Uudelle kosiomatkalle

Aloitin opettajana 1986.Viimeiset 26 vuotta olen katsellut koulua myös hallintoihmisen silmin. Opetusalan virkaehtosopimus on nykymuodossaan aikansa elännyt. Se sopii huonosti tähän aikaan ja muutokseen. Kun allekirjoittanut oli nuorempi, viljeltiin kielessämme konsensus sanaa. Työmarkkinoilla neuvoteltiin ja haettiin ratkaisua. Neuvottelijan osa ei ole helppo. Aina kipukynnys tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ei päästä sopuun rahasta tai ehdoista. Hiukan harmittaa että KT ja Oaj neuvottelut työaikakokeilusta kariutuivat. Syyllisiä tai syyttömiä on turha etsiä, kipukynnys tuli vain vastaan puolin ja toisin. Kun pöly laskeutuu , olisi hyvä aloittaa uusi "kosioretki". Kysymys on tärkeästä asiasta joka on molempien intresseissä.

olet hyvä juuri sellaisena kuin olet

Viittä vaille valmis luokanopettaja ,sukulaistyttö kirjoitti miten uudet luokanopettajat ovat valmennettu uuteen opsiin. Meillä ei siis ole huolta siitä etteikö koulutuksen tulevaisuuden tekijöitä olisi. Allekirjoittaneen opettajasukupolvesta moni tuntee lievää ahdistusta siitä mitä kaikkea pitäisi osata ja ottaa haltuun. Olenko siis hyvä opettaja vaikka en ole diginatiivi, monialaisten mestari ja laaja-alaisten lordi. Voin vain kirjoittaa sen minkä olen monelle ikätoverille ja nuoremmalle lausahtanut; armahda itsesi.Tämän valmiimmaksi ei voi tulla.

Otetaan haltuun asioita pitkällä aikataululla ja inhimillsellä näkökulmalla. Kun lukee erilaisia ideasivustoja on hyvä muistaa ettei kaikkea voi toteuttaa vaikka mieli tekisi, se on vähän kuin seisovasta pöydästä ruuan haku, silmät söisi mutta maha ei enää. Muista olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Uutisvirrasta poimittua

Lääkärin vala pohjautuu Hippokrateen valaan ja sisältää eettisen lupauksen. Educassa opettajat saivat oman valan,Comeniuksen valan.Se sisältää samanlaisen eettisen lupauksen kun lääkärien oma vala. Kaksi asiaa lämmittää sydäntä erityisesti; kehittämisen edistäminen omien taipumusten mukaisesti niin että jokainen voi kasvaa taipumusten ja lahjojen mukaiseen ihmisyyteen ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin sekä kollegan tukemiseen.Aika isoja asioita eikä mitenkään keveitä, mutta oleellisia ja tärkeitä. Entinen kollega oli Turussa puhumassa siitä miten kouluissa voidaan huonosti.Hän kiteytti asian hienosti ihmisen neljään perustarpeeseen; tulee saada oppia,tulee saada olla oman toiminnan käynnistäjä, tulee saada huomiota ja tulee saada auttaa.Tärkeitä asioita kaikki. Itseä puhuttaa tässä ajassa tuo huomion saaminen. Kuinka tärkeää onkaan saada huomiota ja tulla huomatuksi. Monella lapsella on "aikuisen nälkä" ja koulussa tuota huomioita haetaan usein myös ei toivotulla tavalla, se kun on niin varma ja helppo tapa saada huomio.

Uusikylä kirjoitti taannoin nasevasti " Hyvä kasvattaja kuuntelee lasta, välittää ja rakastaa. Hän asettaa rajat, mutta ei telje lasta komeroon. ". Monella tapaa siis uutisvirrasta poimittu kiertää kehää saman asian ympärillä eli toisen ihmisen kohtaamisen ja kunnioittamisen. Kanssaeläjän taitoja ei voi koskaan väheksyä. Alkuopetuksessa kenttäharjoittelussa olleille opettajille olen usein sanonut ja korostanut että kaikki lähtee luokan ryhmäyttämisestä ja yhteisistä pelisäännöistä, lukemaan ja laskemaan ehtii kyllä oppia.

Positiivisia muutoksia

Oppilaitosten itsearviointi on kirjattu perusopetuslakiin. Arviointityö lähti liikkeelle aikoinaan opetushallituksen laatukriteereistä. Voisi kai sanoa että tässäkin asiassa on elännyt ajan alkuvaiheista tähän päivään. Arvioinnin ydin on kutakuinkin pysynyt samana.Arvioinnilla pyritään kehittämiseen ja löytämään kehittämisen alueita. Vuosien saatossa työkalut arvioinnissa ovat muuttuneet. Usein niitä on vaivannut valuvika, ne ovat liian laajoja ja raskaita. kuten koko prosessin läpivienti. Uusi opetussuunnitelma tuo myös uusia haasteita. Siksi on hyvä että arviointivälineet kehittyvät uusien haasteiden myötä.Tänään julkistettiin tieto että koulutoimessamme siirrytään uuteen tapaan arvioida, hiukan kevyemmin ja karsien vanhaa. Hyvä uutinen mistä olen iloinen. Vielä kun perusopetuslain uudistaminen nytkähtäisi käyntiin niin sekin olisi askel oikeaan suuntaan

Opetushallituksesta opetusneuvos Paula Mattila vieraili koulussamme viikko sitten tutustumassa kansainvälisyystoimintaan.Esittelin asioita joita olin kirjannut koulumme kansainvälisyys-vuosikelloon. Suunnittelupohja on käytössä kolmatta lukuvuotta. Kävimme kolmannessa luokassa tutustumassa samban rytmeihin ja etnomusiikkisoittimiin. Ruokalassa on esillä kielipäivän satoa syyskuulta; kartta ja tervehdyksiä oppilaiden kotikielillä.

Meillä jäi myös aikaa keskustella kansainvälisyyskasvatuksen tasoista. Ensimmäisellä tasolla on yksilö ja siitä kotikansainvälisyyden kautta edetään hankkeisiin ja henkilöliikkuvuuteen.Malli on tuttu kaikille jotka opetushallituksen kv-hankkeissa ovat olleet mukana tai tutustuneet materiaaliin opetushallituksen verkkosivuilla. Oma kv-historiani opetustyössä alkaa vuodesta 1986 ja työuran aikana olen elännyt kansainvälisyystoiminnan kehittymisen vuodet tähän hetkeen. Merkittävä virstanpylväs oli Suomen liittyminen Euroopan Unioniin. Vuosikymmenien jälkeen yksi asia nousee mieleeni ja sen merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Kansainvälisyys koulussa on moniulotteinen ja monitahoinen asia mutta yksinkertaisimmillaan ja parhaimmillaan , se on monipuolista ja hyvää opetusta uskonnossa , historiassa , kielissä ja maantiedosssa sekä kaikissa aineissa missä muita kulttuureita sivutaan esim. musiikissa. Jos aineet käsitellään vain läpäisyperiaatteella ilman syvällisempää otetta, ne jäävät hajatiedoksi.

Jos aikaa olisi ,kirjoittaisin koulujen kansainvälisyystoiminnasta kirjan, mutta vielä sitä ei ole.Haluan kuitenkin taas kerran muistutella siitä että kv-toiminta ei ole irrallista puuhastelua. Uuden opetussuunnitelman yleisessä osioissa laaja-alaisen osaamisen 2 kohdassa kulttuurinen osaaminen,vuoraovaikutus ja ilmaisu löytyy perusteet kv-toiminnalle. Tässä ajassa ja muutoksessa maailmassa ne ovat ajankohtaiset ja tärkeät.