Monenlaista haastetta

Sattuneesta syystä menossa olevaa vaalikampanjaa tulee seurattua tiiviimmin. Kuntavaalit enemmän kuin ennen ovat koulutusvaalit .Soten toteutuessa meille jää kuntiin koulutus ja muutamia muita asioita kuten maankäyttö. On kyllä hieno havaita että monissa puolueissa on ehdolla paljon. koulutuksen ammattilaisia ja puolustajia. Tehtävä ei ole helppo . Sote nielaisee veroeuroja , eikä vähän. Koulutuksen haasteet ovat mittavat kaiklla asteilla. Meillä on huoli pojista,matemattikan osaamisesta, ammatillisesta koulutuksesta ja nipusta monia haasteita. Itselläni on ikävä 80-luvun lopun lihavia vuosia jolloin peruskoulu oli resurssoitu huippuunsa.Kuntapolitiikassa pitäisi yrittää huolehtia toimintaresursseista-

7 lihavaa vuottaa 80 -luvulla ei kuitenkaan koskaan seurannut 7 laihaa vuottaa vaan puhuisin parista kymmenestä laihasta vuodesta, silti tuohon ajanjaksoon mahtuu Pisa -nousu. Meidän ei pitäisi määritellä itseämme tai järjestelmää Pisan kautta. Uusikylä taannoin kirjoituksessaan muistutti ranking -listojen hävittämisestä.

Suurempi huoli on siitä onko meillä jokin suunta ylipäätään olemassa. Uusi opetussuunnitelma on hyvä askel . Tosin kukaan ei jaksa lukea monisataista suunnitelmaa ja kieleltään se on kapulakieltä. Kaksi asiaa näen merkityksellisenä oppimisesta puhuminen ja yhteisöllisyys. Kaikki muu tahtoo valitettavasti hukkua sivuille.

Meillä on Suomessa jonkinlainen Graalin maljan etsintä koulutuksessa. Me haemme ratkaisua hyveistä, vahvuuksiista, positiivisesta pedagogiikasta, digitaalisuudesta ja nipusta monia hyviä lähestymistapoja ja keinoja. Menetelmäuskolliset puolustavatkin omia lähestymistapoja ja se on oikein. Yhden sadun sankaritarinaa ei kuitenkaan ole vaikka moni niin mieluusti puolustaisi yhden opin totuutta , josku jopa tutkimuksiin nojautuen. Tilanne on kieltämättä paradoksaalinen ,samalla kun puhutaan yhteisöllisyydestä ja yhteisestä toimintatavasta, ollaaan kuitenkin valmiita puolustamaan yhtä tapaa. Näkyvymmin se on näkynyt kissanhännän vedossa digitaalisuudesta. Onkohan sitä tullut jo vanhaksi ja haaveilee jostain sellaisesta koulussa mitä ei koulussa ole ollut sitten 80 luvun.

Minna Canthin innoittamana

Luin aamulla muutaman tekstin Minna Canthista, ihan vain muistin virkistykseksi.Oman aikansa poikkeuksellinen nainen ja vaikuttaja jonka työ monella tapaa on edistänyt Suomessa ennen kaikkea sukupuolista tasa-arvoa. En tiedä vieläkö työelämässä miehen ja naisen palkan välinen epäsuhta on olemassa, mutta toivottavasti mennään parempaan suuntaan.

Kaupunkien ehdokaslistoja katsoessa sukupuolten välisessä ehdokassuhteessa olisi vielä parantamisen varaa.Politiikan ukkoutumista pitää välttää ja saada myös nuoria ja naisia lisää. Hyvä Minna Canth , hyvä suomalaiset naiset

