Kuukauden kirja: Pedagoginen rakkaus

Vuoden vaihtuessa moni lupaa itselleen asioita. Joku pitää tipattoman tammikuun, joku aloittaa paastoamisen. Itselleni lupasin lukea kerran kuukaudessa kirjan : oikean, paperisen kirjan, ei sähköistä. Tammikuun kirja on nyt luettu. Kirjavalintana oli Simo Skinnarin pedagoginen rakkaus.
Kirja ilmestyi 2007 mutta asia on tärkeä tässä ajassa ja teema ikuinen.Kirjoittaja lähestyy asiaa historiallisesti, filosofisesti  ja määritellen käsitettä pedagoginen rakkaus. Kirja sopii yhtä lailla opettajille kuin vanhemmille, suosittelen.
Lopuksi pieni siteeraus kirjasta:

Ylikriittinen aikamme tarvitsee positiivisia johtotähtiä ihmisyyteen kasvun,ikuisen pedagogiikan elvyttämiseksi.Korkein näistä on rakkaus.Emme ole täällä maailmassa niinkään tuomitaksemme ja kritikoidaksemme vaan rakastaaksemme. Oikein ymmärrettynä rakkaus on syvintä ihmisyyttä ja pyhyyden kokemista keskellä arkea"

Kumppanuuksia ja yhteistyötä.

Moninainen oli se näytteilleasettajien joukko jotka olivat osallistuneet meidän alan ihmisten ykköstapahtumaan Educassa. Tämän päivä koulu ei ole erillinen saari yhteiskunnassa vaan ehkä enemmänkin sillanrakentaja moneen eri suuntaan. Suomen Vanhempainliiton standin ohi kulkiessa palautui mieliin monet mukavat  muistot yhteistyöstä vanhempainyhdistysten kanssa. Kävin katsomassa liiton sivuja ja pieni historiikki yllätti täysin. Liiton edeltäjä Kotikasvatus-yhdistys oli perustettu jo vuonna 1907. Toiminta oli hiipunut 1960- luvulle tultaessa ja 1970 -luvulta alkaen elpynyt peruskoulun alkaessa Suomessa. On häpeäkseen tunnustettava etten tuntenut tätä pitkää historiaa. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Hem och Skola yhdistykset olivat monessa paikkaa toiminnan uranuurtajia. Keväällä 1992 kävimme silloisessa johtokunnassa keskustelua vanhempainyhdistystoiminnasta. Seuraavana syksynä innokkaan kollegani ansiosta saatin vanhempainyhdistystoiminta aloitettua. Monella tapaa mielenkiintoista aikaa koska perinteitä sen enempää kuin kokemuksia toiminnasta ei ollut. Keskustelua ja linjanvetoa piti käydä myös tehtävistä koska koulussa oli myös johtokunta. Toiminta löysi nopeasti omat sisältönsä ja tavoitteensa. Pääsipä järjestyksessään toinen yhdistyksen puheenjohtajista kertomaan Helsinkiin Finlandia-talolle kaukalon rakentamisesta talkoilla tai kökällä niin kuin me pohjalaiset sanomme. Vanhempainyhdistykset monellakin tapaa ovat lunastaneet paikkansa suomalaisen koulun yhteistyökumppanina. Yhdistysten luvatussa maassa tämä ei liene yllätys. Oma haasteensa on varmaan löytää niitä joilla on mahdollisuus toimia yhteisten asioiden ja yhteisen hyvän vuoksi. Hienoa on että sellaista innokkuutta löytyy. Laskeskelin että omalla kohdalla 22 vuotta on saanut olla yhteistyökumppanina vanhempainyhdistykselle. Voi kai pitää itseään myös onnekkaana siinä suhteessa että asukasyhdistystoiminnan kanssa on ollut yhtä pitkä yhteistyötaival kuin vanhempainyhdistysten kanssa. Olipa sitten Pohjanmaalla tai Uudellamaalla niin ihmisten halu vaikuttaa oman lähiympäristöönsä on innokas. Koululla on tässä oma roolinsa usein yhteisönsä ja asuinalueensa tapaamispaikkana. Upeita kumppanuuksia ja yhteistyökuvioita on ollut ja tulossa.

