen meni sopivasti puihin.

Varhaiskasvatuslain remonttia ei vieläkään saada aikaiseksi.  Talouden ollessa tiukiilla yhteiskunnan perusrakenteet natisevat.Tälläisinä aikoina arvot punnitaan.Voi vain hämmästellä niitä kuntia jotka jättävät anomatta perusopetuksen pienentämiseen tarkoitetut avustukset.Argumentit että ennen vanhaan on ollut suuria ryhmiä, eivät kestä tarkastelua. Koulun pitää elää tässä ajassa ja tässä todellisuudessa. Kun metron rakentamista tai teiden peruskorjausta perustellaan hyödyllä ja synenergialla tulevaisuudessa niin argumentit puolesta perustetaan kasvulukuihin ja kerrannaisvaikutuksiin. Jostain syystä opetuksen ja kasvatuksen alalla hyötyajattelu  ja katse tulevaisuuteen on joskus hämärän peitossa. Hiukan huolestuneena sitä tällä hetkellä katsoo nykymenoa, mutta ei kai auta kun uskoa humanististen arvojen voittokulkuun

Hintalappu hukassa , eikä tuotteessakaan kehumista

Viikonlopun askareiden välissä jäi aikaa tutustua menneen viikon verkkouutisiin ja sosiaalisen median päivityksiin. Opetusalan ammattilaisena uutisista jäi päällimmäisenä mieleen oppivelvollisuusiän nostamiseen liittyvä uutisointi uudistuksen hinnasta.Hinnasta tuntuu olevan hyvin eriävät käsitykset.Hintaa tärkeämpi kysymys on mielestäni uudistuksen tarpeellisuus.Yhteiskunnan herääminen siihen tosiasiaan ,että maassamme on syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ,on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta ovatko keinot oikeat puuttua asiaan onkin toinen kysymys.Mieleen tulee vanha vitsi missä mummo valitti lääkärille ettei kuule enää omia pierujaan.Lääkäri alkoi kirjoittaa reseptiä mihin mummo tiedustelemaan että parantuuko kuulo.Lääkäri vastasi että pierut tällä kovenevat.
Nuorten työttömyys ja syrjäytymisen vaara on laajemmassa mittakaavassa myös euroopplainen ongelma eikä pelkästään kansallinen. Suomessa meidän täytyy tietenkin löytää omat ratkaisumme asiantilan parantamiseksi. Peruskoulunsa päättävä nuori hakeutuu toisen asteen opintoihin.Valinta on pääsääntöisesti joko lukio tai ammatillinen koulutus.Uskaltaisin veikata ilman käytössä olevaa tilasto- tai tutkimustietoa että suurin osa ikäluokasta hakeutuu jatko-opintoihin .Oppivelvollisuusiän nostaminen on mielestäni verrattavissa ”pakkoon”.Todennäköistä on että syrjäytymiskehitys on alkanut kauan ennen oppivelvollisuusiän täyttymistä . Yhteiskunnan tulisi suunnata voimavaroja ennaltaehkäisyyn.Pakkoratkaisu missä koulussa viihtymätön nuori ohjataan lainsäädännöllisin keinoin yhteen lisävuoteen , johtaa pahimmillaan ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen tilanteeseen ” kiitos ja näkemiin! Mun ei oo enää pakko” Oppivelvollisuusiän nostamisen hinta liikkuu hurjissa arvioissa. Mitä muuta syrjäytymisen ehkäisemiseksi voitaisiin tehdä samalla rahalla.Merenkulusta tiedän että aluksen kääntäminen kapeikossa ei ole helppoa mutta ei se ole mahdotontakaan.Näillä ajatuksilla nukkumaan ja uuteen viikkoon

Mihin katosi konsensus

Suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutos on  ollut jatkuvassa käymistilassa sotien jälkeen.Maan sisäinen muuttoliike kasvattaa jatkuvasti pääkaupunkiseutua sekä kaupunkikeskuksia.Palvelut ja työvoima keskittyvät muuttovoittoalueille. Samanaikaisesti maaseutu sekä haja-asutusalueiden palvelut kaventuvat. Suomalainen kouluverkko on harventunut kiihtyvällä tahdilla.Samansuuntainen kehitys on sosiaali-ja terveyspalveluissa havaittavissa. Yhteiskunnassa on keskittymisen lisäksi havaittavissa palveluyksiköiden suurentumista , oppilaitokset mukaan lukien. Isoilla oppilaitoksilla on etunsa.Opiskelijamäärä ja resurssit kun käyvät käsi kädessä. Yksipuolisesti ei voi sanoa että isot koulut tai muut kunnallisia palveluja tarjoavat toimisivat paremmin kuin pienemmät yksiköt. Molemmissa on etunsa ja rajoituksensa. Kiristyvä talous ohjaa paikallisia ja valtakunnallisia ratkaisuja hakemaan tehokkuutta ja säästöjä yhä suuremmista kokonaisuuksista. Huolestuttavaa on se että kuntien kurjistuva talous saa kunnat lomauttamaan henkilöstöä. Kuntasektorilla lomautusten välittömät vaikutukset kohdistuvat koulutukseen, sosiaalipalveluihin ja terveydenhoitoon. Tulevaisuudessa joudutaan miettimään rahoitusjärjestelmää ja kuntien tehtäviä sekä velvotteita. Kuntien velvotteiden karsiminen ja tarkastelu on askel oikeaan suuntaan. Signaali jonka lomauttavat kunnat nyt antavat on väärä. Vanhusten ja sairaiden hoitaminen sekä lasten opettaminen tulisi yhteiskunnassa olla ensisijaisesti arvokysymys, ei rahakysymys. Jos oppilas koulussa jää ilman oman opettajan opetusta oppitunnin ajaksi, niin millaisen viestin me välitämme yhteiskunnassa? Minusta tuleville tulevaisuuden tekijöille viestitetään; ei tämä koulunkäynti ole tärkeää.Viikonloppuna on ehtinyt tutustua kuluneen viikon uutisiin.Ikävällä tavalla 90-luvun tapainen viestintä käsittelee lomautuksia ikään kuin kansalaistalkoina. Myönteisenä asiana näen kuitenkin sen että mediassa nousee otsikoihin koulutuksen asiat ja kuntien palvelut. Nyt tarvittaisiin sitä kuuluisaa konsensusta.