pientä tuumailua

Tulevaisuuden ennustaminen ei ole osoittautunut helpoksi. Eurooppalaisin silmin arvioiden pidin varmana ettei valtamerten takana eräs mediamiljonääri nouse presidenttikilvan voittajaksi mutta toisin kävi.Kotimaassa jääkin nähtäväksi miten kuntavaalit menevät.Suomalaisen järjestelmän vahvuutena onkin vaihtoehtojen runsaus ja monessa asiassa yhteinen tahtotila.Asioista ollaan toki eri mieltä mutta paljon hyvää voi rakentaa yhteiselle tahtotilalle. Keinot ja mielipiteethän ne loppujen lopuksi riitelevät eivät ihmiset, eivätkä toivottavasti puolueetkaan.Täyttelin huvikseni muutamaa vaalikonetta ja joissakin vanhalle kokoomuslaiselle vaihtoehdoksi tuli demari ja jossain toisessa vihreä. Se kertoo ehkä enemmän siitä että tulevien kuntien keskeisissä kysymyksissä kuten päivähoito ja koulutus lähestytään samaa hyvää tahtotilaa.

Yksi tulevaisuuteen liittyvä asia kuitenkin mietityttää ja voi vain toivoa että päätöksen perustelut ovat vakaat. Jos ammatillisesta koulutuksesta ollaan leikkaamassa niin ollaanko leikkaamassa oikeasta kohtaa. Onko meillä sellainen visio että tulevaisuudessa jotkin ammattialat ovat katoamassa, jääko vuosittain ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja täyttämättä, onko jollain alalla koulutettu yli tarpeen . Säästösyistä ei pidä tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Nyt maltti olisi valttia ja tutkittais ennenkö hutkittais.

Poimintoja

Aika lailla 31 vuotta sitten alkoi työrupeama kielten ja kansainvälisyyden edistämiseksi.Nuorempana seikkailunhalu ja uteliaisuus motivoivat viemään kansainvälisyyden asiaa eteenpäin mutta perimmäisin motiivi on ollut lasten maailmankuvan laajentaminen.30 vuodessa on tehty iso harppaus verkkoyhteyksissä ja tekniikan soveltamisessa. Maailma on lähempänä ja klikkauksen päässä ruudulla niin halutessamme. Etwinning ja sosiaalisen median sovellukset tarjoavat lukemattoman määrän mahdollisuuksia koulun kansainvälisyystyön edistämiseksi. Työuran loppusuoralla ajatukset kansainvälisyystyöstä koulussa ovat kääntyneet enemmän siihen työhön mitä tehdään asian eteen arjessa eli kotikansainvälisyyteen. Sen lisäksi että olen kirjoittanut asiasta, olen tarjonnut apuani kv-asioihin sitä pyydettäessä. Voin ainakin yrittää kertoa mitä virheitä ei kannata tehdä vaikka niilläkin on paikkansa oppimisen kannalta.Kollegani haastatteli minua kv-työstä ja kokosimme muutamia asioita videopätkien muotoon.

Linkit löytyvät täältä

https://www.youtube.com/watch?v=41UWaNdMCkM&t=5s

https://www.youtube.com/watch?v=QyTja0Z_Sn4

https://www.youtube.com/watch?v=JkDuM5WTLy

https://www.youtube.com/watch?v=9ujjiFM0NBU

https://www.youtube.com/watch?v=1vl1kzv8vEE&t=2s

Sarjasta jää uupumaan vielä yksi osio, miksi kansainvälisyystyötä tarvitaan, valitettavsti äänentaso on heikko ja yritän editoida sen paremmaksi