Vielä sananen yhdysluokasta

Milloin  koulu on liian pieni. Missä menee raja. Tämän blogin lukijoista osa työskentelee yhdysluokkakouluissa joten pitää kirjoittaa asiasta " pienin" kirjaimin. Absoluuttista totuutta koulun oikeaan kokoon ei löydy. Kauneus on katsojan silmissä kuten sanotaan. Toiminnallisuuden näkökulmasta 50 oppilaan koulu lukumääräisesti tasaisin ikäluokin on toimiva. Luokat pystyy muodostamaan perinteisellä tavalla yhdistettynä  16-17 oppilaan opetusryhmiksi. Kolmelle opettajalle opetusvelvollisuuden edellyttämät tunnit saanee sopivasti kasaan.
Kysymys on ehkä asetettava mikä toiminnallisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta on liian pieni koulu. Ottamatta kantaa siihen mikä on liian pieni, voisi silti pohtia haasteita mitä esimerkiksi 20 oppilaan tai sitä määrää pienemmän koulun pyörittämisessä on. Lapset oppivat toimimaan samassa ryhmässä eri ikäisten kanssa kuten tutkimukset osoittavat yhdysluokkaopetuksen vahvaksi puoleksi, mutta opetuksen järjestämisessä voi joutua kohtaamaan seuraavanlaisia haasteita.
Liikunnan opetuksessa erilaisten joukkuepelien opettaminen voi olla haasteellista ja suuressa määrin asiaan voi liittyä turvallisuusseikkoja mikäli ryhmässä on eri ikäisiä. Käsitöiden opetuksessa ikätason mukaisen oppiaineksen tarjoaminen voi olla  haasteellista. Joissakin tilanteissa yksilölliseen ohjaukseen voi opettajalla vastaavasti olla enemmän aikaa. Asia ei siis millään muotoa ole mustavalkoinen eikä helppo. Tällä hetkellä käy keskustelu lukioverkosta ja samaa keskustelua on käyty ammattikorkeakouluverkostosta. Harvaan asutuilla alueilla asia on haastava mutta kysymys lukioiden kohdalla lienee sama kuin pienten peruskoulujen kohdalla, missä menee sopivan koon raja ja voiko sellaista olla. Milloin sivistykselliset oikeudet eivät toteudu lapsen ja nuoren näkökulmasta katsoen kohtuudella.
Pienet koulut ja oppilaitosyksiköt voivat usein olla otollisia kokeiluympäristöjä erilaisille kokeiluille. Omassa opinnäytetyössäni pääsin tutustumaan siihen mitä lisäarvoa Montessori-pedagogiikka antaisi yhdysluokkaopetukseen. Pedagogiikan lähtökohdat itsessään ovat otolliset yhdysluokkaan koska pedagogiikan ajatuksena on eri ikäisten toimimisen samassa ryhmässä. Yhdysluokassa on keskimääräistä enemmän itsenäistä työskentelyä joten Montessori-pedagogiikan välineistö tukisi yhdysluokkatyöskentelyä .
Eri ikäisten työskentely yhdessä ei tietenkään voi olla riippuvainen siitä onko koulu yhdysluokkakoulu vai suuri vuosiluokissa opetusta anta koulu.Viime kädessä on kysymys järjestelyistä missä suuremmissakin kouluissa  ns. multiage toimintaa toteutetaan

Kouluverkolla on siis Suomessa merkitys siinä miten lähellä koulutuksen palvelut ovat sen käyttäjiä. Yhteiskunnallista ja laajempaa merkitystä koululla on siinä että se tarjoaa usein alueensa asukkaille mahdollisuuden kokoontua esimerkiksi harrastusten pariin. Pienet koulut ovat myös aina opettajiksi opiskelevien kannalta olleet merkittävä mahdollisuus kenttäharjoitteluihin yhdysluokassa. Itsellä oli kahden vuosikymmenen ajan mahdollisuus tarjota opiskelijoille tätä mahdollisuutta. 