Ikä on vain numero

Vuosi tuli ikää lisää mutta tuliko viisautta lisää. Kysymykseen taidan olla jäävi vastaamaan. Toisaalta olen aina vierastanut rinnastusta iän karttumisesta viisauden karttumiseen. Itse näen asian niin ,että kokemukset kartuttavat viisautta, eikä niiden karttuminen aina katso ikää. Viisaus ilman ymmärrystä ei minusta ole tavoiteltavaa,  loppujen lopuksi elämässä ymmärryksen karttuminen on tärkeää. Toivottavastii ymmärrys iän karttuessa lisääntyy ,vaikkei viisauskaan pahasta ole.
Jostain kai ikääntymisenkin voi huomata. 80- luvun housut eivät ainakaan ole mahtuneet sitten 90- luvun. Ei välttämättä huono asia, ne eivät enää ole  muodissa ja tuuli ei kaada hongankolistajaa. Vuosi ja kilo pitää maanpinnalla. Pitäisikö olla  itsestä huolissaan kun Rolling Stones, Beatles ja ja vannoutunut rockin ystävä hyräilee Paula Koivuniemeä ja Katri Helenaa. Jonkinlaista pehmenemistä kai ikä tuo tullessaan, ei välttämättä huono asia. Ikääntymisen myötä huomaa itsessään sen että muutoksiin työssä ja elämässä yleensä osaa suhtautua ainakin hiukan paremmin kuin nuoruusvuosina, epävarmuuden sietokyky  ehkä paranee iän myötä.
Jos joku olisi vielä 6-7 vuotta sitten sanonut että allekirjoittanut työskentelee Etelä-Suomessa, niin olisin tyrmännyt ajatuksen. Asiaa puntaroituani tulin myös siihentuloksen ,että stabiilius työelämässä  on  sikäli harhaa ,että peruskoulu on omalla tavallaan ollut pienessä myllerryksessä siitä asti kun astuin työelämään 1986. Muutos itsessään ei siis ole ongelma vaan se miten osaamme ne kohdata. Ikä on onneksi vain numero, todellinen ikä asuu korvien välissä. Nuoremmalla pojalla on tapana sanoa minulle että älä ole lapsellinen. Vakiovastaukseni on että mulla on oikeus.
Suomessa on tapana marginalisoida asioita. Tietyt asiat katsotaan kuuluvaksi tiettyyn ikään ja sopiviksi. Onneksi on rajojen rikkojia, esikuvia, esimerkin antajia: Aira Samulin, Lenita, pari hyvää esimerkkiä mainitakseni.Isäni laittoi  ensimmäisen kerran laskettelusukset jalkaan 60 vuotiaana Saariselällä. Vielä on siis rajoja rikottavana.


Lähetetty iPadista

Pieniä ovat ihmisen taimet

Koulua edeltävällä viikolla koulun edellisiä kuudesluokkalaisia, tulevia seiskoja,  istui keinuilla.Oli mukava käydä jututtamassa ja kuulemassa kuulumiset kesältä, sekä huomata miten kesällä oli monella tullut vartta ja mittaa lisää.
Monellakin tapaa on etuoikeutettu saadessaan nähdä ihmislapsen kasvun ja kehityksen. Koulun alkaessa on hienoa saada olla vastaanottamassa uusia ekaluokkalaisia, joilla on yksi elämänsä tärkeimmistä päivistä. Pieniä ovat ihmisen taimet vielä 7- vuotiaina. Kuudessa vuodessa tapahtuu aikamoinen harppaus pienestä ekasta murrosikäiseksi.
Vaikka tällä alalla on haasteita niin on tässä ammatissa hienot hetkensä.

Muutoksen tuulia

The wind of changes
Heinäkuun lopussa palasin lomalta työhön. Tunne uuden lukuvuoden alkamisesta syntyy rehtorien aloitusseminaarissa. Päivän aikana avautuu kuulijalle lukuvuoden aikana olevat haasteet ja muutokset. Edessä on mielenkiintoinen lukuvuosi. Suomenkielisen opetuksen ylin virkamies jää vuorotteluvapaalle, mutta turvallisin mielin aloitamme, koska häntä sijaistaa osaava ja pätevä henkilö. Uusi opetussuunnitelma peruskouluun 1.8.2016 alkaen haastaa kouluja pohtimaan mitä muutos tarkoittaa käytännössä. Rehtorit saavat myös käyttöönsä työaikaseurannan työkalun. Näen asian positiivisena. Tulevat haasteet tietäen on tärkeää miettiä miten työaikansa käyttää.
Epävarmuustekijänä koulussa niin kuin suomalaisessa yhteiskunnassa yleensäkin on huoli talouden suunnasta ja vaikutuksista meidän jokaisen arkipäivään.
Oman haasteensa alkavalle lukuvuodelle tuo aloittavan rehtorin mentorointi.
Anyway, Mamban sanoin: vielä on kesää jäljellä

Ohjelmointia, kummastusta

Nokian menestystarinan jälkeen ideoidaan kuumeisesti. Tulisiko pelialasta uusi talouden veturi tai pelastaja?Rovion menestys ja Angry Birds lienevät osasyyllisiä spekulointiin. Tekisi mieli sanoa että en usko, mutta parempi olla sanomatta, ettei tarvitse katua. Pelit tarvitsevat ohjelmointitaitoja. Kaikki kunnia ohjelmointitaidolle mutta en nyt jaksa ymmärtää sitä hehkutusta, että peruskoulussa muutaman vuoden päästä kaikki saavat tämän jalon taidon opetusta. Minusta taitona sinänsä hyvä taito ja toki sitä voi peruskoulussa olla, onhan sitä ollut jo nytkin. Oman koulumme 3 luokan oppilaat tekivät ipadeilla aika näppärästi ohjelmointiharjoituksia. Peruskoulun haasteet ovat edelleenkin hyvissä perustaidoissa ja kasvussa ihmisenä. Amerikkalaiset hehkuttivat juuri yliopistojaan; huippuyliopistoja ja huippu hintalappu koulutuksen perässä. Jotain Amerikassa tehdään kuitenkin oikein. Nuoret ovat hyvällä itsetunnolla ja esiintymistaidoilla sekä hyvillä sosiaalisilla taidoilla varustettuja.Mekin voisimme koulutuksessa  nostaa esille näiden taitojen osaamista. Jos tässä vain aletaan ohjelmoimaan, niin voi aiheellisesti kysyä missä ihmisenä kasvu. Hiukan kapea-alaisena keskustelu nyt käy. Meillä koulutuksen haasteet ovat yhteiskunnassa isot ja liittyvät  aivan perusasioiden ylläpitoon.

