kv- vinkki 21

Tänään muutama sananen Agenda 2030 kolmannesta kohdasta " terveyttä ja hyvinvointia". Kansallisella tasolla tarkastellen Suomi kuuluu niihin maihin missä agendan alatavoitteet on monellakin tapaa saavutettu, äitiyskuolleisuus, lapsikuolleisuus ja terveydenhoidon palvelut ovat maailman tasolla tarkastellen kärkikastia. Kun asiaa tarkastelee koulun näkökulmasta kansallisella tasolla , niin suomalainen koulujärjestelmä haasteistaankin huolimatta huomioi poikkeuksellisella tavalla agendan haasteet; opetussuunnitelmaan kirjatut liikunnan tuntimäärät, kouluterveydenhoito, oppilashuolto ja ilmainen kouluruokailu. Näissä asioissa siis monellakin tapaa olemme mallimaa eli agendan tavoitteet monellakin tapaa on saavutettu.

Miten sitten globaalikasvatuksen osa-alueella tätä asiaa voisi käsitellä ja luoda toimintamalleja. Yksittäisen koulun kohdalla kiva ja toimiva malli on ollut yhteistyökumppanien kanssa vaihtaa ideoita siitä millaisia liikuntaleikkejä ja pelejä ilman rahallisia satsauksia voi tehdä koulun liikuntatunneilla. Pieni ja kiva juttu kouluyhteistyöhön millä voidaan edistää terveyttä ja hyvinvointia.

kv -vinkki 20

Jatkan edellisessä vinkissä aloittamaani Agenda 2030 käsittelyä ja sen vaikutusta peruskoulun globaalikasvatukseen. Näkökulma on ehkä enemmän painottunut vuosiluokkiin 1-6. Kuten kirjoitin aikaisemmin agendan yhteys globaalikasvatuksen teemoihin on selkeä. Globaalikasvatuksen 5 aihealuetta ihmisoikeus ja tasa-arvo, kehityskasvatus, kulttuurikasvatus, rauha.ja turvallisuuskasvatus sekä ympäristökasvatus löytyvät agendan sisältä.

Agenda 2030 toisena asiana on " ei nälkää". Teema haastaa vuosiluokilla 1-6 miettimään, miten aihetta käsitellä ja lähestyä. Tälläiselle 60 -luvun lapselle on jäänyt muistiin television kuvat nälänhädästä Biafrasta ja nälkiintyneistä lapsista. On ainakin opettajan ominaisuudessa asiaa käsiteltäessä mietittävä oppimateriaali oppilaan iän ja kehitystason mukaisesti. Nälkää ja ruuan puutetta onkin ehkä lähestyttävä seuraavista tulokulmista. On luotava tietoisuus siitä että ruuan puute monessa osissa maailmaa on ongelma, on luotava asenteita. Ruaan arvostus mikä tulee näkyä jokapäiväisessä koulutyössä, ymmärrys asioiden riippuvuudesta ja syy-seuraussuhteista. Syy -seuraussuhteita käsitellessä globaaliriippuvuus, perhosefekti, se mitä me teemme Suomessa tai se mitä tehdään muuaalla vaikkapa Brasilian sademetsien kaataminen , vaikuttaa maailmanlaajuisesti.

Edellä mainitut ovat toki haastavia aiheita 1-6 luokilla koska niissä riittää pohtimista 7-9 luokkalaisille ja lukiolaisille. Konkreettiset toimet mitä yksittäinen koulu voi tehdä on osallistua Nälkäpäivän tyyppisiin keräyksiin.

Tämä 2 aihe tarjoaa opetustyössä mahdollisuuden pohtia ruuan puutteen syitä; ympäristökasvatuksessa pohdinta , mistä johtuu ruuan puute.
Miten ilmaston uutos vaikuttaa asiaan ja millaisista muista syistä löytyy linkkejä historiaan ja yhteiskuntaoppiin.

kv-vinkki 19

Uuden kestävän kehityksen tavoitteet hyväksyttiin Yk:n yleiskokouksessa 2015. Kehitysohjelma on voimassa vuoden 2016 alusta vuoteen 2030. Päätavoitteita on 17 ja niille alatavoitteita 169. Nämä tavoitteet ovat universaaleja eli kuuluvat meille kaikille: valtioille, kunnille, yrityksille, kouluille, sinulle ja minulle. Tavoitteet koskettavat kaikkia YK:n jäsenvaltioita, kun taas vuosituhattavoitteet koskettivat vain kehitysmaita. Tämä on siis meidän kaikkien agenda. Opetushallituksen ja Kuopion kaupungin kv-tapaamisessa viime keväänä Agenbdan yhteys koulun kansainvälisyystyöhön nousi selkeästi esille ja se viitoittaa kansainvälisyystyötä entistä enemmän ja selkeämmin.
Facebookin ryhmässä kansainvälisyys ja globaalikasvatus kouluissa on tämänkin syksyn aikana ollut mainoksia opettajille suunnatuista koulutuksista asian tiimoilta.

Koska kysymys on laajasta kokonaisuudesta pitää palastella asiaa useammassa vinkissä. Ensimmäisenä tavoitteena Agendalla on poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta. Mitä agendan ensimmäinen tavoite tarkoittaa koulussa. Pelkistetysti ilmaisten, tietoisuuden luomista koulussa niistä haasteista mitä maailmassa on köyhyyden suhteen. Toisena asiana nostaisin; mitä me koulussa voimme tehdä asian eteen. Yksinkertaisimmillaan se on pientä apua ja kampanjoita joista jo aikaisemmin kirjoitin. Kolmantena asiana nostaisin opetuksen sisällöt, Se mitä me koulussa opetamme tasa-arvosta ja sen sisäistäminen luo globaalisti niitä asenteita mitä tarvitaan tulevaisuuden luomisessa. Lyhyesti siis kiteyttäen: tietoisuus, pienetkin käytännön toimet ja oikeiden asenteiden luominen.

kv-vinkkaus 18

Koulumme saatua vuoden 2017 globaalikasvattajakoulu-tunnustuksen, olen saanut yhteydenottoja asian tiimoilta. Muutamiin kysymyksiin olen vastannut henkilökohtaisesti, mutta lupasin laittaa blogiin vinkkauksia asioista joita kysymykset ovat sivunneet.Kaikkiin kysymyksiin en ole ehtinyt vastata joten jatkan käsittelemättömien aiheiden kanssa. On ehkä hyvä todeta että yhtä ainoata ja oikeaa sabluunaa kansainvälisyys- ja globaalikasvatuksen toteuttamiseksi ei ole. Esimerkit, kokemukset ja pohdinnat kumpuavat yksittäisen koulun kokemuksista ja niistä tavoista joita olemme löytäneet kansainvälisyys ja globaalikasvatuksen eteenpäin viemiseksi ja kehittämiseksi. Tässäkin vinkissä haluan muistuttaa ja korostaa ettei kansainvälisyystyötä koulussa pidä tehdä väkisin eikä ajaa kun käärmettä pyssyyn. Parhaimmat tulokset syntyvät kuitenkin rennosta, iloisesta meiningistä ja asioiden löytämisen ja oivalluksen riemusta. Vinkkauksessa 10 poimin muutamia asioita opetussuunnitelman perusteista, ne antavat tuen kv-työn velvottavuudelle ja tarvittaessa puolustamiselle.

Miten laaja-alainen osaaminen näyttäytyy suhteessa koulun kansainvälisyystyöhön. Karrikoiden ja yksinkertaistaen voisi kai kirjoittaa että kansainvälisyys nousee opetussuunnitelmasta. Opetettavien aineiden yhtä lailla kuin monialaisten opintojen tulee opintojen aikana sisältää laaja-alaisen osaamisen seitsemän osa-aluetta. Itse tarkastelisin laaja-alaisen osaamisen osa-alueita irrottaen ne opetuksen ja osaamisen kontekstista ja peilaten kansainvälisyystyöhön.

Ensimmäinen osa-alue ; ajattelu ja oppimaan oppiminen. Globaalikasvatus yhdistettynä kestävän kehitykseen haasteisiin tarjoaa hyvän lähestymistavan syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen sekä monipuoliset tavat oppia erilaisten koulussa pidettävien työpajojen ja yhdessä oppimisen keinoin.

Toinen osa-alue ; kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu. Kansainvälisyys- ja globaalikasvatus koulussa kiteytyy keskeisesti tähän osa-alueeseen. Kaikki koulussa tehtävä kv-työ sisältää näitä kolmea elementtejä peruskoulun luokka-asteesta riippumatta.

Kolmas osa-alue ; itsestä huolehtiminen ja arjen taidot; Tämän osa-alueen merkitys korostuu erityisesti hankkeissa missä on oppilasliikkuvuutta, peruskoulun puolella useimmiten vuosiluokkien 7-9 kohdalla. Asiaa ei tee helpoksi se että lähtökohtaisesti liikkuvuudesta puhuttaessa mahdollisuus pitäisi tarjota kaikille. Tässä kohtaa korostuukin koulun ja huoltajien yhteinen näkemys ja käsitys siitä millainen on oppilaan osaaminen arjen taidoissa ja itsestä huolehtimisesta mikä korostuu erityisesti liikkuvuudessa.Toisaalta nuorimmat liikkujat ovat Comeniuksessa kanssani olleet 4 -luokkalaisia ja siitäkin selvittiin.

Neljäs osa-alue; Monilukutaito liittyy kansainvälisyystoimintaan koska perinteisen kirjoitus ja lukutaidon rinnalle muuttuvassa yhteiskunnassa on noussut multimodaaliset taidot. Kansainvälisyystyössä nousee merkitykseen kuvien, videoiden ja muiden merkitystä välittävien esimerkkien ymmärtäminen esim. emojit nuorten välisessä viestinnässä ja kommunikaatiossa.

Viides osa-alue ; Tieto ja viestintäteknologinen osaaminen. Vaikka usein olen puolustanut perinteisen kirjeen käyttöä yhteyksissä,
niin monipuolisessa kv-työssä on hallittava em.taidot.

Kuudes osa-alue; Työelämätaidot ja yrittäjyys. Taitoja joita tarvitset työelämässä kohtaamine, yhteistyö , hyvä kommunikaatio tarvitaan myös kansainvälisyystyössä , klisee elämää varten eikä koulua varten ,saa ainakin tässä kohtaa merkityksen.

Seitsemäs osa-alue ; Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen. Agenda 2030 on tavoite mihin valtiot kuten Suomikin on sitoutunut. Siihen on hitaasti herätty kouluissa, mutta tuo Agenda tulee vahvasti ohjaamaan kansainvälisyystyötä.Yksittäisistä projekteista yhä laajemmassa mittakaavassa siirrytään globaaliin näkökulmaan ja sen esille tuomiseen koulu-ja kasvatustyössä.

Muutakin kun kansainvälisyyttä.

Koulun huomioiminen vuoden globaalikasvattajakouluna toi allekirjoittaneelle kysymyksiä eri tahoilta ja hiukan itseäni säästääkseni, päätin blogata asioita aiheeseen liittyen ja toki vinkit jatkuvat.Arjessa kyllä askarellaan ihan arkisten ja tavallisten kysymysten kanssa, ihan siis koulun perusarkea. Muutamia asioita on kyllä tullut pohtineeksi ja voi sanoa olevans tyytyväinen että uutiskynnykset ylittyy.

Miten on mahdollista maassa missä rakentamisella erilaisiin ja vaativiin ilmasto-olosuhteisiin on pitkät perinteet, homeiset ja epäterveet rakennukset kaatuvat syliin haliitsemattomana ongelmana. Kysymys on kuitenkin perusasiasta , terveellisistä rakennuksista kaikille. Pohjanmaalla pitkäaikainen kollega ja ensimmäinen esimies kipuilee tilanteessa missä koulurakennus on epäterve ja nopeasti pitäisi köytää kaikkia palveleva ja tyydyttävä ratkaisu. Jokainen arvaa ettei ratkaisut löydy yhdessä yössä. Tämä on valtakunnallinen haaste etelästä pohjoiseen, suurempi kuin digiloikka.

Kun strategia sanaan on jonkinlainen viehtymys niin tulee välillä mietittyä onko strategia oikea koulutuksessa ja vielä enemmän sitä onko strategia rakennettu alhalta ylöspäin uskottavasti ja kansaintajuisesti.

Martti ystäväni on usein muistuttanut että meillä on 10 vuotta aikaa jalkauttaa nykyistä OPSIA, silti mielessä pyörii Queenin laulun sanat , I want it all I want it now. Sellainen se ihmisluonto useasti on all and now.

Työuran hienoimpia ja mieleenpainuvia asioita on Suomi 100, huikea juttu.Pitää nauttia tästä hetkestä, epäilen vahvasti että 200 vuotispirskeet jää näkemättä.

Vielä lopuksi, kiitos Tuomas Kurttila. Isämpäivä on isänpäivä ja äitienpäivä on äitienpäivä, läheisiä ei silti unohdeta koulussa eikä muullakaan. Yritetään nyt välttää ylilyöntejä tytöt ja pojat

kv-vinkkaus 17

Kansainvälisyys johtamisen näkökulmasta. Minulta on kysytty useaan otteeseen; mitä kansainvälisyys merkitsee koulun johtamisen näkökulmasta. Rehtorin työ on hektistä ja usein arkisten asioiden ja ongelmien ratkomista. Kansainvälisyysasiat eivät millään muotoa ole arjessa haaste numero yksi. Olen vastannut kysyttäesssä että johtamisen näkökulmasta, olipa sitten kysymys yksittäisestä rehtorista tai koulutuksen järjestäjästä, on tiedostaa kansainvälisyys opetussuunnitelmassa ja sen läsnäolo opetuksen perustyössä. Peruskoulu on yhteinen 9 -vuotinen kokonaisuus eikä kansainvälisyystyön näkökulmasta ole väliä tehdäänkö työtä yhtenäiskoulussa tai erillisessä alakoulussa ja yläkoulussa. Lähtökohtana on loogisesti ja tarkoituksenmukaisesti rakentuva kokonaisuus alhaalta ylös. Opetusneuvos Paula Mattila opetushallituksesta on kuvannut asian hienosti pyramidillaan kansainvälisyyden tasot. Perustyö tehdään kouluissa paikallisesti ja tuo työ lähtee jo ensimmäiseltä luokalta lähtien perustyössä. Itse näen tämän myös viime kädessä koulutuksen järjestäjääkin velvoittavana. Liikkuvuustyö jää irtonaiseksi ja irralliseksi toiminnaksi jos se oppilasta koskettaa ensimmäisen kerran vasta liikkuvuutena. Koska itse olen edennyt tuon pyramidin väärinpäin , tiedän haasteet jotka nurinkurisesta etenemisjärjestyksestä syntyvät.

Rehtorin työssä kansainvälisyysasioiden kanssa olen erittäin haastavaksi kokenut liikkuvuuteen liittyvät asiat. Mitkä ovat kuntien matkustussäännöt, millainen on vakuutusturva, millaiset ovat päiväraha ja maksatuskäytännöt. Yhtenä ohjeena rehtoreille ja koulunjohtajille on muistutettava , että lukuvuosisuunnitelmaan merkitään liikkuvuuteen liikkuvat asiat osana koulun toimintaa.
Lohdutukseksi niille jotka miettivät onko koulussamme kansainvälisyystoimintaa voi vastata näin.Mikäli yksittäinen opettaja toteuttaa opetustaan opetussuunnitelman arvopohjan ja sisällön mukaisesti, niin koulusta löytyy ihan varmasti kansainvälisyystyön elementtejä

kv-vinkkaus 16

Lähes poikkeuksetta kaikista peruskoulussa opetettavista aineista löytyy kytkös kansainvälisyyteen, myös matematiikkaan Onhan matikan kieli jo itsessään kansainvälinen. Jos luokkaan saapuu vierailulle tai oppilaaksi oppilas muualta, on matematiikka useinkin se oppiaine jonka mekaaniset suoritukset saavat kaikki toimimaan ,eikä puhuttu kieli nouse muuriksi. Suomalaiset matematiikan kirjat erottuvat usein vieraiden silmissä kahdessa asiassa; värikäs ja havainnollinen kuvitus sekä soveltuvat tehtävät. Usein vierailijat saattavat kysyä ,olisiko koululla lahjoittaa poistettua matikan kirjaa. Suomessa on lukioita jotka ovat osallistuneet kansainvälisiin matematiikka-projekteihin.

Alakoulun puolelta itselläni on kokemusta yhteistyökuvioista missä skotlantilaisen, kreikkalaisen ja espanjalaisen koulun kanssa yhden päivän teemana oli " millaisissa arjen ja elämäntaidoissa tarvitaan matematiikkaa. Neljän maan 1o-vuotiaat tätä pohtivat ja yhteinen koonti oli, kuten olettaa sopii, hyvinkin samanlainen.Koonnissa osallistujat kirjoittivat ja tekivät esimerkkejä ruokaresepteistä, pelialueen mittauksiin.

Matematiikka tarjoaa siis monipuolisen näkökulman kansainvälisyystoimintoihin.

kv-vinkkaus 15

Yhteydenpito sähköpostilla ja perinteisellä kirjeellä onnistuu .Usein vain näitä tapoja käyttäessä työtä on tehtävä enemmän ja mielikuvitusta on pistettävä peliin. Kansainvälisyystyötä aloitellessa toivoin usein että olisi helppo ja matalan kynnyksen työkalu kansainvälisyys-toimintaan. Tänä päivänä sellainen löytyy ja pieni mainospala etwinning -työkalun puolesta. Hyviä puolia on yhteistyökumppanin löytäminen. Todennäköisesti löydät koulun joka haluaisi työskennellä samankaltaisten asioiden kanssa.Siellä voi jakaa kuvia ja videoita. Oppilaat voivat kirjoittaa ja vaihtaa ajatuksiaan sen kautta.Suosittelen tutustumaan-

kv-vinkkaus 14

Suomalainen koululounas on ilmiö joka ulkomailla aika ajoin ylittää uutiskynnyksen. Onhan se ilmiö maailmanlaajuisesti, koulutuksen järjestäjä tarjoaa ilmaisen ja terveellisen lounaan. Tätä ilmaista ruokailua oli viime keväänä Skotlannin maikkari tutkimassa ja lähetti toukokuussa Skotlanissa kanavallaan aihetta koskevan pienen dokumentin. Kunnat järjestävät ruuan valmistuksen parhaaksi katsomallaan tavalla ja tavat vaihtelevat. Jossain on jakelukeittiö, jossain on valmistuskeittiö ja joihinkin kouluihin ruoka toimitetaan ostopalveluna. Ruokailuun voi kuitenkin liittää kansainvälisyyden monella . Vuonna 1994 silloisessa koulussani missä oli valmistuskeittiö, teemoitimme yhden viikon otsikolla kansainvälinen keittiö.

Maanantaina oli skandinaavinen keittiö

Tiistaina oli Välimeren keittiö

Keskiviikkona slaavilainen keittiö

Torstaina intialainen keittiö

Perjantaina Aasian keittiö.

Voi sanoa vuosikymmenten jälkeenkin olleensa onnekas koska keittiön väki oli tässä täysillä mukana ja ruokalasta löytyi teemaaan sopiva koristus jokaiselle päivälle. Näinkin voi siis kansainvälisyyttä lähestyä kouluruokailun kautta.

kv-vinkkaus 13

Julkaisen vinkkauksia otsikolla kansainvälisyys- vinkkaus ja vinkkauksen järjestysnumero , mutta vinkkauksiin sisältyy myös globaalikasvatuksen näkökulmia. Sisältyyhän molempiiin käsitteisiin elementtejä toisistaan mutta globaalikasvatuksesta puhuessamme siihen sisältyy globaalin vastuun ja tiedostamisen elementtejä sekä voimakas kestävän kehityksen näkökulma. Opettajan arki nykyhetkessä on useinkin hektinen ja hyvä muistaa ettei kaikkea tarvitse keksiä tai suunnitella itse vaan tarjolla on valmiita konsepteja osallistuttaa oppilaita globaaliin vastuuseen ja tietoisuuten.

Tässä esimerkkejä käyttökelpoisista valmiista konsepteista jotka globaalikasvatuksen näkökulmasta ovat käyttökelpoisia ja verraten helppoja.

1 Nälkäpäivän keräys, materiaali mukana ja keräyksen jälkeen tieto kerätystä summasta

2 Unicef-kävely , sopii erityisen hyvin koko koulun liikuntapäivään.

3 Luokka tai koulu kummina , valmiita konsepteja löytyy Plan-kummi, World-vision kummius,Sos -lapsikylä kummius. Kohdemaat Afrikasta Aasiaan

4 Paikallisella Lions - tai Rotary yhdistyksellä saattaa olla kummilapsi jonka opiskelua ja koulutusta tuetaan.

Opettajan, yksittäisen luokan tai mielummin koko koulun näkökulmasta yllä olevat tarjoavat turvallisen tavan ja konseptin osallistua globaaliin vastuuseen.

kv-vinkkaus 12

Nuorena opettajana ja sittemmin rehtorina olen kantanut huolta siitä että kansaivälisyysasiat jäävät koulussa yksittäisten opettajien ja luokkien harteille. Yhdessä tekeminen on kivempaa ja tuottaa yhteisöllisiä kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä. Kysymys ei ole tapahtumien määrästä vaan siitä että vaikkapa vain kerran lukuvuodessa kansainvälisyyden asioissa tehdään yhdessä. Tässäkin suhteessa koulun kansainvälisyystyö on osa uuden opetussuunnitelman mukaista toimintaa ja luontainen osa koulun arkea.

TOP 3 tapahtumaa matalalla kynnyksellä koko koululle

1 Laulajaiset kv-teemalla

2 Kansainvälinen vierailija puhumassa koko koululle

3 Unicef- kävely , hieno tapa yhdistää liikunta globaaliin vastuuseen, sopii kaikille luokka-asteille

kv-vinkkaus 11

Kumppanuudet ja erilaiset verkostot ovat kansainvälisyystyön " suolaa". Joskus kumppanuus löytyy yllättäviltä tahoilta ja ulottuvuudet ovat moninaiset, Vuonna 2013 Espoon kirjastoilla oli Lukeminen tekee hyvää kampanja.Lukemisen kannustamisen lisäksi kampanjassa kerätyillä varoilla tuettiin Namibian ja Tansanian kirjastoja. Olipahan hieno juttu.tuettiin lukemista ja samalla oli globaalinäkökulma ja globaalivastuu mukana tiiviisti

kv-vinkkaus 10

Tuntuuko sinusta opettajana joskus että kansainvälisyyasiat ovat irralla koulun arjesta ja eivät kosketa minua tai koulua, koska missään OPS ssa ei löydy kohtaa muissä kirjoitettaisiin " Kansainvälisyystyö koulussa" . Sellaista otsikkoa sieltä ei tosiaan löydy,
mutta opetussuunnitelman perusteista löydät tekstistä useitakin perusteita jotka toivottavasti motivoivat ja antavat tukea tehdä kv-työtä , eikä niinkään ajatusta " tätäkin vielä"

Opetussuunnitelman perusteista poimittua.

1 Arvokasvatuksen merkitys korostuu maailmassa, jossa monimediainen tiedonvälitys, globaalit tietoverkot, sosiaalinen media ja vertaissuhteet muokkaavat lasten ja nuorten arvomaailmaa.sekä kiinnostusta muita kulttuureita kohtaan. Samalla opetus vahvistaa luovuutta ja kulttuurisen moninaisuuden kunnioitusta, edistää vuorovaikutusta kulttuurien sisällä ja niiden välillä ja luo siten pohjaa kulttuurisesti kestävälle kehitykselle.


2 Oppiminen yhdessä yli kieli-, kulttuuri-, uskonto- jakatsomusrajojen luo edellytyksiä aidolle vuorovaikutukselle ja yhteisöllisyydelle. Perusopetus antaa perustan ihmisoikeuksia kunnioittavaan maailmankansalaisuuteen ja rohkaisee toimimaan myönteisten muutosten puolesta.

3 Kestävän kehityksen ja elämäntavan ulottuvuudet ovat ekologinen ja taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen. Ekososiaalisen sivistyksen johtoajatuksena on luoda elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä samalla rakentaa osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle perustuvalle kiertotaloudelle. Ekososiaalinen sivistys merkitsee ymmärrystä erityisesti ilmastonmuutoksen vakavuudesta sekä pyrkimystä toimia kestävästi.

4 Sivistykseen nähdään kuuluvaksi myös yhteistyö ja vastuullisuus, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, kasvu hyviin tapoihin sekä kestävän kehityksen edistäminen.

5 Oppilaat kasvavat maailmaan, joka on kulttuurisesti, kielellisesti, uskonnollisesti ja katsomuksellisesti moninainen. Kulttuurisesti kestävä elämäntapa ja monimuotoisessa ympäristössä toimiminen edellyttävät ihmisoikeuksien kunnioittamiselle perustuvaa kulttuurista osaamista, arvostavan vuorovaikutuksen taitoja ja keinoja ilmaista itseään ja näkemyksiään.

6 Yksi kulttuurisen moninaisuuden ilmentymä on monikielisyys. Jokainen yhteisö ja yhteisön jäsen on monikielinen. Eri kielten käyttö rinnakkain koulun arjessa nähdään luontevana ja kieliä arvostetaan. Kielitietoisessa yhteisössä keskustellaan kieliin ja kieliyhteisöihin kohdistuvista asenteista ja ymmärretään kielen keskeinen merkitys oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan sosiaalistumisessa. välistä yhteistyötä. Toiminta paikallisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa edistää pedagogiikan kehittämistä.

kv-vinkkaus 9

Fysiikan ja kemian sisältöja yhdistettynä englannin opiskeluun- Lukuvuonna 13-14 koulumme 5 luokkalaisten fyke fronterhuoneeseen poimittiin Coloradon yliopiston lyhyitä opetusvideoita. Puhenopeus oli nopea, mutta kokemukset siitä kuinka paljon 5 luokan oppilaat pystyivät saamaan videoista tietoa oli kannustava. Luokilla 5-6 englannin kielisestä opetuksen oheismateriaalista on myönteisiä kokemuksia monessa oppiaineessa. Muistathan opettaja ennakkoon tarkistaa tekijänoikeusasiat ja rajoitukset materiaalin käyttöön.

kv-vinkkaus 8

Koulujen uskonnonopetus on pitkään ollut mielipiteitä jakava keskustelun kestoaihe. Kysymys on hienovaraisen herkkä ja joissakin tapauksissa koulut saattavat joutua pohtimaan suhdetta seurakuntatyöhön ja miten näkyvää se on. Suomen evankelisluterilainen kirkko on kuitenkin monella tapaa kansainvälinen toimija humanitäärisissä asioissa ja jälleenrakennusasioissa kriisialueilla. Moni kirkon parissa toimija on toiminut kouluissa ja nuorison parissa. Mikäli valitsee tämän tarkastelunäkökulman ulkomailla kirkon parissa työskentelevät pystyvät useinkin kertomaan tapakulttuurista ja koulun käynnistä muualla. Kun kutsuu kertomaan asiantuntijana näissä asioissa niin taustaviiteryhmä on toisarvoinen jos etukäteen sopii että kerrotaan vain näistä asioista.

Näissä asioissa voi aina omalta seurakunnalta kysyä , mitä näkökökulmia kansainvälisyyteen on tarjolla

kv-vinkkaus 7

Uusi opetussuunnitelma liikunnan osalta tukee enemmän kuin edeltäjänsä monipuolista liikuntaa ja tämä ominaisuus linkittää liikunnan oppiaineena matalalla kynnyksellä kansainvälisyystyöhön koulussa. Toki on tietenkin kirjoitettava ettei vanha opetussuunnitelma millään muotoa ollut esteenä kansainvälisyyskytkökselle.
Koulussa liikunnan opetuksen voi monin tavoin linkittää kansainvälisyyteen ja kansainvälisyystapahtumiin. Muutamia ideoita tässä teille jaettavaksi.

1 Kutsukaa mahdollisuuksien mukaan vierailijoita jotka ovat tehneet urheilu-uraa Suomen rajojen ulkopuolella, Näillä vierailulla tulee usein esille näkökulma muualla asumisesta ja arkielämästä urheilun lisäksi.

2 Mikäli koulussa on maajoukkuetason pelaajia jotka ovat vierailleet pelimatkoilla muissa maissa, pyytäkää kertomaan kokemuksista.

3 Tutustukaa harvinaisimpiin vähemmän Suomessa tunnettuihin lajeihin. Koulussamme yhden lukuvuoden ajan tutustuttiin koulurugbyyn ja samalla tuli oppilaita kielikylvetettyä koska ohjaaja oli skotti.

