Kysymysten äärellä

Kotimaisen sosiaalisen median kasvatusta- ja opetusta käsittelevillä palstoilla on menossa mielenkiintoisia keskusteluja. Moni aiheista, tavalla tai toisella, kietoutuu opetussuunnitelmien ympärille.Positiivinen henki on havaittavissa ajatusten vaihdossa. Kaikki eivät ole kaikesta samaa mieltä mutta ajatukset argumentteineen vaihtuvat kirjoittajien kesken. Välillä keskusteluissa mennään jo niin filosofiselle tai käsitteen määrittelyn tasolle että heikompaa huimaa. Toisaalta korkeatasoinen keskustelu kertoo omaa kieltään siitä mistä mielelläni kerron ulkolaisille vierailijoille; suomalainen opettajakoulutus on korkeatasoista. Opetustyön ammattilaisilla on takanaan myös oman tieteenalansa perustiedot. Sosiaalisen median uutisvirrasta osui silmiini taannoin kysymys, onko koulun tai laajassa mielessä koulutuksen tehtävä palvella yhteiskunnan tarpeita. Kuten arvata saattaa , kysymykseen kommentoitiin vasta-argumenteilla yksilön tarpeesta kouluttautua. Vastakkain asettelu kieltämättä hämmensi. Kysymys on toki perustavaa laatua oleva, onhan kysymys laajassa mielessä perusteista toiminnalle nimeltä koulutus. Hämärä mielikuva kasvatusfilosofiasta tuo mieleen Platonin. Hän muistikuvani mukaan oli sitä mieltä että hallitsijoita tulee kasvattaa yhteisen edun nimissä.Sama ajatus sopinee kai perusteeksi koulutukselle.Martti H kirjoitti harmaan sävyistä. Sopinee kai tähänkin kohtaan ; koulutus palvelee niin yksilöä kuin yhteiskuntaa.

Hyvä hallinto

OAJ myönsi viime keväänä vuoden koulutusvaikuttaja tunnustuksen Lounais-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kultturitoimen vastuualue johtaja Esko Lukkariselle. Tunnustus oli hieno asia .Suorittaessani opetushallinnon kurssia Vaasassa oli Esko Lukkarinen kouluttamassa meitä. Oikeustieteen osaaja luokanopettajataustalla ei ole hullumpi yhdistelmä. Kurssista jäi erityisesti mieleen se miten hallinnon olemus on muuttunut vuoskymmenien saatossa. Esko kiteytti asian hienosti, hallinnon tarkoitus viime kädessä on olla palvelun tarjoaja suhteessa kansalaisiin." Hallintoalamaisista " on tullut hallinnon palvelujen käyttäjiä, asiakkaita. Kansalaisena miettii silloin tällöin; onko byrokratiaa liikaa. Kieltämättä joskus käy mielessä että byrokratiaa on liikaa. Jollakin tavalla erilaiset säännöstelystä vapauttavat toimet esimerkiksi kaupan alalla tuntuvat hyvältä. Virkamiehenä asiaa täytyy katsella siitä näkökulmasta että asioiden hoitamisessa kaikki tapahtuu hyvän hallintomenettelyn mukaisesti. Mitä hyvä hallintomenettely sitten on kuntien ja valtion hallinnossa? Asiat tulevat vireille, asioiden valmistelussa kuullaan asianomaisia, asia esitellään ja tehdään päätös jonka jälkeen asianosaiselle päätös saatetaan määräajassa tiedoksi.Asian vireille tulossa täytyy monellakin tavalla huomioida käsittelyprosessiin käytettävä aika. Henkilökysymyksissä kuulemismenettelyt täytyy hoitaa asianmukaisella tavalla. Palkinto meni kyllä oikeaan osoitteeseen.Esko osasi kansanomaisella ja ymmärrettävillä esimerkeillä avata hallinnon koukeroita.

Vinkkejä kv-toimintaan

Lauantaina 26.9.2015 vietettiin kansainvälistä kielten päivää. Koulustamme löytyy 12 eri kotikieltä. Keskiviikkona päivänavauksessa toimitimme hyvää huomenta monin eri kielin.