Rehtoriseminaarin satoa

Kouluissa eletään taas aikaa jolloin vanhan lukuvuoden paketointi alkaa ja rehtorin focus on tulevassa. Tuota tulevaisuuden verhoa aukaistaan yhdessä johtajien ja päälliköiden kanssa. Millaiseksi uusi lukuvuosi muodostuu riippuu siitä millaiseksi sen teemme. Mitä vuoteen sisältyy on tiedossa, erilaisia keihäänkärkiä ja painotuksia, mutta eipä mennä asioiden edelle, vaan ollaan hetki tässä hetkessä. Sotatieteistä ja liiketaloudesta tuttu sana strategia on jostain syystä aina miellyttänyt allekirjoittanutta. Sanassa on jotain jämäkkää ja suuntaa antavaa. Kuulin sen pariin otteeseen seminaareissa ja aina se sävähdyttää.Peter johnson Kokkolasta sanoi hyvin; strategia muuttuu merkitykselliseksi silloin kun kuulija ymmärtää sisällön. Espoon kaupunki onnistui kansantajuistamaan strategian pukemalla sen tarinan muotoon.Toteuttamisessa pitäisi vaan muistaa ruokailuunkin pätevä ohje ,älä syö itseäsi ähkyyn,Strategian toteutukseen sopii myös hyvin ohje älä toteuta ja toimeenpane ähkyyn asti.Itse yritän soveltaa sitä myös seminaariajatuksiin.Älä kanna kaikkea, ota kaksi asiaa.Toinen asia jonka toin ajatuksissa mukana oli kehoitus kokeilla, se oli musiikki meikäläisen korville. Tekisi vielä mieli lisätä epäonnistu, tee virheitä ja opi. 

Muutoksen johtamisesta

Muutoksen johtaminen koulumaailmassa on ajankohtainen asia. Opetussuunnitelma on vain paperi ilman henkeä. Henki puhalletaan arjen kenttätyössä. Tosin muutokseen ja sen toteuttamiseen tarvitaan kaikkia hallinnon tasoja.En lähde arvioimaan sitä mikä muutoksen teoria soveltuisi parhaiten juuri koulumaailman muutokseen. Siihen ei minulla ole kykyä sen enempää kuin haluakaan.Olen erilaisista lähteistä yrittänyt kasata sitä mikä muutoksessa monen teorian mukaan on yhteistä. Meille rehtoreille asia on kuitenkin ajankohtainen, onhan koulutasolla tehtävänä viedä muutoksia eteenpäin toteuttaen sekä työnanantajan tahtotilaa että valtakunnan tahtoa, mikä tietenkin on yhtenäinen.

Nämä asiat nousivat esille yhtäläisyyksiä kaivaessa:

1 Puhe ,keskustele ja kommunikoi muutoksesta

2 Löydä yhdessä ja yhteisöllisesti muutoksen hyödyt ( kiitos Asko Leppilampi )

3 Koulun muutoksessa kannusta kokeilemaan , valtuuta ja lupaa epäonnistua, olla siis ihminen ja inhimillinen

4 Johtaaksesi muutosta on siihen itse sitouduttava ja kehitettävä itseä muutoksen suuntaan.

5 Älä unohda arvoja , niille rakentuu työ yhteiskunnassa ja koulussa

6 Vaikka haluaisit johtajana erilaisen huomispäivän, on muutokselle annettava aikaa.

7 Luo rakenteita jotka mahdollistavat jaettua vastuuta , johtajuutta ja yhdessä tekemistä.Yhteisestä tekemisestä syntyy huomaamatta hyvää.

8 Johtajana pidä huolta itsestäsi ja omasta jaksamisesta. Sinuun kohdistuu muutoksessa niin odotuksia kuin paineitakin

9 Koulun muutoksessa muista aina että keskiössä on oppilas ja lapsi.

10 Kehitä omaa osaamistasi ymmärtääkseesi ; syy-seuraussuhteita, ryhmädynamiikka, organisaatiomuutoksia ja ihmismieltä, näistä ei ole haittaa.
a

Muutoksessa

Entinen kollega kirjoitti taannoin muutoksesta ja siihen liittyvistä teorioista koulun näkökulmata katsoen.Asia on monellakin tapaa mielenkiintoinen kun peruskoulussa uutta opsia jalkautetaan käytäntöön. Voi kaiketi rehellisesti kirjoittaa ja todeta ettei muutosteoriat ole ominta aluetta joten innostuin tutkailemaan teorioita asiasta.
Kävin pintapuolisesti Lewin, Druckerin, Mckinseyn ja Burnesin malleja. Vaikka muutosta peilataan osassa liiketalouden näkökulmasta , löytyy muutokselle paljon tekijöitä jotka soveltuvat koulun muutosta tarkastellessa.

Lähes poikkeuksetta muutos luo epävarmuutta , vanhentuneet tavat luovat turvallisuutta.