4 Tanssin mahdollisuudet ovat moninaiset.Usein myös etniset tanssit saavat pojat helpommin liikkeelle kuin paritanssit.

5 2013 YK: n päivänä liikunnassa meillä oli eri maiden kansantansseja

6 Kodin ja koulun päivässä meillä oli rytmistä tanssia aidon länsi Burkina Fasosta olevan rytmiorkesterin tahdissa

7 Monen paritanssin juuret ovat kansainväliset ja alkuperä muualta kuin Suomesta

8 Liikuntaan voi myös luontevasti liittää aina pienen tietoiskun lajien synnystä ja historiasta

kv-vinkkaus 6

Tänään 24.10. vietetään YK:n päivää. Kangasalalla sitä juhlistetaan erityisellä tapahtumalla, jossa julkistetaan oppilaiden, opettajien, koulujen ja kunnan yhteinen Together we do -video. Se sopii hyvin katsottavaksi myös luokassa yhdessä oppilaitten kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=j0777fXHJpo&feature=youtu.be.
Muita YK:n päivän viettoon liittyviä vinkkejä löytyy Suomen YK-liiton sivuilta (http://www.ykliitto.fi/yk70v) ja/tai Maailmankoulun sivuilta: http://www.maailmankoulu.fi/node/503

kv- vinkkaus 5

Digiloikka jaksaa puhuttaa ja puhujissa löytyy kannattajien joukko ja vastustajien joukko eli kovinkin mustavalkoinen sakki. Koulun kansainvälisyystyössä haluan digitaalisuuden nostaa ehdottomasti mahdollisuutena. Liikkuvuudella kansainvälisyystyössä on varmasti aina aikansa, paikkansa ja kohderyhmänsä, mutta usein maailma on lähempänä kuin ajattelemmekaan tai kuvittelemme. En halua olla minkään yksittäisen sovelluksen puolestapuhuja, mutta totean tämän. Hyvillä verkkoyhteyksillä varustetussa koulussa sellaiset sovellukset kuten Skype tai Mac puolelta facetime tarjoavat oivalliset työkalut realiaikaiseen viestintään ja kohtaamiseen edellyttäen tietenkin että yhteistyökumppanilta löytyvät samat valmiudet.

Esimerkkejä meiltä ja aikaisemmasta koulusta

1 2004 Comenius-projektin aikana pidimme yhteyttä Espanjan baskimaakuntaan Skypen avulla. Myös oppilaille tarjoutui realiaikainen mahdollisuus keskusteluun.

2 2012 koulumme 2 luokka piti yhteyttä Skypella Itävaltaan

3 rehtorikollegan kanssa yhteydenpito facetimesovelluksella.

Tässä muutama esimerkki , mutta mahdollisuudet ovat monet kunhan tekniikka pelaa.

kv-vinkkaus numero 4

Uuden opetussuunnitelman mukaisesti kouluissa on lukuvuoden aikana vähintään viikon kestävä oppimiskokonaisuuksien/ ilmiöpohjaisen lähestymisen viikko. Heti alkuun voisi kirjoittaa ettei kansainvälisyyttä kannata väkisin sisällyttää näihin viikkoihin vaan antaa sen löytyä jakson sisältä itsestään eri yhteyksistä. Ilmiön käsittely synnyttää usein kaksi tarkastelutapaa nyt ja ennen ja meillä ja muualla.

KaKsi vuotta sitten koulumme 5 luokat halusivat kevätlukaudella käsitellä kevättä ilmiönä. Viikon aikana syntyi monia eri lähestymistapoja ilmiölle ja niistä syntyi vertailevia tapoja lähestyä asiaa ,meillä ja muualla.


Ilmiöstä nousi esimerkiksi tälläisiä kansainvälisyys näkökulmia.

1 Sää Suomessa- sää muualla Euroopassa ja maailmassa

2 Kevätmuoti meillä- kevätmuoti muualla ja sään vaikutukset muotiin

3 Kevään juhlapyhät meillä- juhlapyhät muualla. Vapun historia ja juhlatavat Suomessa-juhlatavat muualla

4 Koululaisten välipalat. Smoothiet ja niiden ainekset- riippuvaisuus tuontituotteista Suomessa.

5 Kouluvuoden pituus muualla ja erot keväiseen Eurooppaan ja koululaisten vapaisiin.

6 Kevät ja maapallon aikavyöhykkeet ja vuodenaikojen eroavaisuus maailmassa

kv-vinkkaus numero 3

Kuvataide itsessään on opetuksen näkökulmasta oppiaine mikä luo perustan globaalille toimijuudelle. Monellakin tavalla se vahvistaa kyskyä ymmärtää taiteen ,ympäristön ja visuaalisen kulttuurin ilmiöitä. Vuosiluokilla 3-6 kuvataide itsessään sisältää paljon historiaan ja kulttuuriin liittyviä elementtejä puhuttaessa taiteen lajeista ja suuntauksista. Lähes poikkeuksetta kaikissa koulun kansainvälisyys-projekteissa on elementtäjä kuvataiteesta ja sen käytöstä. Millaisissa kansainvälisyyden asioissa kuvataide on näkynyt meidän koulussamme.

1 Koulun kielipäivä; maiden liput ja tervehdykset vierailla kielillä on tehty kuvataiteen tunneilla.Tämä linkittyy hyvin koulun "
maantietoon" ja kielitietoisuuteen.

2 Kansainvälisyystapahtumiin olemme liittäneet myös oppilaiden kuvitustöitä maista joissa ovat perheiden kanssa vierailleet.

3 Alkuopetuksessa teemaan satuja muista maista on liitetty kuvataiteeseen saduissa esiintyneitä eläimiä

4 5-6 luokkalaisten kanssa taiteen tyylisuuntia käsitellessä on tehty eurooppalaisten taiteilijoiden töistä omia versioita.

5 Erilaisten vierailijoiden kuvat Afrikasta ja Etelä-Amerikasta ovat innostaneet tunnelmien ja värimaailmojen taltioimiseen kuvataiteen keinot

Mahdollisuudet kuvataiteen liittämiseksi osaksi ovat moninaiset, vain mielikuvitus on rajana.

Kv-vinkkaus numero 2

Muutama vuosi sitten 4 luokan opettajamme otti haasteen vastaan ja mietti miten kestävän kehityksen asiat yhdistyisivät hauskalla tavalla ymäristöoppiin, luonnontietoon, äidinkieleen, englantiin ja digitaalisten välineiden käyttöön sekä tietokoneen perustaitojen käyttöön. Asiaa ideoitiin yhdessä oppilaiden kanssa ja lopputuotoksena syntyi oppilaiden powerpoint esitys kuvilla höystettynä englanniksi. Tuo esitys lähti ystävyyskouluumme mikä on kunnostautunut Vihreän lipun asioissa. Toinen tuotos oli oppilaiden itsensä tuottama opetuselokuva how we can save energy and nature. Elokuvassa oppilaat puhuivat englantia.Projektiin osallistuivat luokanopettaja, englannin opettaja ja tvt-vastuuopettaja.




yllä 4 dia 23 ohjeen sarjasta

Kv-vinkkaus numero 1

Kansainvälisyys yksinkertaisimmillaan ja usein myös parhaimmillaan on arkisen koulunkäynnin yhteyteen liittyviä asioita. Ajattelin jakaa asioita mitä meidän koulussa tehdään tai on tehty. Koulussamme on koko koulun yhteislaulannalla pitkät perinteet.Laulamisen lisäksi siihen liittyy voimakas näkökulma yhteisöllisestä toiminnasta ja yhdessäolosta. Olemmekin halunneet kivan perinteen valjastaa myos kansainvälisyyden käyttöön ja euroopplaisen kielipäivän tietämillä laulut kaikuvat monilla kielillä.Pyrimme valitsemaan laulut siten että ne löytyvät käytössä olevista oheiskirjoista ykkösluokasta kuutosluokkaan. Näin varmistellaan alkuopetuksen osuus ja huolehditaan myös kuutosille sopivista kivoista lauluista. Laitan tähän luettelon luettelon lauluista jotka lauloimme tänä vuonna ja moni löytynee musiikin kirjasarjoista.


YHTEISLAULUA KANSAINVÄLISESTI

1 Matkustan ympäri maailmaa

2 Jaakko kulta ( kuudella eri kielellä )

3 Kuvakirja Alppimaasta ( Itävalta )

4 Ole, ole ( Espanja) ja 6 lk tanssiesitys

5 Tiritomba ( Italia )

6 Nikolas ( Kreikka )

7 Balatonin juna ( Unkari/ Serbia )

8 Nyt tuulet nuo viestin jo toivat ( Skotlanti )

9 Kalinka ( Venäjä )

10 Old mac Donald had a farm

11 Ken voi seilata tyynessä / vem kann segla för utan vind) molemmilla kielilla

Ideaa saa jakaa ja levittää vapaasti

Paljon vielä tekemistä kansainvälisyystyössä

Kaksi päivää kansainvälisyyspäivillä sai mietteliääksi. Standeillä oli monia toimijoita järjestöistä yksittäisiin kouluihin.
Meillä tehdään hienoa työtä ja kansainvälisyys sekä globaalikasvatus näyttäytyvät monimuotoisina. Paljon parjattu digi näyttäytyi
kyllä mahdollisuutena kv-työssä ei haittana. Kun 3 d-lasit päässä kuljeskelee afrikkaisen kylän vanhusten talossa, tajuaa mihin
kaikkeen nykytekniikka taipuu. Silti opetushallituksen, opettajankoulutuksen ja puhujien puheenvuoroissa kuulee huolen siitä että
kansallisella tasolla kokonaisuutta arvioiden on paljon tehtävää. Meillä on koulutuksen järjestäjiä jotka ovat suunnitelmallisesti
miettineet kansainvälisyyden asioita ,kuten myös yksittäisiä oppilaitoksia ja kouluja. Uskaltaisin silti väittää että monella
toimijalla asia on vielä alkuvaiheessa tai ei näyttäydy suunnitelmissa eikä käytännössä.

Saku Tuominen Hundredista sanoi että pitkän aikavälin suunnitelmia ei välttämättä ole. Tässä asiassa voi ainakin olla Tuomisen
kanssa samaa mieltä.


Mistä syistä sitten johtuu että kansainvälisyys kouluissa koetaan vieraana tai hankalana asiana. Historiallisesti tarkastellen
Suomesta on lähdetty jo keskiajalla kansainvälisiin opintoihin esim.papisto ja esimerkkejä löytyy muitakin. Toisen maailmansodan
jälkeen Unesco Charter loi pohjan nykyaikaiselle kansainvälisyys ja globaalityölle. Jos kahlaa läpi opetussuunnitelmat 70-
luvulta tähän päivään, niin perusteet löytyvät niistä kaikista kansainvälisyystyölle. Eri aikoina asiat on ilmaistu eri tavalla,
mutta peruste on aina löytynyt.

Miksi on sitten niin paljon tekemistä kansainvälisyysasioissa. Asiaa pohdiskeltuani ,löydän useita syitä.

Opetussuunnitelman ja kansainvälisyystoiminnan yhteys ei avaudu opettajalle.

Koulun kansainvälisyystyön käsitteellistäminen olisi hyvä avata jo opettajankoulutuksen aikana

Kansainvälisyystyötä tulee a) johtaa b) suunnitella

Mielikuva kv-työstä liittyy liian usein liikkuvuuteen mikä on vain yksi osa työtä

Opettaja ei useinkaan tule tiedostaneeksi että koulussa tehtävä perusopetustyö itsessään on kansainvälisyystyötä.

Kansainvälisyys koulussa ei ole irrallista puuhastelua se on tietoista toimintaa.

Kansainvälisyyttä tulee lähestyä oppilaan näkökulmasta. Mitä kansainvälisyys tarkoittaa oppilaalle .Mitä oppilas saa
toiminnasta

Kv-työtä pitää suunnitella huomioiden oppilaan ikätaso. Mitään ikäluokkaa ei voi blogata pois

Koulutyössä kv-asiat eivät voi olla yksittäisten opettajien harteilla, se on ennen kaikkea ja parhaimmillaan yhteisöllistä toimintaa.

Mielikuvaa kv-työstä vain liikkuvuutena tulee muuttaa ja suunnitelmissa huomioida kotikansainvälisyys mikä luvattoman huonosti ja vähäisesti näkyy suunnitelmissa.

Lopuksi kv-työ ei ole juhlapuheita ja korulauseita vaan pieniä arjen asioita koulutyössä ja opiskelussa

kiiruhia

Puolitoista vuotta sitten ajatus rakentamisesta tuntui lähes mahdottomalta .Siinä vaiheessa tuntui että kerta riittää. Pelkkä tonttien katselu tuntui ylivoimaiselta, aina oli jotain puutteita tarjolla olevissa; liian korkealla, liian kaukana ja lukematon määrä muita puutteita. Kaikella lienee tarkoituksensa .Kun etsimällä ei löydy, puuttuu sattuma peliin. Puolitoista vuotta sitten keväällä pakotimme itsemme työpäivän päätteeksi katsomaan myytävää tonttia. Kun tulee tunne tämä se on , niin se on sitten menoa.
Kyllähän viidenkympin paremmalla puolella miettii onko tässä vaiheessa järkevää rakentaa, mutta joskus vaan on seurattava tunnetta ja intuitiota. Kieltämättä rakentaminen on erilaista tässä vaiheessa. Lasten ollessa pieniä rakennustyömaan edistymistä ei ehtinyt seurata sellaisella intensiteetillä kun tässä vaiheessa. Päivät työssä ja lähes päivittäin työmaalla katsomassa mitä päivän aikana on tapahtunut. Blogin kirjoittaminen on jäänyt hiukan vähemmälle mutta blogi tuntuu elävän omaa elämäänsä. Tilastossa rikkoutui 13.000 lukijaa. Kun joskus innostuu jakamaan ryhmille niin lukijoita on enemmän. Rehellisyyden nimissä on hyvä kirjoittaa auki ettei rakennustyömaalla allekirjoittanut heilu vasaran kanssa. Se on kaikkien etu, mutta lapio ja pensseli on heilunut kädessä.
Kuopuksen ollessa neljä vuotias hän kysyi voisiko käyttää työkalupakkia, vastasin että haluan nauttia sen käytöstä yksin, jolloin kuopus tokaisi " vai nauttia, sulla on aina hampaat irvessä kun työkalu on kädessä. Totuus tulee lasten suusta , valitettavasti.

Sormet kieltämättä syyhyävät kirjoittamaan , mutta monessa asiassa saattaisi toistaa itseään. Loputon keskustelu digiloikasta jatkuu eikä loppua näy, demonisointi jatkuu. Näin uran loppusuoralla on jotensakin hämmentävää huomata että suomalaisella koululla ei ole yhtä kompassia ja suuntaa. Monet eri tahot kun tahtovat ja odottavat koululta niin paljon jopa epärealistisia asioita. Koulun pitäisi vastata yhteiskunnan haasteisiin, kasvattaa lapset, lopettaa kiusaaminen ja monta muutakin asiaa. Näistä asioista toki kiusaamien on niitä asioita joihin pitäisi pystyä, mutta koulu ei voi taipua kaikkeen, on tehtävä valintoja ja keskityttävä. Meillä vain on niin ristiriitainen käsitys siitä mihin pitää keskittyä. Vaikka Uusikylä kirjoituksissaan ehkä pilke silmäkulmassa tai tosissaan provosoi, herättää hän aina peruskysymyksen kenelle ja miksi koulu on.Tiedän että hän on peruskoulumies henkeen ja vereen ja katselee sopivan etäältä maailman menoa emerituksen silmin. Lukemista, kirjoitusta , laskemisen perusteet ja kasvua ihmisyyteen, voiko enempää toivoa tai odottaa. Työmaa odottaa , kuulemisiin

Picture is more

Kansainvälisyyskasvatus versus Globaalikasvatus

Suurin osa kirjoituksistani käsittelee kansainvälisyyskasvatusta. Viime viikolla sain kysymyksen, mitä eroa näillä kahdella käsitteellä on. Vastauksena sanoisin että voisi kai puhua veteen piirretystä viivasta. Kansainvälisyyskasvatusta käytetään usein synonyyminä globaalikasvatukselle ja monikulttuurisuuskasvatukselle. Kouluyhteisössä kansainvälisyys näyttäytyy usein hankkeiden ja liikkumisen kautta sekä enenevässä määrin kotikansainvälisyytenä. Edellä mainittuja usein ohjaa eurooppalainen yhteistyö ja liikkuvuus. Kansainvälisyyden tasot antavat hyvän peilipinnan tarkastella koulun kansainvälisyystyötä.

Globaalikasvatuksen lähtökohtana on enemmänkin tavoite saattaa maailman ongelmat ja haasteet oppilaiden tietoon sekä lähestyä asioita kestävän kehityksen näkökulmasta. Katsantotapana se on hyvä , koska sen alla voi tarkastella globaaleja ilmiöitä monesta eri näkökulmasta.

Suomalaisella koululla on pitkät perinteet osallisuudesta. Koulujen nälkäpäiväkeräykset ovat yksi tapa osallistua globaaliin yhteistyövastuuseen. Kirkon Ulkomaanapu ja erilaiset kansalaisjärjestöt tarjoavat myös kouluille kanavan osallistua vastuuseen ja toisaalta yhteistyöhön. Lisäksi on monia pienempiä yhdistyksiä joiden avulla voi osallistua ja luoda koulukontakteja

Mitä sitte

Kotikansainvälisyyden malleja eri luokka-asteilta

Tämä koonti on tehty koulusamme ennen uuden OPS:n perusteita mutta on käyttökelpoinen monella tapaa vieläkin ja uuden opetussuunnitelman mukainen.
Keräsimme yhden lukuvuoden aikana luokka-asteittain ja osittain aineittain , mitä kansainvälisyys on koulun perustyössä:

1 Satuja eri maista, opettajan kertomukset ja kuvat matkoista, Fronter-ympäristöön luotu huone” Matkustan ympäri maailmaa” Monikulttuuristen perheiden oppilaiden huoltajien kanssa on sovittu että huoltaja ja muun uskonnon opettaja pitää lapsen toisen huoltajan kotimaasta esitelmän. Koko koulu osallistui liikuntaseikkailuun. Liikuntapisteillä seikkailtiin Euroopassa kartalla. Suksien Sotshiin kampanjaan osallistuminen. Olympialaisten seuraamisen yhteydessä tietoa eri maista ja kulttuureista. Kansantansseja eri maista YK:n päivän yhteydessä



2 Oppilaiden haastattelut ja kertomukset ulkomaanmatkojen jälkeen, lukeminen tekee hyvää kampanja missä kirjallisuuden lukeminen ja hyväntekeväisyys afrikkalaisten koulukirjastojen hyväksi. Kartoista opetellaan Suomen naapurimaat ja liput



3 Oppilaat ovat esittäneet matkaraportteja perheiden lomamatkoilta (kuvat, kartat, matkapäiväkirjat). Matkat ovat tänä vuonna suuntautuneet Espanjaan, Italiaan ja Yhdysvaltoihin. Oppilasryhmä on esittänyt pieniä näytelmiä englanniksi tapahtumapaikkana mm. ameriikkalainen koulu. Näissä esityksissä oppilaat ovat käyttäneet apuna iPadeja (sanakirja + näytelmän kuvaaminen. Kaikki oppilaat pitivät esitelmän valitsemastaan aiheesta. Suurin osa esitelmistä käsitteli eri valtioita (esim. Brasisia, Chile, Yhdysvallat...) tai eksoottisia eläimiä eri puolilta maailmaa. Näissä esitelmissä iPadeja käytettiin tiedonhaun välineenä.



4 Oppilaat jotka ovat saanet luvan poissaoloon ulkomaanmatkan vuoksi tekevät pienimuotoisen esitelmän matkastaan. Lisäksi oppilaat ovat pitäneet matkapäiväkirjaa .Kirjoittamisen ja Powepointin harjoittelua teematyössä How we can save energy and nature. Osallistuminen” Lukeminen tekee hyvää kampanjaan.” Pohjoismaisista ja Baltian vierailuista esitelmät niiltä oppilailta jotka ovat vierailleet niissä. Laulukirjan pohjoismaiset laulut ja säveltäjät. Tutustumine wwf- sivuihin Itämerestä ja sen ympärysvaltioista.



5 Yhteydenpito Englantiin muuttaneeseen oppilaaseen ja hänen kauttaan tutustuminen elämään Englannissa ja englantilaisiin kouluihin. Joulunäytelmässä eri maiden tervehdykset Korvatuntuturille; maiden liput ja juhlan laulut näistä maista. Kuvaterveiset maailmalta joulunäytelmään. Oppilaiden osallistuminen ” Lukeminen tekee hyvää kampanjaan”. Ajankohtaiset uutiset maailmalta viestintä – ja mediaopetuksessa. Maapallon kartta: Maanosat, valtameret ,suurimmat valtiot, kasvillisuusvyöhykkeet, Euroopan valtiot ja pääkaupungit ops:n mukaisesti. Jokainen oppilas teki kuvallisen esitelmän jostain Euroopan maasta. Opettajan ja oppilaiden kuvat ja matkakertomukset (mm. Rooma, Thaimaa, Moskova, Alpit ) Afrikan kasvillisuusalueet, elämää eri valtioissa ja ajankohtaisia uutisia Afrikan maista. Luontodokumentit Afrikasta.




6 Oppilaita on vieraillut eri maissa, kuten Thaimaassa, Dubaissa, Amerikassa, Chilessä. He ovat esittäneet lomalta tultuaan kuvakerrontana (Smartilla) kokemuksiaan eri asioista. Osallistuneet 2-6 luokkien oppilaat lukemistempaukseen nimeltään Lukeminen tekee hyvää. Siinä vanhemmat tai joku muu sai sponsoroida lukemista ja rahalla autetaan Afrikassa kirjastoja. Ellei osallistunut sponsorointiin, niin luokissa osallistuttiin kampanjaan vain lukemalla ja tekemällä Lukudiplomeja. Edelliseen tempaukseen liittyi bonuksena yökoulu kirjastossa (vain kaksi koulua pääsi), joka oli Tapiolan kirjastossa. Siellä ohjelmassa oli mobiililaitteilla tehdä ja editoida erilaisia kirjastoesittelyjä neljän hengen ryhmissä. Näitä esittelyjä tullaan käyttämään vierailtaessa ulkomailla esittelemässä suomalaista kirjastotoimintaa. Mm. Ranskaan kirjastoväkeä on menossa ja siellä näitäkin tuotoksia esitetään. Tavoitteena oli myös tuoda esille afrikkalaisen lapsen elämää. Paikkakuntana oli Namibian pääkaupungin slummialue ja siellä elävien ihmisten Greenwell Matongon yhteisökirjasto. Tutustuttiin näiden lasten elämään kuten koulunkäyntiin ja leikkeihin. Lisäksi iltaan kuului afrikkalaisen lapsista kertovan elokuva katsominen ja lopuksi kuunneltiin afrikkalainen iltasatu "Oppilaita on vieraillut eri maissa, kuten Thaimaassa, Dubaissa, Amerikassa, Chilessä. He ovat esittäneet lomalta tultuaan kuvakerrontana (Smartilla) kokemuksiaan eri asioista. Yhtenä tällaisena on ollut eri maiden ruoka. Erilaiset harrastamismahdollisuudet, kuten sukellus tulivat esille mm. Thaimaan esitelmässä. Samoin eläimet ja kasvit eri puolilta maailmaa olivat muita oppilaita hämmästyttäviä.
Dubaissa erikoista oli juhlat eli häät, jossa oppilaan perhe oli kutsuttuna. Siellä paikallinen hääpukeutuminen oli erikoista ja perheen pojat ja isä pukeutuivat ""hamemaiseen"" asuun ja sehän herätti luokassa ihmettelyä. Yleistä liikennettä ei siellä ollut ja liikuttiin eri tavoin kuin meillä. Kuvia oli rakennuksista, ruoasta eläimistä ja kasveista sekä ihmisistä juhlissa.
Amerikassa oppilas pääsi mukaan isänsä konferenssimatkalle. Siellä liikenne useine kaistoineen herätti ihmettelyä. Merellä kalastusretki ja oppilaan saama iso kala ihmetytti, sillä eihän meillä ole niin isoja kaloja lainkaan. Monta kertaa tivattiin, että saitko sinä itse sen.
Chilessä oppilaan isän synnyinmaassa vierailu oli oppilaille avartava. Oppilaan esitellessään isoa ryhmäkuvaa omana perheenään ihmetytti muita. Siellä perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi isovanhemmat ja tädit sekä sedät lapsineen. Tämähän poikkeaa suuresti suomalaisten perhekäsityksestä.
Kaikissa näissä esityksissä kohdemaan kulttuuri tuli hienosti esitetyksi toisille oppilaille, jotka innokkaasti kyselivät kaikkea mahdollista kohdemaasta. Näin saimme hienoja kuvallisia matkakertomuksia koko luokka, myös minä.
"

Malli koulukohtaiseen kv-työhön

Lähtökohtana aina perusteet opetussuunnitelmasta


1 Suunnitelkaa ja miettikää miten oppilaan oppimisessa ja opettamisessa kansainvälisyys näkyy. Kysymystä on hyvä pohtia ainekohtaisesta opetussuunnitelmasta lähtien, laaja-alaisen oppimisen näkökulmasta ja näkyykö se jotenkin oppimiskokonaisuuksissa.

2 Onko koulunne lukuvuosisuunnitelmassa vakiintunut toimintatapoja, esim.kielipäivä, yhteistyökumppanin vierailu tai muu koulun kansainvälisyystoimintaa vahvistava työtapa


3 Millaisia yhteistyöverkostoja koulullanne on; kummikoulu, ystävyyskoulu.Onko teillä vakiintuneita toimintatapoja.Millaisia odotuksia teillä on yhteistyön suhteen

4 Tukeeko yhteistyönne myös opettajien ammatillista kehittymistä


5 Missä vaiheessa koulunne on kansainvälisyystyössä, onko kysymys uudesta asiasta vai oletteko konkareita joille liikkuvuus on tuttua.

6 Arvioikaa onko kansainvälisyystyö luonteva osa koulunne toimintaa vai tuntuuko se irralliselta


7 Miten koulunne rehtori, tiimit tai vastuuhenkilöt ovat sitoutuneet kansainvälisyystyöhön ja sen johtamiseen.


8 Mikäli ette ole varmoja koulunne kansainvälisyystoiminnan tilanteesta, miettikää ja listatkaa niitä posiitivisia asioita mitä toiminta voi tuottaa juuri teidän koulullenne.

9 Jos et tiedä , miten edetä ja kehittää kansainvälisyystyötä koulussa, tutustu polkkaverkoston materiaaliin, ota yhteyttä rohkeasti vertaistoimijoihin


10 Muista että kv-toiminta ei ole irrallista puuhastelua vaan opetussuunitelman mukaista toimintaa.

Hyvä kiertää

Kun mollivoittoiseksi ja joskus synkäksikin luonnehdittu kansakunta herää luomaan 100-listoja itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi , on pakko peukuttaa aina kun se on mahdollista. Voi kun jokainen vuosi mielettäisiin juhlavuodeksi ja jakaisimme aina kun mahdollista hyviä asioita ympäriltämme, niin ehkä meistä tulisi duurivoittoinen kansakunta.

Kuten kaikkina aikaisempinakin syksyinä , käyn juoksukilpaa ajan kanssa työelämässä. Jokaisena aamuna on kysyttävä itseltään missä on focus tänään; mitä on siirrettävä asiapinossa päälle ja mitä laitettava alle. Siihenkin tottuu ja oppii, ihminen kun on ihmeellisen mukautuvainen. Eilen työpäivän ja sitten alkuillasta olleen järjestöjaoston jälkeisen kokouksen jälkeen ,koin kuitenkin Ahaa-elämyksen. Kaikesta huolimatta, niin pitkällä kuin lyhyellä aikavälillä on saavuttanut henkilökohtaisia ja yhteisöllisiä tavoitteita. Nykyisen työnantajan palveluksessa alkoi yhdeksäs vuosi .Muutos työelämässä ja omassa elämässä on aina myös mahdollisuus. Pohjanmaa ei ollutkaan se ainoa paikka missä ihminen voi asua. Verkostot syntyy jos on syntyäkseen myös muualla, eikä vanhat verkostot katoaa minnekkään, ne vaan saavat uuden muodon.

Ilon aiheita löytyy aika paljon; 9 vuoden aikana työpaikan kalustus on saavuttamassa yhden päätepisteen, liikkuvampi digitaalinen työskentely on mahdollistunut, kansainvälinen yhteistyöverkosto on rakentunut , syksyllä alkaa oppilaan osallistumisen pajat ja uusi ops on jalkautumassa meille sopivalla vauhdilla.

Ehkä sitä on perimmäisen kysymyksen äärellä. Löydä työstäsi se ilo , motivaatio ja intohimo mikä puskee 56 -vuotiasta eteenpäin.

Kv-työtä yhteisöllisesti miettien

Olen hiukan huolissani siitä että kuntien kansainvälisyystyö kouluissa rajoittuu liiaksi vuosiluokille 7-9 ja toiselle asteelle. On luontevaa että toinen aste luo kontakteja ja mahdollisuuksia erilaisiin vaihtoihin ja harjoitteluihin, mutta perustyö on tehtävä jo varhaiskasvatuksesta alkaen. Varhaiskasvatuksen osalta on todettava että siellä tehtävä kansainvälisyystyö on itselle vierasta , mutta aion siihen tutustua tulevan vuoden aikana.