Short summary

Friends of mine asked me to write occasionally in english. The easiest option is to write about finnish school system. There is a lot of information available in internet but I´ll try to do my best and write a little summary. Before school: Basically there are two options. Parents can care for the children at home or choose a day care or other early education service. The most common option is early education in day care centres organised by cities and communities. 6 years old : The year they turn six, children take part in pre primary education before school begins. Pre-primary education is based on the national curriculum.The point is to offer children equal opportunities for learning and starting school. Comprehensive school: first of all, basic education including textbooks, materials and lunch at school are free for children. The history of comprehensive school in Finland goes all the way to 70 :s Goverments come and go but comprehensive schools stay.We are proud about our system in Finland. Comprehensive schools are primary schools with grades 1-6, middle schools with grades 7-9 or joint comprehensive schools with grades 1-9. A master´s degree is a basic requirement for all teachers. In Finland teachers have full autonomy in the classroom. Each pupil is entitled to individual pupil welfare consisting of school health services, psychologist and school social officer services. Upper secondary education: after basic education most of the pupils continue to upper secondary schools.Options are general upper secondary school or vocational education and training.General upper secondary school lasts average 3 years. Passing the final examination of general upper secondary school, the matriculation examination, entitles the candidate to apply for studies at university level. After vocational education many students continue studies in University of applied science.it is also very popular option for students after upper secondary school. Lifelonglearning is the term which we use to descripe studies after schools. In Finland there are a lot of options to study "lifelong"

Ylämaiden haasteet

Skotlantilainen rehtorikollega pakkasi työhuoneessa yli kolmenkymmenen vuoden aikana kerääntyneitä papereita.Nuorena miehenä työ oli tuonut ystäväni ylämaille. Kollega olisi voinut jäädä eläkkeelle jo neljä vuotta sitten mutta virtaa riitti vielä tähän syksyyn.Parin viikon päästä eläköityvää kollegaa huolestuttaa yksi asia. Skotlannissa on viisikymmentä rehtorin virkaa auki joista 20 on ylämaan puolella. Hakijat vaan puuttuvat, kukaan ei halua rehtoriksi. Ongelma ei ole uusi.Edellisen kerran rekrytointiongelma oli runsas kymmenen vuotta sitten. Silloin asiaa ratkaistiin määräajaksi tuntuvalla palkankorotuksella. Nyt ei enää rahallakaan saa rekrytoitua.Työn paineet ovat kovat.Lähikoulun idea hipoo jo turvallisuuden rajoja. Oppilaat joiden haasteet ovat terveydellliset eivätkä pedagogiset on sijoitettu lähikouluun, systemaattinen erityisopettajien koulutus puuttuu ja talouden haasteet tuovat omat ongelmansa. Meillä Suomessa on siis asiat monellakin tapaa mitattuna hyvin.Meidän ei pidä kuitenkaan tuudittautua tähän olotilaan. Pedagogista johtajuutta tarvitaan kaikilla tasoilla; on uskallettava rajata, mahdollistaa ja tarvittaessa kirkastettava ydintehtävää.On muistettava huolehtia opetusalan ihmisten jaksamisesta.

Matalalla kynnyksellä kv-toimintaan

Ennen koulun alkua koulullamme oli vierailemassa kanadalainen rehtori.Aikaisemmin keväällä olimme jo alustavasti käyneet sähköpostikirjeenvaihtoa. On aina mukavaa kun nimi saa kasvot. Suomi ei ollut uusi tuttavuus vaan vieraani kesiin kuului Suomen matka suomalaissyntyisen vaimon sukulaisiin. Kävimme pitkän keskustelun verraten koulunkäyntiä Suomessa ja Kanadassa. Yllätyksenä minulle tuli eroavaisuudet eri provinssien välillä. Albertassa katseet bencmarking mielessä kohdistuivat rajan taakse USA;n puolelle. Asiassa on omat haasteensa koska amerikkalainen koulujärjestelmä poikkeaa monilta osin. Yritin kovasti vakuutella kollegaa että kannattaisi katsoa myös Suomeen päin. Monella tavalla jaamme samaa arvomaailmaa opetus - ja kasvatustyössä; auttaa jokaista kasvamaan omien vahvuuksien kautta. Saimme sovittua yhteistyön ensiaskeleesta kahden luokan välisestä kirjeenvaihdosta ja työn alla on mahdollisesti toinenkin luokka. Koin pienen dejavun, mieleeni palautui vuodelta 1995 Skotlantilaisen kollegan vierailu edellisessä koulussa. Tuosta vierailusta ja sitä seuranneesta kirjeenvaihdosta poiki monenlaisia yhteistyökuvioita. Kv-toiminnassa ensiaskeleet kannattaa aina olla riittävän pienet.Yksinkertaisimmillaan se on on kirjeenvaihtoa, skypeä ja matalan kynnyksen yhteydenottoa. Omalla kohdalla kontaktit ovat syntyneet erilaisten sattumien kautta mutta en vierasta myöskään toimintatapaa että mielenkiintoiseen yhteistyökumpaaniin otetaan suoraan yhteys ja ehdotetaan yhteistyötä. Kv-asioissa ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksin. Cimosta saa hyvää konsultointiapua ja Etwinning on verraton sähköinen alusta minkä avulla voi etsiä yhteistyökumppaneita ja yhteisiä kiinnostuksen aiheita

