Tämän päivän Suomi kuten maailmakin on riippuvainen kumppaneista yli rajojejn. Yhteiskunnan eri toimijat esimerkiksi vientiteollisuus on riippuvainen siitä millainen on globaali talouskehitys ja yleinen turvallisuustilanne maailmassa.
Koulutuksen tavoitteissa kansaivälisyystoiminnan perusteiden kirjaus löytyy .Kukaan ei kai voine kyseenalaistaa tässä ajassa sen tarpeellisuutta ja ennen kaikkea välttämättömyyttä huomioiden globaalin verkostoitumisen.
Muutos ja kehittäminen vaatii johtamista. Koulutuksesta puhuttaessa Opetushallituksella on oma roolinsa kansallisella tasolla kuten kunnilla on oma roolinsa koulutuksen järjestäjänä.
Koulun ja oppilaitoksen tasolla kansainvälistyminen asettaa rehtorin toiminnalle johtamisen näkökulmasta omat haasteensa.
Yksinkertaistaen , ehkä karrikoiden voisi sanoa että rehtori joka johtaa kouluaan opetussuunnitelman mukaisesti , johtaa samalla kansainvälistymistä.
Rehtorin toiminnan näkökulmasta ensimmäinen asia on tunnistaa ja tiedostaa se mitä kansainvälisyys koulussa tarkoittaa ja mitkä ovat ne opetussuunnitelman perusteet asialle.
Kansainvälisyys koulussa näyttäytyy hiukan erilaisena kouluasteesta riippuen.Mitä vanhemmista oppilaista on kysymys, sitä todennäköisemmin oppilasliikkuvuuden elementti on toiminnassa.
Siihen miten ja kuinka kansainvälisyystoiminta koulussa organsoidaan, ei ole yksittäistä ”oikeaa sabluunaa”. Koulun koko , opettajien määrä ovat usein niitä reunaehtoja jotka määrittelevät käytännön toiminnan. On kuitenkin suositeltavaa lukuvuositasolla asettaa koululle realistinen tavoite kansainvälisyystoiminnan toteuttamiseen. Rehtorin työssä mahdollisuudet osallistua ovat usein rajalliset, mutta toiminnan organisointi kannattaa vastuuttaa koulussa. Tässä kuten niin monessakin muussa asiassa motivoitunut ja kiinnostunut henkilökunta tuottaa parhaimman lopputuloksen.
tiistai 30. toukokuuta 2017
Jokainen meistä on diplomaatti liikkuessaan maailmalla
Kotikansainvälisyys on koulussa tehtävälle kansainvälisyystyölle kivijalka. Taitojen ja perusasioiden karttuessa kansainvälisyystyöhön voi liittyä oppilasliikkuvutta. Usein liikkuvuus liittyy enemmän vuosiluokkiin 7-9 ja siitä ylöspäin toiselle asteelle ja korkea-asteelle. Koulusta puhuttaessa yhteistyö useinkin on koulujen välistä ja luokkien välistä. Mikäli koulutuksen järjestäjällä on hankeyhteistyötä tai ystävyyskuntayhteistyötä, saattaa erilaisiin vierailuihin liittyä kohtaamista koulujen lisäksi hallinnon tasolla.
Euroopassa liikuttaessa yhteistyöhön liittyy usein epämuodollisuus, erityisesti Pohjoismaissa.Leikillisesti voisi sanoa ettei herroja kumarreta. Liikuttaessa Euroopan ulkopuolella ja työskenneltäessä esimerkiksi aasialaisten kanssa,on hallintohierarkia näkyvämpi ja selkeämpi.
Ohjeena jokaiselle kansainväliseen liikkuvuuteen osallistujalle voisi sanoa että olipa kohdemaa mikä tahansa, niin on syytä tutustua tapakulttuuriin ja opetella mahdollisuuksien mukaan muutama ilmaisu kohdemaan kieltä. Englannin kielen ylivalta ei näyttäydy kaikkialla samanlaisena. Jos haluat ns. murtaa jään, pari perussanaa tekevät vaikutuksen.
Hyvät käytöstavat tervehtimisineen ja vierailuisännän huomioiminen luovat meistä kuvan ennen kaikkea suomalaisina. Olet siis maasi " diplomaatti", liikuitpa missä tahansa. Kaikkeen ei kuitenkaan voi varautua, joten yllättäviä tilanteita voi syntyä. Terve harkinta ja maalaisjärki auttavat kuitenkin. Eräällä Comenius- matkalla pienen kaupungin pormestari kysyi allekirjoittaneelta, onnistuisiko ystävyyskuntatoiminta. Kysymys tuli puun takaa ja oli vilpitön. Lupasin välittää viestin ja yhteystiedon kunnanjohtajalle.
Liikuitpa siis missä tahansa olet tehtäväsi tai asemasi lisäksi aina ensisijaisesti suomalainen ja edustat Suomea.
Euroopassa liikuttaessa yhteistyöhön liittyy usein epämuodollisuus, erityisesti Pohjoismaissa.Leikillisesti voisi sanoa ettei herroja kumarreta. Liikuttaessa Euroopan ulkopuolella ja työskenneltäessä esimerkiksi aasialaisten kanssa,on hallintohierarkia näkyvämpi ja selkeämpi.
Ohjeena jokaiselle kansainväliseen liikkuvuuteen osallistujalle voisi sanoa että olipa kohdemaa mikä tahansa, niin on syytä tutustua tapakulttuuriin ja opetella mahdollisuuksien mukaan muutama ilmaisu kohdemaan kieltä. Englannin kielen ylivalta ei näyttäydy kaikkialla samanlaisena. Jos haluat ns. murtaa jään, pari perussanaa tekevät vaikutuksen.
Hyvät käytöstavat tervehtimisineen ja vierailuisännän huomioiminen luovat meistä kuvan ennen kaikkea suomalaisina. Olet siis maasi " diplomaatti", liikuitpa missä tahansa. Kaikkeen ei kuitenkaan voi varautua, joten yllättäviä tilanteita voi syntyä. Terve harkinta ja maalaisjärki auttavat kuitenkin. Eräällä Comenius- matkalla pienen kaupungin pormestari kysyi allekirjoittaneelta, onnistuisiko ystävyyskuntatoiminta. Kysymys tuli puun takaa ja oli vilpitön. Lupasin välittää viestin ja yhteystiedon kunnanjohtajalle.
Liikuitpa siis missä tahansa olet tehtäväsi tai asemasi lisäksi aina ensisijaisesti suomalainen ja edustat Suomea.
sunnuntai 21. toukokuuta 2017
tiistai 9. toukokuuta 2017
Niin se vain on
31. kevätlukukausi lähenee loppuaan. Niistä olen työkennellyt 5 v luokanopettajana ja koulunjohtajana/ rehtorina 26 v. Tämäkään lukuvuosi ei päässyt yllättämään. Lukuvuodessa kymmenen kuukauden aikana kiire kasautuu erityisesti lukukausien loppuun, eikä niiden välissäkään löysäillä. Trendi on päinvastoin. Opetussuunnitelman henki on kyllä päinvastainen mutta kiireen hallintaa emme osaa vieläkään. Onkohan niin että kun sen taidon oppii , onkin sitten aika siirtyä eläkkeelle. Kiireen kanssa oppii kyllä elämään mutta ajatukset käy jatkuvaa Jaakobin painia rehtorin työnkuvan sisällöstä. Tehtävään kun sisältyy hallintoa, henkilöstötyötä ja kehittämistä. On taisteltava ainakin itsensä kanssa siitä ettei hallinnon tehtävistä tule itsearkoitus vaan kutsumusta pedagogiikkaan ja kehittämiseen ehtisi myös hoitaa. Jotenkin vaan on hyväksyttävä oma rajallisuutensa ja ajan rajallisuus.
Olen esimiehenä kuluneen vuoden ajan viestittänyt kahta asiaa työntekijöille; armahda itsesi uuden opetussuunnitelman kanssa, aikaa on 10 vuotta ja toinen sanoma on ollut , uskalla rajata. Aina sitä miettii tavoittaako profetan viesti omalla maalla. Kun kehityskeskustelut ovat hyvällä mallilla, voi sanoa että viesti on saavuttanut. Vielä kun ajatuksen siirtää käytäntöön, niin hyvä ja kiireetön arki syntyy. Rehtorina pitää joskus sanoa itselleen että vaikka haluaa paljon ja monenlaista ,niin tärkeintä on osata havaita ja nauttia pienistäkin kehityksen askelista.
Olen esimiehenä kuluneen vuoden ajan viestittänyt kahta asiaa työntekijöille; armahda itsesi uuden opetussuunnitelman kanssa, aikaa on 10 vuotta ja toinen sanoma on ollut , uskalla rajata. Aina sitä miettii tavoittaako profetan viesti omalla maalla. Kun kehityskeskustelut ovat hyvällä mallilla, voi sanoa että viesti on saavuttanut. Vielä kun ajatuksen siirtää käytäntöön, niin hyvä ja kiireetön arki syntyy. Rehtorina pitää joskus sanoa itselleen että vaikka haluaa paljon ja monenlaista ,niin tärkeintä on osata havaita ja nauttia pienistäkin kehityksen askelista.
tiistai 2. toukokuuta 2017
Suunnan löytäminen
Koulumuistot, niin myönteiset kuin kielteiset elävät meissä kaikissa vahvasti ja ohjaavat ajatteluamme koulusta. Kaikilla tuntuu olevan sanottavaa koulusta. Koulu on toiveiden tynnyri, mihin yhteiskunnassa kohdistuu monenlaisia toiveita ja odotuksia.
Koulu on Suomessa vahva instituutio. Se on harvinainen, kenties ainoa,yhteiskunnallinen rakenne, joka koskettaa kaikkia ja edustaa jokaista kansalaista koskevaa oikeutta, mutta myös velvollisuutta.
Hankalinta koulussa on, että koulun tulos, muu kuin oppimistestitulos on vaikea mitata tai edes havaita. Se syntyy erittäin hitaissa prosesseissa.Koulun yksi tehtävä on sekä säilyttää että uudistaa yhteiskuntaa ja kulttuuria. Tämä jännite kulminoituu kymmenen vuoden välein uudistettavassa opetussuunnitelmassa.
Opetussuunnitelmatyössä neuvotellaan usein hyvin tiukasti juuri siitä, mikä muuttuu ja mikä on syytä säilyttää. Koulun arkinen tehtävä on edistää oppimista ja hyvinvointia, sekä opettaa.
Ensimmäinen tehtävä on se iso yhteiskunnallinen kuva mikä piirtyy koulun tehtävästä ja jälkimmäinen on sitä koulun arkea, Näistä elementeistä syntyy se asetelma missä koulun suhteen on odotuksia poliittisilla päättäjillä ja toisaalta arjen perustyön tekijöillä.Kehittämisessä toiveet ovat joskus jopa ristiriitaisia. Ei ole mielestäni ihme että keskustelu koulun kehittämisestä on polarisoitunut tietotekniikkaan, matkapuhelimiin tai ison kuvan kannalta pieniin asioihin.
Merellä liikkuessa on kaksi hankalaa asiaa; merikortti puuttuu ja moottori sammuu. Moottorin sammuessa alus yleensä liikkuu ,liike ei lakkaa jos ei nyt sitten ankkuriköyden pituus mahdollista ankkuroitumista. Suomalainen peruskoulu on aluksen kaltainen, ei kehitys pysähdy mutta yhteinen suunta on tärkeä. Miksi yhteinen suunta on niin hankala asia. Sen kun tietäisi, olisi viisas mies. Joitain näkökulmia asiassa voi olla: valtakunnallinen tahtotila ja kentän näkemys eivät välttämättä kohtaa vaikka kansallisen tahtotilan luomiseen on kenttää kuultu. Me puhumme uusista oppimisympäristöistä mutta missä ne ympäristöt ovat ? Koulun toimintaa vaivaa joskus myös irrallisuus, mitä jää käteen lukuisista hankkeista. Syntyykö meissä oppimisen ammattilaisissa kokemus uuden oppimisesta ?
Turvallisuushakuisuus pitää meidät tutuissa toimintatavoissa, muutos ja uudistus voi tuntua uhalta ja mukavuusalueen ulkopuolelle astumiselta. Meidän ammattikunta kun kantaa yksin tekemisen taakkaa.