Onko muutos pintapuolinen ja kosmeettinen vai tavoitellaanko pysyvää pitkäkestoista ja syvällistä muutosta muutosta

Hyvin johdetussa muutoksessa viestintä on avainasemassa

Muutos harvoin onnistuu ylhältä annettuna tai käskytettynä vaan lähtee korvien välistä, se tekeekin siitä usein raskaan ja hitaan prosessin

Esimiehen tulee kestää se epävarmuus miten työntekijät muutoksen kokevat, on muuten helpommin sanottu kuin tehty.

Miten muutos sitten onnistuu ? Lähes poikkeuksetta kaikki muutosteoreetikot nostivat sitouttamisen yhdeksi ratkaisevista tekijöistä muutoksessa. Ajan lisäksi muutos tarvitsee ennen kaikkea poisoppimista vanhasta ja tukea uuden oppimiseen. Tässä on kyllä paradoksia kerrassaan kun köyhät koulutoimet joutuvat kouluttamisesta ehkä tinkimään.

Muutos tarvitsee myös johtamista pitkäjänteisesti ja sen haasteet ovat mittavat.Eihän yksi blogi edes riitä niitä kiteyttämään joten kiteytän senmyöhemmin omana blogina

31 vuotta kieli-ja kansainvälisyystyötä

Opintojen lopputyövaiheessa hakeuduin väliaikaiseen luokanopettajan virkaan Pohjanmaan rannikolle Mustasaaren kuntaan mikä tunnetaan laajemmalti Mustasaaren musiikkijuhlista. Syksyllä 1986 koulujen kansainvälisyystyölle ei oltu määritelty sellaisia tasoja ja tukea kuin tänä päivänä. Silloisen opetushallituksen kirjeet,( joita kouluun tuli lähes viikottain) koskettivat enemmänkin teemaviikkoja ja niiden järjestämistä kouluissa. 1985 ilmestyneen opetussuunnitelman perusteissa korostui enmmänkin kotiseutu ja paikallisuus,

Ensimmäisessä työpaikassa kaksikielisessä kunnassa nuorena opettajana itseäni ihmetytti kaksi asiaa ; oppilaiden suppea paikallistuntemus ja kielimuuri suomen-ja ruotsinkielsiten välillä. Näistä jälkimmäinen ihmetyttää vielä 30 vuoden jälkeen. Kaksikieliset kunnat olisivat luonteva paikka kielikylvettää/ suihkuttaa lapsia.

Opettajauran alkuvuosina pyrin aktiivisesti luomaan niitä tilaisuuksia missä tutustutaan kotiseutuun ja sen molempiin kieliin. Aloittessani ensimmäisessä rehtoripestissä 1991 otin yhteyttä lähimpään ruotsinkieliseen kouluun ja sovimme yhteisistä tilaisuuksista ja oppilasvaihdosta. Tämä ei olisi onnistunut ilman opettajakuntaa joka sitoutui täydellä innolla hankeeseen. 1995 koulussamme pyöri täydellä teholla ruotsin kielisuihkutus. Se oli tärkeä kokeilu niin paikallisesti kuin alueellisesti ja poiki lukuisia yhteydenottoja ja vierailupyyntöjä. 1997 Skotlannista tuli vierailija ja aloitimme yhteistyön mikä huipentui 15 vuoden ajan kestäneeseen oppilasvaihtoon kahden vuoden välein sekä yhteiseen Comenius -vaihtoon.

Taaksepäin katsoen voi sanoa kulkeneensa kansainvälisyyden tasot ja pyramidin väärinpäin.Kun olen kirjoittanut tai minua on pyydetty puhumaan aiheesta, olen suositellut vahvasti lähtemään pienistä perusaskeleista liikkeelle kv-työssä. Ehkä myös ikä on tuonut viisautta ja varovaisuutta ja kaikenlaisessa liikkumisessa tunnistamme muutokset turvallisuusympäristössä paremmin kuin ennen.

skolan och framtid

Vi går nu mot en framtid med ökad globalisering och med större fokus på miljö och hållbar utveckling. Tekniken utvecklas i snabb takt och den kulturella mångfalden ökar.Det sätter nya krav på utbildningen och lärarnas arbete.Därför skall man akta sig för att klamra sig fast vid gamla mönster endast av den orsaken att det är trygga.Detta innebär också att lärarens kunskapsmässiga makt börjar försvinna medan förmågan att placera elevernas kunskap i rätta referensramar betonas. Lärarens roll förstärks också i att stimulera eleverna och att förädla och bredda deras kompetens.