Lukkarinrakkaudesta yhdysluokkaan

Armeijan jälkeen tarjoutui mahdollisuus toimia väliaikaisena luokanopettajana lukuvuoden ajan. Myönteinen kokemus lukuvuodesta toimi suunnannäyttäjänä työuran valinnalle. Ensimmäinen oma luokka oli kyläkoulun 3-6 yhdysluokka.Haastava tehtävä mutta opettavainen. Opiskeluaikana oli luontevaa hakeutua opinnäytetyöryhmään missä yhteisenä aiheena oli yhdysluokkaopetus. Opinnäytetyön ohjaaja toimi Esko Kalaoja jota voi pitää suomalaisen yhdysluokkaopetuksen merkittävänä tutkijana. Työura vei yhdysluokkakouluun takaisin vuonna 1989. Yhdysluokat ovat haastava ja mielenkiintoinen työympäristö.

Hannu Laaksola kirjoitti opettajalehdessä yhdysluokista ja pienistä kouluista hyvin ( 7/2014). ”Yhdysluokkaopetus pitäisi nostaa arvoiseensa asemaan ja pohtia sen laajentamista. Sillä voitaisiin jopa estää koulutuksellisten autiomaiden syntyminen maahamme. Miettiä pitäisi myös, voisiko opetustapaa levittää peruskoulun ylemmille luokille. Eri-ikäisten oppilaiden opetusta samoissa ryhmissä pidetään monessa maassa tavoitteena, ja tällaisia luokkia perustetaan varta vasten. Tilastojen mukaan 30 prosenttia maailman koululuokista on yhdysluokkia. Etenkin syrjäseudulla koulun lakkauttaminen voi olla kuolinisku koko kyläyhteisölle. Pienet koulut ovat pääosin maaseutujen kyläkouluja, mutta on joukossa kaupunkikoulujakin. yleensä kyliensä keskuksia, joissa järjestetään tapahtumia ja pidetään yllä sosiaalisia siteitä. Lähellä oleva kyläkoulu on tärkeä koulutuspalvelujen tasa-arvoisen saatavuuden takia. Sillä on myös niin pedagoginen kuin kulttuurinenkin tehtävä.”

Kansallisten ja kansainvälisten tutkimustietojen mukaan yhdysluokka-pedagogiikka on opetuksellisesti vähintään yhtä laadukasta kuin vuosiluokka-pedagogiikkakin. Yhdysluokka-pedagogiikalla saavutetaan paremmat tulokset sosiaalisten taitojen ja yhteisöllisyyden edistämisessä. Yhdysluokka-pedagogiikan merkittävin osaamiskeskus, Kajaanin opettajankoulutuslaitos,lakkautettiin vuonna 2011. Suomessa olisi ymmärrettävä pedagogisen diversiteetin turvaamisen tärkeys opettajankoulutuksessa. Suomalaisen opetuksen etu ja voima on aikaisemmin ollut juuri siinä, että opetuksessa on pystytty huomioimaan alueelliset erityispiirteet ja tarpeet. Se, mikä on parasta toisaalla, ei välttämättä ole sitä jossain muualla.

Kunnat ovat parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana keskittäneet koulutusta, mikä on lisännyt tuntuvasti koulukyytien määrää. Koulujen lakkautuksia on perusteltu taloudellisilla syillä, mutta ratkaisuissa ei ole otettu huomioon, että myös koulukuljetukset maksavat. Jos nyt leikataan vielä kyydeistä, oppilaiden turvallisuus ja tasa-arvo kärsivät. Kunnat syyllistyvät joskus pedagogiseen asiantuntemattomuuteen perustellessaan pienempien koulujen lakkauttamista sillä, että vuosiluokka-pedagogiikka olisi laadukkaampaa kuin yhdysluokka-pedagogiikka.Koulutusajattelussa on vallalla usein kunnissa kuultu ”me säästämme seinissä ja panostamme opetuksen laatuun”. Demokratiaenemmistö usein maassamme purkanut juuri ne seinät, jotka ovat olleet kauimpana        korvaavista seinistä ja joilla on ollut suurin vaikutus lasten hyvinvoinnin ja opetuksen laatuun.            
                    

