Valborgin aaton tuumailuja

Rehtorin pöydän takaa katsoen focus on tulevassa syksyssä vaikka kevätlukausi ei ole vielä loppunut. 24 rehtorivuoden perusteella ei voi sanoa että lukuvuodet olisivat veljeksiä keskenään mutta pikkuserkkuja ne ainakin ovat. Riippumatta kunnasta opetuksen järjestäjänä, samat lukuvuoden rytmiin toistuvat kuviot  ovat meneillään paikasta riippumatta; oppilaaksiotto, resurssointi, rekrytointi ja moni muu koulun vuosikelloon liittyvä asia. Järjestelmät ja hallinnon sähköiset työkalut voivat poiketa toisistaan, mutta rehtorin työ on hyvin samankaltaista kaikkialla. Syksy on monellakin tapaa mielenkiintoinen , sitä hallitsee opetussuunnitelmatyö. Olen tutustunut muutamaan muutosteoriaan ja muutoksen johtamiseen mutta olen vakuuttunut siitä että todellinen muutos voi lähteä vain ajattelun ja asenteen muutoksesta opetussuunnitelmassakin. Muutama sosiaalisen median kirjoitusta lukiessa olen kiinnittänyt huomiota siihen että oma ammattijärjestön arvostelu on paikoin kohtuutonta. Järjestö esitetään jarruna ja perään kuulutetaan joustavuutta. Tosin tälläiset ulostulot eivät ole yllätys kun muistelee talouden taantumia aikaisemmin. Joustavuutta toki tarvittaisiin esimerkiksi uuden työaikajärjestelmän luomiseksi mutta kustannusneutraalisti sitä ei voitane toteuttaa. Syksyksi pari ulkolaista delegaatiota on tiedustellut mahdollisuutta tulla tutustumaan suomalaiseen kouluun. Valmiit esitykset on tehty englanniksi jo edellisille vierailijoille ja kertovat suomalaisesta koulusta tässä ja nyt. Mielessä pyörii kuitenkin koko ajan pitäisikö kertoa myös siitä mihin olemme menossa; mitä tavoittelemme opetussuunnitelman uudistuksella, millaisia visioita oppimisympäristöjen suhteen on. Kun olen tiedustellut potentiaalisilta vierailijoilta syitä miksi he haluavat tulla tutustumaan, syyksi mainitaan koulujemme PISA- menestys. Ehkäpä tulevaisuudesta kannattaisi mainita sananen koska pienen Pisa-notkahduksen jälkeen on selkeästi todettu että koulujärjestelmämme kaipaa päivitystä, mikäli mielimme jatkossakin pärjätä Pisassa. Ruotsalainen tutkija menneellä viikolla esitti mielenkiintoista tulkintaa suomalaisen koulujärjestelmän menestyksestä. Kyseinen tulkinta provosoi mutta onneksi aktivoi arvostettuja alamme toimijoita oikomaan esitettyjä väitteitä. Kari Uusikylä kirjoitti taannoin viisasti siitä miten Pisa tosiasiassa on ollut suomalaisen peruskoulun pelastaja.
Rinnakkaiskoulujärjestelmästä siirtyminen peruskouluun kohtasi aikoinaan vastustusta. Ei nähty tarkoituksenmukaisena tai järkevänä koko ikäluokan kouluttamista. Viimeistään siinä vaiheessa kun Suomi nousi Pisan kärkimaihin viimeisetkin epäilevät Tuomaat myönsivät peruskoulun onnistumisen.

Luulen että käyn sisäistä kamppailua vielä pitkään siitä mitä kerron tai jätän kertomatta menestyneen Pisa-maan kouluista. Kevään korvalla olen vilpittömästi iloinen siitä että sähköisen oppimisympäristön alkeistasosta: esimerkiksi sähköiset oppimateriaalit ollaan siirtymässä vähitellen taitajatasolle, olen nähnyt sellaista ilmiöpohjaista ja projektimaista työskentelyä mikä on askel etennpäin tavoitetasoa,aktiivisia oppijoita, yhteistoiminnallista oppimista. Askeleita on tosin otettava vielä paljon ja matka on pitkä.

