Ohjelmointia, kummastusta

Nokian menestystarinan jälkeen ideoidaan kuumeisesti. Tulisiko pelialasta uusi talouden veturi tai pelastaja?Rovion menestys ja Angry Birds lienevät osasyyllisiä spekulointiin. Tekisi mieli sanoa että en usko, mutta parempi olla sanomatta, ettei tarvitse katua. Pelit tarvitsevat ohjelmointitaitoja. Kaikki kunnia ohjelmointitaidolle mutta en nyt jaksa ymmärtää sitä hehkutusta, että peruskoulussa muutaman vuoden päästä kaikki saavat tämän jalon taidon opetusta. Minusta taitona sinänsä hyvä taito ja toki sitä voi peruskoulussa olla, onhan sitä ollut jo nytkin. Oman koulumme 3 luokan oppilaat tekivät ipadeilla aika näppärästi ohjelmointiharjoituksia. Peruskoulun haasteet ovat edelleenkin hyvissä perustaidoissa ja kasvussa ihmisenä. Amerikkalaiset hehkuttivat juuri yliopistojaan; huippuyliopistoja ja huippu hintalappu koulutuksen perässä. Jotain Amerikassa tehdään kuitenkin oikein. Nuoret ovat hyvällä itsetunnolla ja esiintymistaidoilla sekä hyvillä sosiaalisilla taidoilla varustettuja.Mekin voisimme koulutuksessa  nostaa esille näiden taitojen osaamista. Jos tässä vain aletaan ohjelmoimaan, niin voi aiheellisesti kysyä missä ihmisenä kasvu. Hiukan kapea-alaisena keskustelu nyt käy. Meillä koulutuksen haasteet ovat yhteiskunnassa isot ja liittyvät  aivan perusasioiden ylläpitoon.

Avaus arkkipiispalta

Seurakunnan luottamustoimissa olin mukana kahdella vuosikymmenellä. Evankelisluterilaisen kirkon hallinto ei ole uusiutunut ja virtaviivaistunut samassa tahdissa kun kuntien ja valtionhallinto mutta maallikon kannalta kysymys on suuressa määrin  siitä miltä kotiseurakuntasi näyttää ja mitä se tarjoaa jäsenilleen. Kirkko kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin maallienen hallinto, raha ratkaisee toimintojen määrän ja laadun. Maallikko harvoin pääsee vaikuttamaan piispan valintaan, onhan kirkolliskokouksessa vain rajoitettu määrä seurakuntien jäsenistöä ja totta puhuakseni arkkipiispan valinnat eivät ole olleet kiinnostuksen aihe numero yksi. En muista Paarman tai Wikströmin valintaan liittyvä keskustelua mutta edellinen arkkipiispan valintaa edeltävä debatti oli mielenkiintoista.Kirkko joutuu monellakin tapaa linjaamaan suhtautumistaan moniin asioihin. Arkkipiispan valintaan liittyy jollakin tapaa jotain samaa kuin presidentin valintaan, tulipa presidentti mistä tahansa puolueesta niin on lunastettava paikka koko kansan presidenttinä. Sama asetelma taitaa olla kansankirkossamme, sen sisällä on suuntauksia ja valitun arkkipiispan täytyy lunastaa paikkansa koko kirkon piispana.Suomessa tasa-arvoinen avioliittolaki on ollut vilkkaan keskustelun aiheena. Yhteiskunnan vinkkelistä kysymys on ymmärtääkseni juridinen ja liittyy oikeudelliseen asemaan.Asemaan mikä on parempi kuin rekisteröity parisuhde. Kirkko on joutunut mukaan tähän keskusteluun , tahtoen tai tahtomattaan, en tiedä. Kirkon näkökulma edustaa perinteistä käsitystä avioliitosta.Voiko kirkko tulkita tai ylipäätään esittää asiasta muuta tulkintaa on kirkon asia. Viime kädessä on sen piirissä kuitenkin kysymys opillisesta tulkinnasta. Kirkko joutuu todennäköisemmin asiaa käsittelemään ennemmin tai myöhemmin  mutta käsittelyn lähtökohta ja näkökulma on eri kuin yhteiskunnallinen ja juridinen. Piispa Kari Mäkisen avaus asiaan Suomi-Arenan yhteydessä oli hieno. Lähimmäisen hyväksyminen ja rakkaus on kristinuskon kulmakiviä .Anteeksipyyntö kirkon parissakin esiintyneeseen syrjintään oli hieno ele .Piispa viestitti teoilla aitoa kristilliysyyttä. Hieno mies.

