Vuosi paketissa

Kansakoulun 3. luokan alkaessa opettajamme Anna antoi tehtäväksi kirjoittaa kesälomasta. Ennen kirjoittamista tuli muistella mennyttä kesää ja kirjoittaa muistelun pohjalta ainekirjoitus. Sitä mukaa kun asioita tuli mieleen, kirjoitin ne vihkoon. Muistan vieläkin miten opettajamme vaikutti epätoivoiselta lukiessaan ainekirjoitusta. Yrittäjäperheen loma poikkesi tavallisen palkansaajan lomasta jaksotuksensa puolesta, silloin lomailtiin kun työt sallivat. Ainetta kirjoittaessani olin kuitenkin ottanut suuria kirjallisia vapauksia kronologisen järjestyksen suhteen, liikkuen elokuun tapahtumista kesäkuuhun ja jouhevasti tapahtumista toiseen kesäkuukausien välillä. Voin vieläkin kuulla mielessäni opettajani epätoivoiset kysymykset, "  siis, montako kertaa olitte Helsingissä kesäloman aikana". Kirjoittaminen ei ainakaan kouluaikana ollut ns. minun juttuni. Asioista puhuminen ja kertominen kasvotusten on aina tuntunut luontevammalta vaihtoehdolta. Kasvokkain voi lukea kuuntelijan ilmeitä ja elekieltä, palata aina asiaan väärinymmärryksen tapahtuessa. Opettajan ja rehtorin ominaisuudessa on työelämässä saanut harjoituttaa kirjallista viestintää. Työuran aikana viestintätilanteissa on usein tullut mieleen Wiion lait. Osmo A Wiio oli organisaatioviestinnän tutkija joka tuli tunnetuksi kyseenalaistaessaan ihmisten  välisen kommunikoinnin onnistumisen. Inhimillisen viestinnän lakien 1 kohdan mukaan viestintä yleensä epäonnistuu- paitsi sattumalta. Luultavasti meistä jokaisesta on ainakin joskus tuntunut että Wiion lain 1 kohtaa toteutuu.

Iän karttuessa huomaa kuitenkin haastavansa itseään mukavuusalueilta pois. Tasan vuosi sitten päätin kokeilla kirjoittamista blogissa. Aloittaessani kirjoittamisen olin jokseenkin varma että kirjoittaminen jäänee yhteen blogiin. Tasan vuoden jälkeen huomaa että asioita löytyy jaettavaksi. Ajatuksen lentäessä pisteet ja pilkut meinaavat jäädä. On ollut mukavaa saada kannustusta ja vinkkejä toisilta blogien kirjoittajilta. 4000 kävijän raja rikkoutunee vuoden vaihtuessa. Alkavalle vuodelle 2015 otan tavoitteeksi blogin jatkamisen. Uutena tavoitteena blogin lisäksi on lukea vähintään yksi kirja kuukaudessa. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja verkkoympäristöstä siirtyä oikean kannellisen kirjan pariin.

 

Kiitos kaikille blogin lukijoille. Tästä on hyvä jatkaa

10 helmeä

Opetushallitus hyväksyi 22.12.2014 uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Hyväksymistä edelsi valmistelu missä kuultiin sekä kenttäväkeä että asiantuntijoita. Uudistusta voisi verrata raamatun kieliasun modernisointiin . Erona on kuitenkin että opetussuunnitelmauudistuksessa ei ole kysymys kielen modernisoinnista vaan konseptoidaan perusteita uudelle ajattelutavalle ja toiminnalle. Edessä on nyt kuljettavana muutosten polku. Ensimmäinen etappi on valtakunnallisista perusteista kirjoittaa paikalliset perusteet. Miten pitkä polku on ja missä kohtaa polulla olemme viiden vuoden päästä, sitä ei ennustane tänään kukaan. Kiinnostus ei lukiessa riittänyt ainekohtaisiin perusteisiin mutta arvopohjaa perusteista tuli luettua pariin otteeseen. Toiminnan pohjalla tulee olla arvot. Toteutammeko arjessa niitä arvoja mitkä perusteisiin on kirjattu, tätä itse kukin perusopetuksen ammattilainen joutuu tutkailemaan arvioidessaan ja reflektoidessaan omaa toimintaansa. Mieleeni tuli Topeliuksen satu,Adalmiinan helmi. Sadun innoittamana poimin uuden opetussuunnitelman perusteista 10 helmeä.

Olli-Pekan helmet ovat:

1 Jokainen oppilas on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on
2 Oppimisesta syrjäytyminen merkitsee sivistyksellisten oikeuksien toteutumatta jäämistä ja on uhka terveelle kasvulle ja kehitykselle.
3 Arvokasvatuksen merkitys korostuu maailmassa, jossa monimediainen tiedonvälitys, globaalit tietoverkot, sosiaalinen media ja vertaissuhteet muokkaavat lasten ja nuorten arvomaailmaa.
4 Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle.
5 Perusopetus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle
6 Perusopetus avaa näköalaa sukupolvien yli ulottuvaan globaaliin vastuuseen
7 Opetussuunnitelman  perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija.
8 Perusopetus kartuttaa inhimillistä ja sosiaalista pääomaa
9 Perusopetus luo perustan oppilaiden yleissivistykselle
10 Laaja-alaisella osaamisella tarkoitetaan tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaa kokonaisuutta.

Jos haluaisi niin varmaan löytyisi myös " myrkkyomenoita", mutta eiköhän mennä postiivisuudella kohti uutta vuotta ja sen haasteita

Joulu,Weichnachten,Yule, Sol Invictus

30 s koulun joulujuhla jo  takana. Kaikki joulujuhlat ovat silti olleet erilaisia mutta yhteistä kaikille on ollut lämminhenkisyys, lapsenomaisuus ja perinteisyys. Taannoin silmiini osui ilmaisu neutraalista joulujuhlasta. Olen kovasti maistellut ja pureksinut tuota sanaa, tullen kuitenkin siihen tulokseen ettei joulujuhla voi olla neutraali.Syyslukukauden päätöstilaisuus tai päätösjuhla voisi olla neutraali muttei joulu. Perustuslakivaliokunta ja opetushallitus ohjeistivat selkeästi että koulujen juhlaperinteeseen kuuluu kulttuurikristllisiä elementtejä. Kun osa jouluperinteestämme kumpuaa myös germaanis-skandinaavisesta yule- perinteestä, niin joulujuhlien perinteessä yhdistyvät monet elementit. Kristillinen perinne, kansanperinne sulautuvat joulun perinteiksi myös kouluissa. Asiaan liittyy toki oma herkkyytensä monissa suomalaisissa kouluissa uskonnottomien ja muiden vakaamusten osalta.
Yhteiskunnalla on kuitenkin edessään loputon via dolorosa jos kaikesta joudutaan vääntämään, mikä on uskonnon harjoittamista. Vaihtoehtona on nauttia kaikesta siitä mitä usko ja perinne tarjoavat. Nautitaan iloisesta vapaudesta ja otetaan joulusta kaikki irti.

Iloista ja hyvää joulua

Peiliin katsomista

Vuoden 1999 alusta voimaan tulleissa koululaeissa arviointi sai merkittävän

aseman. Arvioinnin tarkoitus on tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa

oppimisen edellytyksiä. Opetuksen järjestäjät arvioivat järjestämäänsä

koulutusta. Yksittäisillä kouluilla ja oppilaitoksilla on myös velvollisuus

arvioida omaa toimintaansa. Kansainvälinen ja kansallinen arviointi

täydentävät paikallista arviointia. Vastaavasti paikallinen arviointi tukee

valtakunnallista koulutuksen kehittämistä.

Paikallinen arviointikulttuuri on aktiivisesti kehittynyt  Suomessa.

Kunnat ja koulut ovat kehittäneet omia arviointijärjestelmiään ja –mallejaan

omista lähtökohdistaan käsin saaden tukea eri asiantuntijatahoilta. 