Yhdysluokka voidaan perustaa joko oppilasmäärän pienuuden vuoksi tai pedagogisista syistä. Usein perusteena on oppilasmäärän pienuus mutta pitäisi muistaa että pedagogista syistä voidaan myös perustaa yhdysluokkia. Helsingin Jollaksessa sijaitsevassa Poikkilaakson alakoulu on hyvä esimerkki koulusta missä yhdysluokka perustettiin pedagogisista syistä. Pieni koulu tarjoaa myös hyvän  mahdollisuuden vuosiluokkiin sitoutumattoman opetuksen kokeiluun. Perinteinen tapa pienissä kouluissa on muodostaa yhdysluokat esim. yhdistetty 1-2, 3-4 ja 5-6 mikäli on kysymys kolmiopettajaisesta koulusta. Niissä kouluissa missä opetus on järjestetty vuorokurssimaisesti. tämä on tietenkin ainut mahdollisuus, vuorovuosin luetaan aineissa ylemmän tai alemman luokan kurssia. Itse koen että vuorokurssijärjestelmä oli aika haastava, varsinkin silloin kun esimerkiksi kolmas luokka luki ylemmän vuosikurssin ainesisältöjä. Asioiden käsittely loogisesti ehkä kärsi hiukan.         

Perusopetuslain mukaan opetus tulee järjestää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. 1990-luvun vuosina kokeilimme henkilökunnan kanssa ryhmien muodostamista pedagogisista syistä muuten kuin perinteisesti. Meillä oli 1-3 ja 2-4 .Oppiaineen käsittelyn kannalta haastavaa ,toisessa ryhmässä uudet asiat ja toisessa kertaavat asiat. Ryhmät olivat kuitenkin mitä mainioimmat ja toimivat mitä järjestelyllä toivottiin. Lunta tuli tupaan kuten odottaa saattaa, olihan järjestely poikkeuksellinen mutta jälkiviisaana on sanottava ettei kaduta yhtään.

Suomalainen kyläkoulu on pedagogisesti ihanteellinen kasvatusratkaisu. Kyläkoulu kasvattaa samalla sosiaalisesti hyväksymään eri-ikäiset ja eritasoiset oppijat ja kannustaa yksilöllisesti oppilaita löytämään omat vahvuutensa. Opettaja voi laatia jokaiselle oppilaalle yksilöllisen opinto-ohjelman ja huolehtia yhdessä oppilaan kanssa sen toteutumisesta.

Tälläisiä ajatuksia suuruutta ihannoivana aikana

Kuumana rauta on taottava

Äidin sukua tutkiessa kirkonkirjoissa tulee vastaan ammattinimissä ; smed, smedlärling. Ei taitaisi vanhan seppäsuvun jälkeläiseltä ahjo lämmetä ja hevosenkenkä syntyä käsissä, mutta kirkkaana on ajatus mielessä että rauta on kuumana taottava.
Työnantajani on merkittävällä tavalla tukenut tietotekniikan sovelluskäytön lisäämistä ja        käyttöönottoa oppimisen apuvälineenä. Opettajat saivat käyttöönsä tabletit ja tarjolla on koulutusta niin yleisellä tasolla kuin koulukohtaisesti räätälöitynä. Uuden ajan sepille on ahjo kuumana. Kalevalan päivän lähestyessä on mielessä että Sampo mikä syntyy on tietotekniikan sovelluksia, innostavaa ja oppimista palvelevaa pedagogiikkaa.
Kaikki takomaan.