Ensin digiaskeleet sitten vasta loikataan

Norjalaisten opetusalan kollegoiden vierailu sai taas miettimään Suomessa käytävää keskustelua koulun " sähköistämisesta, digiloikasta, ja muista kuvaavista sanoista kehityksen suunnalle. On ensinnäkin hyvä että asiasta keskustellaan ja tuodaan erilaisia näkökohtia esille, myös kriittisiä. Itse ajatttelen niin että asian puolesta puhujat tiedostavat haasteet ja kriittisiä äänenpainoja käyttävät tiedostavat myös mahdollisuudet ja hyvät asiat. Hallituksen kärkihankkeissa koulutuksen osalta digiasiat nousevat kärkikastiin. Taannoin Tuomas Kaseva Helsingin Sanomissa kirjoitti asiasta otsikolla " Miten voi olla ettei koulun suurinta uudistusta johda kukaan" Kaseva esitti kysymyksen; jos tarkoituksena on jokainen oppilas varustaa sähköisellä laitteella niin mitä sillä voidaan tehdä. Käsi sydämellä on esitettävä kysymys: Jos koulutuksen toiminnallisista resursseista yhteiskunnassa ollaan leikkaamassa säästösyistä niin miten ja millä aikavälillä olisi realistista varustaa jokainen peruskoululainen sähköisellä laitteella Vantaa on sillä tiellä ja Espoossa asia nousi kuluvan vuoden huhtikuussa esille.Uskallan kuitenkin väittää että monelle kunnalle asia olisi haaste niin valtionavulla kuin ilman. Koulutuksen järjestäjä ei voi edellyttää että oppilailla olisi omat laitteet, ei edes älypuhelinta. Usein kuulen sanottavan että älypuhelimet ovat halventuneet ja näin varmasti onkin, mutta silti hankinta tänä päivänä voi perheille olla taloudellisesti vaikeina aikoina isokin hankinta. Lähtökohtana tulee laitteiden osalta olla että koulutuksen järjestäjä huolehtii siitä että opetuksessa on tarjolla riittävä määrä laitteita.Laitteita isompi ja tärkeämpi kysymys koulussa on niiden pedagoginen käyttö. Ensimmäisten koneiden tullessa peruskouluihin näkökulma käyttöön oli usein perustaitojen opettelu.Perustaitojen opettelu täytyy tulevaisuudessakin tavalla tai toisella sisällyttää koulussa opeteltaviin taitoihin, varsinkin kun kaikki asiat eivät hoidu kosketusnäytöllä. Tietotekniikka kuuluu luonnollisena osana koulun työhön ja opiskeluun.Siellä missä niin ei ole täytyy toimia täydennyskoulutuksen ja ohjannan tavoin että niistä tulee osa luonnollista toimintaa. Keskustelu digiloikan ympärillä käy vilkkaana, innostuneena joskus jopa hurmiollisena, mutta ensin täytyy saada askel kuntoon, loikataan vasta sitten.Digiasiat ovat hyviä mutta koulu on monen muun asian kanssa tässä ajassa myös haasteiden edessä.

