Tasa-arvon näkökulmia

Tasa-arvon asiat ovat pinnalla kouluissa globaalisti. Kanadan vierailuni aikana tutustuin paikalliseen suunnitelmaan. Tasa-arvon asiat ovat myös myös Kanadan kouluissa ajankohtaisia. Suomi sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta on mallioppilas vaikkakin meillä on vielä tekemistä ja parannettavaa monessa asiassa. En ole varma ,olenko ymmärtänyt ,lukenut tai lukenut huonosti tasa-arvoasioita, mutta näkökulma on mielestäni liian kapea. On hyvä että tasa-arvossa pohditaan vaikkapa kokemusta omasta sukupuolesta tai sukupuolisesta suuntautuneisuudesta.Ne ovat tärkeitä asioita, enkä väheksy niitä. Silti näkökulmat tasa-arvoon ovat moninaiset ja moniulotteiset. Tasa -arvo kun on myös sosiaalista , ekonomista ja niin monen muun asian tasa-arvoa.
Luin sosiaalisesta mediasta sivistystoimenjohtajamme haastattelua Länsiväylä lehteen ja yhtenä asiana hän nosti koulun toimintakulttuurin muutoksen. Suomessa puhetapa on aika mutkaton. Armeijan jälkeen en muista teititelleeni ketään ja oppilaatkin puhuttelevat opettajaa etunimellä yleisesti. Monissa Euroopan maissa tämä ei tulisi kuuloonkaan. Kysymys ei pohjimmiltaan ole siitä vaan enemmänkin oppilaan ja opettajan välisestä suhteesta mihin sivistysjohtajamme myös viittasi. Opettaja on turvallinen aikuinen, ei lapsen kaveri.

Pakko on kuitenkin kirjoittaa se minkä olen lausahtanut aikaisemminkin. Absoluuttista tasa-arvoa ei ole eikä voi myöskään olla. Valtamerilaivan ja Jumbojetin kapteenin on jatkossakin tehtävä ratkaisut nopeasti ilman demokratiaa. Näin on myös koulussa, opettaja käyttää pedagogista vapauttaan vastuullisesti ryhmää tai luokkaa ohjatessaan.

Oppilasarviointi

Uusi opetussuunitelma on koulujen arjessa näkynyt arviointikeskusteluina.Numerojen ja rastien sijasta oppilas,opettaja ja huoltaja käyvät kolmikantakeskustelua oppilaan vahvuuksista ja osaamisesta. Hyviä asioita joskaan ei mitenkään vieraita tai uusia peruskoulussa. Numeroista tietoisesti pois alakoulussa on mieletäni hyvä asia vaikkakin tiedän monen ajattelevan päivastaisesti. Numeron ikuisuushaaste on mielestäni ollut kriteerit ja se hienon hieno raja eri numeroiden välillä. Usein myös kokeet saivat lian ison painoarvon vaikka juhlapuheissa puhuttiin monipuolisesta arvioinnista. Yksi asia kuitenkin huolettaa ja vaatii pohtimista. Uudessa opetussuunnitelmassa tavoitellaan selkeästi laaja-alaisia taitoja..Miten arvioida oppilaan edistymistä taidoissa niin että se olisi mahdollisimman yhdenmukaista, sama problematiikka liittyy mielestäni monialaisten oppimiskokonaisuuksien arviointiin. Jollakin lailla kaksi edellistä asiaa ovat mielestäni ratkaisematta , mutta eipä nyt ammuta isolla kaliperilla. Uusi Ops on alkutaipaleella ja harvoin polku kivetön on

100 hyvää asiaa suomalaisesta koulusta

1 Kouluverkko Suomessa on kattava
2 Opetussuunnitelma on valtakunnallinen
3 Perusopetus on ilmainen
4 Koulussa tarjotaan ilmainen lämmin ateria
5 Moni koulurakennus on "terve" vaikka homekouluja on
6 Monissa kouluissa on koulun kerhotoimintaa koulun jälkeen ja se on ilmaista lapsille
7 Kouluviikko on viisipäiväinen ja viikonloppu on virkistäytymiseen
8 Koulussa on liikunnan opetusta
9 Koulussa on kädentaitojen opetusta
10 Koulussa pääsääntöisesti on pätevät, korkeasti koulutetut opettajat
11Koulussa annetaan tukea opiskeluun ja oppimiseen
12 Koulussa tytöt ja pojat opiskelevat yhdessä
13Koulussa edistää kulttuuriperinnön siirtämistä uusille sukupolville
14 Koulussa on erilaisia juhlia ja teemapäiviä
15Koulussa kohdataan yksilö
16Koulussa kohdataan yhteisönä
17Koulu on osa yhteiskuntaa
18Koulu luo pohjan elinikäisen oppimisen perustaidoille
19Koulussa on mahdollisuus luoda elinikäisiä ystävyyssuhteita
20Koulussa vahvistetaan kotona opittuja hyvän käytöksen tapoja
21Koulussa opitaan käytöksen tapoja
22Koulussa opitaan kansalaisuuteen liittyviä tapoja
23Koulussa vahvistavan terveyteen liittyviä tapoja
24Koulu rytmittää oppilaan arkea
25Koulussa on taideaineita ;musiikkia ja kuvataiteita
26Koulussa on säännöllisiä terveystarkastuksia
27Koulu rakennuksena tarjoaa tiloja harrastus ja kansalaistoiminnalle
28Koulussa opitaan soveltamaan ICT - taitoja
29Koulussa opiskellaan historiaa niin että ymmärtäisimme tätä päivää
30Koulussa moni löytää suunnan työuralleen
31Kouluaika parhaimmillaan luo mukavia muistoja
32Koulun maantiede avartaa tietämystämme muista maista ja kulttuureista
33Koulun luonnontieteen opetus antaa perusteet ymmärtää luontoa ja ekosysteemiä
34Koulun oman uskonnon opetus antaa perustiedot omasta uskonnosta
35Koulumatkat opettavat liikkumista liikenteessä
36Koulussa opitaan ja harjoitellaan kuuntelemisen taitoja
37Koulussa harjoitellaan keskittymistä
38Koulussa opitaan harjoitellaan pitkäjänteisyyttä
39Koulussa retkeillään
40Koulussa käydään opintomatkoilla
41Koulussa harjoitellaan tunnetaitoja
42Koulussa opitaan kanssaelämisen pelisääntöjä
43Koulussa opitaan ristiriitojen ratkaisua
44Koulussa harjoitellaan kiitos sanan käyttöä
45Koulussa harjoitellaan anteeksi sanan käyttöä
46Koulu luo pohjan suomalaiselle menestykselle ja osaamiselle
47Koulu on tarkoitettu jokaiselle, rajoitteet eivät ole este oikeudelle saada opetusta
48Koulu integroi maahanmuuttajalapsen suomalaiseen yhteiskuntaan
49Koulu parhaimmillaan edistää moniarvoisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä
50Koulu osallistaa oppilaan erilaisiin vastuutehtäviin
51Koulun oppilaskunnassa harjoitellaan demokratian pelisääntöjä
52Koulu on aktiivisessa vuorovaikutuksessa koulua lähinnä oleviin tahoihin:srk , 4H ym
53Koulu vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa vahvuuksien kautta
54Koulussa opitaan arvioimaan itseä oppijana
55Koulu toimii kielitietoisesti ; oikeat sanat, käsitteet ja korrekti kielenkäyttö
56Koulussa saa hyvät pohjatiedot englannin kielen käyttöön
57Kouluissa tarjotaan usein myös muita kieliä
58Koulu opettaa kriittistä ajattelua
59Koulu opettaa medialukutaitoja
60Koulu opettaa tiedonhakua
61Koulu on yhteistyössä huoltajiin
62Viimeistään koulussa alkaa ikäluokan ryhmäytyminen vaikka tänä päivänä lähes kaikki lapset ovat esiopetuksen piirissä
63Koulun toiminnalla on normipohjan lisäksi arvopohja
64Koulu ja koulutus Suomessa on kansainvälisesti arvostettua ja tunnustettua
65Koulu antaa matematiikan perustaidot
66Koulu on poliittisesti riippumaton vaikka toimintamahdollisuudet riippuvat poliittisista päätöksistä
67Suomalaista koulua niin peruskoulua kuin toista astetta päivitetään säännöllisesti opetussuunnitelman kautta
68Monet koulut ovat myös aktiivisia luodessaan suhteita muihin kouluihin maaailmassa
69Koulu on lapsilähtöinen ,toivottavasti !
70Koulu Pisallakin mitattuna on hyvä
71Koulun arviointi perustuu itsearviointiin, ei ulkoiseen auditointiin tai tarkastajajärjestelmään.
72Koulu on tasa-arvoinen
73Koulupäivät ovat sopivan pituisia ja mahdollistavat lasten vapaa-ajan
74Koulu käyttää monipuolisia menetelmiä opetuksessaan
75Kouluja johdetaan ammattitaitoisesta
76Koulujen rehtorit ja johtajat ovat opettajataustaisia
77Koulussa annetaan uimaopetusta
78Koulussa kohdataan kunnioittavasti ja arvostavasti
79Koulussa pyritään aktiivisesti puuttumaan kiusaamiseen vaikka se asiana joskus on 80hankala
81Koulussa opitaan arvostamaan isänmaata
82Koulun perustehtävä pysyy mutta koulu on joustava ja taipuu uusiin toimintatapoihin, joskus hitaasti mutta varmasti
83Koulu kehittää oppilasarviointiaan
84Koulu on edelleen houkuttava työpaikka, alalle hakee paljon motivoituneita nuoria
85Koulu on mahdollistanut koko kansan lukutaidon
86Koulu rakentaa kansallista itsetuntoa ja sivistystä myönteisellä tavalla
87Koulu on entistä merkittävämmässä asemassa suvaitsevaa yhteiskuntaa rakennettaessa
88Koulu kantaa vastuunsa kestävästä kehityksestä ja yhteiskuntavastuusta
89Koulu kantaa merkittävää vastuuta 7 - 18 vuotiaiden arjesta ja elämästä
90Koulu pyrkii käytettävissä olevin keinoin estämään syrjäytymistä
91Koulu on oppiva ja itseään reflektoiva yhteisö, ei virheetön paketti
92Koulussa on onnistumisen elämyksiä
93Koulussa opitaan myös pettymysten sietokykyä
94Koulu on koko kansan koulu,varallisuuteen tai asemaan katsomatta
95Koulu kiinnostaa poliittisia päättäjiä
96Koulu on suomalaisen sivistyksen kehto
97Koulu on useimmiten kivaa
98Koulu toimii määrätietoisesti
99Koulu on kansakunnalle tärkeä
100 Koulussa tapahtuu paljon positiivista mutta jää valitettavan usein uutispimentoon