Vuodenaika kalenterista

Kummipoika aloitti varusmiespalveluksen kaksi viikkoa sitten, lienee ensimmäinen loma käsillä. Suurinta osaa suomalaisista miehistä ja nykyään osaa myös naisista yhdistää muistot armeija-ajalta.Muistoja lienee yhtä paljon kun palveluksensa suorittaneita- Aika taitaa hioa muistista pahimmat särmät ja antaa pienen kultauksen päälle.Omat muistot ovat kokonaisuuten positiivisia, kun palvelustoivetta kuunneltiin niin motivaatio on ollut aikoinaan kohdallaan. Poikavuosien kiinnostus avaruuteen sai luonnollisen jatkeen ilmakehä- ja sääasioista.Vauhtia tosin haettiin tuohon tehtävään kranaatinheitinkomppanian kautta. Ymmärrystä on aina  löytynyt niille jotka eivät palvelusta kokeneet mielekkäänä, joillakin vain henkilökohtainen elämäntilanne tai  yksityiselämän haasteet eivät valttämättä sopineet palvelusaikaan.Tuosta ajasta on tietenkin monia muistoja mutta nuoren miehen mieleen jäi joululoma vuonna 1980. Jouluaaton aamuna vanhemmat kertoivat että Puolassa  oli ollut rauhatonta,Lech Walesan aloittamma liikehdintä sai aikaan näkyviä mielenilmauksia, vuotta myöhemmin kovan linjan kenraali julisti maahan sotatilan mutta Solidarnos liikettä ei pysäyttänyt mikään.Toinen paljon arkisempi muisto liittyy armeijan tulkintaan vuodenajoista. Yksikön vääpeli antoi palveluksesta vapaata  pari tuntia asiointia varten ,eletttiin maalis-huhtikuun vaihdetta 1981. Kevätaurinko lammitti mukavasti ja ilman lämpötila lähenteli lämpöasteita. Oli kohtalaisen hyvä myönnytys saada vapaata palveluksesta mutta rohkenin silti kysäistä voisiko kaupungille pukeutua m 58 palveluspukuun karvalakin ja karvamanttelitakin sijasta. Vääpeli vastasi että armeija kyllä ilmoittaa milloin kevät ja kesä alkaa. Kalenterin mukaan se ei ollut vielä joten kevätauringon lämmössä, mittarin hipoessa viittä lämpöastettatoimitin asioin karvalakki päässä ja karvamanttelitakki päällä. Vaikka Pekka Pouta ei maikkarilla aina ole varma vuodenajasta niin armeija tiesi vuodenajat päivälleen.

Go Corfu

Jos olet ollut Aigean meren puolella Samoksella tai pohjoisessa Thassoksella ja miellyit vihreyteen, niin Korfu Joonian meren puolella on silloin paikkasi. Välimatkat saarella linnunteitse ovat lyhyet mutta vuoristoisuus tekee oman aikalisänsä saarella liikkuessa.Auto kannattaa vuokrata, kulkupeliksi riittää mainiosti A tai B luokan vuokra-auto 1,2 litran moottorilla. Suurin sallittu nopeus kun muutamilla tienpätkällä on 70 km/h ja pääsääntöisesti körötellään 50 ja 60 kilsaa tunnissa.Ohittelut kannattaa jättää paikallisille Räikkösille ja Bottaksille.Mukaan saatavasta kartasta ei kannata hämääntyä , ne punaisella paksulla piirretyt päätiet ovat muuta kuin Hki-Tre moottoritie.Tien ollessa kapeimmillaan et halua rinnatusten vastaantulevan bussin kanssa mutta älä anna tämän säikäyttää , se ei välttämättä osu kohdallesi . Jos tuskailet joskus aamulla kehätiellä niin vältä autoilua Korfun kaupungissa, usko kokemuksen rintaääntä. Itse valitsisin taxin.Paikallinen taxi suositteli ajamista illalla klo 8.00 jälkeen mutta pimeyden laskeutuessa se ei ole hyvä vaihtoehto mikäli aikoo myös nähdä jotain. Uinnin ystävälle Korfu on ihanteellinen paikka, rantoja on valittavana mielin määrin. Piditpä sitten hiekasta, pikkukivestä, matalasta, syvästä, lämpimästä tai vähän kylmemmästä vedestä niin kaikkea löytyy.Paleokastritsa on viehättävä paikka saaren länsipuolella, kirkas vesi, vierailun arvoinen luostari ja mahdollisuus  veneretkelle sinisiin luoliin, voin suositella.Vesipuistoikäisille, jokainen ratkaiskoon itse tuon ikäkysymyksen löytyy tätäkin hupia.Ruoka on kreikkalaista kuten odottaa saattaa, kannattaa kuitenkin pyrkiä ruokailemaan päivittäin eri paikoissa, vaihtelu virkistää.Jos olet tottunut Turkin Alanyan ja Antalyan hienoihin hotelleihin niin keskimääräisesti hotellien taso jää vähän tämän alle, mutta jokaiselle ja jokaiseen makuun löytyy varmasti se oikea ja sopiva.Jos saarielämä ahdistaa pääsee lautalla nopeasti mantereelle ja voi käydä vaikka Pargassa päiväseltään, enemmän eksotiikkaa kaipaava voi käydä Albaniassa Sarandassa.Ihmiset ovat ystävällisiä ja puhuvat hyvin englantia, myös saksaa ja italiaa osataan.Jottei juttu mene liikaa henkilöautoilun ylistämiseksi niin myös julkinen liikenne toimii saarella hyvin.Korfu on siitä poikkeuksellinen lomasaarella että veneen vuokraus omaan käyttöön onnistuu helposti, kannattaa kuitenkin tiedostaa omat kykynsä ja katsoa tuulta sekä aallokkoa ennen vuokrauspäätöstä.Mukava paikka jos on kyllästynyt Rhodokseen tai Kreetaan.