Kotikansainvälisyys on vuosiluokilla 1-6 luontevin tapa aloittaa kv-työ. On ehkä kuitenkin varottava rajaamasta kotikansainvälisyyttä liian tiukkoihin raameihin. Monissa kouluissa tänä päivänä oppilaat edustavat moninaista kielellistä ,kulttuurillista ja maantieteellistä kotitaustaa mikä tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja kotikansainvälisyyteen.Meidän koulussamme kielipäivä on vakiintumassa yhdeksi tavaksi toteuttaa kotikansainvälisyyttä.

Monissa kouluissa Suomessa on kuitenkin tilanne missä edellisen kaltainen diversiteetin hyödyntäminen ei ole mahdollista. Silloin opetuksessa tulee mahdollisimman laajasti ja riittävällä tavalla huomioida kansainvälisyys. Opetettavien aineiden sisällöistä se löytyy luonnostaam.

Muutama vuosi sitten koulussamme lukuvuoden alkaessa sovimme että jokainen kirjaa omassa luokassaan kansainvälisyyden sisältöjä joita omassa opetuksessaan on esille tullut lukuvuoden aikana. Lukuvuoden lopussa keräsimme nuo kirjaukset ja saimme koottua yli 100 erilaista asiaa luokilta 1-6. Tälläisen koonnin hyötynä on että luokan ja opettajan siirtyessä ylöspäin on työkalu mistä voi tarkistaa ja käyttää suunnittelun apuna kunkin luokka-asteen kv-toimintoihin sopivia sisältöjä.

Tälläinen yhdessä koottu listaus säästää myös aikaa. Suosittelen tälläistä työtapaa , yhdessä on kivempi suunnitella

Kansainvälisyys- ja globaalikasvatuksen uudet haasteet

Opetussuunnitelman perustekstissä arvopohjaa käsittelevässä osiossa tuodaan selkeästi esille kestävä kehitys yhtenä arvona suomalaisen peruskoulun toiminnalle. Opetushallituksen ja Kuopion yhteisesti järjestämässä tilaisuudessa keväällä 2017, seminaarin osallistujat tutustuivat YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 asiakirjaan. Asiakirja on merkityksellinen koska globaalilla tasolla se määrittää niitä periaatteita mihin kestävällä kehityksellä pyritään. Se haastaa myös uudella tavalla kouluja kansainvälisyys- ja globaalikasvatuksen osalta. Kouluissa se merkitsee entistä laajempaa viitekehystä kv -ja globaalikasvatukseen.

YK: yleiskokous hyväksyi 17 tavoitteen Agendan 2015 ja ohjelmatavoitteet on asetettu vuosille 2016-2030.Liitän tähän linkin mistä pääsee tutustumaan Agendaan ja materiaaliin

http://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/kehitys/post-2015

Mikäli linkki ei aukea niin syötä esimerkiksi Googleen hauksi Suomen YK-LIITTO


Agendalta löytyy niitä elementtejä joita koulun kansainvälisyystyö sisältää. Jokaisen olisi kuitenkin hyvä pohtia mitä monet ympäristöön ja ympäristötekoihin liittyvät asiat merkitsisivät kansainvälisyystyössä ja miten Agenda , 17 kohtaa nivottaisiin osaksi kouluissa tehtävää kv-työtä.

Näkökulmia johtamiseen

Myönteisellä tavalla johtaminen aiheena on ollut kuluvan alkusyksyn aikana esillä niin sosiaalisen median kanavissa kuin lehdissä. Yhteistä aiheen käsittelylle ja keskusteluille on johtamisen tärkeys ja haastavuus. Johtamisen työvuosia on takana
26 vuotta. Vuosista huolimatta kirjoitan sen minkä olen aikaisemminkin kirjoittanut; johtajana ei ole koskaan valmis, se on prosessi ja pitkä opintomatka itseensä. Eräs tuttu kysyi kerran , olenko hyvä johtaja. Vastasin hänelle että rehellisesti sanoen en tiedä. Sen arvioikoot muut ja nöyränä otan palautteen Itse ajattelen että olen edelleen johtajaksi kasvamisessa matkalla. Millainen on sitten hyvä johtaja. Kaiketi kysymykseen kietoutuu vastauksia joita ajan hammas ei ole purrut mutta on silti myönnettävä että johtamisen kulttuurissa on tapahtunut muutoksiakin. Maailma muuttuu ja yhteiskunta muuttuu , myös johtaminen muuttuu.

Historian kulussa hyviä johtajia ovat yhdistäneet korkea moraali ja hyvä tunneäly sekä kyky olla läsnä. Tämä ei nyt ole mitenkään kattava listaus tai muita ominaisuuksia poissulkeva lista. Usein nämä kuitenkin löytyvät ja yhdistävät johtajia.

Kaksi asiaa poimin kuitenkin viimeaikojen kirjoituksista. Johtajan kyky viestiä ja kohdata ihminen on yksi tärkeistä ominaisuuksista menestyksekkäälle johtamistyölle.Siksi ihmisten johtaminenkin on joskus niin pirun hankalaa. Viestimiseen itsessään liittyy niin monta sudenkuoppaa. Jos voi välttää memot ja viestit, niin puhu mielummin kasvokkain.
Toinen asia minkä poimin alkusyksyn kirjoituksista oli luottamus. Hyvän johtamisen kulmakiviin kuuluu keskinäinen luottamus. Luottamus on tosin mielestäni ansaittava ja se on ennen kaikkea tekoja , ei sanoja. Toisaalta se on myös tutustumista ja luottamuksen rakentamista ihmisten välillä. Älä arvioi kirjaa kannen perusteella viisaus sopii tähänkin. Opettele tuntemaan työntekijät ja henkilöstö.

Kun katsoo vuosia taaksepäin, niin on tullut oltua johtajana ja johdettavana. Johdettavana oleminenkin on tärkeää kasvaessasi muiden johtajaksi. Jos et osaa olla johdettavana , et luuultavasti koskaan kasva täyteen mittaasi muiden johtajana. Mikä sitten on suurin este hyvän organisaation ,yhteisön tai yrityksen menestymiselle. Elämänkokemuksen perusteella nostaisin kaksi asia.Sitoutumattomuus yhteiseen arvopohjaan aidosti ja vuoropuhelun puute sekä haluttomuus ymmärtää toisten näkökulmaa.

Taannoin haastateltiin menestyneitä veteraanipolitikkoja jotka tekivät pitkän uran politiikassa. Heiltä kysyttiin mikä on ollut menestyksen salaisuus. Lähes poikkeuksetta todettiin että yhden agendan ja aatteen härkäpäiset ajajat putoavat ensin. Yhteisten asioiden hoito edellyttää yhteistä keskustelua ja joustoa tarvittaessa .Parhaissakin päätöksissä on huomioitu vähemmistön näkökulma. 80-luvulla sitä kutsuttiin konsensukseksi.

Johtamiseen liittyy kaiketi sama kuin kaikkeen muuhunkin osaamisen ja lahjakkuuteen. Se on harjoittelua jatkuvasti ja kovasti.

Koulun kansainvälisyystyön johtaminen

Kansainvälisyys suomalaisessa yhteiskunnassa näyttäytyy kaikilla osa-alueilla. Pelkästään sivistyksen ja kulttuurin alalla kansainvälisyys näkyy monin eri tavoin; yhteistyökumppannudet, vaihdot ja lukuisat muut kansainvälisyystoiminnot. Kehittämisen näkökulmasta johtamisella on keskeinen rooli.

Kansainvälisyystyön johtaminen pelkästään opetusalan näkökulmasta tapahtuu usealla tasolla. Opetushallitus opetussuunnitelmatyöllä määrittelee kansallisella tasolla mitä kansainvälisyys on eri kouluasteilla. Yleisellä tasolla voi todeta että kansainvälisyyden merkitys suomalaisessa koulutusjärjestelmässä korostuu entistä enemmän globalisoituvassa maailmassa.

Toinen taso on alueellinen ja paikallinen taso. Kansainvälisyyden puitteissa on yli kuntarojen ylittäviä hankkeita ja yhteistyökuvioita. Kuntatasolla kansainvälisyys näyttäytyy eri tavoilla, riippuen myös siitä millaisia painotuksia ja sitoumuksia yksittäinen kunta on tehnyt .


Oppilaitos- ja koulutasolla kansainvälisyys näyttäytyy erilaisina toimintoina sen mukaan mistä kouluasteesta on kysymys. Toisella asteella ja korkea-asteella opintoihin kuuluvat työharjoittelut ja opiskelijavaihdot ovat arkipäivää, peruskoulussa kansainvälisyystyö näyttäytyy eri tavoin riippuen myös oppilaiden iästä ja kehitystasosta. Vuosiluokilla 7-9 voidaan toteuttaa erilaisia vierailuja ja vuosiluokilla 1-6 työskentely painottuu enemmän kotikansainvälisyyteen.

Mitä koulun kansainvälisyystyö merkitsee rehtorin/johtajan johtamisen näkökulmasta. Yksinkertaisesti kiteytettynä: kun rehtori johtaa kouluaan opetussuunnitelman mukaisesti, johtaa hän samalla koulunsa kansainvälisyystyötä. Opetussuunnitelman tekstiosiosta ja perusteista ei löydy erillistä kappaleetta kansainvälisyydestä, mutta perusteista se löytyy monesta eri kohtaa, esimerkiksi laaja-alaisen oppimisen sisältä. Rehtorin näkökulmasta ehkä tärkeintä koulun kansainvälisyystyötä ajatellen on tiedostaa opetussuunitelman perusteiden ja kansainvälisyyden yhteys.

Rehtorin mahdollisuudet kansainvälisyytyöhön osallistumiselle ovat rajalliset, mutta myönteiset kokemukset osallistumisesta tarjoavat kouluyhteisölle myönteisen esimerkin ja parhaimmillaan kannustavan esimerkin. Opetussuunnitelman mukaisen perustyön lisäksi kansainvälisyystöhön ei pidä pakottaa mikäli tavoitellaan tuloksellista ja myönteistä kokemusta kansainvälisyystyöstä. Opettajien halukkuuusa ja oma motivaatio on yksi keskeisistä menestystekijöistä kansainvälisyystyössä.

Kun kansainvälisyystyöhön löytyy työryhmä koulussa, on se vastuun ja työnjaon näkökulmasta hyvä ratkaisu. Silloin kun hankkeeseen liittyy liikkuvuutta on rehtorin huolehdittava riittävällä tavalla tiedottamisesta koska pääsääntöisesti hankeet näyttäytyvät ja vaikuttavat koko kouluyhteisöön. Monen suomalaisen kunnan kansainvälisyytyö ja siihen sitoutuminen näyttäytyvät enemmän yläkoulun ja lukion vaihtohankkeissa ja ne näkyvät koulutoimien kansainvälisyyssuunnitelmissa. Valitettavan usein vuosiluokkien 1-6 osalta on vain maininta kotikansainvälisyystyöstä. Strategisesti on kuitenkin merkityksellistä ettei koulun kansainvälisyytyötä ulkoisteta alkamaan seitsemänneltä luokalta. Vuosiluokkien 1-6 rehtorien on hyvä ajoittain tarkistella miten kansainvälisyys näkyy koulun arjessa ja toiminnoissa.

Vaikka kansainvälisen liikkuvuuden näkökulmasta liikkuvuus ensisijaisesti koskettaa vanhempia oppilaita ja opiskelijoita, niin Erasmus -hankkeiden puitteissa liikkuvuus voi koskettaa myös alakoulun oppilaita. Rehtorin ja koulun näkökulmasta niihin liittyy kuitenkin paljon vastuukysymyksiä ja yhdenvertaisuuskysymyksiä. Hanketyöhön pääsääntöisesti liittyy ulkopuolinen rahoitus mikä selkiyttää näiden projektien hallintaa. Mikäli koululla on toimintaa mihin liityy varainhankintaa, on syytä sopia selkeistä pelisäännöista ja muistutaa että perusopetus on lähtökohtaisesti ilmaista eikä yhdenvertaisuuden näkökulmata voi ketään velvoittaa maksamaan.

Lukuvuoden alkaessa rehtorin arki on joskus hektistä mutta on hyvä joskus pysähtyä pohtimaan ja kysyä itseltään, miten kansainvälisyys näkyy johtamassani koulussa

Sivistys?

Arkiset askareet eivät mahdollistaneet Suomi Arenalle osallistumista , mutta monen tuttavan päivitys kertoikin hyviä uutisia. Oaj Opetushallitus ja Opetusministeriö alkavat keskeisille päättäjille järjestää sivistyksen " maanpuolustuskursseja" Olisihan tuohon kolmen koplaan sopinut hienosti Kuntaliittokin neljänneksi. Voisi kai sanoa että oli aikakin. Esimerkiksi isoissa kunnissa ei ole ongelma löytää asiantuntevia kouluasioista päättäjiä, mutta pienten kuntien ongelma se on.Tästä on itselläkin kokemusta.


Kun puhutaan sivistyksestä, niin mistä kokonaisuudesta silloin puhutaan? Eräs ystäväni sanoi kerran että hän on tavannut koulutettuja ihmisiä jotka eivät ole sivistyneitä ja vastaavasti kouluttamattomia joita hän pitää sivistyneinä ihmisinä. Voisi kai puhua sivistyksen palapelistä missä koulutus on vain osa isoa palapeliä. Mistäs ne muut palat löytyvät. Itse ajattelen näin: Sivistys on vuorovaikutusta, ihmisyyttä, empatiaa ja arvoja. Koulutuskin kuuluu palapeliin mutta sivistystä ei voi peilata vain sen kautta. Kun puhutaan siitä miten 100-vuotias Suomi pidetään sivistysvaltiona, puhutaan myös eettistä ja humanistisista arvoista joille sivistys rakennetaan.

Korkea-aste

Yritän aina mahdollisuuksien mukaan välttää kirjoittamasta kolmesta asiasta; uskonnosta, politiikasta ja maahanmuutosta. Niistä kirjoittamalla voi päästä helposti kavereista eroon ja saada leiman otsaan, jos sitä ei vielä satu olemaan. Niistä kirjoittaminen on kuin liikkuisi heikolla jäällä. Yliopistosta ja korkea-asteesta kirjoittamisen kanssa on vähän sama juttu kun heikkojen jäiden kanssa. Ei minulla niistä tietoa ole muuta kuin se minkä normikansalainen mediasta päättelee ja omat kokemukset 30 vuoden takaa sekä jälkikasvun seuraaminen korkea-asteella.

