Lastu lainehilla

Viikon sisään laineet ovat vieneet mennessään edunvalvonnan asioihin ja johtamisen asioihin. Oikeastaan kolikon katsomista molemmilta puolin. Edunvalvonta mielletään liian usein työntekijäpuolen asiaksi.Tälläisessä ajassa se koskettaa ,se koskettaa operatiivista johtoa kuten strategistakin johtoa. Työtehtävät kun lisääntyvät entisestään ,eikä monellakaan alalla vapaa-aikaa voi hinnoitella.Raha ei ole ainut autuaaksi tekevä ratkaisu vaikkei sen merkitystä pidä vähätellä. Olen aina arvostanut niitä jotka jaksavat ja ovat sitoutuneet hoitamaan yhteistä edunvalvontaan. 80- 90 lukujen vaihteessa toimin kahden koulun yhdysopettajana luopuen tehtävästä aloittaessani ensimmäistä johtajapestiä. Kun nuorempi rehtorikollega kysyi kiinnostusta pari vuotta sitten ammattiyhdistyksen rehtorijaostoon ajattelin että katsotaan. Vuosi sitten tulin valituksi yhdistyksen hallitukseen. Hallituspaikka on mielenkiintoinen näköalapaikka isoon kenttään. Suomalaisen rehtorin pätevyysvaatimuksiin kuulu oman asteensa opettajakoulutus. Poikkeuksetta kaikki rehtorit ovat tehneet myös uran opettajina joten kyky asettua opettajan asemaan onnistuu matalalla kynnyksellä. ir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">

Niin työnantaja kuin työntekijäpuoli tietävät että opetusalan virkaehtosopimus istuu huonosti tähän aikaan missä uusi OPS pitää jalkauttaa . Se on haaste kouluissa niin rehtoreille kuin opettajille. Tällä sopimusmallilla keskustelu menee helposti lillukanvarsiin. Vuosityöaika olisi ratkaisu, signaaleja siihen positiiviseen suuntaan ilmassa, toivottavasti asiat nytkähtivät siihen suuntaan. Ennen muutosta olemme kaikki puun ja kuoren välissä.Dialogin tärkeys on nyt tärkeintä puolin ja toisin.

Lainehille vei myös oman viiteryhmän rehtorien seminaari.Me olemme isojen haasteiden edessä. Vertikaalinen johtamismalli on aikansa elänyt ja verkostojen hallinta sekä niistä riippuvuus on arkipäivää.Johtamiskulttuurin näkökulmasta delegoinnista pitää pyrkiä kohti yhteistoiminnallista toimintamallia. Ajan riittävyys on se pirullinen dilemma tässäkin asiassa. Välillä nostalgiset muistot kyläkoulusta missä uran alkuvaiheessa tepastelin koulun käytävällä villatossut jalassa ja etenin kiireettömästi oppilaiden kanssa palaavat mieleen. Voisiko ajan kelloa edes pikkuisen vääntää taaksepäin.

Seppä ilman ahjoa

Selailin uutisia ja kävi mielessä että digiloikasta puhuminen pitäisi toistaiseksi kieltää. Ei siksi että se olisi huono asia vaan siksi että valtakunnallisesti tilannetta voisi verrata sepän pajaan ilman ahjoa, kokeilkaapa huviksenne raudan työstöä ilman ahjoa," oon meinaan pari kertaa sen virheen tehny ja aina on sanomista tullu" ( lainaus legendaarisen Pulkkinen -sarjan piispan kommentista)