Kostaksen kyydissä

Puun näkeminen estää meitä joskus näkemästä metsää.Lomalla tuli selattua muutama kotimaan uutisotsikko;sokea pappi pahoinpideltiin, perhe häädettiin asunnostaan.Surullisia uutisia jotka kertovat jotain ajasta missä elämme.Kaikki on kuitenkin suhteellista kun asioita peilaa isossa mittakaavassa. Korfulla puhutaan hyvää englantia, kiitos brittien protektoraattiajan tai turismin.Ensimmäisessä majoituspaikassa tuli jututettua nelissäkymmenissä olevaa vastaanottovirkailijaa.Hän kertoi että majoitusvarausten taso edellisen vuoden tasosta oli laskenut 40 prosenttia.Saarella joka elää pääsääntöisesti turismista uutinen on huono.Yhtenä syynä hän näki all inclusive konseptin lisääntymisen mikä keskittää majoitusta ja vastaavasti ajaa ravintoloita ja perinteisiä tavernoita tiukemmalle. Investoinnit ovat myös alaan vähissä koska rahoituksen saaminen on hankalaa. Kun kysyin ja uskaltauduin kysymään miten hän näkee Kreikan talouden, hän vastasi että virallinen uutisointi kertoo hienoisesta käännöksestä parempaan ja valtion velan taittumiseen mutta tavallista kreikkalaista uutinen ei lämmitä. Julkisten palvelujen taso on entisestään huonontunut ja saatavuus esimerkiksi terveydenhuollossa hankalaa.Hänen mielestään yhteisvaluutta euroon siirtyminen oli aikoinaan virhe.Ansiotaso ei seurannut hintatason nousua. Epäluottamus poliittiseen päätöksentekoon on suuri, lisäksi hänellä oli huoli poliittisten äärisuuntauksien noususta Kreikassa, paljon huutoa ja propagandaa muttei sisältöä. Tavallinen pienituloinen kreikkalainen joka maksoi hyvinä aikoina veronsa ja nyt huonona aikana veronsa on hänen mielestään syytön syntyneeseen tilanteeseen. Hän kertoi tienaavansa 570 euroa kuukaudessa ja yrittävänsä silti auttaa taloudellisesti lukioikäistä tytärtä.Hänen mielestään kurjimus Kreikassa jatkunee vielä seuraavat 5-6 vuotta ja pohti olisiko revolution ratkaisu.
Seuraavaksi kävin saman keskustelun taxikuskuskin kanssa joka ajoi meidät länsipuolelta itäpuolelle pitkin mutkittelevaa tietä, en ole vieläkään varma, oliko idea keskustelun avaamisesta hyvä. Kutsukaamme kuskiamme vaikka Kostakseksi, hän innostui aiheesta ajaen vain vasemmalla kädellä ja puhui oikealla kädellä kuuntelijaan kohteliaasti kääntyneenä.Ilmeisesti hän ajoi kuudennella aistillaan kaikki mutkat.Kostas oli aikoinaan kouluttautunut koneinsinööriksi mutta oli ajanut taksia viimeiset 30 vuotta. Hänkin sanoi drakma-aikana pärjänneensä mutta eurojen tulo vaikutti. Hänen mielestään myös itsekritiikki Kreikassa on paikallaan, moni ajatteli että valuutta vaihtuisi yhden suhde yhteen. Kostas oli kuitenkin hengeltään eu-mies, hänen mielestään kerran valitulta tieltä ei ollut paluuta ja kreikkalaisten itsensä tulisi aktiivisesti ratkaista ongelmansa, tappiomielialasta tulisi pyristellä irti.
Majoituspaikassa länsipuolella ravintolan nuori kaveri puhui myös hyvää englantia.Hän oli Ateenan seudulta lähtöisin ja kertoi että taloustilanteen lisäksi haasteena on pakolaisvirta lähi-idästä ja toisaalta muuttovirta Albanian suunnalta.Molemmat olivat hänen mielestään ennalta-arvaamattomia ja hiukan hallitsemattomia tekijöitä. Positiivisesti olin yllättynyt siitä että suomalaisiin suhtauduttiin positiivisesti ja arvostavasti vaikka Olli Rehn määrätietoisesti ajoi Kreikalle tiukkoja ehtoja kuten suomalaiset mepitkin, pahan pojan rooli oli varattu saksalaisille.
Onhan meillä täällä kotimaassa paljon parannettavaa mutta ei täällä nyt ihan huonostikkaan ole asiat ( vielä)