Suomalainen koulutuskenttä kokonaisuudessaan on liikkeessä ja myllerryksessä. Esiopetuksen varhaistaminen, peruskopetuksen OPS, toisen asteen ratkaisut ja ammatillinen koulutus puhuttavat ja näkyvät uutisissa. Yliopistomaailman tapahtumat näyttäytyvät suurelle yleisölle vain harvakseltaan ja ei ehkä niin valoissa merkityksessä; ammatikorkeakouluverkon tulevaisuus, lakkautetut yksiköt esim. opettajaankoulutuksessa, munaukset opiskelijavalinnoissa. Silloin tällöin uutinen siitä miten suomalainen yliopisto sijoittuu kansainvälisissä ranking listoissa . Uuusikyläläisesti voisi tietenkin kysyä; onko se hyvä asia.

Suomessa koko koulutuskentän tulisi olla valtiovallan suojeluksessa yksi prioriteeteistä. Kansallinen osaaminen ja sivistys rakentuu koulutuksen pohjalle. Meidän haaste on ollut koulutuksen riippuvuus markkinavetoisuudesta ei arvopohjasta tai arvopohja on ollut väärä. Moniko kunta on sanonut talouden pohjamudissa; koulutuksesta emme leikkaa , se on investointi tulevaisuuteen. Ikääntyessä alkaa arvostaa Kari Uusikylän tyylisiä kavereita jotka ovat kuin sadun Keisarin uudet vaatteet sadun pikkupoika. Muiden ihastellessa ja huudellessa tuo pikkupoika huutaa Keisarihan on alasti.

Yliopistomaailmaa ajatellessa tulee väkisinkin mieleen ajatus; onko se suomalaisen korkea-asteen kehto vai markkinavetoinen laitos jonka rahotuksen määrittelee perustutkintojen määrä ja valmistumistahti.Vain tohtoritutkinto tuottaa rahaa jatkotutkinnossa. Pari vuotta sitten kyselin muutamasta yliopistotosta, olisko lisurin tekeminen mahdollista. Vastaukst olivat nihkeitä syystä ettei se tuota yliopistolle mitään, harrastusmielessä ei siis voi opiskella jos et sitten hae mahdollisuutta tohtoriohjelmaan, minusta sääli,henkilökohtaisesti.

Suomessa on aina puhuttu yliopistojen autonomiasta. Mitä se autonomia on ? Me puuhastelemme parhaaksi katsomalla tavalla? Autonomiaan liitty vastuu ja miten tuon vastuun totettamista valvotaan. Onko eri yliopistoissa samaa tutkintoa suorittavien opiskelijoiden näkökulmasta ja oikeusturvasta katsoen opiskelun sisältö ja vastaavuus yhtenäinen. Millainen on opiskelijan oikeusturva ?

Kuten jo kirjoitin tietämätön taas huutelee puskista, mutta mielikuvilta ei voi välttyä jotka media omalta osaltaan luo, eikä kirjoitustani pidä tulkita yliopistovastaiseksi, moni tuttu tekee siellä arvokasta ja hyvää duunia. Ehkä korkea-asteen oppilaitosten , niin ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojenkin pitäisi tulla aktiivisemmin julkisuuteen ja kirkastaa kuvaa.

kommunikaatio ratkaisee

Organisaatioasiantuntija Pekka Järvinen on julkaisuissaan ja esiintymisissään tuonut selkeästi esille miten toimiva organisaatio tarvitsee toimivat rakenteet. Johtamiseen liittyvässä kirjallisuudessa ja julkaisuissa organisaatiot kuvataan usein vertikaalisella kuvauksella. Pyramidi on verraten usein käytetty kuten alekkain olevat laatikot tai pallot. Harvoin kuvaus löytyy horisontaalisena vaan malli on perinteinen ylhäältä alas.Kolmenkymmenen vuoden aikana erityisesti vaalien jälkeen on tullut noita kuvauksia nähtyä niin työntekijänä kuin luottamustehtävissä.

Vuosikymmenten jälkeen on kuitenkin pakko sanoa että on yhdentekevää millainen piirros organisaatiosta on. Organisaation järjestäytyminen on toisarvoista jos viestintä pystysuunnasa ja sivusuunnassa ei toimi.Organisaation koko osaltaan säätelee viestinnän tapaa mutta aika usein viestintä on järjesttty suodattimella alhaalta ylös.

Huonoin vaihtoehto organisaatiossa on ettei informaatio kulje riittävällä tavalla molempiin suuntiin ja operatiivisella tasolla strategiajohdon tavoitteet jäävät epäselviksi. Strategiajohdossa on myös ongelma uskottavan strategian rakentamiseksi mikäli operativistä tasoa ei riittävästi osallistuteta tai kuulla .

Mielenkiintoista onkin että monessa johtajahaastattelussa kuluneen kevään aikana kommunikaatio ja tiedonkulku nostetaan ykkösasiaksi. Kommunikaatio ja kohtaaminen luovat omalta osaltaan edellytykset menestyksekkäälle organisaatiolle.

Kehittyvissä ja eteenpäin menevissä organisaatiossa joustavuus ja tehokkaaseen tiedonkulkuun perustuva toiminta luo edellytykset menestykselle. Organisaatiossa on jokaisella tehtävä ja vastuunsa ja niistä ei voi laistaa, mutta niiden taakse ei voi myöskään mennä. " ei kuulu mulle " tyyppiset kommentit ovat merkki sitoutumattomuudesta kokonaisuuteen.
Hyvässä johtamisessa organisaatiossa kohdataan työntekijän lisäksi aina ihminen.

Hyvään johtamiseen liittyy aina johtamisen teot. Yhtenä hyvänä esimerkkinä hyvästä johtamisesta nostaisin esimerkkinä entisen toimialajohtajan rohkean avauksen liittyen kiinteistöhoidon ja kustannusten hallintaan. Kun näiden asioiden proseduuri hoidetaan tietyn kaavan mukaisesti, niin hän teki rohkean avauksen ja pyysi rehtoreita olemaan suoraan yhteydessä häneen ja antamalla palautetta. Kun toimialajohtajan vastuulla on suuressa määrin oman alansa strategiset kysymykseen ja haasteet, oli inspiroiva veto tarttua arjen haasteeseen.

Miten näyttää arvostusta

Harva opettaja päätyy kuka kukin on kirjaan tai pedagogeja esitteleviin teoksiin, oikeastaan minimaalinen määrä alan ihmisiä. Jokainen opettaja on kuitenkin pedagogi. Kun opettaja jättää työelämän ,vie hän mennessään vuosikymmenien tietotaidon. Meiltä siis lähtee vuosittain tuhansien vuosien osaaminen, kokemus ja tieto.Alan tutkijoiden tuottama tieto on siis pieni jos sitä vertaa siihen tietoon mikä on ja vuosittain poistuu. Ollakseni reilu on nostettava esiin myös nuoret opettajat. Omalla tavallaan myös huikea voimavara. Rehtorina on kohdannut valmistuneita tai muutaman vuoden työskennelleitä opettajia joilla on huikeita ajatuksia ja liikkuvat omissa sfääreissään. Suuri vääryys onkin yrittää pakottaa heitä ns.ruotuun, mikäli ei halua karsia alalta innovaatioita ja uusia näkemyksiä.

Pointtini on että meillä on osaamista ja tietoa. Siitä huolimatta koulun uudistuksessa me emme osaa riittävällä tavalla tuota hyödyntää.Yksittäiset kyselyt eivät kesää tee, vaikka ovat toki oikeansuuntaisia. Kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla hukkaamme valtavan potentiaalin. Miten sitten henkistä ja käytännön osaamista kerättäisiin järjestelmällisesti ? Sitä minä en tiedä,on helppo huudella täältä puskista että näin pitäisi tehdä. Mikäli kuitenkin näin tehtäisiin systemaattisesti, näkyvästi ja selkeästi, olisi se myös arvostuksen näyttöä opettajan osaamista ja ja henkistä pääomaa kohtaan.

Millä mitata arvostusta

Isän täti oli oman aikansa edelläkävijä. Vastoin isänsä tahtoa hän lähti Jyväskylän seminaariin ,valmistuen sieltä opettajaksi 1920 luvulla. Isoisäni isä Johan olisi pitänyt soveliaampana vaihtoehtona jäädä kotitanhuville ja naida talollinen. Lienee Jussia korventanut myös ajatus siitä että ruokakunnasta pois lähtevää täytynee myös rahallisesti tukea. Johanille työ edusti sitä luterilaista henkeä, otsa hiessä pitää leipä ansaita ja työ oli kuokan, viikatteen ja lypsyhinkin kanssa toimimista. Kun rahasta oli pulaa, oli Johan isäntä ehdottanut että kysytään Sannalta kun hänellä on ilmassa roikkuvaa rahaa. Sannan uran alkamisesta alkaa olla aikaa 100 vuotta. Ilkikurinen ajatus hiipii mieleen, onko sadassa vuodessa tapahtunut edistystä opettajan työn arvostuksessa. Kaupassa ja teollisuudessa kun tulos on niin helppo mitata rahassa. Peruskoulun tulon jälkeen moni taho vaati näyttöjä koko kansan peruskouluttamisen järkevyydestä. Isoaäitini kuului myös tähän epäileväisten joukkoon. Ensimmäisten Pisa-tulosten tultua keskustelu sitten loppui, mutta nousiko
opettajien arvostus ?

Vientiteollisuudessa nousu aika usein mitataan palkoissa. Kuntasektorilla näin ei tapahdu. Kun nuori akattemisen loppututkinnon tehnyt siirtyy työelämään 4-5 vuoden opiskelun jälkeen opintolaina harteilla,voi vain kysyä onko palkka suhteessa mihinkään, enkä nyt kirjoita kuntasektorin opettajista vaan kaikista ammattiryhmistä.


Niin porvaritaustainen kun olenkin, niin olen aina arvostanut Lauri Ihalaista. Toimiessaan ammatiyhdistysjohtajana hän kiteytti eräässä haastattelussa hienosti. Työntekijälle on sama onko palkka 100 vai tuhat.Oleellisinta on mitä sillä saa. Kun työvoiman liike on kohti kasvukeskuksia, niin suuressa määrinn kysymys on siitä mihin vastavalmistuneen palkka riittää.

Kyllä raha on yksi arvostuksen mittari, katsotaanpa vain pörssiyhtiöisen johtajien palkkoja.Mutta arvostusta täytyy pystyä mitata muutenkin. Väkisin koulumaailmaan istutetut tulosmittarit eivät ole oikea keino. Myönnän olevani hiukan huolissani. Opettajien, poliisien ja muiden julkista valtaa edustavien virkamiesten arvostus on hiipumassa. Arvostus on aina toki ansaittava ja vääryksiäkin tapahtuu, mutta arvioimmeko ja arvostammeko kokonaisuutta yksittäisten tapausten perusteella ? Eittäin huolestuttavana näen sen että nuorten kiinnostus opettajaopintoja kohtaan on laskemassa. Nyt jos koskaan pitäisi ala nähdä mahdollisuutena ja dynaamisena vaihtoehtona. Työ suomalaisen sivistyksen eteen pitäisi olla yksi arvostuksen mittari, enkä tarkoita nyt niitä juhla-ja vaalipuheita.

Yhteistyökumppani ja ystävä Skotlannista oli käymässä

Ystävä Skotlannista oli käymässä. Yhteisestä projektista syntyi ystävyys joka on kestänyt kolmella vuosikymmenellä. Kun keskiverto skotti ei vieraile elämässään Suomessa kertaakaan oli vierailu ystävälleni järjestyksessään 25. Yritämme välttää koulusta puhumista, mutta niinhän siinä kävi että "elämän vesi" kirvoitti keskustelun siihen mitä Skotlannissa tapahtuu ja mitä Suomessa tapahtuu. Skottien itsemäärämisoikeudet ovat aika laajat.Selvästi tämä näkyy oikeutena ja riippumattomuutena järjestää koulutus briteistä riippumattomasti. Jos Suomessa perusopetuksessa eletään myllerryksen vaihetta, niin eletään sitä Skotlannissakin.

Viime vuosina Skotlannissa on yritetty jalkauttaa kansallista opetussuunnitelmaa. Vertailukohta meiltä löytyy 1994 opetussuunnitelman perusteisiin. Ystäväni sanoi että tosiasiassa se on ensimmäinen kunnollinen yritys luoda kansallista suunnitelmaa eikä vain sisältöjä. Syyt uudistukseen olivat moninaiset .Ennen nykyistä suunnitelmaa opiskelu painottui liikaa testeihin ja koulunkäyntiä tehtiin testaus edellä. Tämä johti siihen että ne jotka menestyivät testeissä huonosti ,menestyivät niissä huonosti koko kouluajan. Koulunkäynti ei siis tarjonnut onnistumisen elämyksiä. Samanaikaisesti inkluusio lisääntyi. Sen pohjalla on sama ajatus kuin meilläkin .Lähikoulu on jokaisen koulu. Raadollisempi totuus taustalla on kuitenkin että harvaan asutuilla pohjoisen alueilla ei myöskään ole tarjota erityisluokkia tai kouluja vaan ne löytyvät isoista kaupungeista. Kun tähän liitetään huono työllisyystilanne, nuorten syrjäytymine alkoholi ja huumeongelmineen, oli selkeää että muutoksia tarvitaan. Nyt voimassa oleva opetussuunnitelma lähtee siitä että jokainen löytäisi vahvuutensa, kuulostaako tutulta ?Ystäväni kertoi että Skotlanti hakee asiantuntemusta ja mallia muualta, tässä yhteydessä vilahti Pasi Sahlbergin nimi ja muutama muu.Gordon totesi että mikään malli sellaisenaan ei sovellu tuotavaksi Skotlantiin , vaan on löydettävä omat ratkaisut.

Inkluusiolla on Skotlannissa pitkä tie mutta se ei ole onnistunut. Opettajien täydennyskoulutus ja koulutus yleensä erityisen tuen haasteisiin on ollut lapsen kengissä. Arki on ollut todellista learnin by doing toimintaa, mutta tilanne on parantunut. Rahoituksen malli on kehittynyt ,mutta onko sitten inkluusikehityksen taipaleella hukattu yksi "koekaniinien " ikäluokka , jää nähtäväksi. Usein ja toki oikeutetusti puhutaan siitä että inkluusio on asennekysymys, mutta pitää mieli kirkkaana muistaa aina että se on myös rahoituskysymys, muuten inluusio on satua.
Skotlannissa koulunkäyntiavustajia saa nyt hiukan paremmin kuin ennen, mutta ystäväni sanoi ettei näillä ole koulutusta sen enempää kuin pedagogista osaamista. Tässä suhteessa me Suomessa voimme olla tyytyväisiä .

