Vuosi pulkassa

Vuosi hurahti nopeasti. Mitä jäi käteen? Koulumme oli yksi Keto - hankeen pilottikouluista ja myönnän olleeni asiasta innostunut, potien kuitenkin lievää huonoa omaatuntoa panoksesta koulukohtaisen opetussuunnitelman valmisteluun osallistumisesta, joskaan asia ei ole mustavalkoinen, olihan Keto-hankkeessa kysymys myös uuden opetussuunnitelman jalkauttamisesta etupainotteisesti. Syksyn tullessa huomaan pysyneeni uskollisena niille asioille joita nuorena opettajana pidin tärkeinä 1986 siis kolmekymmentä vuotta sitten. Pois pulpetista, ylös ja ulos, Opi myös muilta ja muista. Kun opettajat liikkuvat aherasti Kulps retkillä ja maailma rantautuu kouluun, voi myhäillä tyytyväisena.Koulussa on toki miljoonia muitakin tärkeitä asioita , joita noin viran puolesta pääsee hoitamaan, mutta oman työssä jaksamisen kannalta on tärkeää pitää jostakin innostuksen liekkiä yllä.


Onhan se arki myös tasapainoilemista, muistutan itseäni ja opettajia entisen kollegani Martin viisaista sanoista" meillä on tätä uutta opsia aikaa viedä ja jalkauttaa 10 vuotta. Pieni ahdistus nousee välillä pintaan vain katsoessa niitä koulutuksia ja hypetystä uuden OPSin ympärillä.
Toisaalta pitäisi kai olla iloinen ja tyytyväinen siitä miten koulusta halutaan tehdä vielä parempaa;vahvuuksilla, hyveillä, digitalisoinnilla, ihmisenä kasvun tuella.Pahoinvointi kun lienee este oppimiselle ja kasvamiselle. Silti tunnistan itsessäni Uusikyläläisen kapinoitsijan joKa välillä kysyy, kuka puhuisi siitä perustyöstä," vanhanaikaisesta " opettamisesta. Dinosauruksille pitää myös olla tilaa, aikansa ja paikkansa.

Lueskelin pienen tauon jälkeen alan somejulkaisuja.Niitä lukiessa tulee väkisinkin mieleen , onko meillä mitään suuntaa tai yhteistä käsitystä suomalaisen koulun suunnasta.Jos tämä nyt ketään lohduttaa niin näinhän on ollut pitkään. Loppujen lopuksi kysymys on ehkä suhtautumisesta, keskustelu on hyvästä niin kuin erilaiset mielipiteetkin.

Uuden vuoden alkaessa taas miettii, jatkaisiko blogikirjoittelua, mutta eiköhän se jatkune edelleen. Kiitos lukijoille, 10 000 menee kohta rikki ja hyvää alkavaa vuotta

OP

Perustuslaki

Olen pariin otteeseen kirjoittanut ruotsin kielen asemasta Suomessa. Maassamme käydään ajoittain keskustelua muiden kielivähemmistöjen asemasta ja oikeudesta, sekin on tervettä keskustelua. Sveitsiläiset ovat mallikkaasti asian järjestäneet, kiitos kantonien rajojen ja historian. Meillä Suomessa tuntuu unohtuneen että perustuslaissa on määritelty kansalliset kielet ja oikeus saada palvelua näillä kansalliskielillä. Asia koskettaa myös henkilökohtaisesti. Osa äidin puoleisesta suvusta on käynyt koulutuksensa ja opiskelunsa ruotsiksi ja vaimon kautta ruotsinkieleen on tuntuma .Keskustelu Vaasan keskussairaalan asemasta yllättää. Tuntuu että päätöstä tehdessä olosuhteiden tuntemus puuttuu. Ymmärrettävää jos alueen erityisolosuhteita ei tunne, mutta jos alueen kansanedustaja osoittaa ymmärtämättömyyttä, niis se harmittaa. Ruotsin kieli näyttäytyy tässä maassa hiukan erilaisena kehä 3 sisällä katsoen verrattuna läntiseen rannikkoon. Moni ruotsinkielinen kollega pääkaupunkiseudulta vaihtaa helposti kielen ruotsista suomeen, ehkä myös muussakin asioinnissa ja ruotsinkieli ei kuulu arjessa. Tästä huolimatta toki heilläkin tulee tarvittaessa olla mahdollisuus palveluun omalla kielellä. Pohjanmaalla asia kuitenkin näyttäytyy hiukan erilaisena. Monelle vaihto äidinkielestä suomeen ei onnistu mutkattomasti ja sairaanhoidosta puhuttaessa hätätilanteessa ihminen puhuu äidinkieltään ja siihen tulee ennen kaikkea olla oikeus. Ymmärrän että asia herättää tunteita oikeutetusti. En välttämättä pidä puhelinsoittokierrosta Seinajoen sairaalan oikeana tapaa ratkaista asiaa mutta en myöskään yleistämistä tai leimaamista yksittäisten henkilöiden perusteella.