Koulumiehen polulta marjoja

Alkanut kevätlukukausi on työuralla järjestyksessään 30. Edessä olevat työvuodet ovat mielenkiintoisia.Kolmen vuoden kuluttua eläköityvä kollega sanoi että edessä on innostava ajanjakso. Voin allekirjoittaa sen täysin. Uudistuva opetussuunitelma jää työuran viimeiseksi.
Takana on kuitenkin opetusalan ammattilaisena 30 vuotta ja vielä pidempi aika koulussa kun laskee ajan oppilaana sekä opiskelijana. Ketonen ja Myllyrinne sarjan sketsissä,kysyttiin aikanaan ” mikäs mies te oikein olette”  Sketsissä vastattiin että setämies, mutta tässä vaiheessa voisi kai itse vastata kysymykseen, koulumies. Näillä virkavuosilla voi kaiketi katsoa taaksepäin suomalaista koulua ja sen kehittymistä. YouTubessa pyörii video missä Paavo Väyrynen haastattelee itseään. Pilke silmäkulmassakin hän lienee ainoa, joka siihen pystyy. Päätin kuitenkin kysyä itseltäni , mitä on tapahtunut kolmen vuosikymmenen aikana, mitä on jäänyt mieleen ja mitä ajatuksia pyörii mielessä. Koulu työpaikkana on kuitenkin ollut ikkunapaikka suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tälläisinä tuumailuja pyörii mielessä.

1 sodan jälkeinen Suomi on ollut jatkuvassa rakennemuutoksessa. Sisäinen muuttoliike kasvattaa pääkaupunkiseutua ja alueellisia keskuksia muualla maassa. Koulujen määrä on laskenut kehityksen vuoksi ja muutos koettelee ennen kaikkea pieniä kouluja. Monessa paikassa lähti ensin posti, sitten kauppa ja lopuksi koulu. Edullista kuntatalouden näkökulmasta pienten koulujen pyörittäminen ei ole, mutta menetettiinkö myös jotain siellä missä lapsimäärän puolesta koulun pyörittäminen olisi ollut mahdollista.

2 ensimmäisessä työpaikassani koulussa kopiot veivattiin spriihöyryssä ja piirtoheitin (jota myös yliolan heittimeksi olen kuullut kutsuttavan ) oli mullistava keksintö. Pidettiinpä sen käytöstä oikein kursseja. Tietotekniikan matka oppimisen apuvälineeksi on ollut pitkä ja mutkainenkin. 1997 ollut kampanja Suomi ykköstietoyhteiskunnaksi antoi potkua  kouluille. Toimin noina vuosina tuollaisen kerhon ohjaajana.  Mitä tapahtui , miksi vauhti hyytyi. Miten veljeskansamme Virossa meni edelle kehityksessä. Uutta OPS :a voi pitää selkeänä tahdon ilmaisuna että oppimisen palvelijaksi on tietotekniikka valjastettava uudella tavalla ( uljaalla)

3 Suomi on kansainvälisempi kuin 30 vuotta sitten. Toivottavasti Suomi on suvaitsevaisempi. Olemme EU:n jäsenmaa. Opetushallitus ja Cimo tukevat merkittävällä tavalla koulujen kansainvälistymistä ja kansainvälisyyden myönteistä kehitystä.

4 Tiedon saanti on helpompaa kuin ennen.Tiedontulva on valtava. Koululla on valtava haaste opettaa kriittisyyttä ja medialukutaitoja.

5 Sosiaalinen media , kaikenlainen viihdyke kamppaillee koulun kanssa lasten ja nuorten suosiosta.

6  Perinteiset perheeseen ja sukuunkin tukeutuvat yhteisöllisen rakenteet ovat muuttuneet. Koulussa näkyy hyvinvointi mutta kouluissa näkyy myös pahoinvointi moninaisista syistä.Kylä tai sukukulttuuri ei ole voimissaan samalla lailla

7 Kiireen tuntu on koulussa lisääntynyt  Jos 80- luvulla kuuli luokan seinäkellon minuuttiviisarin liikkeen, niin nyt ei kuule välituntikelloa, eikä tämä johdu kuulosta.