Hyggelig å mote deg

Maanantai iltapäivä kului Oslosta vierailulle tulleen opettajaryhmän kanssa. 25 henkilöä alakoulujen opettajia ja rehtoreita.Vierailukielenä tällä kertaa toimi ruotsi. Vaikka on tottunut kuulemaan ja puhumaan ruotsia,on pakko tunnustaa että oli hiukan pinnisteltävä kuuntelun kanssa.Kerroin vierailijoille Suomen koulujärjestelmästä, Espoon kaupungin koulutoimesta ja omasta koulustamme. Vierailla oli mahdollisuus tutustua iltapäivällä opiskeleviin luokkiin. Vierailuissa olen havainnut hyväksi että lopuksi jätetään aikaa yhteiselle keskustelulle. Näin toimimme myös tälläkin kertaa. Vierailuisäntänä itseä kiinnosti mikä sai norjalaiset tulemaan Suomeen.Syynä oli että muutama vuosi sitten Norjan lehdistö käsitteli ja otsikoi Suomen Pisa- menestystä näyttävästi.Tuo menestys tuonee vieläkin vieraita katsomaan suomalaisia kouluja. Jouduin vastaamaan myös kysymykseeen mistä menestyksemme johtuu. Kerroin muutamista koulutuksemme menestystekijästä; korkeatasoinen opettajankoulutus, koulutuksen tasa-arvoisuus ja opetussuunnitelma sekä oppimisen tuki.Vaikka Norjassa tarjotaan Suomen tavoin ilmaiset materiaalit peruskoulussa niin ilmainen järjestetty kouluruokailu kiinnosti vierailijoita koska vastaavaa Norjassa ei ole.Kun Suomessa puhutaan oppivelvollisuudesta niin Norjassa puhutaan kirjaimellisesti koulupakosta. Haasteet ovat hyvin universaaleja. Norjalaiset kollegamme kamppailevat samanlaisten arjen haasteiden kanssa kuin suomalaiset opettajat. Tietotekniikka tai paljon puhuttu digitalisaatio ei Norjassa nouse erityiseksi puheenaiheeksi samoin kuin Suomessa. Vieraat olivat sitä mieltä että norjalaista koulua ohjaa voimakkaasti poliittinen ohjaus mikä tekee koulutuksen suunnasta tempoilevaa hallitusten vaihtuessa. Meillä on silti paljon yhteistä skandinaavisten kollegoidemme kanssa. Lykke til

Kalenterintäyteinen viikko takana, viikonloppu tulee tarpeseen. Alueellisen rehtoritapaamisen jälkeen vielä piipahdus vanhempainillassa ja aamulla Ekoayn rehtorijaoston kokoukseen. Moni asia puhuttaa ja mietityttää rehtoreita.Perusopetuksen ryhmien pienentämiseen tarkoitetun rahan poistumien on asia minkä vaikutukset ovat monisyiset. Ensimmäisenä se on tietenkin oppilailta pois mutta sillä on myös ollut työllistävä vaikutus. Etelä-Suomi muuttovoittoalueena vaikuttaa Espoon kasvuun ja monellakin tapaa haastaa alueen kuntia ja kaupunkeja palvelujen tuottamisessa. Maanantain norjaisia vierailijoita varten kirjoitin esittelyslidet ruotsiksi. Norjalaisten kanssa vielä pärjää kohtalaisen hyvin toisella kotimaisella. Uutisia katsoessa tulee väkisinkin mieleen; voiko olla totta ja mahdollista se vihapuhe mitä sosiaalisessa mediassa esiintyy.Paljon on vielä tehtävänä asenteiden muokkaamiseksi. Nautitaan tulevasta viikonlopusta, näyttäisi tulevan veneilykelit.