Det är oundvikligt att datorer och nya medier kommer att tas i bruk i större skala, men är det alltid bra? Nya möjligheter erbjuds, men en mer avancerad teknik kräver också mycket avancerat teknologiskt kunnande från lärarnas sida. Om datorerna till exempel inte fungerar blir systemet samtidigt väldigt sårbart. Hela undervisningen kan totalkollapsa på en sekund och lektionen bli lidande om lärarens tid går åt till att reda ut tekniska problem.


En aktiv samhällsvetare, mångsidig fostrare och motiverande handledare. Vad förväntas av vår tids lärare och hur samverkar rollen som lärare och tränare? Den moderna lärarens uppgift blir allt mer att fungera som handledare i inlärningen medan rollen som allvetande auktoritet luckras upp. Kanske kan den nya lärarrollen jämföras lite med en tränares?

Skolans uppgift är enligt min mening att lära basfärdigheter men det behövs också förändring i lärarens roll

tvåspråkiga skolor

Vasabladet lehdessä oli taannoin artikkeli aiheesta tvåspåkiga skolor.Tutkija Kjell Herberts piti Suomessa käytävää keskustelua aiheesta ainutlaatuisena. Keskustelua käydään ensisijaisesti siitä voivatko suomenkieliset ja ruotsinkieliset käydä koulua saman katon alla.

Ruotsinkielisten keskuudessa on vallalla käsitys, jonka mukaan yksikielinen koulu on ainoa keino taata se, että ruotsin kirjakielen osaaminen säilyy. Tällöin kaksikielisyys johtaa yksikielisyyteen. Jotta niin ei käy, täytyy ruotsinkielisille olla oma tila, jossa he voivat toimia ilman suomenkielisiä. Kielen oppimista enemmän kyse on identiteetin säilymisestä, siitä, mihin kieliryhmään identifioidutaan. Koulun lisäksi kaverit ja harrastukset vaikuttavat tähän. Identifioituminen kieliryhmään vaikuttaa moniin tulevaisuuden valintoihin, esimerkiksi opiskelupaikan ja puolison valintaan. Kaksikielisessä koulussa ruotsinkielinen identiteetti olisi uhattuna. Suomessa on yli 20 koulukampusta, joissa suomen- ja ruotsinkieliset koulut ovat yhdessä. Niissä tehtyjen tutkimusten mukaan kieliryhmät säilyvät erillisinä, eivätkä oppilaat juuri kommunikoi kielirajojen yli. Yleensä niissä ei ole kieliryhmille yhteistä opetusta, ja osassa välitunnitkin ovat eri aikaan. Edes opettajat eivät välttämättä tapaa yli kielirajojen.

Kysymys on hankala kun kokemuksia maailmalta ei juuri ole kuten Herberts Vasabledetin kirjoituksessa toteaa. Asia ei ole helppo eikä yksiselitteinen. Kielen säilyttämisen ja ylläpidon näkökulmasta katsoen on koulu keskeisessä roolissa kielen ylläpidossa. Onko tutkimustiedon puute ja kokemusten puute peruste olla kokeilematta koulunkäyntiä saman katon alla on oma kysymyksensä mutta ymmärrän huolen mikä asiaan liityy ja ajatuksen riskeistä kielisyyden näkökulmasta. Kielisyys asiassa koulun lisäksi vaikuttaa myös perheen kielistatus; onko perhe yksikielinen vai kaksikielinen. Ongelmallisin tilanne lapsen kannalta on puolikielisyys jolloin perheessä vanhemmat ovat puhuneet sekaisin kahta kieltä.Parhain tulos saavutetaan aidon kaksikielisyyden saavuttamiseksi saadaan kuin vanhemmat johdonmukaisesti ja tinkimättömästi puhuvat omaa äidinkieltään. Tunnen monia perheitä missä näin on tehty ja lapset ovat saattaneet käydä koulun toiseen asteeseen esimerkiksi suomen kielellä mutta korkeakouluopintoihin hakeutuneet opiskelemaan toisella kotimaisella.