SOME

Sosiaalinen media on osa arkipäiväämme. Julkinen sektori on lisännyt näkyvyyttään sosiaalisessa mediassa. Keskustelu somen käytöstä liittyy usein haittapuoliin, usein myös syystäkin. On kuitenkin hyvä muistaa että somen käyttöön liittyy paljon hyötynäkökohtia ja hyviä asioita. Tuoreena esimerkkinä mahdollisuuksista on Nepalissa olevien tavoittamattomien suomalaisten mahdollisuus ilmoittaa itsestään Twitterin tai Facebookin kautta. Itsellä Facebook-palveluun liittyminen oli pitkän harkinnan tulos. Palvelun hyödyt ovat kuitenkin osoittautuneet hyviksi. Jälkikasvun opiskellessa ulkomailla FB oli luonteva tapa vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin. Asetuksilla voi pitkälti säätää yksityisyyttään ja viime kädessä suodatin on aina korvien välissä. Viestinnän pajassa pohdimme yhteisesti sosiaalisen median mahdollisuuksia kouluissa. Kysymys on monitahoinen ja liittyy keskeisesti sisällön tuottamiseen. Millaisia asioita sosiaalisessa mediassa voisi kirjoittaa liittyen kouluun. Koulun toimintaan monellakin tapaa liittyy henkilötietosuojaan liittyvät kysymykset.
Riippumatta käytettävästä some-alustasta ylläpito vaatisi ylläpitäjän joka hallinnoisi mediassa  liikkuvaa materiaalia. Itse olen taipuvainen ajattelemaan että toimivat, helppokäyttöiset  ja yhteiset työkalut ovat parempi kuin  somen kirjo, voin toki olla väärässäkin. Kysymys voi liittyä myös sukupolviin jota edustamme. Nuorilla opettajilla kynnys sosiaalisen median käyttöön saatta olla matalampi kuin vanhemmalla opettajasukupolvella. Tosin on vältettävä leimaamista ja ikärasismiin syyllistymistä. Tunnen itseäni vanhempia somen käyttäjiä ja nuorempiani jotka eivät käytä somea.
Espoon paikallislehdessä rehtorikollega totesi että tablettien käyttöön otto ja aloittaminen voi olla riippuvaista myös rohkeudesta. Sosiaalinen media saatta olla myös alue missä opettajat tuntevat epävarmuutta, onhan työn kohteille some arkipäivää. Monista viihdeominaisuuksista huolimatta on Facebook osoittautunut hyväksi portaaliksi ammatilliselle verkostoitumiselle. Aina ei jaksa otaa kantaa tai osallistua keskusteluihin, eikä tarvitsekkaan. On mielenkiintoista seurata etenkin nuorten opettajien kannanottoja opetuksen ja kasvatuksen asiohin.Keskusteluissa näkyy minusta suomalaisen opettajakoulutuksen yliopistotasoisuus. Hienoa analyysiä ja syvällistä pohdintaa nuorilta opettajilta.
Somekin on siis hyvä renki ja luultavimmin huono isäntä.
Someillaan