Elä omaa unelmaasi älä muiden

Lakkaa haaveksimasta ja syö pizzasi sanoo mainoksen äiti pojalle, minusta sanoituksen tulisi mennä syö pizzasi mutta älä lakkaa haaveksimasta. Joku ajattelija on joskus sanonut että ihmisellä jolla  ei ole unelmia ei ole myöskään kykyä tehdä unelmista totta.Pienistä unelmista on syntynyt paljon hyvää.Unelmat ja järki eivät käy aina käsi kädessä, eikä niiden tarvitsekkaan.Järkeillen asian kun asian saa näyttämään riskialttiilta.Toisaalta on mietiittävä ja vastattava itselleen rehellisesti , haluaako elämän ehtoopuolella selittää itselleen tai muille että olisin minäkin mutta kun....
Omat vanhemmat ovat olleet esimerkkinä unelmien perässä kulkemisesta.Meillä kotona sai haaveilla joskin piti myös tehdä ja osallistua.Omien vanhempien sukupolvi oli elänyt lapsuuden ja nuoruuden sota-aikana. Sen ajan eläneiden unelmat olivat yksinkertaisia mutta suuria. Rauha lienee ollut ensimmäinen unelma kaikilla.Sodan jälkeen unelmat olivat kovin arkisia maassa missä kaikesta oli pulaa; uudet kengät, nauloja,  arjen käyttötavaroita. Unelmia ei voi siis lokeroida tai marginalisoida.Unelma sanan sisään mahtunee pienet, isot, itsekkäät, epäitsekkäät,aineelliset,aineettomat unelmat ja haaveet. Kaksi oppia unelmista on kotoa tarttunut matkaan, unelman eteen pitää tehdä työtä ja loppuviimein on korkeimman kädessä mitkä toteutuvat ja mitkä eivät.Lotto taitaa olla se suomalaisten unelma missä työ rajoittuu kupongin täyttämiseen.
Elämä missä mikään unelma, edes pieninkään ei toteutuisi, saattaisi katkeroittaa mielen. Jos taas kaikki unelmat toteutuisivat niin osaisimmeko aidosti arvostaa niistä mitään. Unelmaa pitäisi aina uskaltaa seurata muiden mielipiteistä riippumatta ja niistä huolimatta.Unelman pitää olla näköisesi.
Omatkin unelmat ovat olleet aika suomalaisia mutta silti oman näköisiä ja kumppanin kanssa jaettuja. Lasten ollessa pieniä toteutettiin unelma omasta talosta. Kuutisen vuotta katseltiin takapihalle että tuohon uima-allas sopisi ja yhteisellä päätöksellä se sitten tuli poikien ollessa parhaassa uimaiässä. Tänä juhannuksena sitä siivottiin ja ehkäpä se täyttää jonkun lapsiperheen unelman tulevaisuudessa. Yhdestä täyttäneestä unelmasta  luopuminen on helpompaa kun oli kuvitellut. Yhden oven sulkeminen tarkoittaa aina toisen oven aukeamista. Unelmat muuttuvat myös iän myötä.
Olipa unelma sitten maailmanrauha tai Ferrari Testarosa niin just go for it