Porvoossa Hinthaaran koulukeskuksessa suomen -ja ruotsinkieliset ovat opiskelleet saman katon alla ja samoin myös Sipoon Sakarinmäessä.Kokemuksia siis löytyy ja myös myönteisiä.On tietenkin aina syytä kysyä, onko ratkaisujen pohjalla pedagogiikka vai talous. Mikäli kieliryhmät saman katon alla ovat taloudellisista syistä ainoastaan, ei se lähtökohtana ole hyvä. Olen yli kolmekymmentä vuotta miettinyt miksi monessakaan kaksikielisessä kunnassa ei rohkeasti ja ennakkoluulottamasti tartuta mahdollisuuteen luonnollisilla tavoilla kylvettää lapsia kahteen kieleen, enkä tarkoita tällä koulussa tapahtuvaa kielikylvetystä vaan harrastuksia,kulttuuria ja kaikkea missä vain mielikuvitus on rajana. Pitänee uskaltaa kirjoittaa että joskus se on asenteistakin kiinni molemmissa kieliryhmissä, tyvär.

Artikkelissa Herberts tuo esille sen minkä moni tietääkin.Ruotsin kieli näyttäytyy kuten suomen kielen osaaminen erilaisena pääkaupunkiseudulla ja Pohjanmaalla. Hän viittaa myös Kanadaan ja baskimaakuntaan. Itse olen käynyt baskimaakunnassa kahdesti tutustumassa kouluihin. Kouluissa opetus tapahtuu baskin kielellä. Opettajaystäväni kuitenkin kertoi että toisen asteen jälkeen espanjan kielen taito on niin vahva että moni nuori hakeutuu korkekouluopintoihin maakunnan ulkopuolelle Espanjassa. Hän näki asialle kaksi perustetta ; espanjan opetus koko kouluajan ja ympäristö missä espanja kuuluu ja näkyy arjessakin.


He

kamppaile kyynisyyttä vastaan, puolusta positiivisuutta

Taannoin lehdessä oli juttu missä jutun päähenkilö kertoi tehneensä somelakon ja oli tyytyväinen elämäänsä. Somekin on kuin työväline, viilaa ei pidä käyttää puun katkaisuun kun saha on keksitty. Somen kanssa on vähän sama juttu Kaikki kirjoitettu ei ole laadukasta sen enempää kuin viihdyttävääkään. Jos lukee kaiken somessa kirjoitetun niin kyynistyy ja tulee negatiivisiä fiiliksiä.Jotensakin maailma vain on mennyt kummalliseksi, kaikki revittelevät otsikot ja räävittömyydet kerää huomion , niin tabloideissa kun somessa. Hyppään siis yli kaiken revittelyn ettei kyynisyys iske ja poimin positiivista. Ennen somea viisat ajatukset ja kokemukset täytyi poimia kirjoista ,omaelämäkerroista.Nyt itseäni ilahduttaa se 50-60 luvulla syntynyt sukupolvi joka jakaa ajatuksiaan. Mukava lukea nuorten opettajien juttuja , tuntuu ettei päätä kylmää ja vain taivas rajana.Toisaalta on myös mukava lukea oman ikäluokan juttuja. Luultavimmin kaikki virheet tai ainakin suuri osa työuralla on jo tehty ja niistä on opittu. Meillä on valtava potentiaali osaamista ja kokemusta kouluissa. Älä siis häpeile nostaa kokemuksia ja osaamistasi.
.Tuo ilon aiheet ja onnistumiset esille , sitä tarvitaan 100- vuotiaassa Suomessa enemmän kuin ennen.