Tuhansia tarinoita

Kun insinööri puhuu lujuuslaskelmista tai Esko Valtaoja universumista, niin maallikkona tyytyy nyökkäilemään ja varoo paljastamasta tietämättömyyttään asiasta. Koulusta keskusteltaessa kaikilla on mielipide ja kaikista tulee" asiantuntijoita". Lähes kaikki meistä ovat käyneet koulua joten kokemuksen rintaääni puhuu. Keskustelu liikkuu usein myös voimakkaasti tunnetasolla. Syntymäkaupunkini eräällä keskustelupalstalla käy kiivaana keskustelu koulujen rakentamisesta ja saneeraamisesta, viisainta on katsoa sivusta. Isojen kaupunkien päätös palkata uudet opettajat vasta koulun alusta puhuttaa alan ihmisiä ja aiheestakin; uudet opettajat aloittavat ensimmäisen vuotensa " palkan alennuksella". Laskeskelin leikilläni että jokaisen koulua käyneen kouluaika on oma tarinansa, jokaisen opettajan työura on oma tarinansa ja koulujen historia on omaa tarinaansa. Meiltä löytyy siis miljoonia tarinoita. Kaikki nuo tarinat ovat myös hukattu mahdollisuus. Jos jotain asiaa elämässään on katunut niin yksi katumuksen aihe on ettei nuorempana ymmärtänyt dokumentoinnin ja kirjaamisen merkitystä. Siinä asiassa ikä on ehkä tuonut jo viisautta. Kasvatuksen historia nostaa suomalaisesta koulusta merkittäviä uudistajia ja toimijoita mutta moni historia ja oivallukset jäävät myös kertomatta.
 Isoisäni kaksi sisarusta Toivo ja Sanna  lähtivät opettajan uralle. Isä oli tätä vastustellut. Yhteistaloudesta opiskelemaan lähteminen ja rahallinen tukeminen olivat ilmeisesti huolettaneet. Johan Hiipakan mielestä Sannalle parempi urasuunnitelma olisi ollut jäädä kotitanhuville ja alkaa katsella miniän paikkaa. Johanin mielestä opettajan ammatista saama korvaus oli vähän kuin ilmassa olevaa rahaa. Talonpojalle työ edusti fyysistä työtä " otsa hiessä". Toivo ja Sanna seurasivat kuitenkin omaa kutsumustaan ja hakeutuivat seminaariin.Toivon ura ja elämä katkesivat sodan vuosiin mutta Sanna-täti jäi eläkkeelle täyden uran palvelleena. Tapasin Sannaa lähinnä sukujuhlissa mutta häntä kiinnosti kovasti kummipoikansa pojan opinnot. Sanna kertoi että oli luokassa pitänyt työrauhaa käyttäen lämmintä huumoria ja sopivasti huijannut vallattomia poikia  koulutyön tekoon. Positiivista pedagogiikkaa jo 1930-luvulta alkaen.Minua harmittaa vieläkin etten kirjannut Sannan tarinoita.
Näitä  samanlaisia tarinoita on tuhansia ja mitä oivalluksia tai toimintamalleja meiltä jääkään pimentoon.
Tutkimuksella on oma arvonsa ja paikkansa suomalaisen koulun kehittämisessä mutta käytännön kokemukset ja oivallukset olisi upeaa koota. Tehtävä lienee mahdoton mutta siihen tulis kiinnittää huomiota. Aiheiden kaivo on pohjaton. Eläkkeellä oleva kollega on kirjoittanut satoja kouluun liittyviä juttuja mutta aiheesta voi ammentaa loputtomasti. Meillä on paljon opetustyön puurtajia joiden hienot jutut jäävät pimentoon.

Huhtikuun kirja- Hauskan oppimisen vallankumous

Maaliskuussa tarjoutui mahdollisuus kuunnella Lauri Järvilehtoa. Hänen kirjansa hauskasta oppimisesta sopii opettajille, huoltajille ja kaikille oppimisesta kiinnostuneille. Hyvän kirjan referoiminen tekee harvoin oikeutta kirjalle joten suosittelen lukemista.
Poimin kuitenkin kirjasta 10 kohtaa ajatuksia herättämään.

1 Oppiminen ulottuu kauas luokkahuoneen neljän seinän ulkopuolelle. Oppimista tapahtuu missä vain ja kaikkialla.

2 Lasten ollessa kiinnostuneita he kykenevät hämmästyttäviin saavutuksiin. Vastaavasti innostumattomuus johtaa oppimistulosten romahtamiseen.

3 Hauskuus ja leikki ovat keskeisiä asioita tehokkaan oppimisen kannalta.

4 Sitoutuminen, sisäinen motivaatio ja flow ovat avaintekijöitä kestävien oppimiskokemusten luomisessa, erityisesti uusien taitojen omaksumisessa ja tiedon ymmärtämisessä.