Omalta kohdalta en valita isommasti, on sen verran iso työnantaja ja toimija takana. Tuttuja on kuitenkin tässä maassa etelästä pohjoiseen ja maailma näyttää kyllä erilaiselta muualta katsoen. Kyllä se tutorointi on oikea askel oikeaan suuntaan mutta perusasiat valtakunnallisesti pitää saattaa kohdalleen. Sisäinen opettaja kuiskuttelee; pedagogiikka on tärkeää ei rauta mutta sisäinen Ruutsoni sanoo notta rautaa pöytähän ja nopiasti ja joka kylähän

storming, forming and norming

Lähes poikkeuksetta erilaisten ja erikestoisten kurssien jälkeen on takki tyhjä.Sitä kysyy itseltään;mitä jäi mieleen vai jäikö mitään.Alitajunta ei kuitenaan lakkaa hämmästyttämästä ajoittain.Leppilammen Asko veti 90-luvulla yhteistoiminnallista kouluttajakoulutusta ja pitää muuten asian tiimoilta kera kelpo kumppanien kanssa aiheesta FB-sivustoa. Erityisesti mieleen jäi ryhmän muotoutumisen vaiheet; myrskyää,muotoutuu, normiutuu. Sopii muuten moneen asiaankin.Sellainen joka blogiini on eksynyt useammin kuin kerran, tietää miten vaivautunut olen ollut siitä keskustelusta mikä velloo digioppimisen ja yleensä digitalisaation ympärillä. Jokseenkin haastavaa on ollut koko digioppimisen määrittely. Sen tiimoilta onkin vielä tekemätä videoleike missä kyselen asiasta arkikäsityksia, jäi vähän vaiheeseen.

Minusta kuitenkin asian ympärillä on vihdoin noustu poteroista ylös. Keskustelu on rakentavampaa kuin vuosi sitten.Polun laidoilla on nähty että tuossa keskelläkin kulkee polku. Askelmerkit ovat hyvät .Tutoropettajia tulossa joskin niistä ei ole apua ilman koneita.
Uusikylän Kari jaksaa myös kirjoituksillaan piristää. Sivuaa digiasioita, lanseerattuja käsitteitä. Joistakin kirjoitukset saattavat tuntua provosoivilta tai kehityksen vastaisilta. Siitä tuskin on kysymys.Uusikylä oli peruskoulun puolustajia siloin kun se kritiikin kohteena oli. Emeritus vaan terveellä tavalla muistuttelee että pyörä on keksitty vaikka se välillä nimetään uudestaan. UUden opsi asioista suurin osa oli 70-luvun opsisssa eri nimillä tosin ,vrt oppimiskokonaisuudet. Kun menee lujaa, on hyvä että joku palauttaa miettimään perusasioita ja perustavien kysysmysten äärelle joiden juuret on humanismissa ja ihmisen kasvussa

Ei nimi miestä pahenna

1990-luvun alussa osallistuin silloisen Vaasan läänin sivistysosaston järjestämään uusien rehtorien ja koulunjohtajien alkukoulutukseen. Vauhdikkaimmat koulutuspäivät vietimme Lipiäisen Toivon seurassa. Ensin päivämenot ja päälle iltamenot. Vuosikymmenen alussa elettiin vaikeita taloudellisia aikoja. Tarvittiin vuoropuhelua työnanantajien ja tekijöiden kanssa. Varsinaisen ohjelman ulkopuolella puhe usein kääntyikin hankalaan tilanteeseen maassamme ja sen ajan vastuunkantajiin Aho, Viinanen Ihalainen.

Topi sanoi Lauri Ihalaisesta osuvasti " olkoon hää mitä puoluetta onkin, hää on hyvä poika" Opetushallitukseen pääjohtajaksi oli ehdolla monta hyvää poikaa ja tyttöä, olkoot he mistä puolueesta tahansa. Ansioutuneita politiikassa, työssä, tehtävissään. Kaikilla oli näkemystä suomalaisesta koulusta ja koulutuksesta, tosin hiukan erilaisista näkökulmista. Valinta on tehty joten nyt pulinat pois kuten eräs poliitikko aikoinaan lausui. Monien suosikki jäi ehkä rannalle tai joku näkee poliittisia virkanimityksiä, en lausahtaisi kovin suureen ääneen viimeksi mainittua , eiköhän sitä ole tässä maassa ollut laidasta laitaan. Nyt uutta rakentamaan 1.1.2017 ja työrauha.
Näillä tuumin OPH