Avaus arkkipiispalta

Seurakunnan luottamustoimissa olin mukana kahdella vuosikymmenellä. Evankelisluterilaisen kirkon hallinto ei ole uusiutunut ja virtaviivaistunut samassa tahdissa kun kuntien ja valtionhallinto mutta maallikon kannalta kysymys on suuressa määrin  siitä miltä kotiseurakuntasi näyttää ja mitä se tarjoaa jäsenilleen. Kirkko kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin maallienen hallinto, raha ratkaisee toimintojen määrän ja laadun. Maallikko harvoin pääsee vaikuttamaan piispan valintaan, onhan kirkolliskokouksessa vain rajoitettu määrä seurakuntien jäsenistöä ja totta puhuakseni arkkipiispan valinnat eivät ole olleet kiinnostuksen aihe numero yksi. En muista Paarman tai Wikströmin valintaan liittyvä keskustelua mutta edellinen arkkipiispan valintaa edeltävä debatti oli mielenkiintoista.Kirkko joutuu monellakin tapaa linjaamaan suhtautumistaan moniin asioihin. Arkkipiispan valintaan liittyy jollakin tapaa jotain samaa kuin presidentin valintaan, tulipa presidentti mistä tahansa puolueesta niin on lunastettava paikka koko kansan presidenttinä. Sama asetelma taitaa olla kansankirkossamme, sen sisällä on suuntauksia ja valitun arkkipiispan täytyy lunastaa paikkansa koko kirkon piispana.Suomessa tasa-arvoinen avioliittolaki on ollut vilkkaan keskustelun aiheena. Yhteiskunnan vinkkelistä kysymys on ymmärtääkseni juridinen ja liittyy oikeudelliseen asemaan.Asemaan mikä on parempi kuin rekisteröity parisuhde. Kirkko on joutunut mukaan tähän keskusteluun , tahtoen tai tahtomattaan, en tiedä. Kirkon näkökulma edustaa perinteistä käsitystä avioliitosta.Voiko kirkko tulkita tai ylipäätään esittää asiasta muuta tulkintaa on kirkon asia. Viime kädessä on sen piirissä kuitenkin kysymys opillisesta tulkinnasta. Kirkko joutuu todennäköisemmin asiaa käsittelemään ennemmin tai myöhemmin  mutta käsittelyn lähtökohta ja näkökulma on eri kuin yhteiskunnallinen ja juridinen. Piispa Kari Mäkisen avaus asiaan Suomi-Arenan yhteydessä oli hieno. Lähimmäisen hyväksyminen ja rakkaus on kristinuskon kulmakiviä .Anteeksipyyntö kirkon parissakin esiintyneeseen syrjintään oli hieno ele .Piispa viestitti teoilla aitoa kristilliysyyttä. Hieno mies.

Vuodenaika kalenterista

Kummipoika aloitti varusmiespalveluksen kaksi viikkoa sitten, lienee ensimmäinen loma käsillä. Suurinta osaa suomalaisista miehistä ja nykyään osaa myös naisista yhdistää muistot armeija-ajalta.Muistoja lienee yhtä paljon kun palveluksensa suorittaneita- Aika taitaa hioa muistista pahimmat särmät ja antaa pienen kultauksen päälle.Omat muistot ovat kokonaisuuten positiivisia, kun palvelustoivetta kuunneltiin niin motivaatio on ollut aikoinaan kohdallaan. Poikavuosien kiinnostus avaruuteen sai luonnollisen jatkeen ilmakehä- ja sääasioista.Vauhtia tosin haettiin tuohon tehtävään kranaatinheitinkomppanian kautta. Ymmärrystä on aina  löytynyt niille jotka eivät palvelusta kokeneet mielekkäänä, joillakin vain henkilökohtainen elämäntilanne tai  yksityiselämän haasteet eivät valttämättä sopineet palvelusaikaan.Tuosta ajasta on tietenkin monia muistoja mutta nuoren miehen mieleen jäi joululoma vuonna 1980. Jouluaaton aamuna vanhemmat kertoivat että Puolassa  oli ollut rauhatonta,Lech Walesan aloittamma liikehdintä sai aikaan näkyviä mielenilmauksia, vuotta myöhemmin kovan linjan kenraali julisti maahan sotatilan mutta Solidarnos liikettä ei pysäyttänyt mikään.Toinen paljon arkisempi muisto liittyy armeijan tulkintaan vuodenajoista. Yksikön vääpeli antoi palveluksesta vapaata  pari tuntia asiointia varten ,eletttiin maalis-huhtikuun vaihdetta 1981. Kevätaurinko lammitti mukavasti ja ilman lämpötila lähenteli lämpöasteita. Oli kohtalaisen hyvä myönnytys saada vapaata palveluksesta mutta rohkenin silti kysäistä voisiko kaupungille pukeutua m 58 palveluspukuun karvalakin ja karvamanttelitakin sijasta. Vääpeli vastasi että armeija kyllä ilmoittaa milloin kevät ja kesä alkaa. Kalenterin mukaan se ei ollut vielä joten kevätauringon lämmössä, mittarin hipoessa viittä lämpöastettatoimitin asioin karvalakki päässä ja karvamanttelitakki päällä. Vaikka Pekka Pouta ei maikkarilla aina ole varma vuodenajasta niin armeija tiesi vuodenajat päivälleen.

Go Corfu

Jos olet ollut Aigean meren puolella Samoksella tai pohjoisessa Thassoksella ja miellyit vihreyteen, niin Korfu Joonian meren puolella on silloin paikkasi. Välimatkat saarella linnunteitse ovat lyhyet mutta vuoristoisuus tekee oman aikalisänsä saarella liikkuessa.Auto kannattaa vuokrata, kulkupeliksi riittää mainiosti A tai B luokan vuokra-auto 1,2 litran moottorilla. Suurin sallittu nopeus kun muutamilla tienpätkällä on 70 km/h ja pääsääntöisesti körötellään 50 ja 60 kilsaa tunnissa.Ohittelut kannattaa jättää paikallisille Räikkösille ja Bottaksille.Mukaan saatavasta kartasta ei kannata hämääntyä , ne punaisella paksulla piirretyt päätiet ovat muuta kuin Hki-Tre moottoritie.Tien ollessa kapeimmillaan et halua rinnatusten vastaantulevan bussin kanssa mutta älä anna tämän säikäyttää , se ei välttämättä osu kohdallesi . Jos tuskailet joskus aamulla kehätiellä niin vältä autoilua Korfun kaupungissa, usko kokemuksen rintaääntä. Itse valitsisin taxin.Paikallinen taxi suositteli ajamista illalla klo 8.00 jälkeen mutta pimeyden laskeutuessa se ei ole hyvä vaihtoehto mikäli aikoo myös nähdä jotain. Uinnin ystävälle Korfu on ihanteellinen paikka, rantoja on valittavana mielin määrin. Piditpä sitten hiekasta, pikkukivestä, matalasta, syvästä, lämpimästä tai vähän kylmemmästä vedestä niin kaikkea löytyy.Paleokastritsa on viehättävä paikka saaren länsipuolella, kirkas vesi, vierailun arvoinen luostari ja mahdollisuus  veneretkelle sinisiin luoliin, voin suositella.Vesipuistoikäisille, jokainen ratkaiskoon itse tuon ikäkysymyksen löytyy tätäkin hupia.Ruoka on kreikkalaista kuten odottaa saattaa, kannattaa kuitenkin pyrkiä ruokailemaan päivittäin eri paikoissa, vaihtelu virkistää.Jos olet tottunut Turkin Alanyan ja Antalyan hienoihin hotelleihin niin keskimääräisesti hotellien taso jää vähän tämän alle, mutta jokaiselle ja jokaiseen makuun löytyy varmasti se oikea ja sopiva.Jos saarielämä ahdistaa pääsee lautalla nopeasti mantereelle ja voi käydä vaikka Pargassa päiväseltään, enemmän eksotiikkaa kaipaava voi käydä Albaniassa Sarandassa.Ihmiset ovat ystävällisiä ja puhuvat hyvin englantia, myös saksaa ja italiaa osataan.Jottei juttu mene liikaa henkilöautoilun ylistämiseksi niin myös julkinen liikenne toimii saarella hyvin.Korfu on siitä poikkeuksellinen lomasaarella että veneen vuokraus omaan käyttöön onnistuu helposti, kannattaa kuitenkin tiedostaa omat kykynsä ja katsoa tuulta sekä aallokkoa ennen vuokrauspäätöstä.Mukava paikka jos on kyllästynyt Rhodokseen tai Kreetaan.

Kostaksen kyydissä

Puun näkeminen estää meitä joskus näkemästä metsää.Lomalla tuli selattua muutama kotimaan uutisotsikko;sokea pappi pahoinpideltiin, perhe häädettiin asunnostaan.Surullisia uutisia jotka kertovat jotain ajasta missä elämme.Kaikki on kuitenkin suhteellista kun asioita peilaa isossa mittakaavassa. Korfulla puhutaan hyvää englantia, kiitos brittien protektoraattiajan tai turismin.Ensimmäisessä majoituspaikassa tuli jututettua nelissäkymmenissä olevaa vastaanottovirkailijaa.Hän kertoi että majoitusvarausten taso edellisen vuoden tasosta oli laskenut 40 prosenttia.Saarella joka elää pääsääntöisesti turismista uutinen on huono.Yhtenä syynä hän näki all inclusive konseptin lisääntymisen mikä keskittää majoitusta ja vastaavasti ajaa ravintoloita ja perinteisiä tavernoita tiukemmalle. Investoinnit ovat myös alaan vähissä koska rahoituksen saaminen on hankalaa. Kun kysyin ja uskaltauduin kysymään miten hän näkee Kreikan talouden, hän vastasi että virallinen uutisointi kertoo hienoisesta käännöksestä parempaan ja valtion velan taittumiseen mutta tavallista kreikkalaista uutinen ei lämmitä. Julkisten palvelujen taso on entisestään huonontunut ja saatavuus esimerkiksi terveydenhuollossa hankalaa.Hänen mielestään yhteisvaluutta euroon siirtyminen oli aikoinaan virhe.Ansiotaso ei seurannut hintatason nousua. Epäluottamus poliittiseen päätöksentekoon on suuri, lisäksi hänellä oli huoli poliittisten äärisuuntauksien noususta Kreikassa, paljon huutoa ja propagandaa muttei sisältöä. Tavallinen pienituloinen kreikkalainen joka maksoi hyvinä aikoina veronsa ja nyt huonona aikana veronsa on hänen mielestään syytön syntyneeseen tilanteeseen. Hän kertoi tienaavansa 570 euroa kuukaudessa ja yrittävänsä silti auttaa taloudellisesti lukioikäistä tytärtä.Hänen mielestään kurjimus Kreikassa jatkunee vielä seuraavat 5-6 vuotta ja pohti olisiko revolution ratkaisu.
Seuraavaksi kävin saman keskustelun taxikuskuskin kanssa joka ajoi meidät länsipuolelta itäpuolelle pitkin mutkittelevaa tietä, en ole vieläkään varma, oliko idea keskustelun avaamisesta hyvä. Kutsukaamme kuskiamme vaikka Kostakseksi, hän innostui aiheesta ajaen vain vasemmalla kädellä ja puhui oikealla kädellä kuuntelijaan kohteliaasti kääntyneenä.Ilmeisesti hän ajoi kuudennella aistillaan kaikki mutkat.Kostas oli aikoinaan kouluttautunut koneinsinööriksi mutta oli ajanut taksia viimeiset 30 vuotta. Hänkin sanoi drakma-aikana pärjänneensä mutta eurojen tulo vaikutti. Hänen mielestään myös itsekritiikki Kreikassa on paikallaan, moni ajatteli että valuutta vaihtuisi yhden suhde yhteen. Kostas oli kuitenkin hengeltään eu-mies, hänen mielestään kerran valitulta tieltä ei ollut paluuta ja kreikkalaisten itsensä tulisi aktiivisesti ratkaista ongelmansa, tappiomielialasta tulisi pyristellä irti.
Majoituspaikassa länsipuolella ravintolan nuori kaveri puhui myös hyvää englantia.Hän oli Ateenan seudulta lähtöisin ja kertoi että taloustilanteen lisäksi haasteena on pakolaisvirta lähi-idästä ja toisaalta muuttovirta Albanian suunnalta.Molemmat olivat hänen mielestään ennalta-arvaamattomia ja hiukan hallitsemattomia tekijöitä. Positiivisesti olin yllättynyt siitä että suomalaisiin suhtauduttiin positiivisesti ja arvostavasti vaikka Olli Rehn määrätietoisesti ajoi Kreikalle tiukkoja ehtoja kuten suomalaiset mepitkin, pahan pojan rooli oli varattu saksalaisille.
Onhan meillä täällä kotimaassa paljon parannettavaa mutta ei täällä nyt ihan huonostikkaan ole asiat ( vielä)