-

sisäinen motivaatio tarkoittaa toimintoja, joita ihminen tekee niiden itsensä takia ja tyydyttääkseen tarpeitaan. Sisäinen motivaatio lisää hyvinvointia paremmin kuin ulkoinen motivaatio esim. raha ja maine.

-

flow on neljän ehdon täyttymistä; täydellistä keskittymistä tekeillä olevaan tehtävään, konkreettista palautetta tehtävästä, tehtävällä on selkeä tavoite ja tarkoitus, taidot ja tehtävän asettamat vaatimukset ovat tasapainossa.

5 Innostus ja intohimo ovat määrätietoisen oppimisenavaintekjöitä

6 Aivot kehittyvät kokemuksen ja harjoituksen ansiosta. Ajattelu kehittyy toiston ja assosiaation ansiosta.

7 Geenit eivät rajoita, mitä voit tehdä mutta ne rajoittavat paljon sitä mitä haluat tehdä. Lahjakkuus vaatii asiassa kuin asiassa harjoittelua.

8 Leikkiminen on ratkaisevan tärkeää myös oppimisen kannalta. Neurotieteen tutkimus on osoittanut että aivojen koolla ja leikkisyydellä on vahva yhteys.

9 Videopelien saapumisesta asti huoltajilla on ollut huoli sisällön vaikutuksesta lapseen. Pelaamiseen liittyy kaksi tärkeää asiaa. Pelit vaikuttavat kuten kaikki kokemukset mutta kokemusten vaikutus käyttäytymiseen vaatisi tuhansien tuntien toistoa. Oppimispelit yhdessä muiden oppimismenetelmien kanssa saattavat muuttaa oppimista itseohjautuvuuteen ja sisäisen motivaation lisääntymiseen oppia.

10 Koulutuksen tulisi kulkea kohti oppimiskeskeistä koulutusta. Tulevaisuuden oppimiseen liittyvätmobiilioppiminen, oppimiseen innostava ympäristö, inspiroiva luokkahuone,.

Viestintä- jatkuvasti harjoiteltava taitolaji

Viestintä on taitolaji. Viestinnän merkitys korostuu erityisesti muutos- ja kriisitilanteissa. Viestinviejän tehtävä onkin usein epäkiitollinen. Työvuosina on tullut kysyttyä itseltä usein; mikä on riittävää viestintää. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en pysty sanomaan oikeaa vastausta. Joskus tulee mietittyä ; onko tämä liikaa tai pitäisikö vielä tästä viestittää lisää. Määrää tärkeämpi on ehkä viestinnän laatu. Suomen kieli on haastava kieli. Sanojen merkitys, tunnevivahteet ja ymmärrettävyys tekevät omalta osaltaan viestinnän haastavaksi. Usein on muistutettava itseään kirjoittaessa huoltajille ettei sorru ammattisanastoon liiaksi. Erilaisissa ammatillisissa lyhenteissä on itselläkin tekemistä.
Oma haasteensa on pukea viestinsä hyvälle yleiskielelle, puhekieli ei näyttäydy aina hyvältä kirjoitettuna. Niin kiire ei pitäisi olla etteikö kirjoittamaansa ehtisi tarkistaa ja lukea ajatuksella läpi.
Usein lohdun tuo kuitenkin Wiion viestinnän lait.
Kaikesta hankaluudestakin huolimatta viestintä on toiminnan kannalta tärkeää. Harvoilla huoltajilla on mahdollisuus tutustua tai vierailla koulussa mutta poikkeuksetta kaikkia kiinnostaa mitä koulussa tapahtuu. Toiminnan näkyvyys ja läpinäkyvyys on tärkeä asia. Viestintä suuressa määrin on myös johtamisen työkalu joten kysymys on tärkeästä asiasta. Viestintään kuuluu olennaisesti myös mahdollisuus saada ja hakea tietoa itsenäisesti. Tämä on myös haastavaa. Haun helppous ja saatavuus on hakijan kannalta merkittävää. Sain aamupäiväksi kutsun viestinnän työpajaan. Kiteyttäen voisi tiivistää aamupäivän annin sanoihin: helppous, saatavuus, yksinkertaisuus, käytettävyys , työkalut, selkeys ja vastuut. Liuta hyviä asioita jotka ovat agendalla tulevaisuudessa ja joita kyselyllä pohjustettiin viime keväänä. Do not shoot the messenger.