Opetushallituksen laatukriteerit ovat olleet selkeä rakenne siihen mitä kannattaa arvioida. Omaan työuraan liittyy kiinteästi koulun itsearviointijärjestelmien kanssa työskentely. 2000 luvun alussa Länsi-Suomen lääninhallituksen Vaasan toimipisteen kutsu toimia itsearvioinnin koulutusmoduulissa mentorina ja luennoitsijana antoi hyvän kokonaiskuvan siitä miten alueellisesti koulut olivat hyvinkin erilaisissa tilanteissa mitä tuli itsearvioinnin käytäntöihin. Nykyisen työnantajan palveluksessa tarjoutui mahdollisuus osallistua Perusopetuksen  laatukriteerit projektiin. Projektiin osallistuminen oli mieluisa kokemus, koska näki sen kehityksen mitä oli tapahtunut arvioinnin asioissa yli vuosikymmenen tapahtuneella ajanjaksolla.

Omassa työyksikössäni pääsimme edellisellä itsearvioinnin kierroksella jo pilotoimaan arvioinnin työkaluja. Nyt 2014 käytössämme oli lopullinen työkalu. Aikamoisen määrän dataa ja tietoa itsearviointi tuottaa. Monella tapaa kysymys kietoutuu siihen mitä tuotetulla tiedolla tehdään.Aikaa ja
 resursseja vaativan työn pitää tuotta tietoa jonka avulla voidaan kehittää ja parantaa toimintoja. Asia 
on aina haaste myös esimiehelle. On asetettava itselleen kysymys; mitä ovat johtamisteot  joilla muutosta viedään eteenpäin.
Arvionnin työkalupakki lähtökohtaisesti on kunnossa .Uutena elementtinä on tullut koulujen vertaisarviointia. Hyvästä itsearvioinnin työkalupakista huolimatta on kuitenkin hyvä tarkastella sen laajuutta, toimivuutta ja arviointisyklin pituutta

Mielenkiintoista uuden opsin kolkuttaessa ovella  on huoltajien, opettajien ja lasten yhteinen kokemus siitä että koulussa on kiire. Arvionnista saatu data tukee kaikin tavoin uutta OPS-työtä. Ne syyt jotka opetussuunnitelman uudistukseen johtivat tulevat arvioinnissa esille suoraan tai välillisesti.

Yksi etappi saavutettu

Syyslukukauden loppuessa yksi lukuvuoden etapeista on saavutettu. Perustyön ohella on kuluneena syksynä ollut ilo toimia  myös  mentorina uudelle kollegalle. Mentori sanan alkuperä lienee Kreikan mytogiassa. Mentor oli Odysseuksen ystävä joka huolehti ystävänsä pojan ohjauksesta tämän ollessa poissa. Liikemaailmassa se on ollut ennen julkishallintoa tapa siirtää hiljaista tietoa ja osaamista nuoremmalle kollegalle. Japanissa mentoroiniila on pitkät perinteet liike-elämässä. Mentorointi on bisnesmaailmasta levinnyt myös julkiselle sektorille. Ensimmäiset kokemukset itsellä mentorina toimimisesta ovat 2000-luvun alkuvuosilta. Sain pyynnön toimia koulujen itsearviontiprosessien käynnistämisessä mentorin ominaisuudessa.
Vaikka rehtorin tehtävän perustyö on samanlaista kunnasta riippumatta, niin käytännöt ja työssä tarvittavat sähköiset työkalut ovat toki erilaisia. Pääkaupunkiseudulla ei tarvitse kuin mennä rajojen yli niin eron huomaa. Ensimmäisenä haasteena ehkä onkin päästä sinuiksi järjestelmien ja toimintamallien kanssa, tässä kollegasta on  apu. Mentorointi on myös hedelmällistä vuorovaikutusta,etenkin silloin kun mentoroitava on kokenut kollega. Kun itse on saanut uuden työnantajan palvelukseen astuessa mentorin tuen , on mukava olla myös itse avuksi. Tästä on hyvä jatkaa kevääseen.
Talentumin Mentorointi 4.0 kirjasta löytyy mentoroinnista hyvää perustietoa, suosittelen