8 lapsen yksilölliset tarpeet tunnistetaan paremmin, diagnostisoidaan asioita paremmin, enemmän. Kysyn silti itseltäni diagnostisoidaanko liikaa.
9 kouluista on tullut varovaisia. Sehän on myös hyvä asia, tunnustamme turvallisuuteen liityvät asiat ja haasteet. Onko lapsi kuitenkin mennyt pesuveden mukana jossain vaiheessa. Erilaisten oikeustoimien pelossa mietimme, voivatko pojat kiivetä puun alaoksille, voiko hyppiä , juosta ja poikamaisesti riehua.  Kasvamiseen ja elämään kuitenkin kuuluu pienet naarmut ja vastoinkäymiset

10  suomalainen koulu yhdellä mittarilla ( Pisa ) on edelleen huippumaita vaikka pientä pudotusta onkin. Miksi koulu on sitten kritiikin ja arvostelun kohteen enemmän kuin 30 vuotta sitten. Syitä on varmaan monia mutta tässä maassa meillä on syytä olla ylpeitä. Olen päässyt kolmen vuosikymmenen aikana kurkistamaan eurooppalaisiin kouluihin. Aina mukaan on tarttunut ideoita ja käytäntöjä mutta  päällimmäisenä on aina ollut ajatus.Suomalainen koulu on meille suomalaisille paras .

Skilaufen in Österreich

Öinen lumisade oli valkaissut luontoa lisää ja työmatka autolla Länsiväylää pitkin täytyi ajaa kieli keskellä suuta. Lumisesta tienpinnasta palautui mieliin ensimmäinen laskettelureissu Itävaltaan 31 vuotta sitten. Kesällä 1982 Itävaltaa tuli katseltua autosta päin. Seuraavana kesänä näkökulma syntyi junassa. Molemmilla kesäreissuilla kypsyi päätös että tänne on päästävä kokeilemaan  laskettelua. Vuoden vaihtuessa 1984 puolelle ojensin viimeiset kesälomatienestit Zell am Seen ala-asemalla viikon hissikorttiin. Valintoja elämässä täytyy tehdä, mutta hyviä valintoja ei tarvitse katua.

Aamuisesta kelistä tuli mieleen lumisade joka yllätti puolessa välissä Salzburgin ja Zell am Seen. Bussikuski pysäytti autonsa pidäkkeelle ja laittoi alle lumiketjut. Vieläkin muistaa helpotuksen tunteen, matka alas kun oli sangen pitkä ja jyrkkä. Satanutta lunta osasi arvostaa seuraavien päivien aikana. Ainakin kerran elämässä kokemuksena voi pitää aamua jolloin pääsi laskettelemaan puuterilumella ennen rinnekoneen huoltotoimia.