Näillä mennään kunnes toisin todetaan

Rehtorien kanssa saimme esityksen siitä miten kaupungissamme oppilashuolto tulee järjestää yhteisten ohjeistusten ja lain hengen mukaisesti. Moni meistä kaipaa ennen uudistusta ollutta horisontaalista mallia oppilashuollon toteuttamiseen, mutta sen aika on ohi.

Miksi oppilashuoltoa piti uudistaa. Yksi syistä oli valtakunnallisella tasolla saattaa asia lainvoimalla kuntoon. Palvelujen saamisessa haluttiin matala kynnys ja määräajat. Tämä on hyvä juttu. Uudistuksen taustalla oli ohjata toimintaa ennaltaehkäisevään työhön. Näin systeemin toimiessa lastensuojelu ei kuormitu. Arkitodellisuudessa on kuitenkin akuutteja asioita joita pitäisi pystyä hoitamaan. Kun yksilön ja huoltajan oikeus määritellä asiansa käsittelyä oppilashuolloisesti on voimakas niin siitä tulee haasteita. Huonoimmassa skenaariossa eri tahot eivät tiedä toistensa toimista oppilaan asioista. Hesarissa asiaa käsiteltiin pari päivää sitten. Tappiomielialaa asiassa ei kannata tuntea. On katsottava eteenpäin ja mietittävä, miten saamme asiat sujumaan. Luulenpa että aloittavien ekaluokkalaisten huoltajaillassa kannattaa asialle omistaa aikaa. Samoin huoltajia pitää yrittää ohjeistaa ja neuvoa riittävällä tavalla, lähestyä positiivisella tavalla , hyötynäkökohtia korostaen. Meidän monialaisten toimijoiden pitää luoda toimivat rakenteet uuden lain hengessä. Helpommin sanottu kuin tehty mutta ohjeilla mennään yhteisöllistä oppilashuoltoa, yksilökohtaista oppilashultoa ja oppimise tukea kehittäen

Arviointi uudessa OPS ssa

Istuin rehtorikollegoiden kanssa ja pohdimme oppilaan arvioinnin käytäntöjä uuden opetussuunnitelman pohjalta. Arvioinnin reunaehdot varsinkin peruskoulunsa päättävien osalta pysyvät hyvin samanlaisina. Uuden opetussuunnitelman arvioinnin perusteissa on paljolti samaa kun nykyisen perusteissa; oppilasta on mahdollista arvioida sanallisesti tai numeerisesti, arviointi tulee olla monipuolista. Mikä sitten muuttuu? Tulokulma arviointiin on mielestäni erilainen. Tulevaisuudessa vahvuuspedagogiikka näkyy enemmän kuin nyt. Pyritään löytämään ja korostamaan oppilaiden vahvuuksia. Oppilasta arvioidaan vertaamatta muihin. Kannustuksella ja ohjauksella on entistä merkittävämpi rooli. Vanhassa arviointikulttuurissa tulos ja summatiivisuus on korostonut,uudessa tavassa toimia huomio kiinnittyy enemmän myös oppimisen prosessiin ja sen arviointiin. Arvioinnin monipuoliset tavat ovat mielestäni asia jota ei voi korostaa liikaa. Erilaisia oppijoita tulee arvioida tarvittaessa erilaisin tavoin. Kysymys suuressa määrin on myös oppilaan oikeusturvaan liittyvä. Itse koen arvioinnin monipuolisuuden oppilaalla toteutuvan tällä hetkellä erityisesti tehostetussa tuessa ja erityisessä tuessa. Suomalaisessa koulussa numerolla on ollut vahva status arvioinnissa.Kuopuksen aikoinaan näyttäessä isoisälle ekaluokan rastitodistusta paappa oli kysynyt mitähän numeroita rastit tarkoittaa. Tilannetajuisena nuori mies oli vastannut että kymppiä tarkoittavat. Kysymys laajassa mielessä on arviointikulttuurin uudistamisesta. Kovinkin kilpailuhenkisessä yhteiskunnassamme asiassa riittää haastetta. Näin vaalien jälkimainingissa voi sanoa ettei helppo tehtävä, alan ihmisiä tuli valituksi uuteen eduskuntaan kohtalaisen pieni joukko, mutta näillä mennään

