maanantai 12. maaliskuuta 2018

Yksinkertaiset asiat kompleksisessa maailmassa

Itselläni on tapana yksinkertaistaa asioita. Näin välttyy hienoihin sanoihin hukkumiselta. Koulusta ja kasvatuksesta puhuttaessa olen hyötynyt yksinkertaistamisesta yhteistyössä huoltajien ja opettajien kanssa. Meidän pitää muistuttaa välillä itseämme perusasioista , niistä asioista jotka tekevät meistä ihmisen.

Tulen teon taidon jälkeen yksi tärkeimmistä taidoista ihmiskunnassa on kyky viestittää ja lukea mitä halutaan viestittää. Koulussa me puhumme kirjoitus-ja lukutaidosta. Varhaisimmat viestit ovat kalliomaalauksia. Niillä ovat asukkaat halunneet maalausten avulla kertoa elämästä. Pitkässä kehityksessä kertomisen halu on jalostunut kirjoitetuksi tekstiksi. On vaikea ymmärtää sitä keskustelua mitä käydään viestimien tavoista ja välineistä. Käytämmekö tablettia vai lyijykynää. Pahin mitä voi tapahtua on kuitenkin viestittämisen tai lukemisen rapautuminen. Jos poikalapsi lukee Aku Ankkaa on se voitto lukutaidolle verrattuna siihen ettei lue mitään. Hienojen tavoitteiden ja sisältöjen keskellä on uskallettava laittaa tavoitteet tarvittaessa matalalle.

Keskustelussa mielellään syyllistetään kaksi tahoa huoltajat ja viihdeteollisuus. Olen kuullut sanottavan että vanhemmuus on kateissa. Vanhemmuus on aika syvällä oleva tunne meissä kaikissa. Minusta pitäisi puhua enemmänkin siitä että kasvatustaitoja tulis tukea ja kehittää. Viihdeteollisuus peleineen tai ohjelmineen ei sinänsä ole hyvä tai huono. Kysymys tässäkin on juuri niistä kasvatuksen taidoista. Oletko läsnä lapsellesi vai ulkoistatko ajan tietsarille tai tableteille.

Tiedän että koululta odotetaan paljon ja odotukset ovat myös epärealistisia, pakko kai se on sanoa. Me haluamme kansainvälisesti,valtakunnallisesti ja paikallisesti parhaan koulun. Mitä se sitten tarkoittaa, onkin oma kysymyksensä. Tavoitellaanko koulussa oikeita asioita ? Tietoja ja taitoja väheksymättä , kasvaminen ihmisyyteen ja eettisyyteen on viime kädessä parasta mitä koulu voi tarjota.

Olen ollut erilaisten alusten ruoreissa. Mitä isompi alus sitä hitaampi käännös. Suomalainen koulu on tuo tankkeri. Se kääntyy hitaasti ja Kielin kanavassa liikkeet pitää olla pieniä. 40 vuotta koulussa , oppilaana ja opettajana. Opseja on tullut ja mennyt mutta suomalainen opettaja on helposti vielä yksin puurtaja. Uskallus heittäytyä kokeilemaan ja virheiden pelko on vieläkin suuri.
Pedagoginen vapaus on ollut yksi opettajuuden kulmakivi, silti niin väärin ymmärretty.Pitää puhua pedagogisesta vastuusta, niistä tavoista jotka palvelevat oppilasta.

Suuruuden palvonta on haastava asia. Tunnusluvuilla mietittynä iso yksikkö tuottaa resursseja. Siinä on puolensa mutta valitettavasti se voi johtaa raha edellä etenemiseen hallinnossa kun pitäisi mennä ihmisen mittainen palvelu edellä.Kouluverkot ovat tästä hyvä esimerkki.

Koulumaailmassa puhutaan mielellään pedagogiikasta, unohtaen kuitenkin sen ettei pedagogiikka ole kaiken kattava ja ratkaiseva asia.Kouluun pitäisi rantautua enemmän aikuisia ammattikasvattajia, nuorisotyöntekijöitä. Meidän työehtosopimuksemme tosin ei tahdo taipua näihin nimikkeisiin

Pisa on menneen talven lumia jos keskitymme vain ja ainoastaan aineisiin. Meidän pitäisi keskittyä myös siihen mitä koulun kasvatustyö tuottaa, kysyä rohkeasti itseltämme, millaista inhimillistä pääomaa ja osaamista koulutuksemme tuottaa.