    Kun suvaitsevaisuus on tämän ajan kesto-otsikko, niin vanhoillisena

    ja konservatiivisenä pidetystä Itävallasta tulee mieleen seuraava

    kokemus.Pistäydyimme vaimon kanssa paikallisessa kirkossa missä oli alttarilla jouluseimi ja kirkko muutenkin jouluisessa asussa vuoden ensimmäisinä päivinä. Kerroin majatalomme emännälle käynnistä. Hän kysyi olinko katolinen. Kerrottuani kuuluvani evankelisluterilaiseen kirkkoon, hän sanoi että " sama Jumala katolinen tai protestantti". Kuulosti viisaalta silloin ja kuulostaa vieläkin.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Työnantajapuoli on aktiivisesti 50-luvulta lähtien pitänyt keskustelua arkipyhien siirrosta. Kirkko vastaavasti on pitänyt kiinni kirkkovuoden arkipyhistä. Kirkkovuoden arkipyhille löytyy laskennallinen perusteensa. Molemmille  osapuolille löytyy ymmärrystä. Työnantajille kysymys on taloudellinen .Kirkolle  kysymys lienee periaattellinen. Arkipyhissä on kieltämättä haasteensa. Keskellä viikkoa oleva vapaapäivä  saa sisäisen kellon käymään omaa rytmiään. Viikonpäivästä riippumatta arkipyhän jälkeisenä päivänä elää maanantaita. Huomaa olevansa väärässä paikassa oikeaan aikaan. Tuleva viikko palauttanee rutiinit oikeaan rytmiin. Mielenkiintoista onkin nähdä miten luonto palautuisi säiden puolesta perinteiseen vuodenaikojen kiertokulkuun. Toivetta saattaa olla, josko etelään satanut lumi pysyisi. Kouluissa päästäisiin hiihtämään ja luistelemaan.
Hiihtäminen koulussa jakaa mielipiteitä. Kaikki eivät siitä pidä. Toisaalta on niinkin että koulussa ja elämässä täytyy tehdä asioita, joista ei pidä. Hiihtäminen on kuitenkin yksi vanhemmista suomalaisista tavoista liikkua ja sen historia ulottuu pitkälle . Toivotaan että alkanut kevät tarjoaa aurinkoisia kelejä, hohtavia hankia ja liikunnan riemua.Hiihdetään nautiskellen, luonnosta nauttien. Näillä ajatuksin viikkorytmiin palautunut.

Puun piirtämistä

Kun uutta tietotekniikka ja sovelluksia tulee markkinoille, niin lähes poikkeuksetta sisälläni herää utelias ja kokeilunhaluinen pikkupoika. Ammatin puolesta ensimmäisellä sijalla tulisi olla pedagogiikka ja vasta sitten tulla " rauta". Toisaalta ei näitä voi erottaa vaan asiat kulkevat usein käsi kädessä. Tablettien kokeilusta ja käytöstä on poikinut pedagogisia sovelluksia, niin  ohjelmissa kuin tavoissa hyödyntää tabletteja kouluissa. Omalle työpaikalle ensimmäinen Ipad 1 hankittiin 2010 kokeiltavaksi. Kokeilusta teki haastavan sen ettei talossa ollut vielä silloin langattomia verkkoja vaan yhteys jaettiin matkapuhelimesta. Nyt tuo ensimmäinen tabletti tuntuu jo kovin raskaalta kädessä, mutta toimii silti opetustarkoituksessa. Ensimmäisessä versiossa ei ollut kameraa. Kun seuraava Ipad lanseerattiin niin kamera oli tullut lisäominaisuutena. Viiden edellisen lukuvuoden aikana tabletti on vakiinnuttanut paikkansa oppimisen apuvälineenä. On korostettava sitä että kysymys on vain apuvälineestä ei itsetarkoituksesta.

En ole piirtäjä mutta innostuin kuvaamaan koulumme osalta tieto- ja viestintätekniikan kehitystä puun muotoon.Vastoin parempaa käsitystäni asiasta, puun rungon muodostaa laitteiden kehitys ja lisääntyminen. Kauniisiin lehtiin päästään suunnitelmallisuudella, mutta tilaa pitää olla myös prosessille ja sille mitä prosessit tuottavat. Kun koulutuksen järjestäjä määrittelee mihin " paljon puhuttua" Wilma-järjestelmää käytetään, niin pitkällä aikavälillä syntyy kokemuksista viestintästrategia. Mihin sähköistä järjestelmää kannattaa käyttää kodin ja koulun välisessä viestinnässä ja mihin ei kannata.

Sähköiset oppimateriaalit ovat toinen hyvä esimerkki siitä miten kokeilu ja käyttöönotto tuottavat tietoa käytettävyydestä, sopivuudesta ja taloudellisuudesta versus perinteiset opettajan oppaat ja lisämateriaalit.

Puusta jäi varmaan uupumaan kauniita oksia ja lehtiä mutta asian luonnostelu auttoi itseä hahmottamaan ison kokonaisuuden mihin tieto- ja viestintätekniikka liittyy koulussa