Ruotsinkielisten asiointi Seinäjoella ei välttämättä ole paras ratkaisu .Suhtaudun epäilevästi tuohon kielisitoumuksen täyttymiseen ja Turku missä kielellistä osaamista löytyy on kaukana ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta katsoen. Tämä alueellistaminen ja maakuntaratkaisut ovat kieltämättä ongelmallisia ja niiden valmistelua on leimannut päättämättömyys ja kiire. Vaasan seutu on ollut hallinnon rakennemuutosten kohteena. Puolustusvoimien rakennemuutos koski aikoinaan Vaasan varuskuntaa ja sillä oli moninaisia vaikutuksia. 12+1 malli olisi ollut oikea ratkaisu. Vaasan keskussairaala saattaa näivettyä erikoisosaamisen ja terveydenhoidon valuessa Seinajoelle tai Turkuun.Olen toki sitä mieltä että yhteistyö on suotavaa mutta Pohjanmaalla Vaasan ja Seinjoen kilpailu on ehkä enemmän erottanut kun yhdistänyt vaikka yhteistyö toisi enemmän. Itse lähestyn asiaa kielinäkökulmasta suhteessa perustuslakiin, mutta näen asiassa myös voimakkaan aluenäkökulman ja huolen alueen palvelujen kehittämisestä vs näivettämisestä. Ymmärrän Pohjanmaan ruotsinkielisten huolen asiasta ja olen harmissani eräiden kokoomuslaisten ulostulosta tässä asiassa. Valitettavasti media revittelee asian myyvillä otsikoilla ja objektiivisen käsityksen muodostaminen on hankalaa. Vahinko on tapahtunut niijn valmistelu kuin päätösvaiheessa, Voiko sitä korjata Vaasan alueen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla? Siinäpä kysymys

Pisan juurella

Kesäkuussa 1982 seisoin Pisan tornin juurella katsellen kallistuvaa tornia. Vaikka torni järin korkea ei olekkaan, sai se ihmislapsen tuntemaan itsensä pieneksi. Pisa-tulokset tulivat viime viikolla ja nekin saavat kunnan virkamiehen tuntemaan itsensä pieneksi.Tulokset me tiesimme ja arvasimme ennen julkistusta, mutta kukaan ei oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään ?

Väkisinkin mielessä pyörii ajatus; pyöriikö koulutus Pisaa varten ja elämmekö Pisasta. Kirkkain palkintopalli jäi saavuttamatta mutta olemme edelleen huippujoukossa. Olo on vähän kuin sillä oppilaalla joka saa kuvaamataidosta seitsemän ja uskoo loppuelämänsä ettei osaa piirtää tai osaa kuvaamisen taidetta. Kansallinen itseruoskinta jäi onneksi tämän julkistamisen jälkeen vähemmälle.

Kun Suomessa vaaditaan rahalle vastinetta, halutaan nojautua mittauksiin tai tutkimuksiin. Tässä Pisassa olisi taas kerran evidenssiä mihin suomalaisen yhteiskunnan tulisi investoida. Nostan muutamia asioita Pisan ympäriltä jotka me kaikki tiedämme.


1 onko meillä yli vaalikausien ja vaikeiden aikojen yli ulottuvaa strategiaa koulutuksesta ?

2 alueelliset erot kasvavat entisestään

3 tyttöjen ja poikien erot kasvavat

4 meillä on yhden asian missioita joiden sekaan hukkuu monia merkittäviä asioita esim. digiloikka

5 yksittäiset asiat rikastuttavat koulua mutta opettajan rooli myös opettajana sanan varsinaisessa merkityksessa on tärkeä; digiloikat , ilmiöt eivät nosta koulua

6 kun yhteiskunta voi huonosti , voi koulukin huonosti

7 meiltä puuttuu se kultainen keskikaista,ajamme mielellään vauhtikaistaa

8 viihtyvyys koulussa ei ole viihdyttämistä

9 katosiko inkluusion ajatus euroon? oikeus lähikouluun vs oikeus saada tarvitsemaansa tukea

10 mitä hyvää oli " vanhassa koulussa " / väärin ymmärretty OPS