Oppiminen ja ympäristö

Sana oppimisympäristö pyörii mielessäni. Julkisuudessa mediakynnyksen on ylittänyt lehtiartikkelit jotka kertovat erilaisesta tai poikkeuksellisesta tavasta järjestää luokkahuone .Iso tilannekuva suomalaisista kouluista näyttäisi luokat hyvin perinteisellä tavalla kalustettuina ja järjestettyinä. Liika yleistäminen asiassa ei kuitenkaan tee oikeutta niille kouluille missä asiaan on kiinnitetty huomiota ja toimittu kalustamisen suhteen innovatiivisesti. Vierailin  jo 90-luvulla koulussa missä oppimisympäristö oli järjestetty työpistemäisesti. Pyöritellessäni oppimisympäristö sanaa mielessäni joudun kamppailemaan itseni kanssa etten näkisi asiaa vain kalustusasiana tai luokkahuoneena. Oppimisen ympäristö on monitahoinen asia. Luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuu paljon ja pitäisi tapahtua paljon. Lähimetsät, museot, vierailukohteet ja pitkä lista kohteita missä oppimista tapahtuu.
Väkisinkin kysyn itseltäni mikä on oppimisen ja ympäristön suhde. Onko oppimnen riippuvainen ja sidoksissa ympäristöön vai ympäristöstä riippumaton. Ensimmäisenä tulee mieleen kotitalous, tekninen työ ´sekä kemian ja fysiikan opetus. Perustelluista syistä voisi kai sanoa että ne vaativat monelta osin tietyllä varustetun ympäristön. Opettajaa esineellistämättä , opettaja on myös osa oppimisympäristöä. Oppilaslähtöisesti toimiva opetuksen ammattilainen on osa oppimisen ympäristöä.
Iso kysymys maassamme on terveet oppimisympäristöt, homeeton, terve koulu. Koulujen työergonomia niin lasten kuin aikuisten on asia joka jää liian vähälle huomiolle. Koko päivien kestävien koulutustilaisuuksien jälkeen ei voi muuta kuin nostaa hattua oppilaille jotka istuvat pulpeteissa koko päivän esimerkiksi yläkoulussa.
Oppimisympäristöt ovat siis tärkeä kysymys ja ansaitsevat huomion

Huikea visio

Helsingin Sanomat otsikoi näyttävästi 7.4 että oppilaat Espoossa saavat henkilökohtaisen tabletin. Voisi lainata Bond-leffasta lausetta" huomisen uutiset tehdään tänään". Uutinen oli aikaansa edellä. Valtuustoaloite käsitellään asiasta vasta ensi viikolla. Toteutuessaan hanke toki on mittava, mutta kertarytinällä se ei edes Espoossa toteudu. Kysymys kun ei ole yksin laitteista vaan sen ympärille täytyy rakentaa ylläpidon ja käytön intraa. Vilpittömästi olen toki iloinen uutisesta. Oppimisen rengit oppilaan käyttöön ovat hyvä idea. Rengeistä huolehtiminen on toki oma haasteensa. Pariin otteeseen olen lukenut surkuhupaisia uutisia siitä miten oppilastabletit ovat kärsineet vahinkoa jo allen vuoden käytössä. Mikäli tabletit tulevat tulevaisuudessa jokaiselle oppilaalle , tulee käytön opastukseen ja säilytyksen pelisääntöihin satsata aikaa riittävästi. Tämä on myös kuluttajakasvatusta parhaimmillaan.
Tietoisuus yhteisestä verovaroin hankitusta omaisuudesta ja yhteisvastuusta tulee opettaa jo koulussa.
Jäämme odottamaan mielenkiinnolla.

Kerhomuisteloita menneiltä vuosikymmeniltä

Koulun kerhoasioiden ollessa nyt pinnalla, innostuin googlettamaan mitä aineistoa löytyisi suomalaiseen koulun kerhohistoriaan. Koulujen historiikeista löytyi kerhomainintoja kansakoulun ja oppikoulun ajoilta joten kerhotoiminnalla on maassamme pitkät perinteet. Muistellessani kansakouluvuosia 1968-1972 en muistanut että allekirjoittaneen koulussa olisi ollut kerhotoimintaa. Muistikuva voi olla toki vääräkin, allekirjoittaneen osalistumattomuus ei välttämättä kerro kerhotarjonnasta. Oppikoulussa äidinkielen opettaja Eeva Takala ohjasi ilmaisu- ja näytelmäkerhoa johon oppikoulun 2- luokkalainen OP Hiipakka myös osallistui. Koulun muuttuessa peruskouluksi musiikin opettaja Irma Virrankoski ohjasi oppituntien jälkeen pianon - ja kitaransoittoa . Irma oli pedagogi joka oivalsi ettei korvakuulolta melodiaa tapaillut oppilas jaksanut keskittyä klassiseen pianonsoiton opiskeluun vaan opetti sen sijaan vapaata säestystä, soinnut ,sointukuviot ja erilaiset vasemman käden juoksutukset pianolla tulivat tutuksi. Korvakuulolta soittaminen on ollut kirous ja siunaus. Musiikin sivuaineopinnot jäivät nuotinluvun tuottamiin haasteisiin.Toisaalta kynnys säestämiseen on ollut matala ja musiikin kirjojen sointumerkinnät ovat olleet työssä aina mahdollisuus. Kerhot omalla kohdalla ovat olleet ammatinvalintaa ajatellen hyvinkin tärkeitä.
Opinnoissa kerhotoiminnasta ei juuri puhuttu.Työelämään astuessa hyvinä talouden vuosina 1986 tarjoutui mahdollisuus kerhon pitämiseen. Runonlausujan poikaa ja harrastelijanäyttelijäsuvun jälkeläistä kiinnosti näytelmäkerhon ohjaaminen. Tuhkimo satunäytelmää pääsimmekin esittämään kansalaisopiston auditorioon. Esityksestä tuli maininta suomenkielistä kulttuuria esittelevään 30- vuotismatrikkeliin. 1980 - luvulla resurssit kerhotoimintaan olivat hyvät.Kerhot pyörivät vilkkaasti.1990- luvulle tultaessa kerhot olivat ensimmäisten säästökohteiden joukossa. Koulutuksen ylläpitäjän järjestämät kerhot vähenivät, monissa kunnissa kuihtuivat pois. Edellisessä koulussa tapahtui pienoinen ihme kerhojen suhteen. Monet huoltajat tarjoutuivat ohjaamaan kerhoja korvauksetta ja laman syvimpänä aikana kerhoja oli enemmän kuin koskaan. Rehtorin näkökulmasta asia oli haasteellinen, oli mietittävä vastuukysymyksiä ja juridisia kysymyksiä, käytävä keskustelua sisällöistä ja pedagogiikasta mutta summa summarum, kerhot pyörivät. Koulujen kerhotoiminnan kannalta kokonaiskuva ei korjaantunut 200-luvulle tultaessa, kerran viety resurssi ei palautunut monessakaan kunnassa. Ministeriön anomuksesta myöntämä kerhoavustus on toki liike oikeaan suuntaan mutta peruskysymys on koko rahoitusjärjestelmän korjausliike niin että perustoimintaa voitaisiin pyörittää ilman anomuksia kerhoihin, ryhmäkokojen pienentämiseen, tasa-arvoon ja liutaan niitä ja näitä asioita. Pääsiäisen aikoihin olleella vuosilomalla yritin välttää uutisten lukua mutta kiusaus oli liian suuri. Lähestyvät eduskuntavaalit veivät voiton. Strategian ystävänä visiot kiinnostavat. Visiosta lähtee tavoitteet mutta maata jalat eivät kaikissa visioissa viistä. Kielten varhennukset ,lisää vieraita kieliä ovat esimerkiksi hyviä asioita mutta kun moni koulutuksen järjestäjä kamppailee yhden A kielen järjestämiseksi niin visioissa ollaan kaukana todellisuudesta. Eduskunnalla on edessään mittava tehtävä. Työllisyys , talouden pyörien pyörimään saaminen ovat avainsanoja .Nämä asiat kun saadaan kuntoon niin tulevatkin sukupolvet kerhoilevat.

