Istuin rehtorikollegoiden kanssa ja pohdimme oppilaan arvioinnin käytäntöjä uuden opetussuunnitelman pohjalta. Arvioinnin reunaehdot varsinkin peruskoulunsa päättävien osalta pysyvät hyvin samanlaisina. Uuden opetussuunnitelman arvioinnin perusteissa on paljolti samaa kun nykyisen perusteissa; oppilasta on mahdollista arvioida sanallisesti tai numeerisesti, arviointi tulee olla monipuolista. Mikä sitten muuttuu? Tulokulma arviointiin on mielestäni erilainen. Tulevaisuudessa vahvuuspedagogiikka näkyy enemmän kuin nyt. Pyritään löytämään ja korostamaan oppilaiden vahvuuksia. Oppilasta arvioidaan vertaamatta muihin. Kannustuksella ja ohjauksella on entistä merkittävämpi rooli. Vanhassa arviointikulttuurissa tulos ja summatiivisuus on korostonut,uudessa tavassa toimia huomio kiinnittyy enemmän myös oppimisen prosessiin ja sen arviointiin. Arvioinnin monipuoliset tavat ovat mielestäni asia jota ei voi korostaa liikaa. Erilaisia oppijoita tulee arvioida tarvittaessa erilaisin tavoin. Kysymys suuressa määrin on myös oppilaan oikeusturvaan liittyvä. Itse koen arvioinnin monipuolisuuden oppilaalla toteutuvan tällä hetkellä erityisesti tehostetussa tuessa ja erityisessä tuessa. Suomalaisessa koulussa numerolla on ollut vahva status arvioinnissa.Kuopuksen aikoinaan näyttäessä isoisälle ekaluokan rastitodistusta paappa oli kysynyt mitähän numeroita rastit tarkoittaa. Tilannetajuisena nuori mies oli vastannut että kymppiä tarkoittavat. Kysymys laajassa mielessä on arviointikulttuurin uudistamisesta. Kovinkin kilpailuhenkisessä yhteiskunnassamme asiassa riittää haastetta. Näin vaalien jälkimainingissa voi sanoa ettei helppo tehtävä, alan ihmisiä tuli valituksi uuteen eduskuntaan kohtalaisen pieni joukko, mutta näillä mennään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti