Koulun kerhoasioiden ollessa nyt pinnalla, innostuin googlettamaan mitä aineistoa löytyisi suomalaiseen koulun kerhohistoriaan. Koulujen historiikeista löytyi kerhomainintoja kansakoulun ja oppikoulun ajoilta joten kerhotoiminnalla on maassamme pitkät perinteet. Muistellessani kansakouluvuosia 1968-1972 en muistanut että allekirjoittaneen koulussa olisi ollut kerhotoimintaa. Muistikuva voi olla toki vääräkin, allekirjoittaneen osalistumattomuus ei välttämättä kerro kerhotarjonnasta. Oppikoulussa äidinkielen opettaja Eeva Takala ohjasi ilmaisu- ja näytelmäkerhoa johon oppikoulun 2- luokkalainen OP Hiipakka myös osallistui. Koulun muuttuessa peruskouluksi musiikin opettaja Irma Virrankoski ohjasi oppituntien jälkeen pianon - ja kitaransoittoa . Irma oli pedagogi joka oivalsi ettei korvakuulolta melodiaa tapaillut oppilas jaksanut keskittyä klassiseen pianonsoiton opiskeluun vaan opetti sen sijaan vapaata säestystä, soinnut ,sointukuviot ja erilaiset vasemman käden juoksutukset pianolla tulivat tutuksi. Korvakuulolta soittaminen on ollut kirous ja siunaus. Musiikin sivuaineopinnot jäivät nuotinluvun tuottamiin haasteisiin.Toisaalta kynnys säestämiseen on ollut matala ja musiikin kirjojen sointumerkinnät ovat olleet työssä aina mahdollisuus. Kerhot omalla kohdalla ovat olleet ammatinvalintaa ajatellen hyvinkin tärkeitä.
Opinnoissa kerhotoiminnasta ei juuri puhuttu.Työelämään astuessa hyvinä talouden vuosina 1986 tarjoutui mahdollisuus kerhon pitämiseen. Runonlausujan poikaa ja harrastelijanäyttelijäsuvun jälkeläistä kiinnosti näytelmäkerhon ohjaaminen. Tuhkimo satunäytelmää pääsimmekin esittämään kansalaisopiston auditorioon. Esityksestä tuli maininta suomenkielistä kulttuuria esittelevään 30- vuotismatrikkeliin. 1980 - luvulla resurssit kerhotoimintaan olivat hyvät.Kerhot pyörivät vilkkaasti.1990- luvulle tultaessa kerhot olivat ensimmäisten säästökohteiden joukossa. Koulutuksen ylläpitäjän järjestämät kerhot vähenivät, monissa kunnissa kuihtuivat pois. Edellisessä koulussa tapahtui pienoinen ihme kerhojen suhteen. Monet huoltajat tarjoutuivat ohjaamaan kerhoja korvauksetta ja laman syvimpänä aikana kerhoja oli enemmän kuin koskaan. Rehtorin näkökulmasta asia oli haasteellinen, oli mietittävä vastuukysymyksiä ja juridisia kysymyksiä, käytävä keskustelua sisällöistä ja pedagogiikasta mutta summa summarum, kerhot pyörivät. Koulujen kerhotoiminnan kannalta kokonaiskuva ei korjaantunut 200-luvulle tultaessa, kerran viety resurssi ei palautunut monessakaan kunnassa. Ministeriön anomuksesta myöntämä kerhoavustus on toki liike oikeaan suuntaan mutta peruskysymys on koko rahoitusjärjestelmän korjausliike niin että perustoimintaa voitaisiin pyörittää ilman anomuksia kerhoihin, ryhmäkokojen pienentämiseen, tasa-arvoon ja liutaan niitä ja näitä asioita. Pääsiäisen aikoihin olleella vuosilomalla yritin välttää uutisten lukua mutta kiusaus oli liian suuri. Lähestyvät eduskuntavaalit veivät voiton. Strategian ystävänä visiot kiinnostavat. Visiosta lähtee tavoitteet mutta maata jalat eivät kaikissa visioissa viistä. Kielten varhennukset ,lisää vieraita kieliä ovat esimerkiksi hyviä asioita mutta kun moni koulutuksen järjestäjä kamppailee yhden A kielen järjestämiseksi niin visioissa ollaan kaukana todellisuudesta. Eduskunnalla on edessään mittava tehtävä. Työllisyys , talouden pyörien pyörimään saaminen ovat avainsanoja .Nämä asiat kun saadaan kuntoon niin tulevatkin sukupolvet kerhoilevat.
Opinnoissa kerhotoiminnasta ei juuri puhuttu.Työelämään astuessa hyvinä talouden vuosina 1986 tarjoutui mahdollisuus kerhon pitämiseen. Runonlausujan poikaa ja harrastelijanäyttelijäsuvun jälkeläistä kiinnosti näytelmäkerhon ohjaaminen. Tuhkimo satunäytelmää pääsimmekin esittämään kansalaisopiston auditorioon. Esityksestä tuli maininta suomenkielistä kulttuuria esittelevään 30- vuotismatrikkeliin. 1980 - luvulla resurssit kerhotoimintaan olivat hyvät.Kerhot pyörivät vilkkaasti.1990- luvulle tultaessa kerhot olivat ensimmäisten säästökohteiden joukossa. Koulutuksen ylläpitäjän järjestämät kerhot vähenivät, monissa kunnissa kuihtuivat pois. Edellisessä koulussa tapahtui pienoinen ihme kerhojen suhteen. Monet huoltajat tarjoutuivat ohjaamaan kerhoja korvauksetta ja laman syvimpänä aikana kerhoja oli enemmän kuin koskaan. Rehtorin näkökulmasta asia oli haasteellinen, oli mietittävä vastuukysymyksiä ja juridisia kysymyksiä, käytävä keskustelua sisällöistä ja pedagogiikasta mutta summa summarum, kerhot pyörivät. Koulujen kerhotoiminnan kannalta kokonaiskuva ei korjaantunut 200-luvulle tultaessa, kerran viety resurssi ei palautunut monessakaan kunnassa. Ministeriön anomuksesta myöntämä kerhoavustus on toki liike oikeaan suuntaan mutta peruskysymys on koko rahoitusjärjestelmän korjausliike niin että perustoimintaa voitaisiin pyörittää ilman anomuksia kerhoihin, ryhmäkokojen pienentämiseen, tasa-arvoon ja liutaan niitä ja näitä asioita. Pääsiäisen aikoihin olleella vuosilomalla yritin välttää uutisten lukua mutta kiusaus oli liian suuri. Lähestyvät eduskuntavaalit veivät voiton. Strategian ystävänä visiot kiinnostavat. Visiosta lähtee tavoitteet mutta maata jalat eivät kaikissa visioissa viistä. Kielten varhennukset ,lisää vieraita kieliä ovat esimerkiksi hyviä asioita mutta kun moni koulutuksen järjestäjä kamppailee yhden A kielen järjestämiseksi niin visioissa ollaan kaukana todellisuudesta. Eduskunnalla on edessään mittava tehtävä. Työllisyys , talouden pyörien pyörimään saaminen ovat avainsanoja .Nämä asiat kun saadaan kuntoon niin tulevatkin sukupolvet kerhoilevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti