Joulua kohti

Talvipäivänseisauksen lähestyessä suupielet kääntyvät väkisinkin pieneen hymyyn.Päivä alkaa pidentyä ja kevättä kohti mennään. Tälläisellä 60-luvun lapsella on syvään iskostunut mielikuva että talvet ovat lumisia ja valkoinen hanki valaisee maan. Ilmatieteen laitoksen tilastot saattavat kertoa muutakin, mutta mielikuva on vahva.Kesäihmiseksi ja kesälapseksi tunnustautuvalle pitkä ja pimeä syksy on haaste. Välillä tuntee läheistä sukulaisuutta karhun kanssa; herääminen pimeään aamuun ja töistä palatessa sohvan syleilyyn. Ennen kristinuskon rantautumista Pohjolaan, näihin vuoden- aikoihin sytyteltiin kynttilöitä ja tulia tuomaan valoa pimeään. Edellisellä viikolla olin etuoikeutettu päästessäni seuraamaan kaksia joulujuhlaharjoituksia ja joulujuhlaa. Tänä vuonna juhla oli rakennettu joululaulujen historian ja perinteen ympärille. Harjoituksia kuunnellessani muistot veivät mielessäni ensimmäiseen opettajavuoteen 1981-1982.Armeijasta kotiutunut nuori mies pestautui lukuvuodeksi väliaikaiseen luokanopettajanvirkaan.Syyslukukauden päätös huipentui kyläkoulun joulujuhlaan.Juhlasta jäi monta muistoa, erityisesti joululaulujen esittäminen.Samoja lauluja soi koulujen joulujuhlissa edelleenkin.Kuten monessa muussakin joulun perinteessä niin myös lauluissa on ei kristillisiä aineksia.Joulun sanoma kristikunnalle on muuttumaton mutta jouluviettotapamme ovat suloinen sekoitus ruotsalaista,saksalaista, germaanista jopa kelttiläista tapaa juhlia. Lukuvuoden loput ovat aina kiireisiä. 31.työvuosi koulussa vahvisti taas kerran asian.Tekisi mieli syyttää pimeätä syksyä mutta on kai tunnustettava (edes vähäsen) että ikäkin alkaa vaikuttaa.Bloggaamiseen ei ole riittänyt energiaa ja kävi mieli mielessä josko moisen lopettaisi. Taidan silti jatkaa kirjoittelua. Iän myötä on tullut vakuuttuneeksi muutamista asioista elämässä: on tärkeää dokumentoida.Toinen asia on koulutuksen puolesta puhuminen.Välillä puolestapuhujat ovat vähissä. Jos omalta pieneltä ja vaatimattomalta osaltaan voi pitää keskustelua koulutuksen asioista yllä,niin hyvä koska keskustelua tarvitaan.

Kirjasto verraton yhteistyökumppani

Viime vuosina olen huolestuneena seurannut kirjastojen lakkauttamista.Kirjastolla on merkittävä rooli lukuharrastuksen tukemisessa. Kaikilla ei ole lukulaitteita tai tabletteja. Kirjojen ostaminen ei ole kaikille mahdollista , eikä tarkoituksenmukaista. Kirjastot ovat myös päivittäneet ilmettään ja monipuolistuneet. Olin tänään viidesluokkalaisten kutsumana katsomassa kirjatrailereita. Lähikirjastosta oli jalkautunut kolme kirjastovirkailijaa joiden opastuksella syntyi ipadeilla kirjatrailerit. Olipa hieno yhteistyökuvio. Ulkopuolelta koulun asiantuntija ja yhteistyökumppani. Digioppimista, tiedonhakua, äidinkieltä, kuvaamataitoa ja vinkkejä toisille oppilaille.Esitysten jälkeen pieni palaute oppilailta. Esittelytrailerit olivat tehneet tehtävänsä , moni aikoi mennä lainaamaan niitä kirjoja jotka herättivät kiinnostuksen. Onneksi on kirjastoverkosto, toivottavasti kirjastoverkosto on tulevaisuudessakin kaikkien ulottuvilla.

Loppukiri lukukauden loppuun

Lukukauden loppu ei päässyt yllättämään tänäkään vuonna. 190 koulupäivää jakautuen kymmenelle kuukaudelle ja kiire kasautuu lukukausien kahdelle viimeiselle viikolle. Osa kiireestä on rakenteellista liittyen arviointeihin ja koulun juhlakulttuuriin ja osa itse aiheutettua. Perjantaiaamuna katsoin työpöytää ja lohduttelin itseäni juuri julkaistulla tutkimuksella että epäjärjestys työpöydällä kertoo älykkyydestä. Lohtu oli lyhyt. Kirjasin tekemättömyydet paperille, laitoin ne tärkeysjärjestykseen ja iltapäivällä pöytä oli siisti. Vanha viisaus johtamisesta pitänee paikkansa; johtaaksesi muita johda ensin itseäsi.Perjantaina vietimme koulussa itsenäisyysjuhlaa.Siirsimme suomalaista juhlaperinnettä uudelle nousevalle sukupolvelle. Täytyy myöntää että pohjalainen herkistyi itsekkin puhuessaan juhlaväelle veteraanien ja isänmaan puolesta henkensä antaiden panoksesta isänmaalle. Tämä itsenäisyyspäivä jää mieleen muutenkin.Iloisesti yllättyneenä otin vastaan tiedon että presidentti on myöntänyt Suomen Valkoisen ruusun ansioristin. Tästä mennään kohti joulua ja lukuvuoden katkoa.Lukuvuotta taakse katsoen näyttää hyvältä ja eteenpäin katsoessa vähintääkin yhtä hyvältä. Blogin kirjoittamista on vuoden loppuun mennessä tullut tehtyä kaksi vuotta. 8000 lukijan raja lähestyy. Olen pitänyt piirin pienenä. Nyt on harkinnassa jatkuuko kirjoittaminen 2016. OP

Toimintakulttuurin muutoksen vaikutus koulujen itsearviointiin

Perusopetuksen lainsäädännön päivityksessä 1999 koulujen itsearviointi ja opetuksen järjestäjän velvoite arvioida järjestämäänsä koulutusta ohjasivat arviointia lainsäädännön kautta. Opetushallituksen laatukriteerien työstäminen alkoi ja aluehallintovirastojen edeltäjien läänin kouluosastojen rooli oli myös merkittävä. Länsi-Suomen Jyväskylän ja Vaasan sekä Turun toimipisteet yhdistivät voimansa toteuttaen koulutuksen aiheeseen. Kangasojan Matti Jyväskylästä kokosi asiasta julkaisun mihin allekirjoittanutkin pääsi kirjoittamaan oman artikkelin asiasta. Laatukriteerit ovat edelleenkin hyvät mutta uskon että itsearviointi tarvitsee ennemmin tai myöhemmin päivityksen. Uuden opetussuunnitelman perusteet ohjaavat selkeästi uudenlaisen toimintakulttuurin luomiseen. Arviointi tulee rakentua perusteille ja sille miten ne koulun arjessa toteutuvat. Laatukriteerit monelta osin ovat käyttökelpoisia mutta oppilaan kohtaaman toiminan yhtä laatukorttia opetus ja oppimisjärjestelyt täytyy tarkastella uusien opetussuunnitelmien perusteiden valossa.Vaikka laatukriteerien päivitys OPH:ssa on suhteellisen tuore, pitänee niitäkin uskaltaa tarkastella uudessa valossa kuten opetussuunnitelmaa.

Koodaus- parempi asia kuin kuvittelin

Heinäkuussa 2014 kummastelin blogissani hehkutusta liittyen koodaukseen kouluissa. Mediassa asia tarjoiltiin mahdollisuutena. Roviossa nähtiin uusi Nokia. Tähän päivään asti olen nähnyt kyseisen taidon hiukan irralisena ja teknisenä asiana. Tällä iällä on kuitenkin mukavaa että voi tarkistaa käsityksiään ja myös muuttaa niitä tarvittaessa. Mikä jäärän päätä sitten käänti.Alkuopetuksen luokassa käydessäni silmiin osui lastenkirjailija Linda Liukkaan kirja " Hello Ruby" tarinan muotoon oli yksinkertaistettu mistä koodamisesta on kysymys. Yksinkertaisesti sanoen loogisesta ajattelusta ja siitä miten eri vaihtoehtoja punnitessamme koodamme tosiasiassa toimintaamme arjessa. Samaan aikaan sijaiseksi sattui vielä luokanopettaja- opiskelija jonka lopputyö käsitteli koodaamista koulussa. Ei tämä koodaus nyt niin huono asia ollutkaan kun sitä tarkastellaan arjen ratkaisujen ja käytännön kautta.

Näetkö mahdollisuudessa ongelman vai ongelmissa mahdollisuuksia?

Suomen akatemian rahoittamassa tutkimuksessa käy ilmi että lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin. Koulua ja koulunkäyntiä ei koeta merkityksellisenä. Nuoret kokevat ettei heidän tapansa käyttää ja hyödyntää digitalisaatioita kohtaa koulujen käytäntöjä.Itseäni tulos ei yllätä. Kukaan ei meistä voi ennustaa tulevaisuutta mutta sähköiset palvelut ja digiasiat ovat yhä enemmän tulevaisuuden kansalaisten käytössä. Tutkimuksen mukaan peli ei ole menetetty vaan yhdessä tehden voidaan luoda merkitystä koulunkäynnille huomioiden paremmin nuorten osaaminen ja kiinnostus.Tutkimuksessa mukana ollut professori Katariina Salmela-Aro kiteyttää asian hienosti. Meillä ei ole varaa menettää tätä sukupolvea.Salmela-Aron mukaan tulee varmistaa, että nuoret kokevat merkityksellisyyttä ja oppimisen intoa, joka kantaa heitä tulevaisuuteen. Nuori kokee intoa, kun haasteita on sopivasti suhteessa kykyihin. Nuorten pitäisi kehittää taitoja, joilla he voivat luotettavasti suuntautua ja navigoida tulevaisuuden yhä epävarmemmassa digitaalisessa ja globaalissa työelämässä. Kolme ässää eli sosiaaliset taidot, sisukkuus, ja sopeutumiskyky ovat avaintekijöitä. ”Onnistumisten ja virheiden kautta nuoret oppivat. Usein juuri virheet ja epäonnistumiset luovat pohjaa oppia ja kehittyä. Lannistamisen sijaan tulee kuitenkin kannustaa ja löytää nuorten vahvuuksia. Koulujen pitää valmistaa nuoria mahdollisiin epäonnistumisiin ja kehittää heidän pystyvyysuskomuksiaan ja innostustaan kohti töitä, joita ei ole vielä luotu, teknologiaan, jota ei ole vielä kehitetty, sosiaalisiin ongelmiin, joita emme vielä tiedä tulevan.” Paljon puhuttu digiloikka on yksi askel tähän suuntaan vaikka mielummin puhuisin askeleista.Valitettavasti liian usein vieläkin digiasiat nähdään vastakkain oppilaan sosiaalisen kasvun kanssa mutta nähtyäni yli luokkarajat ylittävää työskentelyä missä eri-ikäiset työstävät ja kommunikoivat opittavien asioiden kanssa digitaalisia laitteita käyttäen, olen myös itse joutunut tarkistamaan omia näkemyksiä digitaalisen oppimisen ja sosiaalisen kehityksen yhteydestä.

Sipulista tulppaaniksi-tekemisen meininkiä

Syyslukukauden loppua voinee pitää lukuvuoden välitilinpäätöksenä, en viittaa tällä rahaan vaan toiminnallisuuteen.Lukuvuoden alkaessa ja matkan varrella on miettinyt useasti, miten ajan ja voimavarat koulussa saa riittämään.Elokuussa kylvetään monelle asialle siemen.Tässä vaiheessa on nähtävissä asioissa kasvua ja kukoistusta. Lukuvuosien alussa kirjoitan saatekirjeen missä sanoitan keväällä yhteisesti sovitut tavoitteet tulevalle lukuvuodelle. Opetussuunnitelmatyö hallitsee monin tavoin kuluvan lukuvuoden ajankäyttöä. Se mitä on tavoiteltu eli keskustelu uuden opetussuunnitelman perusteista on edennyt toivotulla tavalla. Toinen selkeä tavoite on miettiä oppilaan osallisuutta oman opiskelun suunnittelussa. Lukuvuotta aloittaessa listasimme niitä rakenteellisen osallistamisen tapoja jotka usein koskettavat tiettyä ikäluokka ja osaa oppilaista.Sellaisia asioita on pitkä lista; kummitoiminta 1,2 ja 5,6 luokilla, välituntilainaamovastuut 5-6 luokka, ruokasalijärjestäjät 3-4 luokat, kirjastoapulaiset 4-6 luokat,tvt-tutorit, versosovittelijat, oppilasparlamentin jäsenet. Monenlaista siis koulun rakenteissa ja silti on mietittävä että jokainen vuosiluokkien 1-6 aikana osallistutetaan johonkin. Kummioppilastoiminta on ehkä selkein toimintamuoto minkä piirissä jokainen on alakoulun aikana.Uutena haasteena ennakoiden tulevaa lukuvuotta on ollut pilotoida oppilaan osuutta oman oppimisen suunnittelussa. Vielä asialle ei ole rakenteita vaan olemme kokeilleet erilaisia tapoja. Alkuopetuksen liikunnassa ( 2lk) keväällä oppilaat osallistuivat liikuntatunnin suunnitteluun ja saivat toteuttaa keksimiensä leikkien ohjaamista liikunnassa. 4 luokka on syksyn aikana kokeillut työtapojen ja työjärjestyksen valintaa annetuissa aiheissa .Opettaja on pitkälti valinnut aiheet ja sisällöt mutta tarkoitus on lisätä oppilaiden osuutta sisällön ja aiheiden valinnassa. 2 luokka opetteli koodamista jo ensimmäisellä vuosiluokalla ja toimi opettajina 4 luokkalaisille. Monenlaisia mielenkiintoisia asioita on luokissa meneillään. Tämä on hyvää pohjustusta kun mietitään mitä voidaan ottaa rakenteisiin. Koulumme on yksi kehittyvien toimintaympäristöjen pilottikouluista .Marraskuun ajan ideariihessä on ollut ilmiöt.Kuusi erilaista ilmiötä on pohdittuna ja lisää on vielä pari tulossa. Keväällä on sitten tarkoitus kaikilla luokka-asteilla toteuttaa vähintään viikon kestävä ilmiöpohjaisen oppimisen jakso

Oppilasarvioinnin muutos - liian pieni muutos

Vuosiloman jälkeinen torstai kului OPS- seminaarissa missä käsiteltiin arviointia. Erja Vitikka opetushallituksesta johdatti meitä aiheeseen. Kirjoitettuna kaikki näytti hyvältä, mutta myönnän olevani silti pettynyt. Perusopetuksen lainsäädännön ja opetussuunnitelman perustetekstin välillä on ristiriitaa liittyen käsitteisiin. Lähtökohtana on edelleenkin oppiaineet ja niiden pohjalta kirjoitetut kriteerit. Tämä on hiukan ongelmallista koska monialaisten oppimiskokonaisuuksien arvioinnin kannalta on turhauttavaa miettiä kokonaisuutta oppiainenäkökulmasta.itse olisin odottanut OPH.lta selkeää linjausta arvioinnin painotukseen.Nyt tekstiosio ohjaa sisältöjen arviointiin kun sen pitäisi ohjata myös laaja-alaisen osaamisen arviointiin. Vaikka kannatan kuntien autonomiaa koulutuksen järjestäjänä niin näillä kriteereillä ei synny valtakunnalista tasalaatuisuutta. Itse käännän mielelläni ajatuksen niin että toimintakulttuurin muutos synnyttää arviointikulttuurin muutoksen mutta arviointikulttuuri synnyttää myös omalta osaltaan toimintakulttuuria. Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen, onhan tosiasia että perusopetuksen jälkeen toiselle asteelle siirtyminen perustuu numerotodistukseen ja ainejakoiselle arvioinnille. Laaja-alaisen osaamisen arviointi voi jäädä perinteisen ainejaon jalkoihin, miten huomioidaan monialaisten oppimiskokonaisuuksien arviointi aidosti ?

Ajan riittävyys-pirullinen dilemma

Viikonloppuun laskeutuessa mielessä pyörii työajan käyttöön liittyvät kysymykset.Opetusalan työaikakysymykset ovat ikuisuuskysymys. Kysymys on askarruttanut alan ihmisiä ja suurta yleisöä. Kokonaistyöaika voisi olla yksi ratkaisu mutta sen hintalappu olisi eri kuin hintalappu nyt. Tilanteessa missä OPS pitäisi saada työstettyä yhteissuunnitteluajan ja virkaehtosopimuksen puitteisssa voi sanoa että vähintäänkin haastavaa. Suo siellä ja vetelä täällä. Tyytyväisyyteen on silti aihetta ,prosessi kuitenkin etenee ja mielissä tapahtuu muutosta opetussuunnitelman kannalta oikeaan suuntaan. Kyllä se tästä.

Yhteiskuntavastuu koulussa

Yritysten yhteiskuntavastuu on käsite mikä ajoittain nousee esille.En ole varma onko käsite auennut itselleni kokonaisuudessaan, mutta tarpeeksi yksinkertaistaen lienee kysymys sääntojen ja sopimusten puitteissa toimimisesta. Julkisuudessa näkökulmaksi yhteiskuntavastuusta nousee usein ympäristöön liittyvä toimintapa. Talvivaara lienee siitä tuorein ja kuuluisin esimerkki. Yritysten yhteiskuntavastuusta puhuttaessa kannattaa kuitenkin erottaa kaksi asiaa. Yritysten vapaaehtoinen toiminta erotettuna lain edellyttämistä ja velvoittavista toimenpiteistä yrityksille ja se ettei lahjoitukset tee yrityksistä vastuullisia vaikka imagovaikutusta onkin. Sosiaalinen vastuu kiteytyisi kahteen asiaan luontevasti työntekijöiden hyvinvointiin ja koulutukseen. Yhteiskuntavastuulla on monellakin tapaa selkeä yhteys kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan. Kapein näkemys yhteiskuntavastuusta lienee erään tunnetun pankkiirin tulkinta" Yhtiön toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille". Eihän tuo näkemys vääräkään ole jos vain pelkkkää osaekeyhtiölakia lukee. Erilaisten hankkeiden ja projektien arjessa, muistutan itseäni ja tarvittaessa muitakin koulun perustehtävästä. Kompleksisessa maailmassa on mukava yksinkertaistaa asioita. Koulun perustehtävä on pysynyt aika muuttumattomana vuosisatojen ajan. Kiteyttäen voisi sanoa mekaaninen ja ymmärtävä lukeminen, kirjoitustaito, matematiikan perusteet ja perustieto ympäristöopista. Koulussa yhteiskuntavastuun voisi kiteyttää samoin kuin yritysten yhteiskuntavastuun eli toimiminen ohjaavan lainsäädännön puitteissa ja mukaisesti. Joskus on kuitenkin hyvä astua ulos virkamiehen roolista ja tarkastella koulua laajemmassa kontekstissa. Koulu on myön monen ammattiryhmän työpaikka. Koululla on siis työllistävä vaikutus kun se opetuksen lisäksi järjestää erilaiset tukipalvelut liittyen oppilas- ja kiinteistöhuoltoon.Koulutuksen leikkauksilla on usein välittömät vaikutukset työllisyyteen. Koulu on myös oppimisen paikka muillekin kuin oppilaille.Toisen asteen erilaisille opiskelijoille esimerkiksi hoitoalalta koulu tarjoaa usein harjoittelupaikan. Eilen tapasin Omnian datanomi-opiskelijoiden ohjaajan ja laskeskelimme että yhteistyö on jatkunut jo usean vuoden ajan.Koulu on nykyäänkin usein se ainoa paikka kylissä ja taajamissa mistä löytyy harrastustilat ja kokoontumispaikat. Koulun toiminnassa ja sen sisällöissä on myös paljon asioita joilla oppilaita ohjaamaan vastuullisesti. Yhteiskuntavastuu ulottuu monin tavoin myös yritysen ulkopuolelle.

Kynän ja tussin voimaa

Aikana jolloin kaikki pyritään tallentamaan ja tuottamaan sähköisessä muodossa on virkistävää tarttua kynään ja tussiin.Runsas viikko sitten perusopetuksen linjapäällikkö kehotti rehtoreita sanoittamaan vision koulun tulevaisuudesta uuden OPS: hengessä.Kehittyvän toimintakulttuurin pilottihanke koulussamme antoi pohdinnalle taustatukea koska koulummme vahvuuksia ja haasteita on pohdittu. OPS.iin tavalla tai toisella voi törmätä opettajanhuoneessa, kirjahyllyssä ja kanslian ovessa. Muutama kuva liitteeksi

Montessori

Suomalaisen yhdysluokkapedagogiikan tutkija ja puolesta puhuja Esko Kalaoja suhtautui myönteisesti nuoren opiskelijan pyyntöön tutkia opinnäytetyössään Montessori-pedagogiikan mahdollisuuksista yhdysluokkaopetuksessa.Yhtä kiinnostava kun itse pedagogiikka oli sen kehittäjä Maria Montessori.Häntä voi pitää poikkeuksellisena naisena oman aikansa Italiassa. hän oli kiinnostunut erityisesti matematiikasta ja pääsi opiskelemaan vain pojille tarkoitettuun tekniseen kouluun. Tämä ei kuitenkaan riittänyt hänelle vaan ympäristönsä ja isänsä vastustuksesta huolimatta hän pyrki opiskelemaan lääketiedettä. Tehtävä ei ollut helpppo mutta hän väitteli ensimmäisenä naisena Italiassa lääketieteen tohtoriksi. Valmistuttuaan hän työskenteli kehitysvammaisten lasten kanssa. Häntä alkoi kiinnostaa kehitysvammaisten lasten opetus. Montessori tutustui Rousseaun, Pestalozzin,Fröbelin ja Sequinin ajatuksiin ja kasvatusopilliseen teoriaan. Pedagoginen ura alkoi 1907 Rooman slummia-alueelle perustetussa koulussa. Koulu oli tarkoitettu 3-6 vuotiaille lapsille. Montessorista tuli koulun ensimmäinen johtaja ja hän alkoi kehittää omaa pedagogiikkaansa. Montessorin ajatukset joutuivat törmäyskurssille Mussolinin ajan Italiassa ja hän joutui lähtemään maanpakoon. Mitä on montessoripedagogiikka? Montessoripedagogiikka on maantieteellisesti laajimmin levinnyt kasvatusmenetelmä. Yhteistä kaikille montessorikouluille on lapsen omatoimisuuteen perustuva ohjaus ja aikuisen tasavertainen asenne lapseen. Montessorimenetelmän yksi keskeisimmistä kasvatustavoitteista on lapsen itsenäistymiskehityksen tukeminen. Jokainen tarvitsee apua oppiakseen, mutta varsinaisessa oppimistilanteessa lapselle annetaan mahdollisuus kokeilla ja selvitä itse. Onhan kaikki tarpeeton apu vain este lapsen edistymiselle. Montessorikoulujen kansainvälinen tunnuslause on: ”Auta minua tekemään itse” Pedagogiikan kulmakivet Montessoripedagogiikka perustuu lapsen kehityksen tukemiseen huomioiden hänen erityiset kehitys- ja herkkyyskaudet, tendenssit sekä vastaanottavaisen mielen. Herkkyyskaudet Maria Montessori huomasi, että tietyt asiat ja toiminnot kiinnostavat lapsia tiettyinä aikoina. Hän kutsui näitä lapsen kehitystä ohjaavia kausia kehityskausiksi. Alle kuusivuotiaalla lapsella Montessori mainitsi mm. seuraavat herkkyyskaudet: kielellisen kehityksen herkkyyskausi, jonka aikana lapsi omaksuu äidinkielensä ja myös muiden ympäristössä olevien kielien omaksuminen on helppoa liikkeen koordinaation herkkyyskausi, jolloin lapsi mielellään suorittaa toimintoja, jotka vaativat ponnistelua ja tarkkuutta liikkeissä järjestyksen herkkyyskausi, jonka aikana järjestys ympäristössä ja päivärutiinissa on tärkeää aistien kehittämisen herkkyyskausi, jolloin lapsi jäsentää aistihavaintojaan ja tutustuu ympäristöönsä aistien välityksellä sosiaalinen herkkyyskausi, jonka aikana lapsi on kiinnostunut kodin, koulun ja oman yhteisönsä tavoista Aikuinen ei pysty suoraan vaikuttamaan herkkyyskausiin, mutta voi auttaa lasta järjestämällä lapselle ympäristön, jossa lapsi voi tehdä tehtäviä ja oppia asioita, joista hän on kiinnostunut Vastaanottavainen mieli Samalla kun herkkyyskaudet ohjaavat lapsen kehitystä, lapsi saa jatkuvasti vaikutteita ympäristöstään. Montessori huomasi, että lapsi ottaa vastaan vaikutteita eri tavoin kuin aikuinen ja antoi lapsen mielenlaadulle oman nimen: vastaanottavainen mieli (absorbent mind). Vastaanottavainen mieli toimii kolme ensimmäistä ikävuotta tiedostamattomasti keräten kaiken ympäristöstään mitään valikoimatta tai erityisesti haluamatta. Vasta vähitellen lapsen kokemukset jäsentyvät loogisesti. Montessoriympäristö ja selkeä välineistö ovat apuna tässä prosessissa. Valmisteltu ympäristö Casa dei Bambinissa, Rooman San Lorenzon slummikorttelin Lastentalossa, syntyivät ne montessoriympäristön ulkoiset puitteet, joita noudatetaan edelleen. Montessori halusi antaa lapselle mahdollisimman luonnollisen työympäristön. Kaiken tuli vastata lapsen ikää, kokoa ja kehitysvaihetta. Hän piti tärkeänä ulkoistenkin esteiden poistamista kehityksen tieltä. Kaikissa Lastentalon lapsissa tapahtui sama kehitys, mielenkiinnon kerran herättyä alkoi heidän sisäinen itsekurinsa ja terve itseluottamuksensa kasvaa ja taito valita tarkoituksellisesti mielekästä tekemistä kehittyä. Montessori kutsui tätä prosessia normalisoitumiseksi. Sillä hän tarkoitti normaalia, luontaista olotilaa, joka saa kehittyä spontaanisti. Edellytyksenä tälle kehitykselle on, että ympäristö antaa siihen mahdollisuuden. Valmisteltu oppimisympäristö on montessorimaailman tunnusmerkki ja perusjalka, joka koostuu fyysisistä ominaispiirteistä sekä ilmapiiristä. Valmisteltu ympäristö on rauhaisa ja hyvin järjestelty kodinomainen paikka, jossa lapsi saa rauhassa keskittyä ja toteuttaa itseään. Montessoriympäristö on suunniteltu tukemaan lapsen itsenäistymistä, liikkeen ja liikkumisen kontrollia, keskittymistä sekä sosiaalisuutta. Valmisteltu oppimisympäristö antaa puitteet lapsen vastaanottavaisen mielen työstettäväksi. Valmisteltu ympäristö on paikka, joka vastaa lapsen fyysisiin, psyykkisiin, emotionaalisiin, sosiaalisiin sekä älyllisiin tarpeisiin. Kehityskaudet Montessorin mukaan lapsen elämä jakautuu neljään noin kuusi vuotta kestävään kehityskauteen: 0–6; 6–12; 12–18; 18–24 v. Kullakin kehityskaudella on oma erityisluonteensa lapsen kehityksessä. Kaiken oppimisen lähtökohta on lapsen oma tiedonhalu ja aloitteellisuus. Lapset ovat innokkaita oppimaan voidessaan itse valita etenemisnopeuden ja tehtävät oman mielenkiintonsa mukaan. Montessoripedagogiikka eri ikäryhmissä Montessoriympäristöt jakautuvat kehityskausien mukaan. Suurin osa Suomen montessoritoiminnasta painottuu tällä hetkellä 3-6 -vuotiaiden varhaiskasvatukseen. Suomessa toimii muutamia alle kolme vuotiaille suunnattuja pienten yhteisöjä sekä perusopetusta luokilla 1-6. 0-3-vuotiaat Alle 3-vuotiaille tarkoitettuja montessoriympäristöjä kutsutaan pienten yhteistöiksi. Pienten yhteisöissä ympäristön osa-alueet ovat motoriikkaharjoitukset, kieli ja arkipuuhat. Työn tekeminen on tärkeämpää kuin työn tulos. Itsenäisyyden, oma-aloitteisuuden ja hyvän itsetunnon kehityksen tukeminen ovat erityisen tärkeitä pienille lapsille. 3-6-vuotiaat 3-6 -vuotiaiden ympäristöjä toimii Suomessa niin koko- kuin osapäiväisesti sekä kerhomuotoisena, niin kunnallisissa kuin yksityisissä päiväkodeissa. Montessoriryhmä koostumus pyritään pitämään sellaisena, että siinä on tasapuolisesti 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Järjestely perustuu Montessorin huomioon, että eri-ikäiset lapset voivat antaa toisilleen paljon. Vanhemmista lapsista otetaan mallia ja nuorempia autetaan. 3-6 -vuotiaiden ympäristön montessorivälineistö jaetaan käytännön elämän töihin, aistivälineisiin, äidinkielen, matematiikan sekä kulttuurin alueen välineisiin 1980-luvulla minulla oli mahdollisuus tutustua Oulussa toimineeseen Montessori-luokkaan. Muutama vuosi sitten pääsin tutustumaan Bergamossa Montessori-kouluun. Pedagogiikassa on paljon elementtejä jotka tukevat lapsen itsenäistä työskentelyä ja tutkivaa oppimista.

Kouluturvallisuus

Kun allekirjoittanut kävi koulua, niin turvallisuus näyttäytyi erilaisena kuin tämän päivän koulussa ja yhteiskunnassa.Kotoa lähtiessä ulkoavain laitettiin postilaatikkoon, koulupiha oli "pyhää maata", pojat ja tytöt tulivat iltaisin korkeintaan palloa potkimaan.Kauhajoen ja Jokelan koulusurmat herättivät suomalaisen koulumaailman Ruususen unesta. Se mitä oli tapahtunut Yhdysvalloissa, tapahtui kotinurkilla. Opetushallitus on ohjeistanut kouluja kriisitoimintaan kuten myös opetuksen järjestäjät; kunnat ja kaupungit. Arjen turvallisuuteen kiinnitetään huomiota myös entistä tarkemmin.Arjen asiat ovat usein hyvin yksinkertaisia ja järkeenkäypiä. Onko liukkaalla hiekoitus hoidettu, onko liikenne turvallista ja monta muuta maalaisjärjellä hahmoteltavaa asiaa. Lääkärikielelle kääntäen; lääkitys on kunnossa mutta mikä on tauti ja taudin syyt.Läntisessä naapurissa tapahtuneet koulutragediat kertovat ehkä omaa kieltään yksilöiden ja joskus myös yhteisöjen pahoinvoinnista .Ratkaisut ovat osittain ennakoinnissa.Yhteiskunnan ja koulun tulee toimia sen suuntaisesti että " kaveria ei jätetä". Kenenkään ei pidä jäädä sosiaalisten verkkojen ulkopuolelle ja on tunnistettava ajoissa ongelmat. Uusi opetussuunnitelma arvopohjaltaan tukee koulujen kehittymistä yhteisöllisiksi ja oppiviksi yhteisöiksi. Oleellisin kysymys on ettei arvot jää sanahelinäksi vaan viedään käytännön toimiksi ja tehtäviksi.

Koulu maailmassa ja maailma koulussa

OAj;n puheenjohtaja Olli Luukkainen lausui taannoin julkisuudessa ettei koulu voi olla saareke yhteiskunnassa. Lausahdus sai allekirjoittaneen suupielet hymyyn. Kaivoin esille sanomalehti Pohjalaisen jutun vuodelta 1994 missä allekirjoittanut nuorena koulunjohtajana oli lehden toimittajalle lausunut samoin sanoin. 90-luvun koulussa oli jälkeenpäinkin tarkastellen pioneerihenkeä. Aikahan suorastaan haastoi kouluja profiloitumaan. Viimeisen viikon aikana on tuntunut että maailma on koulussa. Kaikkea osaamista ja tietoa ei tarvitse olla itsellä vaan vierailijat rikastuttavat arkeamme. Lauluntekijä ja trubaduuri Jukka Salminen kierrätti meitä lauluillaan ympäri maailmaa ( opettaja vm 1979). Elissa ja Alassane kertoivat kummikoulun kuulumisia Burkina Fasosta. Entinen kollega ja pitkän linjan erityisopettaja Komulaisen Antti rantautui yhteen vuosiluokkaan ja kertoi myös Afrikan kuulumisia. Tänään joissakin vuosiluokissa on tuulahdusta kelttien vanhasta sadonkorjuujuhlasta mikä myöhemmin sai kristillisiä piirteitä eli Halloween. En tiedä ,olenko tosikko vai kalkkis mutta en henkilökohtaisesti perusta kyseisestä juhlasta. Suomeen Halloweenin rantautti kaupat, vaihto-oppilaat ja jenkkileffat. Itse pitäydyn pyhäinpäivän traditioissa sytyttämällä kynttilän.Olen iloinen siitä että jo nyt uuden Ops-hengen mukaisesti maailma tulee kouluun tai tosiasiallisesti on tehnyt sitä tässäkin talossa jo pitkään. Katsoimme eilen webinaarin liittyen kielitietoisuuteen. Esitys oli hyvä. Se muistutti meitä miten koululla on tärkeä rooli lukutaidon opettamisessa ja miten tehtävä jatkuu alkuopetuksen vuosien jälkeen.Näkökulma oli puhujalla hyvä, jokaisella aineella on oma kielensä esim. matikalla.Koulun tehtävä on siis moninainen.meidän perustehtävämme ei katoa mutta tavat toteuttaa tehtävää monipuolistuvat, osallistuttavat ympärillämme olevaa maailmaa ja ennen kaikkea oppilaita.

Näin se homma etenee

Pulkkinen tv-sarja on ollut yksi suosikeistani, sopivan mustaa huumoria. Yksi suosikkihahmoistani oli konsernijohtaja joka totesi aina sketsin lopussa " no niin, näin se homma etenee" Viikko alkoi Siikarannassa OPS-tapaamisella. Hellströmin Martti johdatteli meitä tunnelmaan ja oikeaan moodiin esittämällä kysymyksen; mistä sellaisesta meidän pitäisi luopua mikä on esteenä uuden opetussuunnitelman toteuttamiselle.Vastaukset olivat lupaavia. Yksin tekemisen kultuurista pitää pyrkiä pois, jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu huoli on puolet keveämpi.Oppilaan osallistamisessa pitää päästä seuraavalle tasolle. Meillä on kouluissa paljon hyviä käytäntöjä erilaisesta oppilaan osallistamisesta. Uuden opetussuunnitelman myötä on oppilaan osallisuutta oman opiskelun suunnittelussa ja arvioinnissa merkittävästi lisättävä. Luottavaisin mielin voisi silti siteerata sketsin johtajaa " no niin, näin se homma etenee"

Sudenkuoppa

Sosiaalisen median foorumeilla koulukeskustelu kulminoituu voimakkaasti digioppimiseen, opettajan rooliin, oppilaan rooliin, yhteisöllisyyteen. Keskustelu on ymmärrettävää ja toivottavaa. Uuden opetussuunnitelman perusteissa edellä mainitut asiat ohjaavat uudenlaisen toimintakulttuurin luomiseen kouluissa. Määrällisesti vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt oppimisen arviointi. Toimintakulttuurin muutokseen suuressa määrin liittyy myös todellinen muutos oppilaan arvioinnissa peruskoulun aikana. Skotlantilainen kollega kertoi että Skotlannissa opetussuunnitelmamuutosta ohjasi voimakkaasti tarve uudistaa toimintakulttuuria. Kouluissa havahduttiin siihen että testit ohjasivat liiaksi toimintaa ja keskityttiin liiaksi akateemisten taitojen hiomiseen sekä testituloksiin, oppilaan kokonaisvaltaisen kehityksen jäädessä vähemmälle huomiolle. Olisi väärin väittää että suomalaisessa koulussa oppilaan arviointi perustuu pelkästään oppimistulosten mittaamiseen, mutta kahdessa asiassa on varmasti vielä parannettavaa. Arvioinnin tapoja on tietoisesti monipuolistettava ja arvioitava myös oppilaan oppimisen prosessia. Tehtävä on haastava koska suomalaisessa arviointikulttuurissa todistusnumerolla on vankka asema ja pitkät perinteet. Mielikuvat huoltajilla kuten oppilailla numeroarvostelusta ovat vahvat. Pitkän perinteen murtaminen ja muuttaminen eivät ole helppo tehtävä. Koen myönteisenä sen että opetusalan keskustelufoorumeilla on syntynyt keskustelua esimerkiksi taito- ja taideaineiden arvioinnin tarpeellisuudesta . Argumentit tosin ovat hyvin samanlaisia kuin ennenkin. Arviointia lähestyisin itse yksinkertaisin kysymyksin. 1 Ketä varten arviointia tehdään 2 Miksi arvioidaan 3 Miten arvioidaan Vastaukset löytyvät perusopetuksen lainsäädännöstä ja opetussuunnitelman perusteista. Perusopetuslain mukaan oppilaan arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekäkehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Arvioinnin on oltava kannustavaa Koulu vaikuttaa merkittävästi siihen, minkälaisen käsityksen oppilaat muodostavat itsestään oppijana ja ihmisenä. Erityisen suuri merkitys on opettajien antamalla palautteella. Monipuolinen arviointi ja siihen perustuvan ohjaavan palautteen antaminen ovat opettajien keskeisiä pedagogisia keinoja oppilaiden koko kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Oppilaan koko kehityksen tukeminen Suuri osa arvioinnista on opettajien ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta. Oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä tulee arvioida monipuolisesti. Yhteistyö kotien kanssa on osa hyvää arviointikulttuuria. Huoltajien kanssa keskustellaan koulutyön tavoitteista ja koulun arviointikäytänteistä. On tärkeää ottaa huomioon oppilaiden erilaiset tavat oppia ja työskennellä sekä huolehtia siitä, ettei edistymisen ja osaamisen osoittamiselle ole esteitä. Huolehditaan mahdollisuuksista hyödyntää tarvittaessa tieto- ja viestintäteknologiaa ja antaa suullisia näyttöjä. Edelliset kappaleet ovat lainauksia perusopetuslaista ja uuden opetussuunnitelman perusteista. Edellä mainitut ovat normeina velvoittavia. Koulun toimintakulttuurin muutos edellyttää muutosta myös oppilaan arvioinnissa mutta myös arviointia muuttamalla voidaan ohjata toimintakulttuurin muutosta. Arvioinnissa myös oppilaan oman itsearvioinnin merkitys korostuu entisestään. Tämä tukee myös oppilaan osallisuuden lisääntymistä koulun toimintakulttuurissa.

Ilmiöpohjaisuus ?

Koulumme yhteissuunnitteluajalla käsittelimme ilmiöpohjaista oppimista.Vieraasta asiasta opettajille ei ole kysymys. Moni tunnisti kysymyksen olevan tutusta asiasta mistä eri aikoina on käytetty erilaisia nimityksiä; eheyttävät kokonaisuudet, kokonaisopetus, vertikaalinen integraatio. Ilmiöpohjainen oppiminen on yksi tapa toteuttaa monialaisia oppimiskokonaisuuksia.Olen yrittänyt itselleni jäsentää käsitteen määrittelyä.Työkaverini esitys sai asian jäsentymään mielessä käsitteen tasolla. Muotoilisin asiaa näin: Ilmiöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Lähtökohta poikkeaa perinteisestä oppiainejakoisesta koulukulttuurista, jossa opeteltavat asiat on usein hajotettu suhteellisen pieniksi ja ehkä irrallisiksikin palasiksi. Ilmiöpohjaisuus avaa isompaa ikkunaa maailmaan ja sen ymmärtämiseen Ilmiöpohjaisessa opetuksessa ilmiötä lähdetään yhdessä hahmottamaan ja tarkastelemaan esitettävien kysymysten tai ongelman asettelun pohjalta (esim. Miksi lentokone lentää ja pysyy ilmassa?). Parhaimmillaan ilmiökeskeinen oppiminen on ongelmakeskeistä oppimista, jossa oppijat yhdessä rakentavat vastausta heitä kiinostavaan ilmiöön liittyvään kysymykseen tai ongelmanasetteluun. Ongelmat ja kysymykset ovat oppijoiden yhdessä asettamia – oppijoiden aitoja mielenkiinnon kohteita Vain lukemisen tai teorian tasolla opittu tieto (esim. ulkoa opitut fysiikan kaavat ja laskusäännöt ilman aitoa kontekstia ja ongelmanasettelua) jää usein oppijoilla pinnalliseksi ja erilliseksi yksityiskohdiksi ilman tiedon (ja sen taustalla olevan reaalimaailman ilmiön) kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja merkityksen sisäistämistä. Mikä sitten muuttuu jos asia on tunnettu ja " vanha". Oman työyhteisön kanssa sanoitimme asian näin. Oppijan ( tuttavallisesti oppilaan) osuus on keskiössä. Lähdetään oppilaiden kysymyksistä ja kiinnostuksen kohteista sekä ongelman asettelusta. Mikä tästä tekee haastavan oppimisen tavan ? Ilmiöpohjaisella tarkastelulla tulee olla selkeä yhteys opetussuunnitelmaan.Nykyisten oppikirjojen ja materiaalin käyttö oheismateriaalina vaatii aineksen poimimista.Toisaalta on niin että toteutus ei vaadi kirjoja koska pyrkimys on monipuolinen tiedonhankinta. Digimateriaalit eivät tässä asiassa ole mitenkään autuaaksi tekevä asia. Tiedonhankinnassa vierailut, haastattelut ja muut työtavat ovat yhtä arvokkaita. Ilmiöpohjaiseen opppimiseen tulee kytkeä saumattomasti arviointi. Oppilas arvioi myös ja focus on prosessin arvioinnissa , ei pelkästään lopputuotoksessa. Perinteinen pulpetissa työskentelyn tapa , ei tuota parasta tuotosta vaan on ymmärettävä oppimisympäristö laajana käsitteenä. Kävimme myös hyvän keskustelun työkavereiden kanssa siitä että hyvät perustaidot ja niihin satsaaminen alkuopetuksen vuosina luovat pohjan ilmiöpohjaiselle työskentelytavalle. Perusidea on mielessä jäsentynyt mutta kun pitäisi nimetä jokin ilmiö mitä vuosiluokilla 1-6 voisi käsitellä , niin myönnän että aivot raksuttavat vielä tyhjää. Ehkäpä Pelle Pelottoman lamppu vielä syttyy pään yläpuolella.

Energian haaskausta

Joulukuussa 2014 opetushallitus vahvisti uuden 1.8.2016 käyttöön otettavan opetussuunnitelman perusteet. Vahvistusta oli edeltänyt asiantuntijoiden, työryhmien ja vapaan kommentoinnin mahdollisuus.Elokuussa voimaan tulevat perusteet ovat kuin morsian; jotain uutta, jotain sinistä ja jotain lainattua.Moni asia on vanhastaan tuttu ja joitakin yritetään elähdyttää, jopa henkiin herättää kuten esim. yhteisöllisyys. Kun uusien perusteiden käyttöön ottoon on päiviä jäljellä 287, niin hiukan hämmnentää käytävä keskustelu alan ryhmissä ja julkisuudessa. Keskustelu kulminoituu digitaalisuuteen, argumentteihin puolesta ja vastaan, yhteisöllisyys vs yksilöllisyys ja opettajan rooli.Opetussuunnitelmassa perusteissa ei aseteta asioita vastakkain eikä se liene ollut laatijoidenkaan tahtotila. Meillä on monipuolinen väripaletti kädessämme ja kaikki mahdollisuudet värittää tulevaisuutemme moniväriseksi, ottaa kaikki sävyt käyttöön. Syntyykö tästä jatkuvasta keskustelusta jotain hyvää konsensusta ja lisäarvoa, en tiedä.Lohdutan itseäni Asko Leppilammen kouluttajakoulutuksen opeilla. Ryhmän vaiheita ovat storming , norming ja forming. Me olemme OPSN asioiden kanssa storming vaiheessa.Onhan tässä vielä 287 päivää aikaa norming ja forming vaiheeseen.

Lukukauden puoliväli

Koulupäivien määrissä erot Euroopassa ovat marginaalisia. Erot syntyvät enemmänkin lomapäivien jaksotuksesta. Syysloman koittaessa ollaan kutakuinkin lukukauden puolessa välissä. Moni kollega on sanonut että syksy on tuntunut erityisen kiireiseltä.Syitä on varmaan monia; hankkeet ja opetussuunnitelmatyö sekä yksinkertaisesti arjen pyöritys niin luokissa kuin hallinnossa. Tauko tulee oppilaille ja opettajille sopivaan aikaan. Lukukauden toisen puoliskon alkaessa uskallan kolmen vuosikymmenen kokemuksella veikata että haipakkaa mennään kohti joulua. Mieli on kuitenkin luottavainen. Koulukohtainen opetussuunnotelmatyö on aikataulullisesti hahmottunut ja työ etenee. Hyvä meininki mistä kuuluu kiitos osaaville opettajille, sidosryhmille ja tietysti oppilaille. Oppilaiden ja opettajien nauttiessa ansaitusta tauosta,tämä rehtori pohtii vielä riskien kartoitusta ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Hiljentyneessä talossa on aina puolensa, voi pitkäjänteisemmin työskennellä kuin muulloin. Välillä työtä tauottaessa tulee luettua keskustelua arvioinnista ja koodauksesta.Hyviä pointteja puolesta ja vastaan mutta ei nyt sentään kiveen hakattuja totuuksia. Pitäisikö taas mustaa ja valkoista sekoittaa niin saataisiin sopivan harmaata :)

Tuomaksen jalanjäljissä

Laivan lipuessa pimenevässä syysillassa maailman kauneimman saariston läpi kohti Tukholmaa, Olli Jaakonpojan mielessä pyörii historian kiertokulku.Tuomas Matinpoika Ämmälä,Hiipakan ja Ämmälän talon isäntä oli matkannut 347 vuotta aikaisemmin säätyvaltiopäiville talonpoikaissäädyn edustajana.Tuomas oli ensimmäinen lapualainen valtiopäiväedustaja.Tässä jälkeläisen matkatessa yön yli mukavasti Tukholmaan, lienee kaukaiselta esi-isältä kulunut matkaan kauemmin aikana jolloin ei ollut teitä ja matka meritse on taittunut pienellä aluksella.Tuomakselle oli matkaa varten myönnetty 200 kuparitaaleria. Hänen jälkeläisensä selviää magneettiraidalla ja sirulla varustetun muovipalan vilautuksella.Itämeressä on paljon virrannut vettä sukupolvien aikana. Tuomaan jälkeläinen, opetusalan virkamies ei tiedä maanviljelyksestä mitään, viljalajit hän on opetellut kirjoista.Jotain yhteistä kaukaisen esi-isän kanssa taitaa silti olla. Molemmat ovat omilla tavoillaan osallistuneet yhteisten asioiden hoitoon.Tämä matka vie allekirjoittanutta ammatillisen järjestäytymisen merkeissä mainioiden kollegoiden kanssa. Martti Hellström puhui hauskalla tavalla opettajuuden muutoksesta.Ryhmätyöt menivät mainiosti.Positiivinen vire päällä, päättäjillä, virkamiehillä ja ammattiyhdistyksellä yhteinen tavoite.Pitää kiinni hyvästä koulutuksen tasosta.

Mitä se on se monialaisuus, sellainen monialaisuus josta koko peruskoulu puhuupi

Kiusaus oli liian suuri olla otsikoimatta J Karjalaisen sankarit laulua mukaellen. Monialaisuus peruskoulussa ei ole uusi keksintö. Alkuopetuksessa verraten paljon käytetty. Uudet OPS perusteet nostavat sen vain arvoonsa. Yläkoulussa sen jalkauttaminen on ehkä isompi haaste. Onhan yläkoulu perinteisesti ollut aika ainesidonnainen. Itse joudun pohtimaan asiaa kehittyvät toimintaympäristöt hankkeen vuoksi. Tulevien kuukausien aikana on kirkastettava käsitteet monialaisuus, ilmiöpohjaisuus ja laaja-alaisuuus. On ehkä palasteltava ensin monialaisuutta ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Uusissa opetussuunnitelman perusteissa on kirjoitettu seuraavasti: -Opetusta eheyttämällä edistetään oppilaiden mahdollisuuksia tutkia ja oivaltaa asioiden välisiä suhteita ja keskinäisiä riippuvuuksia eri tiedonalojen näkökulmia hyödyntäen sekä kytkeä toisiinsa eri oppiaineissa opittavia asioita. - Opetuksen eheyttäminen edellyttää pedagogista lähestymistapaa, jossa kunkin oppiaineen opetuksessa ja erityisesti oppiainerajat ylittäen tarkastellaan todellisen maailman ilmiöitä tai teemoja kokonaisuuksina. Eheyttämistä voidaan toteuttaa - rinnastamalla eli opiskelemalla samaa teemaa kahdessa tai useammassa oppiaineessa samanaikaisesti - jaksottamalla eli järjestämällä samaan teemaan liittyvät asiat peräkkäin opiskeltaviksi - toteuttamalla oppilaita yhdistäviä ja toiminnallisia aktiviteetteja kuten teemapäiviä, erilaisia tapahtumia, kampanjoita, opintokäyntejä ja leirikouluja - suunnittelemalla monialaisia, pitempikestoisia oppimiskokonaisuuksia, joiden toteuttamiseen osallistuu useampia oppiaineita ja joissa käytetään edellä mainittuja eheyttämistapoja - muodostamalla oppiaineista integroituja kokonaisuuksia kuten valtioneuvoston asetuksessa määritelty ympäristöoppi-oppiaine, joka muodostuu viidestä eri oppiaineesta (fysiikka, kemia, biologia, maantieto, terveystieto) - kokonaisopetuksena, jossa kaikki opetus toteutetaan eheytettynä kuten esiopetuksessa.

- Paikallisessa opetussuunnitelmassa ja vuosisuunnitelmassa päätetään opetuksen eheyttämistavoista sekä monialaisten oppimiskokonaisuuksien sisällöistä ja toteuttamistavoista. Tällöin tulee huolehtia siitä, että kaikkien oppilaiden opintoihin sisältyy vähintään yksi monialainen oppimiskokonaisuus lukuvuodessa. Oppimiskokonaisuus suunnitellaan kestoltaan sellaiseksi, että oppilailla on aikaa syventyä oppimiskokonaisuuden sisältöön ja työskennellä pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. (tukiaineisto) Monialaiset oppimiskokonaisuudet edistävät perusopetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja erityisesti laaja-alaisen osaamisen kehittymistä. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien aiheet suunnitellaan paikallisesti ilmentämään edellä kuvattuja toimintakulttuurin ulottuvuuksia.

Eheyttämisen toteuttamisesimerkeissä on kirjattu hyviä esimerkkejä. Näistä saman teeman opiskeleminen kahdessa tai useammassa oppiaineessa samanaikaisesti on verraten tuttu ja usein käytetty tapa. Googlen hakukonetta käyttäen pääsee linkkeihin missä eri kaupunkien työpajoissa on käytännön esimerkein mallitettu toimintamalleja monialaisten toteuttamiseksi.

Kysymysten äärellä

Kotimaisen sosiaalisen median kasvatusta- ja opetusta käsittelevillä palstoilla on menossa mielenkiintoisia keskusteluja. Moni aiheista, tavalla tai toisella, kietoutuu opetussuunnitelmien ympärille.Positiivinen henki on havaittavissa ajatusten vaihdossa. Kaikki eivät ole kaikesta samaa mieltä mutta ajatukset argumentteineen vaihtuvat kirjoittajien kesken. Välillä keskusteluissa mennään jo niin filosofiselle tai käsitteen määrittelyn tasolle että heikompaa huimaa. Toisaalta korkeatasoinen keskustelu kertoo omaa kieltään siitä mistä mielelläni kerron ulkolaisille vierailijoille; suomalainen opettajakoulutus on korkeatasoista. Opetustyön ammattilaisilla on takanaan myös oman tieteenalansa perustiedot. Sosiaalisen median uutisvirrasta osui silmiini taannoin kysymys, onko koulun tai laajassa mielessä koulutuksen tehtävä palvella yhteiskunnan tarpeita. Kuten arvata saattaa , kysymykseen kommentoitiin vasta-argumenteilla yksilön tarpeesta kouluttautua. Vastakkain asettelu kieltämättä hämmensi. Kysymys on toki perustavaa laatua oleva, onhan kysymys laajassa mielessä perusteista toiminnalle nimeltä koulutus. Hämärä mielikuva kasvatusfilosofiasta tuo mieleen Platonin. Hän muistikuvani mukaan oli sitä mieltä että hallitsijoita tulee kasvattaa yhteisen edun nimissä.Sama ajatus sopinee kai perusteeksi koulutukselle.Martti H kirjoitti harmaan sävyistä. Sopinee kai tähänkin kohtaan ; koulutus palvelee niin yksilöä kuin yhteiskuntaa.

Hyvä hallinto

OAJ myönsi viime keväänä vuoden koulutusvaikuttaja tunnustuksen Lounais-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kultturitoimen vastuualue johtaja Esko Lukkariselle. Tunnustus oli hieno asia .Suorittaessani opetushallinnon kurssia Vaasassa oli Esko Lukkarinen kouluttamassa meitä. Oikeustieteen osaaja luokanopettajataustalla ei ole hullumpi yhdistelmä. Kurssista jäi erityisesti mieleen se miten hallinnon olemus on muuttunut vuoskymmenien saatossa. Esko kiteytti asian hienosti, hallinnon tarkoitus viime kädessä on olla palvelun tarjoaja suhteessa kansalaisiin." Hallintoalamaisista " on tullut hallinnon palvelujen käyttäjiä, asiakkaita. Kansalaisena miettii silloin tällöin; onko byrokratiaa liikaa. Kieltämättä joskus käy mielessä että byrokratiaa on liikaa. Jollakin tavalla erilaiset säännöstelystä vapauttavat toimet esimerkiksi kaupan alalla tuntuvat hyvältä. Virkamiehenä asiaa täytyy katsella siitä näkökulmasta että asioiden hoitamisessa kaikki tapahtuu hyvän hallintomenettelyn mukaisesti. Mitä hyvä hallintomenettely sitten on kuntien ja valtion hallinnossa? Asiat tulevat vireille, asioiden valmistelussa kuullaan asianomaisia, asia esitellään ja tehdään päätös jonka jälkeen asianosaiselle päätös saatetaan määräajassa tiedoksi.Asian vireille tulossa täytyy monellakin tavalla huomioida käsittelyprosessiin käytettävä aika. Henkilökysymyksissä kuulemismenettelyt täytyy hoitaa asianmukaisella tavalla. Palkinto meni kyllä oikeaan osoitteeseen.Esko osasi kansanomaisella ja ymmärrettävillä esimerkeillä avata hallinnon koukeroita.

Vinkkejä kv-toimintaan

Lauantaina 26.9.2015 vietettiin kansainvälistä kielten päivää. Koulustamme löytyy 12 eri kotikieltä. Keskiviikkona päivänavauksessa toimitimme hyvää huomenta monin eri kielin.

Short summary

Friends of mine asked me to write occasionally in english. The easiest option is to write about finnish school system. There is a lot of information available in internet but I´ll try to do my best and write a little summary. Before school: Basically there are two options. Parents can care for the children at home or choose a day care or other early education service. The most common option is early education in day care centres organised by cities and communities. 6 years old : The year they turn six, children take part in pre primary education before school begins. Pre-primary education is based on the national curriculum.The point is to offer children equal opportunities for learning and starting school. Comprehensive school: first of all, basic education including textbooks, materials and lunch at school are free for children. The history of comprehensive school in Finland goes all the way to 70 :s Goverments come and go but comprehensive schools stay.We are proud about our system in Finland. Comprehensive schools are primary schools with grades 1-6, middle schools with grades 7-9 or joint comprehensive schools with grades 1-9. A master´s degree is a basic requirement for all teachers. In Finland teachers have full autonomy in the classroom. Each pupil is entitled to individual pupil welfare consisting of school health services, psychologist and school social officer services. Upper secondary education: after basic education most of the pupils continue to upper secondary schools.Options are general upper secondary school or vocational education and training.General upper secondary school lasts average 3 years. Passing the final examination of general upper secondary school, the matriculation examination, entitles the candidate to apply for studies at university level. After vocational education many students continue studies in University of applied science.it is also very popular option for students after upper secondary school. Lifelonglearning is the term which we use to descripe studies after schools. In Finland there are a lot of options to study "lifelong"

Ylämaiden haasteet

Skotlantilainen rehtorikollega pakkasi työhuoneessa yli kolmenkymmenen vuoden aikana kerääntyneitä papereita.Nuorena miehenä työ oli tuonut ystäväni ylämaille. Kollega olisi voinut jäädä eläkkeelle jo neljä vuotta sitten mutta virtaa riitti vielä tähän syksyyn.Parin viikon päästä eläköityvää kollegaa huolestuttaa yksi asia. Skotlannissa on viisikymmentä rehtorin virkaa auki joista 20 on ylämaan puolella. Hakijat vaan puuttuvat, kukaan ei halua rehtoriksi. Ongelma ei ole uusi.Edellisen kerran rekrytointiongelma oli runsas kymmenen vuotta sitten. Silloin asiaa ratkaistiin määräajaksi tuntuvalla palkankorotuksella. Nyt ei enää rahallakaan saa rekrytoitua.Työn paineet ovat kovat.Lähikoulun idea hipoo jo turvallisuuden rajoja. Oppilaat joiden haasteet ovat terveydellliset eivätkä pedagogiset on sijoitettu lähikouluun, systemaattinen erityisopettajien koulutus puuttuu ja talouden haasteet tuovat omat ongelmansa. Meillä Suomessa on siis asiat monellakin tapaa mitattuna hyvin.Meidän ei pidä kuitenkaan tuudittautua tähän olotilaan. Pedagogista johtajuutta tarvitaan kaikilla tasoilla; on uskallettava rajata, mahdollistaa ja tarvittaessa kirkastettava ydintehtävää.On muistettava huolehtia opetusalan ihmisten jaksamisesta.

Matalalla kynnyksellä kv-toimintaan

Ennen koulun alkua koulullamme oli vierailemassa kanadalainen rehtori.Aikaisemmin keväällä olimme jo alustavasti käyneet sähköpostikirjeenvaihtoa. On aina mukavaa kun nimi saa kasvot. Suomi ei ollut uusi tuttavuus vaan vieraani kesiin kuului Suomen matka suomalaissyntyisen vaimon sukulaisiin. Kävimme pitkän keskustelun verraten koulunkäyntiä Suomessa ja Kanadassa. Yllätyksenä minulle tuli eroavaisuudet eri provinssien välillä. Albertassa katseet bencmarking mielessä kohdistuivat rajan taakse USA;n puolelle. Asiassa on omat haasteensa koska amerikkalainen koulujärjestelmä poikkeaa monilta osin. Yritin kovasti vakuutella kollegaa että kannattaisi katsoa myös Suomeen päin. Monella tavalla jaamme samaa arvomaailmaa opetus - ja kasvatustyössä; auttaa jokaista kasvamaan omien vahvuuksien kautta. Saimme sovittua yhteistyön ensiaskeleesta kahden luokan välisestä kirjeenvaihdosta ja työn alla on mahdollisesti toinenkin luokka. Koin pienen dejavun, mieleeni palautui vuodelta 1995 Skotlantilaisen kollegan vierailu edellisessä koulussa. Tuosta vierailusta ja sitä seuranneesta kirjeenvaihdosta poiki monenlaisia yhteistyökuvioita. Kv-toiminnassa ensiaskeleet kannattaa aina olla riittävän pienet.Yksinkertaisimmillaan se on on kirjeenvaihtoa, skypeä ja matalan kynnyksen yhteydenottoa. Omalla kohdalla kontaktit ovat syntyneet erilaisten sattumien kautta mutta en vierasta myöskään toimintatapaa että mielenkiintoiseen yhteistyökumpaaniin otetaan suoraan yhteys ja ehdotetaan yhteistyötä. Kv-asioissa ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksin. Cimosta saa hyvää konsultointiapua ja Etwinning on verraton sähköinen alusta minkä avulla voi etsiä yhteistyökumppaneita ja yhteisiä kiinnostuksen aiheita

Ensin digiaskeleet sitten vasta loikataan

Norjalaisten opetusalan kollegoiden vierailu sai taas miettimään Suomessa käytävää keskustelua koulun " sähköistämisesta, digiloikasta, ja muista kuvaavista sanoista kehityksen suunnalle. On ensinnäkin hyvä että asiasta keskustellaan ja tuodaan erilaisia näkökohtia esille, myös kriittisiä. Itse ajatttelen niin että asian puolesta puhujat tiedostavat haasteet ja kriittisiä äänenpainoja käyttävät tiedostavat myös mahdollisuudet ja hyvät asiat. Hallituksen kärkihankkeissa koulutuksen osalta digiasiat nousevat kärkikastiin. Taannoin Tuomas Kaseva Helsingin Sanomissa kirjoitti asiasta otsikolla " Miten voi olla ettei koulun suurinta uudistusta johda kukaan" Kaseva esitti kysymyksen; jos tarkoituksena on jokainen oppilas varustaa sähköisellä laitteella niin mitä sillä voidaan tehdä. Käsi sydämellä on esitettävä kysymys: Jos koulutuksen toiminnallisista resursseista yhteiskunnassa ollaan leikkaamassa säästösyistä niin miten ja millä aikavälillä olisi realistista varustaa jokainen peruskoululainen sähköisellä laitteella Vantaa on sillä tiellä ja Espoossa asia nousi kuluvan vuoden huhtikuussa esille.Uskallan kuitenkin väittää että monelle kunnalle asia olisi haaste niin valtionavulla kuin ilman. Koulutuksen järjestäjä ei voi edellyttää että oppilailla olisi omat laitteet, ei edes älypuhelinta. Usein kuulen sanottavan että älypuhelimet ovat halventuneet ja näin varmasti onkin, mutta silti hankinta tänä päivänä voi perheille olla taloudellisesti vaikeina aikoina isokin hankinta. Lähtökohtana tulee laitteiden osalta olla että koulutuksen järjestäjä huolehtii siitä että opetuksessa on tarjolla riittävä määrä laitteita.Laitteita isompi ja tärkeämpi kysymys koulussa on niiden pedagoginen käyttö. Ensimmäisten koneiden tullessa peruskouluihin näkökulma käyttöön oli usein perustaitojen opettelu.Perustaitojen opettelu täytyy tulevaisuudessakin tavalla tai toisella sisällyttää koulussa opeteltaviin taitoihin, varsinkin kun kaikki asiat eivät hoidu kosketusnäytöllä. Tietotekniikka kuuluu luonnollisena osana koulun työhön ja opiskeluun.Siellä missä niin ei ole täytyy toimia täydennyskoulutuksen ja ohjannan tavoin että niistä tulee osa luonnollista toimintaa. Keskustelu digiloikan ympärillä käy vilkkaana, innostuneena joskus jopa hurmiollisena, mutta ensin täytyy saada askel kuntoon, loikataan vasta sitten.Digiasiat ovat hyviä mutta koulu on monen muun asian kanssa tässä ajassa myös haasteiden edessä.

Hyggelig å mote deg

Maanantai iltapäivä kului Oslosta vierailulle tulleen opettajaryhmän kanssa. 25 henkilöä alakoulujen opettajia ja rehtoreita.Vierailukielenä tällä kertaa toimi ruotsi. Vaikka on tottunut kuulemaan ja puhumaan ruotsia,on pakko tunnustaa että oli hiukan pinnisteltävä kuuntelun kanssa.Kerroin vierailijoille Suomen koulujärjestelmästä, Espoon kaupungin koulutoimesta ja omasta koulustamme. Vierailla oli mahdollisuus tutustua iltapäivällä opiskeleviin luokkiin. Vierailuissa olen havainnut hyväksi että lopuksi jätetään aikaa yhteiselle keskustelulle. Näin toimimme myös tälläkin kertaa. Vierailuisäntänä itseä kiinnosti mikä sai norjalaiset tulemaan Suomeen.Syynä oli että muutama vuosi sitten Norjan lehdistö käsitteli ja otsikoi Suomen Pisa- menestystä näyttävästi.Tuo menestys tuonee vieläkin vieraita katsomaan suomalaisia kouluja. Jouduin vastaamaan myös kysymykseeen mistä menestyksemme johtuu. Kerroin muutamista koulutuksemme menestystekijästä; korkeatasoinen opettajankoulutus, koulutuksen tasa-arvoisuus ja opetussuunnitelma sekä oppimisen tuki.Vaikka Norjassa tarjotaan Suomen tavoin ilmaiset materiaalit peruskoulussa niin ilmainen järjestetty kouluruokailu kiinnosti vierailijoita koska vastaavaa Norjassa ei ole.Kun Suomessa puhutaan oppivelvollisuudesta niin Norjassa puhutaan kirjaimellisesti koulupakosta. Haasteet ovat hyvin universaaleja. Norjalaiset kollegamme kamppailevat samanlaisten arjen haasteiden kanssa kuin suomalaiset opettajat. Tietotekniikka tai paljon puhuttu digitalisaatio ei Norjassa nouse erityiseksi puheenaiheeksi samoin kuin Suomessa. Vieraat olivat sitä mieltä että norjalaista koulua ohjaa voimakkaasti poliittinen ohjaus mikä tekee koulutuksen suunnasta tempoilevaa hallitusten vaihtuessa. Meillä on silti paljon yhteistä skandinaavisten kollegoidemme kanssa. Lykke til

Kalenterintäyteinen viikko takana, viikonloppu tulee tarpeseen. Alueellisen rehtoritapaamisen jälkeen vielä piipahdus vanhempainillassa ja aamulla Ekoayn rehtorijaoston kokoukseen. Moni asia puhuttaa ja mietityttää rehtoreita.Perusopetuksen ryhmien pienentämiseen tarkoitetun rahan poistumien on asia minkä vaikutukset ovat monisyiset. Ensimmäisenä se on tietenkin oppilailta pois mutta sillä on myös ollut työllistävä vaikutus. Etelä-Suomi muuttovoittoalueena vaikuttaa Espoon kasvuun ja monellakin tapaa haastaa alueen kuntia ja kaupunkeja palvelujen tuottamisessa. Maanantain norjaisia vierailijoita varten kirjoitin esittelyslidet ruotsiksi. Norjalaisten kanssa vielä pärjää kohtalaisen hyvin toisella kotimaisella. Uutisia katsoessa tulee väkisinkin mieleen; voiko olla totta ja mahdollista se vihapuhe mitä sosiaalisessa mediassa esiintyy.Paljon on vielä tehtävänä asenteiden muokkaamiseksi. Nautitaan tulevasta viikonlopusta, näyttäisi tulevan veneilykelit.

Kuukausi koulunpitoa takana

Lukukausien alut ja loput ovat aina yhtä kiireisiä. Tottuuko siihen koskaan, on oma kysymyksensä mutta asennoitua siihen voi näillä virkavuosilla. Päivän Jet-koulutuksessa purimme johtajahaastatteluja ja mieleeni jäi kelpo lausahdus.Johtajan on siedettävä kaaosta.Näin lukuvuoden alussa on miettinyt pariinkin otteeseen ; hallitsenko työaikaa vai työaika minua. Rehtorin vuosikellosta on hiljalleen saanut ruksia tehtäviä tehdyksi. Nelisormijärjestelmää satunnaisesti ja kaksisormijärjestelmää käyttävä on saanut istua koneen ääressä tarpeeksi. Pitkällä välitunnilla on pitänyt pakottaa itsensä tauolle tyyökavereita tapaamaan ettei työ lipsahtaisi sähköpostijohtamiseksi.Syyskuun loppuun vielä lukuvuosisuunnitelman puristus johtokuntaan. Sen jälkeen onkin toiveissa että kehittämiselle ja suunnittelulle riittäisi aikaa.Koulumme on yksi kaupungin pilottikouluista Keto-hankkeessa ja myönnän olevani siitä innostunut. Näin se vaan tehdas käynnistyi tänäkin vuonna. Oppilasmäärän kasvu hyvässä nousussa, tilakysymykset haastavat kuten ennekin mutta asenne ratkaisee. What does not kill you, makes you stronger.

Mielen muutoksia

Ollessani lukion ensimmäisellä luokalla 1977 tuttu opettaja suositteli opettajan ammattia. Argumentteinä olivat kolmivuotinen koulutus, käytännönläheisyys ja monia vakuuttavia tekijöitä. Siinä vaiheessa elämää ajatus tuntui kaukaiselta. Oma kouluaika ei ollut vakuuttanut järjestelmän toimivuudesta ja mielekkyydestä. Allekirjoittaneen haaveet olivat muissa ammateissa. Ajatus oli opiskella kauppatieteitä ja liittyä kolmannen sukupolven edustajana liike-elämään ja kauppaan. Oma kouluaika osui siihen murrokseen kun Suomessa siirryttiin yhtenäiskoulujärjestelmään. Koko ikäluokan siirtyminen yhtenä lukuvuonna peruskouluun aiheutti varmaan omat haasteensa. Taaksepäin katsoen osa ikäluokasta koki uuden peruskoulun liian teoreettisena ja tylsänä.Pitkä positiivinen sijaiskokemus muutti kuitenkin ajatusten suunnan ja motivoi hakeutumaan opettajankoulutukseen. Olen avoimesti kirjoittanut aikaisemminkin että aloittaessani opinnot olin autuaan tietämätön siitä että opettajankoulutus 1970 luvun lopussa muuttui nelivuotiseksi yliopistolliseksi korkeakoulututkinnoksi.Alkumetreillä siis haaveet kolmivuotisesta koulutuksesta kariutui.Lienee tuo muutos ollut iso myös opettajien kouluttajille ja laitoksille.Luulen että muutostilanteessa moni laitoksellakin kaipaili " vanhoja hyviä aikoja" jolloin koulittiin käytännön toimijoita eikä oman tieteenalansa opiskelijoita opettajaopintojen lisäksi. Oma arvostus tieteenalaa kohtaan on syntynyt vasta vuosikymmenien saatossa.Muistan vieläkin junamatkan Oulusta kotiin kun matkaseuralainen sanoi ettei kasvatustiede ole tiedettä laisinkaan, hänen mielestään vain matemaattis-luonnontieteelliset aineet ja lääketiede edustivat tiedettä. Nuorella opiskelijalla ei ollut kättä pidempää kumota moisia väitteitä. Tieteenalana kasvatustiede on toivottavasti vakiinnuttanut paikkansa. Jokaisella aloittavalla opiskelijalla on luultavasti selkeä kuva opintojen sisällöstä. On kuitenkin ikävää että yhteiskunnan päätösten taustalla on enemmän euro kuin tieto. Omalla työuralla 1990 -luvun alkuvuosina törmäsin siihen että kollektiivinen säästäminen oli tärkeämpää kuin se olemassa oleva tieto miten säästöt vaikuttaisivat.Tässä ajassa on samaa henkeä, tietoa on muttei sitä hyödynnetä. Euro on isäntä. Kristallipallo on pahasti kateissa, ainakin siltä tuntuu.Summa summarum kaikkien näiden vuosien jälkeen, kasvatustiede on hyvä asia vaikka se vuosi lisää tulikin opiskeluihin.Ikä taitaa tehdä tehtäväänsä kun oman alan tiede on alkanut kiinnostaa 30 vuoden kypsyttelyn jälkeen.

Sana kaikkien huulilla

Kaikkien huulilla tässä ajassa on sana muutos .Talousoppineet puhuvat talouden muutoksesta .Poliitikot puhuvat poliitikan suunnan muutoksesta ja kouluväki koulun muutoksesta.

Jokainen meistä lienee kohdannut elämässään muutoksia tai ainakin toivon että on kohdannut.Omalla kohdalla viime vuosien voi sanoa olleen muutosten aikaa monellakin tapaa. Ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta etelään, rehtorikollegoiden lisääntyminen yhdestä moniin kymmeniin, sähköisen työskentelytavan omaksuminen, kylätien vaihtuminen kehäteihin. Muutos on kuitenkin omasta halusta ja tietoisesti tehty. Muutoksen hallitseminen monin tavoin on ollut omissa käsissä. Kouluissa haetaan uudella opetussuunnitelmalla todellista muutosta nykytilaan. Iltalukemiseksi otin erilaisia organisaation muutosteorioita. Suositeltavaa lukemista mikäli uni ei tule silmään. Vaikka muutos monellakin tapaa on jatkuva ja pysyvä ilmiö itsekunkin elämässä, sen johtamisosaamista päivitetään satunnaisesti. Lähtökohtaisesti kuitenkin kaikki onnistuneet muutokset on viety läpi hyvällä henkilöstöjohtamisella hyvän organisaatio- ja asiajohtamisen lisäksi.Luettuani teorioita alkoi itsearviointi ja pieni itseruoskinta; olenko tehnyt riittävästi omalta osaltani tukeakseni meneillään olevaa opetussuunnitelmamuutoksen prosessia .Pieni selaus pikaisesti edellisen kevään tiimitöihin ja viestintään henkilöstölle ja huoltajille. Johtopäätöksenä ettei tilanne ole surkea tai toivoton. Muutosteorioissa mielenkiintoista on siitä kirjoittavia kotimaisia ja ulkolaisia kirjoittajia yhdistää samanlaiset perusajatukset. Yritin tiivistää muutamia keskeisiä yhdistäviä ajatuksia seuraavalla tavalla : Myös muutoksen edellyttämiin uuden oppimisen vaatimuksiin pitäisi kyetä vastaamaan ja resurssoimaan organisaatio muutoksen edellyttämällä tavalla.Muutostilanteessa on ensinnäkin määriteltävä muutoksen tavoitteet ja kerrottava perustelut. Onnistuneessa muutoksessa kiinnitetään samanaikaisesti huomiota myös organisaation toimivuuden kehittämiseen muutoksessa. Organisaatiokäytäntöjen muutokset ovat kestoltaan monivuotisia. Ihmisten johtaminen muutoksissa kulminoituu esimiesten ja johtajien kykyyn motivoida henkilöstöä ja antaa heille tilaa ja mahdollisuuksia osallistumiseen ja todelliseen vaikuttamiseen Muutoksessa on olennaista ajattelutavan muutos. Siksi ei riitä, että vain muutoksia johdettaisiin, vaan myös ihmisiä on johdettava muutoksissa. Henkilöorganisaatiossa olipa sitten kyse yrityksestä, julkisyhteisöstä tai muista yhteenliittymistä – muutoksen onnistunut johtaminen tarkoittaa monien toisistaan erillisten, mutta muutoksessa toisiinsa kietoutuvien ulottuvuuksien huomioonottamista. Muutostarpeen noustessa esille ensimmäiseksi on varmistettava muutoksen tarpeellisuus,joka on todennettava muille suostuttelevan kommunikaation keinoin. Muutostarve voidaan parhaiten perustella luomalla visio halutusta tulevaisuudesta. Muutostarpeen ja muutospäätöksen jälkeen muutoksesta on toisin sanoen luotava konkreettinen suunnitelma, joka sisältää kaikki muutoksen olennaiset vaiheet Ihmisten johtamisessa muutoksessa kiinnitetään huomiota yksilöiden ja pienryhmien kokemuksiin ja tuntemuksiin ja toimitaan tavalla, joka auttaa ihmisiä tuomaan oman näkökulmansa mukaan muutokseen. Onnistuneessa muutoksessa huomiota on kohdennettu paitsi suunnitelmiin ja resursseihin tai muutoksen käytännön toimenpiteiden avainkohtiin mutta myös muutoksen toteuttamisen kannalta tärkeisiin ihmisiin eli organisaation muutoksen avainhenkilöihin Muutostilanteessa yrityksen tai yhteisön ylimmän johdon näkyvä sitoutuminen muutokseen on eräs keskeinen edellytys muutoksen onnistumiselle. Toinen tärkeä tekijä on ottaa työpaikan avainhenkilöt ja henkilöstö riittävän varhaisessa vaiheessa mukaan muutossuunnitelmien laatimiseen ja varmistaa kommunikaation sujuvuus muutoksen kaikissa vaiheissa. Viestinnän ja kommunikaation keinoin on mahdollista ennakoida ja vähentää muutosvastarintaa Muutosviestinnässä tiedottamisen oikea-aikaisuus on olennaista. Liian yleisluontoinen tai toisaalta liian varhain yksityiskohtiin painottuva tieto ei välttämättä saavuta kohderyhmäänsä. Muutoksen mahdolliset mukanaan tuomat uudet työn organisointiin ja työaikaan liittyvät järjestelyt samoin kuin mahdollisuus ammattitaidon edistämiseen ja yleensä ammatilliseen kehittymiseen tuodaan selvästi esille hyvässä muutosviestinnässä. Muutoksen suunnittelu ja toteuttaminen edellä kuvatuin tavoin interaktiivisesti mahdollisimman moni muutoksen osapuoli huomioon ottaen on keskeistä myös työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja edistämisessä. Hyvä muutosjohtaja ottaa nimittäin huomioon myös työhyvinvoinnilliset näkökulmat muutoksessa. Muutoksia on tutkittava eri tasoilla ja vaihtelevista näkökulmista, onhan kyseessä jatkuvasti liikkeessä oleva ja vaihtelevin aikajäntein toteutuva limittäisten tapahtumien ketju. Aiemmat tutkimukset ja selvitykset ovat osoittaneet, että muutoksia on osattava johtaa, jotta toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet saavutettaisiin. Onnistuneessa muutoksessa olennaista on, että muutoksia johdetaan hyvin, mutta työhyvinvoinnin kannalta vielä tärkeämpää on, että ihmisiä johdetaan muutoksessa. Muutoksen hyvä hallinta luo kehittämiselle myönteisen kasvualustan ja näin myös positiivista muutosorientoituneisuutta voidaan vahvistaa. Muutosvastarinta on normaali ilmiö, mutta se ei saisi jäädä pysyväksi. Siksi muutosta kyseenalaistavillekin kysymyksille olisi jätettävä tilaa myös muutoksista tiedotettaessa. Kääntäen on kyse muutoksen johtamisesta tavalla, jossa ihmiset otetaan mahdollisimman varhain mukaan muutoksen käytännön suunnitteluun ja toteuttamiseen. Motivoiva johtaja innostaa ihmisiä ja saa työyhteisön työskentelemään yhdessä asetettujen tavoitteiden eteen. Avainkysymys on, kuinka johtaja käytännössä onnistuu tämän tekemään ja, kuinka henkilöstö käytännössä ryhtyy muutoksia toteuttamaan. Tiivistäen: Onnistuneen muutoksen perusedellytyksinä voi pitää yhteisöllistä oppimista ja muutoksiin sitoutumista, joiden syntyminen puolestaan edellyttää hyvää muutoksen perustelua, muutoksen jouhevaa toteuttamista sekä muutoksesta saatavien hyötyjen selkeää todentamista.

Kristallipallo

Opettajana voi nähdä ja on suotavaa nähdä oppilaan mahdollisuudet kehittyä ja löytää vahvuuksiaan.Olen usein sanonut että ennustajaksi opettajan ei pidä ryhtyä.Surullisen kuuluisia esimerkkejä siitä on lukemattomia. Oppilaalle on saatettu sanoa ettei sinusta tule mitään tai isoäidin aikaan povattu uraa ojankaivajana. Yhteiskunnassa taaksepäin katsominen on huomattavasti helpompaa kuin eteenpäin katsominen. Jet-koulutuksessa katsoimme kuitenkin eteenpäin vuoteen 2030 ymmärtääksemme sen muutoksen mitä toimintaympäristössämme tapahtuu. Millaiselta maailma sitten näyttää 15-vuoden kuluttua ja mitä se tarkoittaa koulujärjestelmässääme. Kristallipalloon katsoen voisi ennustaa seuraavaa. Suomessa alueellinen kehitys jatkuu siten että ihmiset ja palvelut keskittyvät. Tulevaisuudessa meillä on 5-7 seutukuntaa jotka kasvavat. Pääkaupunkiseutu kasvaa edelleen muita nopeammalla tahdilla ja yli viidesosa suomaisista asuu täällä .Kriisit Euroopan lähialueilla ja ulkopuolella eivät vähene.Tämä johtaa väistämättä tasaisiin pakolaisvirtoihin. Suomessa se tarkoittaa humanitaarisista syistä monikulttuurisen väestönosan kasvua. 2030 -luvulla meillä on myös kolmannen polven maahanmuuttajasukupolven jälkeläisiä jotka ovat integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan paremmin kuin aikaisemmat sukupolvet. Sähköinen viranomaisasiointi on arkipäivää entistä enemmän. Sään ääriilmiöt lisääntyvät mikäli ilmaston muutosta ei pystytä pysäyttämään. Palveluja tarjotaan useammalla kielellä kun vain suomeksi ja ruotsiksi.Energiatuotannossa haetaan aktiivisesti ratkaisuja puhtaamman ja uusiutuvan energian tuottamiseksi. Mitä edellämainitun kehityssuunnan totetuminen tarkoittaa koulussa ? - Todennäköistä on että 2026 opetussuunnitelma uudistetaan( viimeistään silloin) -Viimeistään silloin tarkastellaan eri katsomusaineiden asemaa koulussa.On mahdollista että kaikille opetetaan perusteet maailman uskonnoista. - Kuluttajakasvatus ja kestävän kehityksen asiat ovat entistä tärkeämmät .Maapallon väestönkasvu vaatii kollektiivisen tietämyksen ja toiminnan lisäämistä että planeettamme kestää - Kielten opetukseen suhteen tapahtunee seuraavaa englannin opetus syrjäyttää kaiken muun kielivalikoiman varojen puutteessa tai sitten kielten monipuolista opettamista lisätään vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön tarpeita. - koulut ovat pystyneet kaiklla asteilla murtamaan tiukan oppiainesidonnaisuuden - varhaiskasvatus, esiopetus, peruskoulu ja toinen aste muodostavat katkeamattoman, synenergisen ketjun missä keinotekoiset hallintorajat on purettu ja byrokratiaa vähennetty merkittävästi - koulujen koko on edelleen kestoaihe keskustelussa. Trendi on yksiköiden kasvaminen mutta missä on toimiva kipuraja. - ihanteena olisi että koulutusta koskevat päätökset tehtäisiin tutkitun tiedon perusteella ei pelkän euron perusteella ( mikäli eurot ovat käytössä) - Suomi korjasi koulutuksen suuntaa ja monella mittarilla on edelleen maailman kärkimaita. Tältä näytti minun kristallipallossani. Miltä näyttää sinun pallossasi ?

No money, no honey

Silmiini osui teksti missä suomalaisen pedagogin Matti Koskenniemen kerrottiin jo 1944 kritisoineen vanhan koulun olevan kaavamainen ja estävän tilanneherkän toiminnan. Runsas 70 vuotta myöhemmin Koskenniemen ajatukset ovat ajankohtaisia vaikka suomalaista koulujärjestelmää on välissä päivitetty yhtenäiskoulujärjestelmään. Yhtenäiskoulujärjestelmä viestittää kansallisesta tahtotilasta pitää koulutus tasa-arvoisena. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, suomalaisen peruskoulun sijoittuminen kolmasti 2000-luvulla OECD maiden Pisa-tutkimuksessa kolmasti peräkkäin maailman menestykseimmäksi koulujärjestelmäksi vakuutti viimeistään silloin epäilevät Tuomaat peruskoulun toimivuudesta.Kun elinkeinoelämä alkaa miettiä nykyisen hallituksen suunnitelmia leikata koulutuksesta suunnitellulla tavalla, kertoo se mielestäni huolesta tulevaisuudesta ja sen tekijöistä. Kun koulutus on eriytynyt myös alueellisesti on aihetta huoleen. Uudetkin opetussuunnitelman perusteet antavat edelleen sen valtakunnallisen perustan peruskoulujen ja lukioiden työlle. Hallituksen suunnitelmat poistaa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettu raha kurittaa niitä kuntia koulutuksen järjestäjinä jotka ovat pystyneet tarjoaman minimin opetusta normien puitteissa. Haasteista huolimatta suomalaista koulua pidetään silti kansainvälisesti tasa-arvoisena kouluna.Usein olen kuullut kuitenkin sanottavan ja kirjoitettavan että suomalainen koulu tasapäistää. Väitteen taustalla voi olla moniakin syitä .Oppimisen tukea mietittäessä lähtökohtana on usein niiden oppilaiden tukeminen jotka tarvitsevat opinnoissaan lisätukea. Se on lähtökohtana hyvä ja oikea, mutta erilaisten lahjakkuuksien tukemiseen ei aika aina riitä. Pohjanmaan vuosina kävin kuuntelemassa Kari Uusikylän yleisöluentoa. Hänen ansiokseen on luettava että käsityksemme lahjakkuudesta laajeni uusiin mittasuhteisiin. Ajattelutapa missä lahjakkuus nähdään vain kapea-alaisesti, esimerkiksi koulussa matemaattisena lahjakkuutena, ei ole kestävällä pohjalla.Jos me onnistumme kääntämään peruskoulun suunnan opettajina, koulusta voisi tulla hyvä. Vanhasta on päästettävä irti niiltä osin kun se haittaa kehitystä. Henkilökohtaisempia opetustapoja, yhdessä tekemisen meininki, vahvuuksien löytämistä ja intohimon sytyttämistä oppilaisiin. Enemmän kuin ennen, jokaisen tulisi löytää itsestään pedagogi opettajan asemasta. Joskin entisen rehtorikollegani hyvä kaavapiirros opettajan eri rooleista tarkoittaa sitä että opettaja toimii työssään monissa eri rooleissa, myös siinä perinteisessä mihin meidät on koulutettu, se rooli ei vain yksinään riitä. Leikkaukset ovat päivän muotisanoja. Niitä pidetään välttämättöminä koulutuksesta, kehitysavusta ja liudasta monia muita asioita. Liike-elämää läheltä seuranneena tiedän kuitenkin sen että investoinnit lyhyellä aikavälillä kirpaisevat mutta ilman niitä pitkällä ajalla ei saada tuottoa.Koulutukseen sijoittamista voisi verrata Länsi-metroon. Investoinnit nyt ovat mittavat mutta pitkälle katsoen kasvun eväät ovat sen rakentamisessa.Huoli tasa-arvosta tai tasapäistämisestä on pientä sen rinnalla jos Suomi säästää itsensä nyt koulutuksesta ulos Euroopan ja maailman kartalta .Muutos koulussa on asennemuutos tapaamme toimia mutta muutos tarvitsee myös resursseja. Henkilökohtaistaminen, yksilöllistäminen, ryhmäyttäminen jne tarvitsee silti resursseja valtakunnallisesti.

Kieli ja vaikuttavuus

Suomea äidinkielenään puhuvana pitää itsestäänselvyytenä, että tulee ymmärretyksi muiden suomea puhuvien keskuudessa. Samanlaisia olettamuksia liittyy myös kirjoitettuun tekstiin. Arkieleen liittyen ja jopa murteisiin liittyen olettamus ymmärryksestä toteutuu. Arkikielestä siirryttäessä ammatilliseen kieleen tai tieteelliseen kieleen on tärkeää olla yhteinen käsitys sanojen ja käsitteiden merkityksestä. Ystäväni kirjoitti blogissaan oppimisen vaiheista erään mallin mukaan .Kirjoitus sai miettimään miten moneen ammatillisesti käytettyyn sanaan esimerkiksi oppiminen tai opetus liittyy yhteinen käsitteen määrittely tai määritelmät jotka tosin voivat poiketa toisistaan. Hyvä esimerkki lienee kasvatus sanan erilainen ymmärtäminen ja tulkitseminen aikojen saatossa. Mielenkiintoista on kielen muutos. Kuka muistaa tai käyttää enää sanoja disketti, korppu, lerppu tietotekniikassa. Oman sukupolveni edustajat muistanevat sanat tietotekniikan alkuajoilta. Kielessä myös sanat saavat uusia tulkintoja. Omasta kansakouluajasta on jäänyt mieleen kun opettaja sanoi 70-luvun alussa että mustalainen sanan asemasta tulisi käyttää sanaa romani .Kun ensimmäinen sana oli pitkään kielessä ollut vähemmistöä kuvaava sana niin sen käyttöön katsottiin kuuluvan negatiivinen ja vähemmistöa halventava sävy. Oppikirjat muuttuvat myös ajan ja kielen myötä. Äitini sukupolven oppikirjoissa , laulukirjoissa esiintyi neekeri-sana .Sanalla kuvattiin mustaihoisia ihmisiä. 60-luvun Amerikassa tapahtuneen tasa-arvo ja rotumellakoiden liikehdinnän ansiosta sanalla katsottiin olevan etnistä taustaa halventava merkitys ja yleisesti otettiin käyttöön sana afro-amerikkalainen. Merkitysten muutosten siirtyminen ja käyttö seuraavalle sukupolvelle on aina haaste. Siinä koululla on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Koulu on paljon vartijana. Sanavalinnoilla kommunikoinnissa siirrämme asenteita, ei ole siis yhdentekevää millaista kieltä koulussa käytetään koska sanoissa on arvolataus. Pohjalaisilla on tapana sanoa " meillä sanotahan asiat suaraan" toinen kysymys sitten onkin miten?

Isompi sananen kasvatuksesta

Oppimisen ja yhteistoiminnallisuuden ollessa päivän muotisanoja, ei ole trendikästä kirjoittaa opetuksesta tai kasvatuksesta. Kari Uusikylä kirjoituksissaan terveellä tavalla muistuttelee perusasioista. Koululla on edelleenkin oma kasvatustehtävänsä ja opettaja ei ainoastaan ole luokassa " kanssaoppija" vaan myös opettaja sanan perinteisessä merkityksessä.Koulutyön moninaisuutta ja moniulotteisuutta ei siis pidä unohtaa muutoksen ajassa.Tutkimukset kuitenkin kiistatta osoittavat että suomalaisen koulun on muututtava, ollaksemme edelleenkin maailman huippua.Omassa blogissani pohdiskelin taannoin oman työn kautta muutosta mikä on tapahtunut suhtautumisessa koulun kasvatustyöhön. 1986 aloittaneelle luokanopettajalle ohjenuorana oli koulun rooli ensisijaisesti opetuksen järjestäjänä ja kodin rooli kasvattajana. Eihän tuo roolitus huono tai väärä ole tässäkään ajassa, mutta rajapinnat ovat vain kovin häilyviä. Silläkin uhalla että kasvatuksesta kirjoittaminen ei olisi trendikästä tässä ajassa, kirjoitan muutaman ajatukseni asiasta. Kasvatus on ilmiönä yleisinhimillinen. Kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina ihminen on kasvattanut ja tullut kasvatetuksi. Asian tärkeydestä kertonee jotain oma tutkiva tieteenalansa.Yksiselitteistä määritelmää kasvatukselle ei löydy. Erilaisia kasvatuskäsityksiä on, jotka ovat osittain ristiriidassa keskenään. Hollon määritelmä teoksesta kasvatuksen teoria on kaikessa yksinkertaisuudessaan järkeenkäypä " kasvatus on kasvamaan saattamista".Määritelmänä se on vain yksi määritelmä suomalaisten ja ulkolaisten määritelmien joukossa.Käsitys kasvatuksesta on muuttunut vuosien saatossa ja sen yksiselitteinen määrittely lienee lähes mahdotonta. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta vanhempainnetti löytyi kasvatuksesta kansantajuinen määritelmä."Kasvatusta on kaikki se toiminta, jolla vanhempi vaikuttaa lapseensa."Olisiko ajatus siirrettävissä sellaisenaan kouluun. Kasvatusta on kaikki se toiminta ,jolla opettaja vaikuttaa oppilaaseen. Opettajan työnkuva on muuttunut yhteiskunnan kehityksen myötä, ja muuttuu edelleen. Opettamisen rinnalle on yhä tärkeämmäksi tekijäksi kohonnut kasvatustyö. Kouluissa kasvatuksen päämääränä on tukea ja auttaa itsenäisesti ajattelevan ja yhteiskuntakelpoisen ihmisen kasvua Kasvatus on irroittamaton osa opetustoimintaa Opettaja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa oppilaidensa kanssa ja tämä lisää eettistä vastuuta.Opettaja omassa työssään välittää eettisiä arvoja. Välittäminen on tiedostettua ja joskus tiedostamatonta. Tärkeintä on kuitenkin sitoutua eettiseen ohjeistukseen. Normiohjeistuksen mukaan peruskoulun tehtävä on tukea kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Nämä tehtävät mainitaan ennen muiden elämässä tarpeellisten tietojen ja taitojen opettamista.Määrittely ei ole vain lain kirjain, vaan tehtäviä pyritään tietoisesti toteuttamaan koulun arjessa. Opetus- ja kasvatustyö kulkevat koko ajan limittäin ja lomittain. Oppiaineiden sisällöissäkin on kasvattavaa ainesta, ajatellaanpa nyt vaikka ympäristöoppia . Ympäristöasioihin liittyen mietitään kestävää kehitystä ja ekologisen näkökulman huomioon ottamista omassa toiminnassa. Koulun kasvatustyötä tällä vuosikymmenellä tulevat ohjaamaan positiivinen pedagogiikka,oppilaan vahvuuksien löytäminen, yhteisöllisyyteen ohjaus. Koululla on jatkossakin rooli omassa kasvatustyössään oppimisen työn lisäksi.

Koontia ja tiivistystä

Vuosiloma oli lomaa myös oman alan sosiaalisen median ryhmistä. Lomalta työhön laskeutumista tai nousemista on lieventänyt silmäily kesällä julkaistuihin ryhmien sivustoihin ja median sivustoihin. Sosiaalisen median eduksi on sanottava että alan ihmisten verkostoituminen ja ajatusten vaihto on helpompaa nykyään. Ei tarvitse lähteä seminaareihin tai muihin " kissan ristiäisiin", vaikka nokatusten tapaamisissa on omat hyvät puolensa. On mukavaa huomata että opettajien ja kasvattajien sekä tieto- ja viestintätekniikan ryhmissä on osallistujia; eri kouluasteilta, uran alussa olevia, senioreita, tutkijoita, tieteen harrastajia, arkityön puurtajia. Mahtavaa ! Mistä olemme yhtä mieltä: Suomalainen koulu on kansainvälisesti arvostettu. Valtakunnallinen opetussuunnitelma ja koko ikäluokan kattava koulutus sukupuoleen,varallisuuteen katsomatta. Korkeatasoinen opettajien koulutus Koulutusjärjestelmä kehdosta hautaan jos huomioidaan avoin yliopisto, kansalaisopisto ym. Tieto- ja viestintätekniikan tarpeellisuus koulussa / yhteiskunnassa. Koulun tulee muuttua. Koulussa viihtyminen on tärkeää. Mistä syntyy keskustelua ja argumentointia: Koulussa oppiminen tulisi perustua enemmän ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Kari Uusikylä kirjoitti aika nasevasti että 70-luvun opsissa asia oli jo esillä. Kirjat vs sähköiset oppimateriaalit. Molempia tarvitaan. Tässä valtakunnassa on vielä kouluja/ kuntia joilla on rajalliset mahdollisuudet tvt-asioissa. Tarvitaan oppimista mutta tarvitaan myös opetusta. Koulujen hyvien hankkeiden ei pitäisi valtakunnallisesti tai paikallisesti kilpailla keskenään. Meillä kaikilla on kuitenkin yhteiset tavoitteet. Mitä tarvitaan: Olen usein kirjoittanut innostuksen liekistä. Yhtä hyvin voisi kai puhua kiinnostuksesta, intohimosta. Lauri Järvilehto puhui meille samasta asiasta vuosi sitten. Niin opettajina kuin oppilaina tulee löytyä mielekkyys, kiinnostuksen kohde, edes yksi, sekin kantaa pitkälle. Kansallinen tahtotila opetuksen rahoituksesta, rahoituksen pitkäjänteisyydestä, irti loputtomasta hankerahojen viidakosta. Kansakunnan talkoot, yhteiskuntasopimukset ovat huonoina talouden aikoina lähes poikkeuksetta tarkoittaneet leikkauksia koulutuksesta. Mistä löytyisi se tahtotila mikä oli peruskoulujärjestelmää sorvatessa. Tarvitaan politiikan ja sivistyksen kädenpuristusta, yhteistä tahtotilaa. Tarvitaan positiivista pedagogiikkaa, syväoppimista, hyveitä ,arvoja, digioppimista, mutta yksinään ei mikään näistä tai muistakaan asioista ole autuaaksi tekevä. Mikä on muutoksen tiellä ? Vanhasta kiinni pitäminen on turvallista. Ihminen on turvallisuushakuinen. Epäonnistumiset pelottaa. Puuttuu rohkeutta kokeilla. Muutos lähtee korvien välistä.

Puolimatkan krouvi

Maalla entisellä naapurillani, professorilla ja tohtorismiehellä oli hauska tapa sanoa poiketessaan. " piti tulla käymään puolimatkan krouvissa ". Olin jo päättänyt että 2010-luvusta kirjoittaisin vasta vuosikymmennen jälkeen, mutta 2015 vuosikymmen on matkallaan puolimatkan krouvissa. Niin yhteiskunnasa kuin koulussa vuosikymmenen puoleen väliin mennessä on tapahtunut paljon. Muutokset käyvät usein myös käsi kädessä. Yhteiskunnan muutokset heijastuvat välillisesti ja välittömästi kouluun. Mitä sitten vuosikymmenen puoleen mennessä on tapahtunut kouluissa? Kyynikko voisi sanoa ettei mitään, mutta eivät asiat nyt sentään niin huonosti ole.Uusi opetussuunnitelma on tahtotilaltaan erilainen kuin edeltäjänsä. Yhteisöllisyys,oppiminen ja digioppiminen nousevat esille painokkaasti. Kolmiportainen tuen malli jalkautettiin kouluihin.Mikä muuttui vai muuttuiko mikään? Tilastollisesti maassamme erityisen tuen oppilaiden määrä väheni.Löytyiko Inkluusion rahoitukseen malli?Rehellinen vastaus menisi näin; kestävää ja pysyvää rahoituspohjaa ei ole löytynyt mutta erilaisin POP ym. rahoin on ainakin tilapäisesti pystytty osassa kuntia vaikuttamaan ja edesauttamaan inkluusion toteutumista. Digioppimisesta ja koodaamisesta on tullut päivän muotisanoja.Olen tästä kyllä iloinen mutta varon silti hurmioitumista asiasta Suvaitsevaisuus niin koulussa kuin yhteiskunnassa on haaste. Se ei ole itsestäänselvyys vaan asennekasvatuksen ja tekojen yhteissumma. Suomalaista koulua pidetään edelleen hyvänä, sitähän se toki on mutta meidän pitää silti uudistua ja muuttua. Helpommin sanottu kuin tehty mutta näin se vaan on .Millaiselta koulu näytää viiden vuoden kuluttua. Sitä odotellessa.

Tehdas käyntiin

Kollegani vertaa hauskasti lukuvuoden aloittamista tehtaan käynnistämiseen.Rehtorien aloitusseminaari lienee tehtaan toimihenkilöiden palaveri.Tänä vuonna seminaari oli Hanasaaressa. Siellä käynti herättää aina nostalgisia muistoja.1977 lukion ensimmäisen vuoden opiskelijana osallistuin suomalais-ruotsalaiseen viikon kestäneeseen leirikouluun Hanasaaressa. Tilaisuuden aluksi suomenkielisen koulutuksen ja sivistyksen ylin johtokaksikko valoivat uskoa tulevaisuuteen. Vaikka talouden ajat ovat haastavat, niin selviämme. Espoon kaupunki on kasvava kaupunki. Koulutuksen järjestäjänä olemme valtakunnan kärkeä useilla mittareilla mitattuna. Yllätyksenä ei tullut että suvaitsevaisuus nousi yhtenä asiana myös esille. Perusopetuksen linjajohtaja viitoitti työn tulevalle lukuvuodelle. Uuden opetussuunnitelman työstäminen on ykkösasiaksi.Tärkeämpää kun sen kirjoittaminen on keskustelu siitä mitä se käytännössä tarkoittaa.Kouluilla on toki omiakin kehittämishankkeita mutta sikäli kun puhun oman yksikön ja niiden hankkeiden puolesta joita tiedän, liittyvät ne kaikki luontevasti opetussuunnitelmatyöhön. Yksi isommista haasteista opetussuunnitelmatyössä on juurruttaa aihekokonaisuudet kouluun.1994 ja 2004 perusteissa ne olivat, josko 2014 perusteiden jalkautus onnistuisi. Lukiolinjan esimiehen esityksestä jäi mieleen muistutus siitä miten henkinen turvallisuus kouluissa on tärkeää. Hallintopalvelut kertoi esityksessään sen minkä tiedämme. Niiden oppilaiden määrä jotka puhuvat muuta kuin suomea äidinkielenään tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Meidän Espoomme ja Suomemme on kansainvälinen. Hallintopalvelujen esimies antoikin haasteeksi miettiä; miten segregaatiota voidaan estää.Millään muotoa asia ei ole helppo koska on kysymys monisyisestä ja monitahoisesta asiasta. Opetuspäällikkö toi myös esille sen että OPS työtä valmistellessa keskustelu on tärkeää. Digiasioita sivuttiin mutta sopivasti. Digioppimisen hehkutus on mielestäni saanut välillä liian suuret mittasuhteet.Se on yksi keino, ei kaiken kattava ratkaisu. Sosiaalilainsäädännön muutoksista saimme kuulla myös sanasen, mutta perusviesti on säilynyt oppilashuollosta ja sosiaalityössä samana, ennaltaehkäisy on kaiken. A ja O. Siihen liittyen saimme Tajua mut- mallista hyvän esityksen. Se tarjoiltiin mahdollisuutena, verkostoitumisena, lisänä, ei minkään olemassa olevan korvaajaa. Vaikka vuosi vuodelta kesälomasta irrottautuminen on vaikeampaa, niin arkeen palaaminen on alkanut. Luottavaisin mielin käynnistetään tehdas.

Täyttä asiaa

Pasi Sahlberg puhuu ja kirjoittaa suomalaisesta koulusta realistisesti ja " jalat maassa" Ylen uutisessa hän sanoo ettei koulun viihtyvyyteen ole yhtä reseptiä. Hän ei usko että Suomeen voitaisiin kehittää koulu missä kaikki viihtyisivät. Hän näkee kuitenkin sen mihin suuntaan pitäisi kulkea. Koululuokkaopetusta pitäisi vähentää. Olen samaa mieltä. Meidän tulisi löytää ja keksiä uudelleen ideat opetuksen viemisestä ulos ja ympäröivään yhteiskuntaan. Mieltä lämmittää kovasti että hän nostaa esille myös keskustelun ja sosiaalisten taitojen opettelun koulussa. Sahlberg sanoo että yhteinen käsitys siitä mihin suuntaan koulua pitäisi viedä puuttuu. Moni muukin kollega on tästä usein kirjoittanut. Teollisen aikakauden koulu on tiensä päässä, toivomuksena olisi koulun rohkea uudistaminen. Vaikka on hyvä tutustua eri maiden koulutusjärjestelmiin, niin meitä ei kannata kopioida eikä meidän pidä kopioida. Hyvä ajatus mielestäni, kansallisista lähtökohdista on edettävä ja perustettava ratkaisut kansalliselle tarpeelle. Professori on oikeilla jäljillä pohtiessaan että opettajan työstä pitäisi puhua enemmän ja olla mahdollisuus reflektoida. Tsaarin aikainen tarkastajajärjestelmä ei ole tätä päivää. Harmittaa että työpöytä sitoi tiukasti paikalleen ja aika ei antanut myöden kansainväliselle ICP2015-tapahtumalle missä oli rehtoreita ympäri maailman kokoontuneena Helsinkiin. Myös Sahlberg oli tilaisuuden puhujana.

Korkeat laineet

Uutisvirtaa voisi verrata mereen.Joskus on tyyntä ja joskus laineet ovat korkeita.Kirjoittaessani Opettaja-lehti 14/2015 muutaman sanasen kansainvälisyydestä ja suvaitsevaisuudesta, en arvannut että kahta kuukautta myöhemmin asia on ajankohtainen. Suomalaista keskustelua maahanmuutosta, avioliittolaista ja monestakin muusta asiasta kuormittaa ääripäät. Itse kaipaisin analyyttistä,rakentavaa ja hyvässä hengessä käytävää keskustelua. Ville Rydman kirjoitti osuvasti, vain Immonen tietää mitä on tarkoittanut some-kirjoituksellaan mutta jos on tarkoittanut jotain muuta kuin miten suuri enemmistö suomalaisista on ymmärtänyt niin kirjoitus on mennyt pieleen.Kirjoituksessaan Rydman kirjoitti osuvasti että meidän olisi määriteltävä mitä tarkoitamme ja miten ymmärrämme monikulttuurisuuden. Suomessa olemme monellakin tapaa vasta matkalla kohti monikulttuurista yhteiskuntaa. Siirtolaisuus, muuttoliike vanhoista siirtomaista on meille vieraampaa kuin Ranskalle, Alankomaille, Britanialle. Meillä ei ole samanlaista työperäistä muuttoliikettä kun Ruotsiisa ja Saksassa on ollut jo 60- luvulta lähtien. Suomeen muutto humanitaarisista syistä on verraten nuori ilmiö kuten työperäinen muutto mitä parhaimmillaan oli Nokian ansiosta. Kukaan ei voine väittää etteikö monikulttuurisuuteen liittyisi haasteita, mutta vihapuheilla ne eivät ratkea , eikä väärällä asenteella.Presidentti Niinistö osoitti olevansa arvojohtaja kirjoittaessaan asiasta rakentavaan, jopa isälliseen sävyyn. Koululla ja koko yhteiskunnalla on vielä paljon tehtävää.

Hyvän paimenen jäljilllä

Työuralla monet ammattiryhmät kohtaavat paljon ihmisiä. Opettajat kuuluvat tähän ammattiryhmään.Pitkän työuran aikana saatetaan kohdata sadoittain oppilaita.On luonnollista että kaikkia oppilaita ei voi muistaa vuosikymmenien jälkeen.Toisaalta on myös niin ettei omalta kouluajalta muista kaikkia opettajia jotka ovat opettaneet. Kun edesmennyttä Toni Halmetta haastateltiin, hän muisteli opettajaansa joka oli huolehtinut siitä että opinnot sujuisivat vaikka korvasta vetäenkin tarvittaessa. Vaikka tavoitteena ei olisi hassumpi että opettaja haltioituisi jokaisesta oppilaasta joka tunti ja oppilaat olisivat haltioissaan jokaisesta opettajasta jokaisen oppitunnin jälkeen, niin totuus on arkisempi, ei Hollywood-ainesta. Työuralle on realistista asettaa tavoite; olen vaikuttanut ainakin yhden oppilaan elämään ja sen suuntaan. Suurin osa oppilaista pärjää kuten laumakin ilman paimenta mutta yksittäiset oppilaat hyötyvät kohdalle osuvasta " paimenesta "

Kiitoksen tärkeys

Työuran aikana on saanut jakaa työtovereiden elämän iloja ja suruja. Ensimmäisten kollegoiden eläkekahvit tuli nautittua 90- luvulla. Yksi ovi sulkeutuu joskus haikeissakin tunnelmissa ja edessä on uusien aukaisemista. Edesmennyt kollega sanoi omissa läksiäisissään että kukaan ei uran aikana ole sanonut teitpä hyvin työsi mutta työyhteisö on se mitä jää kaipaamaan.Vaikka työtoverini sanoi sen hiukan pilkekin silmäkulmassa, on kommentti kiitoksen puutteesta vaivannut mieltä parin vuosikymmenen ajan. Pohjimmiltaan kysymys on varmaan meidän kaikkien tarpeesta ja halusta tulla hyväksytyksi ja saada arvostusta ja kiitosta. Omalla kohdalla asiaa voi tarkastella niin työntekijän kun esimiehenkin näkökulmasta. Pomollakin on aina pomo , kuten sanotaan. Työuralla on jäänyt mieleen kannustava ja kiittävä palaute, on se sitten tullut huoltajilta, kollegoilta tai esimiehiltä. Omassa esimiestyössä pitää muistuttaa itseään myönteisen palautteen antamisen tärkeydestä ja voimasta Samasta kannustuksen voimasta lasten kanssa kirjoitti myös Ben Furmann.

Anna innostuksen liekin palaa

Yhden kiinteistön ja yhden osakkeen myynti lyhyen ajan sisällä saa niitä tyhjätessä miettimään että ihmisen pitäisi luopua tavarasta ei hankkia sitä. Siivouksessa on se mukava puoli että aina löytyy jotain minkä luulit jo hävittäneesi tai et muistanut että ne ovat tallessa. Laatikoista löytyi teologian sivuaineopintojen muistiinpanoja. Silmäillessäni vihkoa silmiin osui merkintöjä suomalaisten herätysliikkeiden synnystä ja historiasta. Pohjalaisena ,herännäisyyden eli kansanomaisesti körttiläisyyden vaiheet  kiinnostivat. Seppä  Högmanin legendaariset sanat hengellistä johdatusta etsivälle nuorelle Paavolle saivat miettimään niiden soveltumista opettajille. Seppä oli sanonut Paavolle " yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki"
Mikä olisi se yksi asia jonka puuttuminen opettajan työssä olisi yhtä tärkeä kuin Kristuksen sisällinen tunto mihin Seppä oli viitannut puheessaan Paavolle.
Opettajan työssä into ja sen ylläpitäminen on työssä jaksamisen ja pitkän uran salaisuus. Kuten mihin tahansa työhön kuuluu opettajan työhön raskaita ja "harmaita" päiviä mutta innostuksen liekki ei saisi kadota. Jokainen on toki itse vastuussa tuon sisäisen motivaation ylläpidosta mutta suuressa määrin se on myös työyhteisön ja työnantajan tehtävä.

Pieni sananen kasvatuksesta

Aloittaeesani Oulun vuosien jälkeen ensimmäisessä työpaikassa 1986 koulun ja kodin tehtäviä kuvattiin lauseella: koulu vastaa opetuksesta ja tukee kotien kasvatustyötä, koti vastaa kasvatuksesta ja tukee koulun opetustyötä. Nuorelle aloittavalle luokanopettajalle tehtäväjako kuulosti hyvältä ja tarkoituksenmukaiselta. Työnjako kodin ja koulun kesken antoi aloittavalle opettajalle luvan keskittyä opetuksen haasteisiin. Opintoputkesta valmistuneelle kasvatustieteen maisterille kasvatuksen asiat eivät olleet keskiössä. Työ kasvattaa ja työ kehittää ammatillistä minää. Koulutus antaa vain valmiudet ei tee kenestäkään valmista opettajaa. Ensimmäisten vuosien aikana alkoi oma pohdintani siitä miten koulun tehtävä on moninainen ja tärkeä. Missään ei ole kirjoitettu että aamulla toivotetaan hyvää huomenta koulupäivän alkaessa tai sanomme kiitos eri tilanteissa, silti me opetamme näitä asioita. Opetussuunnitelman rinnalla elää kirjoittamaton käytäntö tapakasvatuksen asioita. Me kasvatamme siis monin tavoin opetustyön lisäksi. Tietoisuus tuosta kasvatuksen työstä on vahvistanut käsitystäni siitä että koulu voi vaikuttaa, koululla on opetustyötä laajempi tehtävä. Itselleni asia konkretisoitui kun 90- luvun alussa teimme kovasti työtä tutustuttaaksemme suomen – ruotsinkielisiä alakoulun oppilaita toisiinsa. Kari Uusikylä nosti kirjoituksessa ansiokkaasti esille koulun kasvatustehtävän. Koulu on monenlaisten odotusten edessä ja ristipaineessa. On terveellistä ajoittain kirkastaa koulun tehtävää ja käydä keskustelua koulun tehtävästä. Päiväkodeissa käsite kaavatuskumppanuus on ollut käytössä ja kauan. Kodin ja koulun välistä työnjakoa se kuvaisi mielestäni myös hyvin. 30 –vuoden perusteella täytyy sanoa ettei koulu voi pestä käsiään kasvatuksen asioista .

Sol y mar

Esta es la primera vez en Fuengirola y tambien Sur-Espana.Estoy positivamente sorprendido. Destino es limpio y variado. El tiempo es caliente.El viento de mar refrescar, por suerte. Seleccion de restaurants y bars es bueno. Para mi es sorpreso que  ciudad es grande.Estoy aqui 10 dias, Despues vacazion scribero mas.
Hasta luego

Hengähdystauko

  Miniloma ennen juhannusta tuli tarpeeseen. Viimeisen työviikon aluksi alkoi kahden opettajan
  etsiminen tulevaksi lukuvuodeksi uudelleen. Ainahan se vähän harmittaa mutta työvoiman vapaa
  liikkuvuus on toki jokaisen oikeus. Bloggailu on jäänyt hiukan vähemmälle, työ haittaa harrastusta
  vai miten se sanonta menikään. Kevään aikana liityin facebookissa kahteen ammatilliseen ryhmään.
  En juurikaan ole jaksanut kommentoida ryhmissä mutta se on pakko sanoa että alan ihmiset jaksavat
  yllättäen tarmokkaasti ja joskus kiihkeästi osallistua keskusteluihin. Kieltämättä joskus keskusteluissa hiukan häiritsee kiihkeä vastakkain asettelu vaikka jokaisella toki oikeus omaan mielipiteeseen on. Tämän alan absoluuttiset totuudet kun ovat vähissä, niitä kaipaavalle luonnontieteet ovat otollisempi tieteenala. Mielipiteen vaihto on tärkeää ja tervetullutta mutta alan ihmisten keskinäinen ajatusten vaihto ei muuta mitään, vaikka älyllisesti haastavaa keskustelu onkin. Koulutukseen ja sen suuntaan pitää vaikuttaa poliittisin keinoin. Tosin en ole vakuuttunut siitä että uuden hallituksen keinot ovat millään muotoa oikea lääke. Ehkä poliittisissa puheissa on vähän populismia ilmassa, kuoria ilman sisältöä. Digioppimisesta on tullut päivän mantra .Pitää puhua sisällösta ja tavoitteista. Monen opettajan suulla on kuullut sanottavan että sosiaalisen median käyttötaidot eivät ole sama asia kuin digitaalinen oppiminen. Arvostan niitä opetusalan ihmisiä jotka tulisieluisesti ja intohimoisesti yrittävät  tuoda uusia ajatuksia ja uusia käytäntöjä, heitä tarvitaan. Silti olen taipuvainen ja halukas ajattelemaan että koko kentän osaamisen ja ajatusten laajaa kirjoa tarvitaan. Toisen asian ei pitäisi sulkea toista poista. Diversiteetti niin koulussa kun elämässä on rikkaus." tilkkutäkkikin on kaunis " Blogissaan Mikko Saari kirjoitti hyvin; ei yksin digitalisaatio tai yhteisöllisyys. Helppo olla samaa mieltä.
Heinäkuun kestävä vuosiloma tuo taas hengähdystauon. Pitää tutustua eteläiseen Espanjaan mikä on jäänyt tutkimatta.

Amsterdam- worth off visiting

A couple of years ago I visited in Amsterdam first time. I was very impressed by dutchmen. They are very friendly people and speak fluent english. My first visit was short and after first visit I decided to come again. We booked with my wife flights and accommodation.  When most of the finns pack their cars and drive to countryside to celebrate Midsummer, we packed our suitcases and flew to Amsterdam. Direct flight from Helsinki  to Amsterdam  last two hours, thanks to Finnair.  Schipol airport convinces me that it is sensible to combine airport and railway station. After 20 minutes trip by train you are in the heart of the city. Our accommodation located next to Vondel Park, only five minutes walk to Van Gogh and National Museum. Public transportation in Amsterdam works perfect, by tram you can easily access to all parts in the city. In Finland car is the king of street, unfortunately ,but in Amsterdam bike is the king of street. There are over 600 000 bikes in Amsterdam and that shows. Despite of the fact that these bikes are in active use, I did not see any accidents .I suggested to my wife that we should rent bikes but she said that we would probaply stuck the bikelane.I guess she was right, like allways.Two tourists reading a map in the middle of the lane is not the best idea, considering how fast dutchmen cycle. In Amsterdam there are a lot of restaurants, indian, chinese,continental, just name it and you' ll find it. I would say that standard of prices is average if you compare prices with restaurants in Helsinki but they surely know  in Amsterdad how ro make a good steak. Holland legalized prostitution and drugs for long time ago.Is it good idea or not. I do not know. I am not judge or jury but obviously there are less crimes in Amsterdam if you compare with other european cities. I think conventional and modern Amsterdam goes side by side. During our visit we did not see kids hanging around markets or shopping places. They spend time with families like we did in the 60 s. Amsterdam offers a lot of things to do. The friend of art finds easily museums and exhibitions. There are all types of culturevents all around the year. Weather was nice enough, not too cold or too hot. I have to confess that I do not know how weather should be around Midsummer.
Dutch language is funny, if you can speak german, svedish and english you can pick up words from speech which  are similar with those languages. To understand written dutch is easier than understand spoken dutch. I think dutcmen and finns have same problem. When we cross our boarders , no one understands us, which of course is a good thing because we must study english at school. Finally, if someone asks me, is Amsterdam worth of visiting, I simply answer, yes.
Good to remember, open drug policy ends at Hollands' boarder. In the Helsinki airport custom and police are waiting for passengers from Amsterdam with drugdogs.