Niin opettajat kuin rehtorit elävät kompleksisessa arjessa kohdaten niin oppilaissa kuin kollegoissa suomalaisen yhteiskunnan moninaisuuden ja arjen. Työyhteisön näkökulmasta ymmärrän että yhdessä oppimisen menetelmät saavuttavat jalansijaa kouluissa. Itse nostaisin sanan yhteisöllisyys ykkösasiaksi sen myönteisessä kontekstissa. Yhteisöllisyys ei voi olla että vastustamme yhdessä muutosta. Itse puhuisin keskustelun tärkeydestä ja myös siitä että vastustuksessa ja erimielisyydessä on myös kehityksen siemen.
Löytämällä merkityksen ja mielekkyyden, löydämme myös suunnan ja yhteisen tahtotilan sitä kohtaan
Koulu on Suomessa vahva instituutio. Se on harvinainen, kenties ainoa,yhteiskunnallinen rakenne, joka koskettaa kaikkia ja edustaa jokaista kansalaista koskevaa oikeutta, mutta myös velvollisuutta.
Hankalinta koulussa on, että koulun tulos, muu kuin oppimistestitulos on vaikea mitata tai edes havaita. Se syntyy erittäin hitaissa prosesseissa.Koulun yksi tehtävä on sekä säilyttää että uudistaa yhteiskuntaa ja kulttuuria. Tämä jännite kulminoituu kymmenen vuoden välein uudistettavassa opetussuunnitelmassa.
Opetussuunnitelmatyössä neuvotellaan usein hyvin tiukasti juuri siitä, mikä muuttuu ja mikä on syytä säilyttää. Koulun arkinen tehtävä on edistää oppimista ja hyvinvointia, sekä opettaa.
Ensimmäinen tehtävä on se iso yhteiskunnallinen kuva mikä piirtyy koulun tehtävästä ja jälkimmäinen on sitä koulun arkea, Näistä elementeistä syntyy se asetelma missä koulun suhteen on odotuksia poliittisilla päättäjillä ja toisaalta arjen perustyön tekijöillä.Kehittämisessä toiveet ovat joskus jopa ristiriitaisia. Ei ole mielestäni ihme että keskustelu koulun kehittämisestä on polarisoitunut tietotekniikkaan, matkapuhelimiin tai ison kuvan kannalta pieniin asioihin.
Merellä liikkuessa on kaksi hankalaa asiaa; merikortti puuttuu ja moottori sammuu. Moottorin sammuessa alus yleensä liikkuu ,liike ei lakkaa jos ei nyt sitten ankkuriköyden pituus mahdollista ankkuroitumista. Suomalainen peruskoulu on aluksen kaltainen, ei kehitys pysähdy mutta yhteinen suunta on tärkeä. Miksi yhteinen suunta on niin hankala asia. Sen kun tietäisi, olisi viisas mies. Joitain näkökulmia asiassa voi olla: valtakunnallinen tahtotila ja kentän näkemys eivät välttämättä kohtaa vaikka kansallisen tahtotilan luomiseen on kenttää kuultu. Me puhumme uusista oppimisympäristöistä mutta missä ne ympäristöt ovat ? Koulun toimintaa vaivaa joskus myös irrallisuus, mitä jää käteen lukuisista hankkeista. Syntyykö meissä oppimisen ammattilaisissa kokemus uuden oppimisesta ?
Turvallisuushakuisuus pitää meidät tutuissa toimintatavoissa, muutos ja uudistus voi tuntua uhalta ja mukavuusalueen ulkopuolelle astumiselta. Meidän ammattikunta kun kantaa yksin tekemisen taakkaa.
Niin opettajat kuin rehtorit elävät kompleksisessa arjessa kohdaten niin oppilaissa kuin kollegoissa suomalaisen yhteiskunnan moninaisuuden ja arjen. Työyhteisön näkökulmasta ymmärrän että yhdessä oppimisen menetelmät saavuttavat jalansijaa kouluissa. Itse nostaisin sanan yhteisöllisyys ykkösasiaksi sen myönteisessä kontekstissa. Yhteisöllisyys ei voi olla että vastustamme yhdessä muutosta. Itse puhuisin keskustelun tärkeydestä ja myös siitä että vastustuksessa ja erimielisyydessä on myös kehityksen siemen.
Löytämällä merkityksen ja mielekkyyden, löydämme myös suunnan ja yhteisen tahtotilan sitä kohtaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)