Kuukausi koulunpitoa takana

Lukukausien alut ja loput ovat aina yhtä kiireisiä. Tottuuko siihen koskaan, on oma kysymyksensä mutta asennoitua siihen voi näillä virkavuosilla. Päivän Jet-koulutuksessa purimme johtajahaastatteluja ja mieleeni jäi kelpo lausahdus.Johtajan on siedettävä kaaosta.Näin lukuvuoden alussa on miettinyt pariinkin otteeseen ; hallitsenko työaikaa vai työaika minua. Rehtorin vuosikellosta on hiljalleen saanut ruksia tehtäviä tehdyksi. Nelisormijärjestelmää satunnaisesti ja kaksisormijärjestelmää käyttävä on saanut istua koneen ääressä tarpeeksi. Pitkällä välitunnilla on pitänyt pakottaa itsensä tauolle tyyökavereita tapaamaan ettei työ lipsahtaisi sähköpostijohtamiseksi.Syyskuun loppuun vielä lukuvuosisuunnitelman puristus johtokuntaan. Sen jälkeen onkin toiveissa että kehittämiselle ja suunnittelulle riittäisi aikaa.Koulumme on yksi kaupungin pilottikouluista Keto-hankkeessa ja myönnän olevani siitä innostunut. Näin se vaan tehdas käynnistyi tänäkin vuonna. Oppilasmäärän kasvu hyvässä nousussa, tilakysymykset haastavat kuten ennekin mutta asenne ratkaisee. What does not kill you, makes you stronger.

Mielen muutoksia

Ollessani lukion ensimmäisellä luokalla 1977 tuttu opettaja suositteli opettajan ammattia. Argumentteinä olivat kolmivuotinen koulutus, käytännönläheisyys ja monia vakuuttavia tekijöitä. Siinä vaiheessa elämää ajatus tuntui kaukaiselta. Oma kouluaika ei ollut vakuuttanut järjestelmän toimivuudesta ja mielekkyydestä. Allekirjoittaneen haaveet olivat muissa ammateissa. Ajatus oli opiskella kauppatieteitä ja liittyä kolmannen sukupolven edustajana liike-elämään ja kauppaan. Oma kouluaika osui siihen murrokseen kun Suomessa siirryttiin yhtenäiskoulujärjestelmään. Koko ikäluokan siirtyminen yhtenä lukuvuonna peruskouluun aiheutti varmaan omat haasteensa. Taaksepäin katsoen osa ikäluokasta koki uuden peruskoulun liian teoreettisena ja tylsänä.Pitkä positiivinen sijaiskokemus muutti kuitenkin ajatusten suunnan ja motivoi hakeutumaan opettajankoulutukseen. Olen avoimesti kirjoittanut aikaisemminkin että aloittaessani opinnot olin autuaan tietämätön siitä että opettajankoulutus 1970 luvun lopussa muuttui nelivuotiseksi yliopistolliseksi korkeakoulututkinnoksi.Alkumetreillä siis haaveet kolmivuotisesta koulutuksesta kariutui.Lienee tuo muutos ollut iso myös opettajien kouluttajille ja laitoksille.Luulen että muutostilanteessa moni laitoksellakin kaipaili " vanhoja hyviä aikoja" jolloin koulittiin käytännön toimijoita eikä oman tieteenalansa opiskelijoita opettajaopintojen lisäksi. Oma arvostus tieteenalaa kohtaan on syntynyt vasta vuosikymmenien saatossa.Muistan vieläkin junamatkan Oulusta kotiin kun matkaseuralainen sanoi ettei kasvatustiede ole tiedettä laisinkaan, hänen mielestään vain matemaattis-luonnontieteelliset aineet ja lääketiede edustivat tiedettä. Nuorella opiskelijalla ei ollut kättä pidempää kumota moisia väitteitä. Tieteenalana kasvatustiede on toivottavasti vakiinnuttanut paikkansa. Jokaisella aloittavalla opiskelijalla on luultavasti selkeä kuva opintojen sisällöstä. On kuitenkin ikävää että yhteiskunnan päätösten taustalla on enemmän euro kuin tieto. Omalla työuralla 1990 -luvun alkuvuosina törmäsin siihen että kollektiivinen säästäminen oli tärkeämpää kuin se olemassa oleva tieto miten säästöt vaikuttaisivat.Tässä ajassa on samaa henkeä, tietoa on muttei sitä hyödynnetä. Euro on isäntä. Kristallipallo on pahasti kateissa, ainakin siltä tuntuu.Summa summarum kaikkien näiden vuosien jälkeen, kasvatustiede on hyvä asia vaikka se vuosi lisää tulikin opiskeluihin.Ikä taitaa tehdä tehtäväänsä kun oman alan tiede on alkanut kiinnostaa 30 vuoden kypsyttelyn jälkeen.