Elä omaa unelmaasi älä muiden

Lakkaa haaveksimasta ja syö pizzasi sanoo mainoksen äiti pojalle, minusta sanoituksen tulisi mennä syö pizzasi mutta älä lakkaa haaveksimasta. Joku ajattelija on joskus sanonut että ihmisellä jolla  ei ole unelmia ei ole myöskään kykyä tehdä unelmista totta.Pienistä unelmista on syntynyt paljon hyvää.Unelmat ja järki eivät käy aina käsi kädessä, eikä niiden tarvitsekkaan.Järkeillen asian kun asian saa näyttämään riskialttiilta.Toisaalta on mietiittävä ja vastattava itselleen rehellisesti , haluaako elämän ehtoopuolella selittää itselleen tai muille että olisin minäkin mutta kun....
Omat vanhemmat ovat olleet esimerkkinä unelmien perässä kulkemisesta.Meillä kotona sai haaveilla joskin piti myös tehdä ja osallistua.Omien vanhempien sukupolvi oli elänyt lapsuuden ja nuoruuden sota-aikana. Sen ajan eläneiden unelmat olivat yksinkertaisia mutta suuria. Rauha lienee ollut ensimmäinen unelma kaikilla.Sodan jälkeen unelmat olivat kovin arkisia maassa missä kaikesta oli pulaa; uudet kengät, nauloja,  arjen käyttötavaroita. Unelmia ei voi siis lokeroida tai marginalisoida.Unelma sanan sisään mahtunee pienet, isot, itsekkäät, epäitsekkäät,aineelliset,aineettomat unelmat ja haaveet. Kaksi oppia unelmista on kotoa tarttunut matkaan, unelman eteen pitää tehdä työtä ja loppuviimein on korkeimman kädessä mitkä toteutuvat ja mitkä eivät.Lotto taitaa olla se suomalaisten unelma missä työ rajoittuu kupongin täyttämiseen.
Elämä missä mikään unelma, edes pieninkään ei toteutuisi, saattaisi katkeroittaa mielen. Jos taas kaikki unelmat toteutuisivat niin osaisimmeko aidosti arvostaa niistä mitään. Unelmaa pitäisi aina uskaltaa seurata muiden mielipiteistä riippumatta ja niistä huolimatta.Unelman pitää olla näköisesi.
Omatkin unelmat ovat olleet aika suomalaisia mutta silti oman näköisiä ja kumppanin kanssa jaettuja. Lasten ollessa pieniä toteutettiin unelma omasta talosta. Kuutisen vuotta katseltiin takapihalle että tuohon uima-allas sopisi ja yhteisellä päätöksellä se sitten tuli poikien ollessa parhaassa uimaiässä. Tänä juhannuksena sitä siivottiin ja ehkäpä se täyttää jonkun lapsiperheen unelman tulevaisuudessa. Yhdestä täyttäneestä unelmasta  luopuminen on helpompaa kun oli kuvitellut. Yhden oven sulkeminen tarkoittaa aina toisen oven aukeamista. Unelmat muuttuvat myös iän myötä.
Olipa unelma sitten maailmanrauha tai Ferrari Testarosa niin just go for it

Loma ja Kreikka, aina pettämätön yhdistelmä

Virkarehtorin vuosilomapäivistä yli puolet sijoittuu koulujen kesäkeskeytyksen aikaan siis kansanomaisesti koulujen kesäloma-aikaan. Lomalle siirtyessä ensimmäinen päivä kuluu miettiessä ,tuliko kaikki välttämätön tehtyä työpaikalla ennen lomaa. Toisena päivänä jo armahtaa itseään tiedolla etteivät työt karkaa pöydältä mihinkään. Parhaaksi tavaksi loman aloitukseen omalla kohdallaan on huomannut lähtemisen reissuun. Järjellä ja loogisesti ajatellen pitäisi valita eri maa joka reissulle mutta tunnepuoli vetää Kreikkaan , no näitä elämän mysteerejä. Joonian meren puoli on vähän vieraampi edellisestä reissusta Korfulle on vierähtänyt 10 vuotta, 2004 oli muuten sateinen kesä, juhannuksen jälkeen suomalaiset matkanjärjestäjät myivät ei oota. Niinpä matkustimme silloin Tukholmasta ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa Apollolla.
Ensimmäinen viikko menee täällä saaren länsipuolella, Glyfadan ranta kävi jo kolmen päivän jälkeen pieneksi joten vuokra-auto kuljettaa matkalaista pitkin länsirannikkoa.Paleokastritsa oli viehättävä paikka. Veneilijän mieli veti merelle ja piti käydä kaupungin lahdet luolineen katsastamassa. Onneksi ei tarvinnut itse kipparoida, aallot olivat kohtalaisia.