Kiitollisuus 6.12

60-luvulla syntynyt on elämänsä aikana saanut nauttia suomalaisen yhteiskunnan aineellisesta hyvinvoinnin kasvusta. Sota-aika ja sitä seurannut pula arkisista käyttötarvikkeista oli meidän lapsuudessamme jo vieras asia, toisin kun omien vanhempiemme ja isovanhempiemme sukupolvelle. Oli upeaa nähdä televisiosta miten presidentti oli kutsunut sotiemme veteraaneja juhlistamaan itsenäisen isänmaan vuosipäivää. Elossa olevien sotiemme miesten ja naisten teot itsenäisyytemme hyväksi ovat mittaamattomat. Tänä päivänä on tullut muisteltua molempien isoisien sota-aikaa. Eino paapan pitkä päivätyö kotirintamalla varmisti ammusten ja patruunoiden toimitukset rintamalle. Muistuttaakseen itseä menneiden polvien työstä luin Einolle osoitetut mitalien saatekirjeet. 2 luokan Vapaudenmitali 1940, 2 luokan Vapaudenristin  ansiomitali ja sodan 1939-1940 muistomitali. Toisen isoisäni Onnin sota-aika on saanut kiinnostumaan jalkaväkirykmentti 16 vaiheista jatkosodan aikana. Vaikeissa paikoissa oli JR 16 ollut Laatokan suunnalla. Syvä ja nöyrä kiitos nousee mieleen näitä vaiheita lukiessa.

Mielensä pahoittajat liikekannalla

Suomessa kirkolla ja valtiolla on erityinen suhde. Lainsäädännössä sekä evankelisluterilaisella että ortodoksisella kirkolla  on erityisasema. Nimitys kansankirkko tai valtakirkko ovat usein käytettyjä  nimityksiä puhekielessä. Kirkon siivu yhteisöverosta, väestötötietojärjestelmän käyttö, koulujen uskonnonopetus ja moni muu asia kertoo tiiviistä suhteesta kirkon ja valtion välillä. Suuria ennustajan lahjoja ei tarvittu kertomaan että eduskunnassa tasa-arvoisen avioliittolain käsittely herätti tunteita kirkon jäsenten parissa. Ilmaisu puuron ja vellin sekaisin menemisestä lienee oikea ilmaisu tässä kohtaa. Kirkon avioliittokäsitys nojautuu raamattuun ja  sen tulkintaan. Vain kirkko itse voi ottaa kantaa siihen mikä sen tulkinta avioliitosta on kristilliseen oppiin nojautuen. Joutuihan kirkko ratkaisemaan tulkintansa naispappeuskysymykseen. Mielessä on vieläkin miten raamatun teksteihin nojaten sekä vastustajat että puolustajat perustivat argumenttinsa asiasta. Yleisen teologian peruskurssilla Miikka Ruokanen  aukaisi kuulijoilleen hyvin raamatun tulkinnan haasteet. Raamattu on kirjallisena tuotoksena myös oman aikansa tuote ja suhteessa kulttuuriin missä se on syntynyt.
Eduskunnan käsittely on kuitenkin yhteiskunnan kannanotto avioliittoon instituutiona. Avioliittolaki on määritellyt sen tähän asti miehen ja naisen välisenä oikeudellisena sopimuksena ja tapahtumana. Kysymys on siis lain sanamuodosta ja siitä mitä sen muuttaminen  tarkoittaa samaa sukupuolta oleville. Sen lisäksi että määritellään oikeudellista asemaa , määritellään myös yhteiskunnan suhtautumista ja yleistä ilmapiiriä.
Arkkipiispaan kohdistunut arvostelu on mielestäni ollut kohtuutonta. Hän on selkeästi tuonut esille sen että kirkon käsitys avioliitosta nojaa siihen tulkintaan ja perinteseen mikä kirkolla asiasta on. Haasteena kuulijakunnassa lienee se että avioliitto mielletään niin voimakkaasti " papin aameneen" vaikka meillä Suomessa on myös pitkä perinne siviilivihkimiselle. Mielestäni arkkipiispa on viestittänyt sanomallaan humanistista sanomaa. Siitähän kristillisyydessä viime kädessä on kysymys. Hyväksymisestä ja kunnioituksesta sellaisina  kuin olemme. Kirkosta eroaminen ei eduskunnan
päätöstä muuta, eikä Mäkinen huono paimen ole. Eduskunnan äänestyksen jälkeen oli presidentiltä hyvä avaus pohtia; voisiko avioliiton sijasta käyttää ilmaisua pariliitto.