Kyläkouluista- oppimiskeskusverkostoksi- valinta Mustasaaressa

Sodan jälkeisten suurten ikäluokkien aloittaessa koulunkäynnin suomalainen kouluverkko oli tiheä. Kouluikäisten suuri lukumäärä tarvitsi koulutiloja. 1960 -luvulle tultaessa ikäluokkien pienentyessä alkoi hiljalleen vastakkainen kehitys. Koulu on suomalaisessa aluekehityksessä ollut indikaattori mikä on kuvannut väestömäärään kehitystä. Ensin lähti posti, sitten lähikauppapalvelut ja lopuksi koulu. Kehitys kasvavilla alueilla toimii myös toisinpäin.Ruuhka-Suomen kasvualueilla päiväkodin ja koulun rakentaminen ennustaa myös muiden palvelujen tuottamisen tarvetta.Ei tarvitse kuin katsoa Espoon nousevia ja kasvavia asuinalueita. Kouluverkko on monella tapaa herkkä asia kuntalaisille. Olen seurannut sivusta syntymäkaupunkini ja edellisen kotikuntani keskustelua aiheesta. Asia on usein tunnetasolla liikkuva.Moni haluaisi että koulu sananmukaisesti olisi lähikoulu. Mustasaaressa aihe oli tabu poliittisessa keskustelussa monellakin tapaa. Köklotin 12 oppilaisen koulun lakkauttaminen oli aikoinaan haasteellinen tehtävä. Entinen kotikunta oli valtionosuus asioissa poikkeuksellisen hyvässä asemassa siinä mielessä että saaristo ja kielisät toivat kohtalaiset valtionapuosuudet. Samaan hengen vetoon on tietenkin sanottava että palvelut laajalle levittäytyneessä kunnassa maksavat.Asia ei toki ole koskaan ollut mustavalkoinen.Jos koulukeittiö tukeutui lähikaupan palveluihin, niin myös kaupan olemassaolo oli todennäköisempää. Kun nuoret perheet hakeutuvat lähemmäs palveluja ja keskustoja niin sen vaikutus näkyy haja-asutusalueilla ja kyläyhteisöissä. Suuntaus on ollut tiedossa mutta yllätys monien koulujen oppilasmäärään huomattava lasku on silti monelle. Yhtä innokkaasti kun moni haluaa lähikoulun niin yhtä innokkaasti moni sen haluaa säilyttää. Väistämättä tulee kuitenkin eteen se kysymys mistä kirjoitin kahdessa yhdysluokkaa käsittelemässäni blogikirjoituksessa: mikä on pedagogisesti järkevää ja suuruusluokaltaan toimivaa. Positiivisena on nähtävä se että asiassa ja sen käsittelyssä vanhassa kotikunnassa on pystytty ylittämään kylä- ja aluerajoja. Mielenkiintoista on seurata miten on syntymässä alueellisia oppimiskeskuksia missä päivähoidosta, esiopetuksesta ja vuosiluokkien 1-6 opetuksesta syntyy "oppimisklustereita". Onkin mielenkiintoista nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.