Kostyymejä ja retonkeja

Suomalainen ja yleensäkin pohjoismainen yksilönvapaus on tunnettua ja arvostettua. Yksilöön kohdistuvat pakkotoimet eivät synny kevein perustein. Pakkohoito, koulupakko, pidätettynä pitäminen perusteetta ja liuta asioita joihin suomalainen yhteiskunta on tehnyt linjaukset.Suomessa emme puhu koulupakosta, meillä on kirjattu oppivelvollisuus jota vuosittain suorittaa lapsia myös ns.kotikoulussa. Osassa Saksan osavaltioista on kirjaimellisesti koulupakko, eikä se ole ainutlaatuinen tässä suhteessa verrattuna moneen muuhun maahan. Oleellisinta mielestäni on että vapaudesta tai vapauksista keskusteltaessa tulisi samaan aikaan puhua myös vastuusta, vastuullisuudesta sekä velvollisuuksista. Meillä Suomessa niin usein puhutaan vain niistä oikeuksista. Kun on päässyt katsomaan läntisen, eteläisen ja keskisen Euroopan kouluja niin näkyvin ero monasti on koulupuku, kouluasu tai yhteisesti sovittu ja määritelty pukukoodi.Aika ajoin meilläkin Suomessa joku uskaltaa asian nostaa esille ja yhtä nopeasti kun asia nousi niin yhtä varmasti esittäjä vaiennetaan , onhan hän puuttumassa yksilönvapauteen, koulukulttuuriin, ja liutaan monia muita ”pyhinä pidettyjä asioita” vastaan. Asia ei mielestäni ole niin yksiselitteinen.Kuten kirjoitin , vapauteen kuuluu vastuu. Minusta tuo vastuu ulottuu myös vaatetukseen. Voi olla että ala-luokilla ongelma ei ole suuri mutta uran aikana on toisaalta pitänyt puuttua oppilaiden/opiskelijoiden vaatetukseen. Jos T- paidan tekstissä on ollut vihapuhe jotain kansanryhmää vastaan niin kasvatuksellinen velvoite on keskustella asianomaisen ja huoltajan kanssa asiasta tai  tyttölasten pukeutuminennapapaitaan tms. Koulu on myös oppilaan työpaikka ja siellä pukeudutaan asianmukaisesti. En voi puhua muotiasiantuntijan suulla mutta isojen vaateketjujen rantauduttua Suomeen lapsista tuli pukeitumisessa pikkuaikuisia. Ennen kaikkea tämä pukeutuminen on tietenkin perheiden asia ja siihen suuressa määrin liittyy kasvatuksellinen näkökulma, niin äitien kun isien tulee opastaa ja tuoda etikettinäkökulmaa. Mikä on siis sopivaa ja missä tilanteissa. Koulukaan ei voi asiasta pestä käsiään vaan on puututtava kuten kirjoittamissani esimerkkitapauksissa. Koululla on tietenkin  mahdollisuus monella tapaa myönteisin tavoin edistää näitä asioita. Musiikin ja liikunnan opetukseen voi luontevasti yhdistää esimerkiksi tanssin. Takavuosina edellisessä koulussa  tanssiopetuksen jakso huipentui aina tanssiaisiin. Silloin poikien piti sonnustautu suoriin housuihin ja kauluspaitaan ja tyttöjen mekkoon tai hameeseen, kaikilta ne myös kotoa löytyivät joten kenenkään ei tarvinnut niitä erikseen hankkia.
Henkilökohtaisesti olen koulupuvun kannattaja, moni ulkomainen kollega puhuu sen puolesta, ei synny epätervettä kilpailua siitä kenellä on kalleiimmat vaatteet, kyllähän me 70- luvun oppikoululaiset muistamme merkkitietoisuuden nousun, onka sulla Jamekset vai Lewikset?
Ei tarvitse miettiä mitä aamulla pukee. Lopuksi on tietenkin sanottava että usein ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Comenius vaihdossa olleet oppilaat kadehtivat meikäläistä tapaa ja yllätys yllätys, monen vaihdossa olleen suomalaislapsen mielestä koulupuku olisi ollut kiva.
Tällääsiä tuumauksia kostyymeistä ja muista retongeista

Kaikenlaisia jettejä

Vesijetistä voisi sanoa sen verran että moni sen käyttäjä unohtaa Helsingin lähivesialueiden nopeusrajoituksen 10 km/h. Toinen jetti onkin sitten oma juttunsa tai oikeammin oma tutkintonsa.Lyhenne tulee sanoista johtamisen erikoisammattitutkinto. Ennen juhannusta sähköpostiin kolahti viesti että olin tullut valituksi kurssille. Tosiasiassa olen viimeiset kolme vuotta yritellyt kurssia välttää kuten imurointia kotona, joskin kotona sitä ei pysty välttelemään. Työnantajani esimieskoulutus huipentuu JET-koulutukseen. Laskeskelin jossain vaiheessa uran aikaisia esimies- ja rehtorikoultuksia ja ajattelin että joskos riittäisivät mutta pitää elää kuten opettaa. Mielestäni johtajana ei koskaan ole valmis vaan se on työuran mittainen kehitysprosessi.
Kun peiliin katsoo tarpeeksi kauan,löytyy asioita missä voi kehittää itseään. Aina voi kehittyä paremmaksi ihmisten johtajaksi tai  lisätä osaamistaan taloushallinnossa. Syksyllä pitää kirjoittaa muutama sananen opintojen edistymisestä

Metsä

Fb-ystäväni metsäkuva sai ajattelemaan metsää, sopinee näin Juhannuksen alla ja miksei minihallitusneuvottelujen alla, voihan neuvottelutkin mennä joskus metsään.

80 JA 90-luvulla omien vanhempieni yhteistyökuvioiden ja verkostoitumisen ansioista monena kesänä kotonani oli vaihto-oppilaita ja vieraita ei maista. Samanikäisiä nuoria USA.sta, Puolasta ja Virosta... Positiivinen ongelma silloin kuten myöhemmin työelämässä koulussa oli miettiä mitä näyttää Suomesta ulkomaalaisille vierailijoille. Tämän maan monipuolisuus ja tarjonta on huikea: Lapin tunturit, Pohjanmaan lakeudet ja Kainuun metsämaisemat tai meriemme rannat muutamia vain mainitakseni. Monelle vieraalle suomalainen metsä on elämys.Metsän tärkeyttä olen myös usein korostanut suomalaisen teollisuuden ja hyvinvoinnin luomisessa, kauan ennen Nokiaa.Suomalaisella koululla on luonto lähellä, tämän maan etäisyydet kaupungista katsoen eivät ole mahdottomia vaan monimuotoinen luontoretkeily on mahdollista .Pohjalaiselle ei metsä ole vieras elementti, löytyyhän niitä Pohjanmaaltakin mutta sielunmaisemassa piirtyy enemmän lakeus kuin metsä. 2000-luvun alussa sain kouluuni kahdeksi lukuvuodeksi " lainaan" kollegan Keuruulta. Savolainen Ruhasen Jarmo opetti ulkolaisille vierailijoille, oppilaille ja minulle pohjalaiselle suomalaisesta metsästä enemmän kuin opettajankoulutuksen kenttäkurssit.

    Kahden vuoden aikana opettelimme puun taimenten istutusta, metsän-

  hoitoon liittyviö asioita, kävimme tutustumassa metsäkoneeseen hakkutyömaalla, metsäoppilaitoksen konesimulaattoriin, puunjalostukseen, vierailut sahalla, paperitehtaalla, vaneritehtaalla, metsäretki Keuruulle, metsän virkistyskäyttö , metsämörri-veso, perinteisen puurakentamisen kohteet.