Totesimme ystäväni kanssa sen minkä olemme todenneet monasti aikaisemminkin , opettajan työn ja koulunkäynnin ongelmat ovat universaaleja. Opettaja ja rehtori kohtaavat samat haastetet niin Suomessa kuin Skotlannissa

tarinaa

90-luvun laman aikana meikäläinenkin passitettiin kuuntelemaan ruotsalaista konsulttia joka puhui tulosjohtamisesta ja strategiasta. Yksinkertaistaen siis siitä että jostain on leikattava ja on tehtävä valintoja. 20- vuotta myöhemmin näkyi tulokset tehdyistä leikkauksista.Pidettiin siis kansalliset talkoot kuten nytkin. Nyt tosin se on nimetty kikyksi , Ahon hallituksen aikana käytettiin jotain muuta nimeä. Olen yrittänyt tietoisesti sinnitellä eroon 90 luvulla opituista termeistä. Oppilas on mielestäni oppilas, ei asiakas sen enempää kuin huoltajakaan. Koulu on koulu , ei tulosyksikkö. Strategia- sanaan on kuitenkin jäänyt viehtymys. Tosin sen käyttäminen meikäläisen pelikentällä on aina yhtä haastavaa ja hämmentävää. Kun olen puhunut strategiasta, on kuulijasta näkynyt joskus hämmennys.Mistä se puhuu ? Kieltämättä itsestäkin on tuntunut joskus strategiasta puhuttaessa että on väärässä paikassa väärään aikaan.

Aluehallinnosta kuntajohtoon siirtynyt tuntemani kunnanjohtaja oli strategiatyön osaaja.Voin vain kuvitella millaista keskivertokunnassa oli päättäjillä mieltää strategian markitys ja tarve. Usein paikallinen kylän lamppupylväs onkin ollut strategiaa helpompi ja konkreettisempi asia. Mielenkiintoista onkin että moni kunta ja kaupunki pukee strategiaansa tarinan muotoon siis kansainomaistaa strategiaa arkikielelle. Kolmella vuosikymmenellä on ollut mahdollisuus tehdä yhteistyötä puolustus- ja pelastustoimen kanssa, maastopuvussa ja ilman. On pakko sanoa että edellä mainituilla on strategiatyö kunnossa. Vaikka puolustusvoimia saatetaan pitää jäykkänä organisaationa, on se tosiasiassa yhteiskunnan muutoksiin ja haasteisiin nopeasti reagoiva. Siellä on ymmärretty yhteiskunnan toimijoiden vahva sitoutus yhteiseen strategiaan ja toimijoiden kuuleminen. Kun strategiaa rakennetaan alhaalta ylös, niin siihen sitoutuminen on helpompaa. Strategia toimii jos se sanallistetaan ymmärrettävään muotoon,jos siihen saadaan sitoutettua ja sitä johdetaan.

En ole ihan varma onko uusi opetussuunnitelma onnistunut strateginen valinta. Sen valmistelussa oli runsas asiantuntijoiden joukko, sitä oli mahdollisuus kommentoida, esittää näkemyksiä. Jostain syystä on käynnissä korjausliikkeiden sarja ja keskustelu sen toimivuudesta. Onhan se hieman epäreilua. Annetaan nyt aikaa ja arvioidaan järkevälä aikajänteellä , ei yhden lukuvuoden perusteella.

Boxin ulkopuolelta

Tuoko ikä ja virkavuodet viisautta ja ymmärrystä. Siihen olen kyllä jäävi vastaamaan omalta osaltani. Sen verran voi sanoa että työtä arvioidessa varttuneemmalla iällä ei arvioi tunteella.Kaikkea ei voi myöskään täydellisesti hallita vaan sattumalla ja inhimillisellä elämänkululla on sormensa pelissä, niin hyvässä kuin pahassa. Olen yrittänyt työuran ajan pitää kiinni taidosta katsella asioita boxin ulkopuoleta. Miten uskottavasti tai objektiivisesti siinä on onnistunut, sen arvioitkoot muut.Pojasta joka ei halunnut kouluun tuli koululaitoksen palvelija. Tuota palvelua on kertynyt 32 vuotta ja rapiat päälle. Matkan varrella on kyselty ja houkuteltu muuhun, mutta olen halunnut pitää kiinni tästä ,joskus kivisestäkin , polusta. Leikittelen joskus omaksi ilokseni ajatuksella; millaiselta suomalainen koulu näyttäisi jonkun muun ammatin edustajan /huoltajan näkökulmasta. ,Millaisia ajatuksia pyörisi mielessä ?

Puhutaanpa ensin mielikuvasta. Mielikuvaa koulusta ja koulutuksesta muokkaa voimakkaasti julkisuuden luoma kuva koulusta, erityisesti niillä joilla ei ole omia lapsia , lasten lapsia, kummilapsia tai muuta viiteryhmää mielikuva syntyy julkisuudesta. Julkisuuden kiro piilee siinä että koulusta on aina houkuttelevampaa tehdä myyvä ja raflaava juttu kiusauksesta tai muusta vastaavasta. Niiden nurja puoli on siinä että esille tulee vain yksi näkökulma. Koulu kun ei oppilaitoksena tai sen edustajansa opettajan tai rehtorin suulla voi koskaan kommentoida yksittäisen oppilaan asiaa. Kuinka paljon lehdet, televisio tai verkkomediat tuovat niitä onnistumisia ja mukavia juttuja, no joskus. Voin silti hyvin kuvitella että ikäiseni tai vanhempi pohtisi tässä ajassa. Eivätkö ne vieläkään ole onnistuneet karsimaan kiusausta kouluista.

Millaisena koulu näyttäytyy huoltajalle riippuu mielestäni siitä millaisen kuvan koulu antaa. Totuus on ettei koulu ole, eikä voi olla yhteiskunnasta erillään oleva saareke. Omasta toiminnasta täytyy riittävällä ja selkeällä tavalla tiedottaa. Tämän asian opin 90-luvun alussa kun akvaario-kokeilu antoi mahdollisuuden rikkoa totuttuja toimintatapoja ja kaavoja. On hyväksyttävä joskus kuitenkin se että jos viesti ei tiedonsaajaa miellytä niin tiedotuksen määrällä ei ole merkitystä. Tämä kuuluu muutokseen sekä viestintään ja sen kanssa on vain opittava elämään.

Kun koulu löytää tapansa viestiä Wilmalla, kotisivulla, sosiaalisella medialla ja kutsumalla vanhempia osallistumaan , niin se on tehnyt paljon. Paljon jää myös huoltajan vastuulle ja aktiivisuuden varaan. Opetussuunnitelma uudistuksesta kerrottiin mediassa paljon ja myönteisellä tavalla. Ainakin hetkellisesti suomalainen koulu ja sen muutos oli median fokuksesa

Jos katselisin boxin ulkopuolelta näkisin luultavasti näitä asioita: " meidän Maijan ja Matin koulussa on tabletteja, heillä on uusi opetussunnitelma, harmi että koulussa on vielä kiusaamista ". Näkisin varmaan paljon muutakin mutta em.asiat mausteeksi.

Boxin sisäpuolella koulumaailma näyttäytyy myös samanlaisena joskin vähemmän pelkistetyltä. OPS-muutoksen keväänä olen miettinyt useasti Leppilammen Askoa. 90-luvun alkuvuosina hän veti yhdessä Ulla Piekkarin kanssa akvaariokoulujen vastaaville 10 opintoviikon kouluttajakoulutuksen. Harjoittelimme koulutuksessa yhteistoiminnallista oppimista. Silloin asia oli verraten uusi, monet saattoivat pitää höpöhöpö juttuna, mutta on todettava että muutoksessa yhteisöllisyydellä ja yhteistoiminnalla on paikkansa ja tilauksensa. Tälläinen "vanhan kansan " rehtori ja kunkku on jo kauan sitten joutunut toteamaan että me kaikki tarvitsemme toisiamme, ei tätä yksin voi tehdä

Takki tyhjä

Juuri päättynyt lukuvuosi oli monin tavoin haastava. Uuden opetussuunnitelman jalkauttaminen oli toimintaa ohjaavaa. Kuutosten alkaneesta ruotsin opiskelusta jäi positiiviset kokemukset, arviointikeskustelut koettiin myönteisiksi, monialaiset oppimiskokonaisuudet sujuivat. Paljon siis myönteisiä asioita mutta muutos ja sen johtaminen myös kuormittaa. Kaksi edellistä lukuvuotta työuralla ovat olleet työntäyteisiä.Työ kuitenkin palkitsee tekijäänsä. Kyllä koulu on muuttunut yli kolmenkymmenen vuoden aikana ja myös hyvään suuntaan vaikka paljon on tekemistä.Lukuvuoden lopetukseen liittyy myös haikeutta. Pienistä ekaluokkalaisista kasvoi kuudessa vuodessa hienoja nuoria jotka on aika luovuttaa eteenpäin. Pitkän uran tehnyt kollega jäi eläkkeelle ja oli kunnia pitää pitkän linjan ammattilaiselle kiitospuhetta. Kuinka paljon osaamista lähteekään kun ovi sulkeutuu. Sain myös puhua nuorelle kollegalle joka lopetti ensimmäistä vuottaan. Aikana kun opettajaopintoihin hakeutuu vähemmän nuoria, on valettava uskoa, kannustettava ja huolehdittava siitä ettei nuori opettaja jää yksin.

Virkarehtorin mielenkiintoinen aika vuodesta on käsillä, kuulee jopa omia ajatuksia kansliassaan. Kun päästään ensi viikkoon on aika jäädä tauolle ja vaikka itse sanonkin, niin anasaitulle sellaiselle.

Miten johtaa kansainvälisyystyötä koulussa

Tämän päivän Suomi kuten maailmakin on riippuvainen kumppaneista yli rajojejn. Yhteiskunnan eri toimijat esimerkiksi vientiteollisuus on riippuvainen siitä millainen on globaali talouskehitys ja yleinen turvallisuustilanne maailmassa.

Koulutuksen tavoitteissa kansaivälisyystoiminnan perusteiden kirjaus löytyy .Kukaan ei kai voine kyseenalaistaa tässä ajassa sen tarpeellisuutta ja ennen kaikkea välttämättömyyttä huomioiden globaalin verkostoitumisen.

Muutos ja kehittäminen vaatii johtamista. Koulutuksesta puhuttaessa Opetushallituksella on oma roolinsa kansallisella tasolla kuten kunnilla on oma roolinsa koulutuksen järjestäjänä.

Koulun ja oppilaitoksen tasolla kansainvälistyminen asettaa rehtorin toiminnalle johtamisen näkökulmasta omat haasteensa.

Yksinkertaistaen , ehkä karrikoiden voisi sanoa että rehtori joka johtaa kouluaan opetussuunnitelman mukaisesti , johtaa samalla kansainvälistymistä.
Rehtorin toiminnan näkökulmasta ensimmäinen asia on tunnistaa ja tiedostaa se mitä kansainvälisyys koulussa tarkoittaa ja mitkä ovat ne opetussuunnitelman perusteet asialle.

Kansainvälisyys koulussa näyttäytyy hiukan erilaisena kouluasteesta riippuen.Mitä vanhemmista oppilaista on kysymys, sitä todennäköisemmin oppilasliikkuvuuden elementti on toiminnassa.

Siihen miten ja kuinka kansainvälisyystoiminta koulussa organsoidaan, ei ole yksittäistä ”oikeaa sabluunaa”. Koulun koko , opettajien määrä ovat usein niitä reunaehtoja jotka määrittelevät käytännön toiminnan. On kuitenkin suositeltavaa lukuvuositasolla asettaa koululle realistinen tavoite kansainvälisyystoiminnan toteuttamiseen. Rehtorin työssä mahdollisuudet osallistua ovat usein rajalliset, mutta toiminnan organisointi kannattaa vastuuttaa koulussa. Tässä kuten niin monessakin muussa asiassa motivoitunut ja kiinnostunut henkilökunta tuottaa parhaimman lopputuloksen.

Jokainen meistä on diplomaatti liikkuessaan maailmalla

Kotikansainvälisyys on koulussa tehtävälle kansainvälisyystyölle kivijalka. Taitojen ja perusasioiden karttuessa kansainvälisyystyöhön voi liittyä oppilasliikkuvutta. Usein liikkuvuus liittyy enemmän vuosiluokkiin 7-9 ja siitä ylöspäin toiselle asteelle ja korkea-asteelle. Koulusta puhuttaessa yhteistyö useinkin on koulujen välistä ja luokkien välistä. Mikäli koulutuksen järjestäjällä on hankeyhteistyötä tai ystävyyskuntayhteistyötä, saattaa erilaisiin vierailuihin liittyä kohtaamista koulujen lisäksi hallinnon tasolla.

Euroopassa liikuttaessa yhteistyöhön liittyy usein epämuodollisuus, erityisesti Pohjoismaissa.Leikillisesti voisi sanoa ettei herroja kumarreta. Liikuttaessa Euroopan ulkopuolella ja työskenneltäessä esimerkiksi aasialaisten kanssa,on hallintohierarkia näkyvämpi ja selkeämpi.

Ohjeena jokaiselle kansainväliseen liikkuvuuteen osallistujalle voisi sanoa että olipa kohdemaa mikä tahansa, niin on syytä tutustua tapakulttuuriin ja opetella mahdollisuuksien mukaan muutama ilmaisu kohdemaan kieltä. Englannin kielen ylivalta ei näyttäydy kaikkialla samanlaisena. Jos haluat ns. murtaa jään, pari perussanaa tekevät vaikutuksen.

Hyvät käytöstavat tervehtimisineen ja vierailuisännän huomioiminen luovat meistä kuvan ennen kaikkea suomalaisina. Olet siis maasi " diplomaatti", liikuitpa missä tahansa. Kaikkeen ei kuitenkaan voi varautua, joten yllättäviä tilanteita voi syntyä. Terve harkinta ja maalaisjärki auttavat kuitenkin. Eräällä Comenius- matkalla pienen kaupungin pormestari kysyi allekirjoittaneelta, onnistuisiko ystävyyskuntatoiminta. Kysymys tuli puun takaa ja oli vilpitön. Lupasin välittää viestin ja yhteystiedon kunnanjohtajalle.

Liikuitpa siis missä tahansa olet tehtäväsi tai asemasi lisäksi aina ensisijaisesti suomalainen ja edustat Suomea.

Koulujen kansainvälisyystyö: osa 1, kielestä se lähti

Koulujen kansainvälisyystyö: osa 2 , voimmeko oppia muilta liikkuvuuden ...

Niin se vain on

31. kevätlukukausi lähenee loppuaan. Niistä olen työkennellyt 5 v luokanopettajana ja koulunjohtajana/ rehtorina 26 v. Tämäkään lukuvuosi ei päässyt yllättämään. Lukuvuodessa kymmenen kuukauden aikana kiire kasautuu erityisesti lukukausien loppuun, eikä niiden välissäkään löysäillä. Trendi on päinvastoin. Opetussuunnitelman henki on kyllä päinvastainen mutta kiireen hallintaa emme osaa vieläkään. Onkohan niin että kun sen taidon oppii , onkin sitten aika siirtyä eläkkeelle. Kiireen kanssa oppii kyllä elämään mutta ajatukset käy jatkuvaa Jaakobin painia rehtorin työnkuvan sisällöstä. Tehtävään kun sisältyy hallintoa, henkilöstötyötä ja kehittämistä. On taisteltava ainakin itsensä kanssa siitä ettei hallinnon tehtävistä tule itsearkoitus vaan kutsumusta pedagogiikkaan ja kehittämiseen ehtisi myös hoitaa. Jotenkin vaan on hyväksyttävä oma rajallisuutensa ja ajan rajallisuus.

Olen esimiehenä kuluneen vuoden ajan viestittänyt kahta asiaa työntekijöille; armahda itsesi uuden opetussuunnitelman kanssa, aikaa on 10 vuotta ja toinen sanoma on ollut , uskalla rajata. Aina sitä miettii tavoittaako profetan viesti omalla maalla. Kun kehityskeskustelut ovat hyvällä mallilla, voi sanoa että viesti on saavuttanut. Vielä kun ajatuksen siirtää käytäntöön, niin hyvä ja kiireetön arki syntyy. Rehtorina pitää joskus sanoa itselleen että vaikka haluaa paljon ja monenlaista ,niin tärkeintä on osata havaita ja nauttia pienistäkin kehityksen askelista.

Suunnan löytäminen

Koulumuistot, niin myönteiset kuin kielteiset elävät meissä kaikissa vahvasti ja ohjaavat ajatteluamme koulusta. Kaikilla tuntuu olevan sanottavaa koulusta. Koulu on toiveiden tynnyri, mihin yhteiskunnassa kohdistuu monenlaisia toiveita ja odotuksia.
Koulu on Suomessa vahva instituutio. Se on harvinainen, kenties ainoa,yhteiskunnallinen rakenne, joka koskettaa kaikkia ja edustaa jokaista kansalaista koskevaa oikeutta, mutta myös velvollisuutta.


Hankalinta koulussa on, että koulun tulos, muu kuin oppimistestitulos on vaikea mitata tai edes havaita. Se syntyy erittäin hitaissa prosesseissa.Koulun yksi tehtävä on sekä säilyttää että uudistaa yhteiskuntaa ja kulttuuria. Tämä jännite kulminoituu kymmenen vuoden välein uudistettavassa opetussuunnitelmassa.
Opetussuunnitelmatyössä neuvotellaan usein hyvin tiukasti juuri siitä, mikä muuttuu ja mikä on syytä säilyttää. Koulun arkinen tehtävä on edistää oppimista ja hyvinvointia, sekä opettaa.

Ensimmäinen tehtävä on se iso yhteiskunnallinen kuva mikä piirtyy koulun tehtävästä ja jälkimmäinen on sitä koulun arkea, Näistä elementeistä syntyy se asetelma missä koulun suhteen on odotuksia poliittisilla päättäjillä ja toisaalta arjen perustyön tekijöillä.Kehittämisessä toiveet ovat joskus jopa ristiriitaisia. Ei ole mielestäni ihme että keskustelu koulun kehittämisestä on polarisoitunut tietotekniikkaan, matkapuhelimiin tai ison kuvan kannalta pieniin asioihin.

Merellä liikkuessa on kaksi hankalaa asiaa; merikortti puuttuu ja moottori sammuu. Moottorin sammuessa alus yleensä liikkuu ,liike ei lakkaa jos ei nyt sitten ankkuriköyden pituus mahdollista ankkuroitumista. Suomalainen peruskoulu on aluksen kaltainen, ei kehitys pysähdy mutta yhteinen suunta on tärkeä. Miksi yhteinen suunta on niin hankala asia. Sen kun tietäisi, olisi viisas mies. Joitain näkökulmia asiassa voi olla: valtakunnallinen tahtotila ja kentän näkemys eivät välttämättä kohtaa vaikka kansallisen tahtotilan luomiseen on kenttää kuultu. Me puhumme uusista oppimisympäristöistä mutta missä ne ympäristöt ovat ? Koulun toimintaa vaivaa joskus myös irrallisuus, mitä jää käteen lukuisista hankkeista. Syntyykö meissä oppimisen ammattilaisissa kokemus uuden oppimisesta ?

Turvallisuushakuisuus pitää meidät tutuissa toimintatavoissa, muutos ja uudistus voi tuntua uhalta ja mukavuusalueen ulkopuolelle astumiselta. Meidän ammattikunta kun kantaa yksin tekemisen taakkaa.
Niin opettajat kuin rehtorit elävät kompleksisessa arjessa kohdaten niin oppilaissa kuin kollegoissa suomalaisen yhteiskunnan moninaisuuden ja arjen. Työyhteisön näkökulmasta ymmärrän että yhdessä oppimisen menetelmät saavuttavat jalansijaa kouluissa. Itse nostaisin sanan yhteisöllisyys ykkösasiaksi sen myönteisessä kontekstissa. Yhteisöllisyys ei voi olla että vastustamme yhdessä muutosta. Itse puhuisin keskustelun tärkeydestä ja myös siitä että vastustuksessa ja erimielisyydessä on myös kehityksen siemen.

Löytämällä merkityksen ja mielekkyyden, löydämme myös suunnan ja yhteisen tahtotilan sitä kohtaan

Ytimessä

Tuntemani seurakuntaneuvos sanoi kerran osuvasti ettei rippikouluikäiseltä pidä kysyä vakaumusta kun moni etsii sitä läpi elämän pohtien uskoako vai eikö. Voin sanoa ymmärtäväni niitä tieteellisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä jotka eivät järjen ja logiikan näkökulmasta näe kristillisessä vakaumuksessa mitään uskottavaa.Jopet-show sanoin "aattelepa ite". Kuoleman voitto, ylösnousemus ,täysin abstrakteja käsitteitä järjellä käsiteltäväksi.

Pääsiäinen muistuttaa taas kerran kristinuskon ydinkysymyksistä, uskoako pääsiäisen merkitykseen kristillisen opin mukaisesti. Vaikea kysymys monelle, mutta toisaalta moni sairas, moni kärsivä tai vaikeuksissa oleva uskoo asioiden ja tilanteiden parantumiseen koska se antaa toivoa. Sama toiveikkuus kai liittyy iankaikkiseen elämään. Tässäpä pääsiäisen aatoksia .

Paljon takana, enemmän edessä

Itsenäisyyden juhlavuosi on historian ystävälle hieno juhlavuosi.Ei tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee vaan ihan luvalla itsenäisyyden sataa vuotta juhlistetaan monilla teemoilla ja aihealueilla. Voi kai sanoa ilman huonoa omaatuntoa että koulu jonka sanotaan muuttuvan hitaasti on sadassa vuodessa muuttunut merkittävästi ja toivottavasti parempaan suuntaan. Opintie ei ole enää rahasta tai kielestä kiinni. Taaksepäin on helpompi katsoa ,kiitos tallennettujen ja dokumenttien ja aineistojen. Huomattavasti vaikeampaa on katsoa eteenpäin. Tulevaisuuden hahmottaminen kun ei ole yksinkertaista.Monet tekniikan laitteet joita pidettiin tieteiskirjallisuuden tuotteina vielä 60 -luvulla ovat arkea tänään joten jossain määrin vain mielikuvitus on rajana. Miten ihminen sitten käyttäytyy on jo vaikeammin ennustettavissa. Siitä historia on pullollaan esimerkkejä ja valitettavan huonoja sellaisia.

Millainen on suomalainen yhteiskunta seuraavan sukupolven aikana ja siitä ajassa eteenpäin. Heitänpä pienen vision.

Lääketiede tekee luultavasti läpimurron kolmessa asiassa; Alzheimer, 2 tyypin diabetes ja HIV sekä ymmärrys entistä paremmin syöpäsolujen käyttäytymisestä.

Energia-alalla saattaa tapahtua läpimurto aurinkoenergia ja tuulivoiman käytössä mikä on hyvä koska fossiiliset polttoaineet loppuvat ennemmin tai myöhemmin.

Mikäli edellisessä tapahtuu läpimurtoja, on mahdollisuus hidastaa ja toivottavasti pysäyttää ilmastonmuutos

Mikäli poikien koulunkäynnin ja opiskelun suhteen ei tapahdu korjaavia toimenpiteitä ja asiaa oteta nyt vakavasti, ei meidän tarvitse miettiä esteitä naisten urakehitykselle koska kouluttatutunut naisväki istuu pörssiyhtiöiden ja hallinnon paikoilla. Se on tietenkin hyvä asia mutta toivottavaa on ettei se tapahdu yhden koulussa hukatun sukupuolen perusteella.

Koulussa todetaan että Uusikylä puhui ja kirjoitti asiaa 2016-2017 nostaessaan esiin pehmeät arvot

Suomi on vielä moniarvoisempi

ICT on luonnollinen osa koulua eikä meidän tarvitse erityisesti sitä korostaa


Kehittyvien maiden talous nousee erityisesti Afrikassa ja Intiassa

2020 luvulla puolustusvoimissa on ensimmäiset naispuoliset kenraalit

Eu on kehittynyt hyvinkin eritahtisesti

vaikeampi asia kun näennäisesti näyttää

Koulun kurinpitokeinoihin pohditaan muutosta.Se mahdollistaisi rehtorille oppilaan määräaikaisen erottamisen. Erottaminen on jo nyt perusopetuslakiin kirjattu, kysymys olisi siis muutos itse prosessiin. Kynnys erottamiseen on jo nyt korkea enkä usko että päätösvallan delegointi madaltaisi kynnystä. Itse näen rangaistusmuodon käytössä koulupäivien turvaamisen elementtiä kuten on opetuksen epäämisessä koulupäivän loppuajaksi. Ydinkysymys on kuitenkin miksi ylipäätään asiaa pitää miettiä ja muutosta pohtia. Näen henkilökohtaisesti asialle kaksi syytä; ennakoiva toiminta on epäonnistunut ja oppilashuolto kaikilta osin ei toimi. Kun inkluusio nostettiin tavoitteeksi että mahdollisimman moni voisi tuettuna haasteista huolimatta opiskella lähikoulussa, puhuttiin merkittävästä muutoksesta koulun toimintakulttuurissa. Ratkaisuna nähtiin asennemuutos ja pedagogiset ratkaisut.

Samaa keskustelua käytiin myös Skotlannin koulutusjärjestelmän sisällä pari vuotta ennen kun asia Suomessa kävi ajankohtaiseksi.Viime kädessä asia ei ole kysymys asenteista Suomessakaan sen enempää kuin pedagogisen osaamisen puutteesta.Jälkimmäiseen löytyy apua järjestelman sisältä kuten ulkopuolisiltakin toimijoilta. Usein on kysymys lapsista joiden ongelmat eivät ole pedagogisia ja tämä haastaa nykyisen oppilashultojärjestelmän.Kun vaihdat pankkia saat asiakaspalvelijan jonka kanssa asioit kokonaisvaltaisesti tai terveydenhoidossa saat omalääkärin. Missä on oppilaan asiakaspalvelija jonka hallussa on lapsen asia kokonaisvaltaisesti. Tällä hetkellä ei missään. On vain erilaisia toimijoita jotka vaikenevat terveys-ja sosiaalialan salassapitovelvollisuuden puitteiissa yhtä lailla kun koulupuolen lainsäädännön puitteissa. En arvostele yksittäisiä toimijoita, kaikki yrittävät varmasti parhaansa mutta se lapsen asian asiakaspalvelija puuttuu.

Monenlaista haastetta

Sattuneesta syystä menossa olevaa vaalikampanjaa tulee seurattua tiiviimmin. Kuntavaalit enemmän kuin ennen ovat koulutusvaalit .Soten toteutuessa meille jää kuntiin koulutus ja muutamia muita asioita kuten maankäyttö. On kyllä hieno havaita että monissa puolueissa on ehdolla paljon. koulutuksen ammattilaisia ja puolustajia. Tehtävä ei ole helppo . Sote nielaisee veroeuroja , eikä vähän. Koulutuksen haasteet ovat mittavat kaiklla asteilla. Meillä on huoli pojista,matemattikan osaamisesta, ammatillisesta koulutuksesta ja nipusta monia haasteita. Itselläni on ikävä 80-luvun lopun lihavia vuosia jolloin peruskoulu oli resurssoitu huippuunsa.Kuntapolitiikassa pitäisi yrittää huolehtia toimintaresursseista-

7 lihavaa vuottaa 80 -luvulla ei kuitenkaan koskaan seurannut 7 laihaa vuottaa vaan puhuisin parista kymmenestä laihasta vuodesta, silti tuohon ajanjaksoon mahtuu Pisa -nousu. Meidän ei pitäisi määritellä itseämme tai järjestelmää Pisan kautta. Uusikylä taannoin kirjoituksessaan muistutti ranking -listojen hävittämisestä.

Suurempi huoli on siitä onko meillä jokin suunta ylipäätään olemassa. Uusi opetussuunnitelma on hyvä askel . Tosin kukaan ei jaksa lukea monisataista suunnitelmaa ja kieleltään se on kapulakieltä. Kaksi asiaa näen merkityksellisenä oppimisesta puhuminen ja yhteisöllisyys. Kaikki muu tahtoo valitettavasti hukkua sivuille.

Meillä on Suomessa jonkinlainen Graalin maljan etsintä koulutuksessa. Me haemme ratkaisua hyveistä, vahvuuksiista, positiivisesta pedagogiikasta, digitaalisuudesta ja nipusta monia hyviä lähestymistapoja ja keinoja. Menetelmäuskolliset puolustavatkin omia lähestymistapoja ja se on oikein. Yhden sadun sankaritarinaa ei kuitenkaan ole vaikka moni niin mieluusti puolustaisi yhden opin totuutta , josku jopa tutkimuksiin nojautuen. Tilanne on kieltämättä paradoksaalinen ,samalla kun puhutaan yhteisöllisyydestä ja yhteisestä toimintatavasta, ollaaan kuitenkin valmiita puolustamaan yhtä tapaa. Näkyvymmin se on näkynyt kissanhännän vedossa digitaalisuudesta. Onkohan sitä tullut jo vanhaksi ja haaveilee jostain sellaisesta koulussa mitä ei koulussa ole ollut sitten 80 luvun.