Suomalainen metsäteollisuus on varmaankin monella tapaa tienristeyksessä tuottavuuden ja tuotannon suhteen, onhan suomalaisen metsän kasvuaika verraten pitkä esimerkiksi Brasilian olosuhteisiin. Sähköiset materiaalit haastavat paperiteollisuuden. Positiivisena asiana pientalorakentamisessa sekä muussa rakentamisessa on nähtävä perinteisen puurakentamisen arvostuksen kasvu " elementtien" maassa.

Vaikka olen tietotekniikan puolestapuhuja opiskelun ja oppimisen renkinä niin suomalaisen koulun tulisi vankasti opetuksessaan ja toiminnassaan muistaa meidän kansallinen luonnon rikkautemme ja hyödyntää sitä aina kun mahdollista. Pääkaupunkiseudulla tähän on yhtäläiset mahdollisuudet kun muuallakin. Itse odotan innolla paikallisen metsästysyhdistyksen luontopäivää tulevana syksynä.

Metsässä liikkuminen on mitä parhainta liikuntaa koulussa niin kompassin kanssa kuin ilmankin.Omiin johtamiskäytäntöihin on vaikuttanut paljon Toivo Lipiäisen opit. Topi kehotti koulutuksessaan Goyailemaan.( Get off your ass).Sopii moneen tilanteeseen, metsää opiskelemaan siis metsästä , ei kirjasta.

Afrikassa moni asia on toisin

Ison koulutoimen etuna on rehtorikollegat, verkostoituminen ja hyvien käytänteiden jakaminen vapaasti. Naapurikoulun eläkkeelle jääneen kollegan koulussa on usean vuoden ajan vietetty marrasmarkkinoita, lainasimme ideaa naapurilta ja viiden vuoden ajan olemme viettäneet marrassäpinöitä. Se on ollut meille lauantaikoulupäivä jolla lukuvuoden aikana on kompensoitu jokin arkityöpäivä tarkoituksenmukaisessa kohdassa. Tärkeämpää kuin tuo kompensointi on ollut idea viettää yhtä työpäivää yhdessä ja yhteistyössä huoltajien kanssa. On hyvä tavata ja nähdä muissakin kuin vain virallisten tapaamisten merkeissä. Päivän sisältö on ollut hyvin rikas ja moninainen; oppilaat ovat pitäneet huikeita konsertteja, musiikkigenre on ulottunut klassisesta poppiin ja kaikkeen siltä väliltä, luokat ovat toteuttaneet omia varainkeruuprojekteja ja vanhempainyhdistys omia projektejaan. Viime syksynä kiinnitin huomiota siihen miten paljon tavaraa tälläisessä tilaisuudessa liikkuu, on arpajaispöytää, on vaihtopöytää, on myyntipöytää. Suomessa lapsilla on siis paljon kaikenlaista. Hyvinvointi ainakin materialla mitattuna sai minut miettimään voisimmeko osallistua jollain tavalla tukemaan niitä joilla ei lähtökohtaisesti ole mitään. Vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja jakoi saman huolen ja ajatuksen kanssani. Kevätlukaudellä kartoitimme kohteita ja kanavia avun antamiseen. Mahdollisuuksia on  monia jja kohteita on monia. Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan suhteiden ansiosta läysimme avustuskohteeksi Bougoudia ry:n Yhdistys tekee ruohonjuuritason kehitysyhteistyötä Burkina Fason maaseudulla tukien erityisesti tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksia. Koulukiireiden helpotettua minulla oli ilo tavata yhdistyksen aktiiveja Elisa ja Alassana Ouedraogo. Heidän ponnistelujensa ansiosta yhden kylän lapsien koulunkäyntimahdollisuudet ovat mahdollistuneet.

Mielenkiintoisinta oli että esimerkiksi kylässä ei ole sähköä ja opettajat valmistelevat koulupäiviään öljylyhdyn valossa. Aurinkopaneelit toisivat asiaan helpotusta, sillä saataisiin valoa ja koulu voisi ottaa ensimmäisen tietokoneensa käyttöön. Ensi syksynä Alassana lupasi tulla kertomaan koulunkäynnistä " afrikkalaisittain" 5 ja 6 luokkalaisille.

Vaikka meillä on toki kotimaisia haasteita koulussa niin ei meillä aivan huonosti ole asiat.

Jos kiinnostuit niin lisätietoa löytyy osoitteesta

www.bougoudia.fi

Positiivisuutta ilmassa

Viikonlopun urheilu ja muu uutistarjonta tarjosivat jännitysnäytelmiä olipa sitten kiinnostunut suunnistuksesta, jalkapallosta tai päivän poltiikasta. Kaksi suurta puoluetta pitivät puoluekokoustaan Keskusta ja Kokoomus. Keskustan puolueväen kokoukseen ei ollut latautuneena tällä kertaa samanlaista jännitystä kuin Kokoomusväen kokoukseen.Jälkimmäisen kokous oli sikäli jännittävämpi että puoluejohtajan vaali oli myös pääministeriysratkaisu. Keskusta sai asiallisen tyypin, Juha Sipilässä on jotain rauhallista, rakentavaa ja herrasmiesmäistä. Porvariväen asetelma oli mielenkiintoinen , olihan kaikilla kolmella ministerikokemusta ja meriittinsä. Aika ei näköjään ollut vielä kypsä naispuoliselle puheenjohtajalle, ehkä se tulee ja toivottavasti tulee.Onhan Kokoomusta leimannut puheenjohtajien suhteen " äijämandaatti". Kaikilla kolmella on siis vahvuutensa jotka tiedetään ja tunnustetaan. Yhdestä asiasta olen vilpittömästi iloinen, hyvästä kampanjasta missä ei sorruta jenkkiläiseen kulttuuriin jonka lieveilmiönä on kanssakilpailijan mustamaalaaminen. Hyvähenkinen kampanja, hieno juttu. Kun pääministeri osallistuu usein Eu:n huippukokouksiin niin Alexsander Stubb on kielitaidoltaan ja kokemukseltaan kaikin tavoin sopiva Suomea edustamaan.Haastavampi kysymys hänen itsensäkin kannalta on varmaan sisäpolitiikka. Linjapuhe oli monella tapaa rakentava ja rohkaiseva. Erityisellä tyytyväisyydellä laitoin merkille kannanoton koulutukseen ja sivistykseen sekä metropolikysymykseeen. Luulenpa että kanssakilpailija Vapaavuoren ajatukset olisvat olleet toisenlaisia metropolikysymyksen suhteen.Linjapuhe oli myös maltillinen ehkä pyrkimys onkin nostaa profiilia pääministeriyteen , tehtävä on varmasti haastava koska onhan Stubb tunnettu hyvin spontaanina esiintyjänä .Koetoksia on varmaan odotettavissa, yksi nistä on oppivelvollisuusiän nosto, hyvänä tarkoituksena estää syrjäytymistä, uudistuksen hintalappu vaan on kipukysymys. Mitä uudistus maksaa ja ennen kaikkea mitä uudistuksen tekemättä jättäminen maksaisi, mikä on syrjäytymisen hinta ja onko oppivelvollisuusiän nosto oikea lääke.

Suomi sai kuitenkin pääministerin jonka sanoman pohjalla on arvoja, aika sitten näyttää miten arvopohja kestää. Saimme myös pääministerin jolla on positiivinen ote ja lähestymistapa.

Kökkä

Tyämatkojen iloksi aamuisin ja iltaisin soi Radio Nova. Kesän aikana toimittajat kiertävät tekemässä ohjelmaa eri puolilta Suomea. Alkuviikosta toimittajien puhe kääntyi Suomen murteisiin. Murteet ovat rikkaus vaikkakin puhekieli yleiskielistyy. Murteiden katoaminen olisi vahinko. Murteissa on paljon hauskoja sanoja jotka usein aukeavat vain murrealueen puhujalle. Pohjalaisille kökkä sana on varmasti tuttu." Tuukko kökkähän, oltihin kökäs,kökällä tehtihin"

Jos sana ei auennut niin kysymys on talkoo sanan murreversioista.Yhdistysten luvatussa maassa luultavimmin jokainen meistä on elämänsä aikana osallistunut talkoisiin muodossa tai toisessa. Talkoilla on rakennettu yhteistä hyvää, ne ovat olleet osa suomalaista perinnettä. Verottajan kiinnostus asiaan on noussut muutaman viime vuoden aikana. Verohallinnon sivulta löytyy asiaan myös linjauksia ja niistä voi olla montaa eri mieltä, syystäkin.Verottajan näkökulmasta talkootyö on luonteeltaan yleisluontoista työtä joka ei vaadi ammattiosaamista. Aika järkeenkäypää mutta mistä raja vedetään. Ymmärretävää on ettei esimerkiksi sähkötöitä vai suorittaa harrastuspohjalta mutta mistä vedettäisiin timpurin tai kirvesmiehen raja.Tunnen monta aivan muulla nimikeellä ja muissa töissä työskentelevää ihmistä jotka ovat kovia timpureita.

Yhdistykset joutuvatkin varmaan pohtimaan erilaisia rajanvetoja tänä päivänä enemmän kuin ennen. Hyvää tarkoitusta joudutaan pohtimaan entistä enemmän lainsäätäjän näkökulmasta ja toisaalta eettisestä ja moraalisesta lähtökohdasta käsin. Vanhempainyhdistykset joutuvat asiaa varmaan miettimään ja saattavat olla joskus puun ja kuoren välissä asioiden suhteen .Lähtökohtana kun toiminnalle on lasten etu ja hyvinvointi. Taannoin luin juttua missä vanhempainyhdistys oli hankkinut oppikirjat kierrätettyjen tilalle, kaunis teko enkä heristä sormeani siihen suuntaan vaan koulutuksen järjestäjän suuntaan. Muistaakseni jossain perusopetuslain puolessa välissä on pykälä opetuksen maksuttomuudesta missä säädetään oppikirjojen,oppimateriaalin ja työaineen maksuttomuudesta. Vaikeina aikoinakaan koulutuksen järjestämisvastuuta ei voi siis ulkoistaa eikä tehdä talkoilla. Tämä johtaisi suomalaisen koulujärjestelmän romuttumiseen, onneksi koulutuksen edunvalvonnalla on tässä asiassa tahtotila kirkkaana.

Paljon on kuitenkin asioita joihin vaikuttaminen ja parantaminen voidaan tehdä ottamatta yhteiskunnalle kuuluvia tehtäviä .Edellisessä koulussani lähin kunnallisesti hoidettu kaukalo ja pukutilat olivat naapurikoulun piha-alueella, matka ei ollut järin pitkä, mutta liikunnan kaksoistunnista puolet meni kävelyyn, toinen puoli luistinten laittamiseen ja pieni hetki itse asiaan eli luistelun opetukseen. Innokkaat isät toivat asiaan lievitystä jäädyttämällä koulun pihamaalle luistelukentän. Koti- ja kouluyhdistyksen startattua 90-luvua alussa yhdistyksen puheenjohtaja tiedusteli mitä mieltä olisin opettajakunnan kanssa omasta kaukalosta. Asia oli mielestäni ok mikäli kunta suhtautuu asiaan myönteisesti antamalla luvan rakentamiseen. Innokkaat puuhamiehet kävivät tiedustelemassa ja neuvottelemassa teknisen osaston kanssa ja hankkeelle näytettiin vihreää valoa.Yhdistys laittoi kaiken tarmonsa asian eteenpäin viemiseksi ja puolentoista vuoden kuluttua pihassa  seisoi täysimittainen kaukalo. Kun hyvä laitetaan kiertoon niin seuraavina vuosina ja seuraavalla vuosikymmenellä alueelta löytyi lämmitetty pukutila, asvaltoitu tenniskenttä ja oma traktori talvihuoltoa varten. Kökällä voidaan siis saada paljon aikaiseksi. Omalla tavallaan huolestuttavaa on että tälläinen yhteisöllisyys ja talkoohenki ovat hiipumassa. Hektinen työelämä ja arjen kiiteeet vaikuttavat ehkä ihmisten jaksamiseen. Iloita pitää kuitenkin siitä että jaksamista löytyy, entinen eläkkeelle jäänyt kollega Antti Komulainen on tehnyt mittavaa työtä edesauttaakseen erään afrikkalaisen koulun kehittymistä ja tukemista. Hyvä mieli tulee lukiessa hänen asiaan liittyviä päivityksiä.

siis kökkimään eres joskus.
http://www.fsea.fi/