KV ja kulttuurinen osaaminen

Kulttuurisella osaamisella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että oppilaalle on muodostunut käsitys omasta kulttuuristaan suhteessa muihin kulttuureihin. Tämä vahvistaa oppilaan identiteettiä, mutta samalla heissä kehittyy myös suvaitsevaisuus ja ymmärrys kulttuurieroja ja niiden taustoja kohtaan. Yhä useammin yksilön juuret ovat monikulttuuriset
Maailma globalisoituu kuitenkin yhä kiihtyvällä vauhdilla. Ihmiset matkustelevat ja liikkuvat yhä enemmän, Suomeen tulee maahanmuuttajia. Kulttuurien kohtaaminen johtaa ristiriitoihin, joiden ratkaiseminen voi olla vaikeaa. Ihminen on aina luonnostaan pelännyt kaikkea outoa ja erilaista. Tässä tilanteessa on erilaisuuden ymmärtäminen tärkeää. Usein ei tarvitse matkustaa kauas erilaisuutta kohdatakseen. Tavallisessa suomalaisluokassa voi olla maahanmuuttajia, oppilaita, joilla on erilaiset kieli- ja kulttuuritaustat. Suomen- ja ruotsinkielisellä kulttuurilla on toisistaan poikkeavia ominaispiirteitä, samoin saamelais- ja romanikulttuurilla. Näiden eroavuuksien käsittely luokassa varhaisessa vaiheessa vähentää ennakkoluuloja ja voi myös ehkäistä mahdollista kiusaamista.

Kulttuurit ovat kautta aikojen saaneet toisiltaan vaikutteita. Nykyään tämä prosessi tapahtuu yhä nopeammin. Nykyään saamme yhä enemmän tietoa vieraista kulttuureista myös median tai Internetin välityksellä, mutta ensisijaisesti oppilaat tutustutetaan lähiympäristön monikulttuurisuuteen.
On selvää, ettei peruskouluopetus riitä kattamaan kaikkia maailman kulttuureja. Opettajan tehtävänä on tutustua oppilaiden kulttuuritaustoihin ja kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen eri aikakausina. Peruskoulun aikana on hyvä toteuttaa pitkäjänteisiä projekteja, jotka keskittyvät johonkin kulttuuriin. Kulttuuriprojektit toteutetaan mieluiten usean oppiaineen yhteistyönä. Tällöin voidaan paneutua ajattelutapoihin, tottumuksiin ja perinteisiin, jotka poikkeavat omistamme.

Kulttuureihin tutustuttaminen on yksi keskeinen osa-alue globaalikasvatusta. Kanavia ja apua yksittäinen opettaja voi löytää verkostoitumalla etwinning –käyttäjäksi, selvittämällä mahdollisuuksia kirkon ulkomaanavun kautta tai oma-aloitteisesti hakemalla kontaktia vaikka eri maiden koulujen kotisivuilta, myös sieltä voi löytyä innokas koulu/opettajakumppani yhteistyöhön.

Kivaa

Myönnän olevani suutari ja omat lapset ovat niitä suutarin lapsia. En muista tuliko isän ominaisuudessa koskaan kysyttyä ;onko koulussa kivaa. Toisaalta jälkikasvu piti informoituna siitä jos koulussa ei ollut kivaa. Jälkeenpäin ajatellen koulu oli koulua mihin mentiin kuten työhönkin.Kyllä sitä huoltajana silti muodosti käsityksen poikalasten isänä että liikuntaan ja tekniseen työhön liittyvät asiat olivat mieluisia.Enkä nyt alan ihmisenä usko että lasten kohdatessa vapaa-aikana ensimmäinen asia kavereiden kesken olisi analysointi koulun mukavuudesta tai tylsyydestä.

Rehtorin ominaisuudessa koulunsa aloittavia huoltajia rohkaisee kysymään kuulumisia ja oppilaita nähdessä olen saattanut kysyä; onko koulussa kivaa. Kun nappsilmä sitten vastaa että on kivaa, niin enempiä ajattelematta on tyytyväinen. Harvoin kuitenkaan on tullut miettineeksi mitä tarkoittaa kun koulussa on kivaa, enkä tässä nyt viittaa samannimiseen kiusauksen vastaisen formaattiin. Kaksi tärkeämpää kysymystä olisivatkin ; miksi koulussa ei ole kivaa ja mikä koulussa on kivaa. Opettajan, oppilaan ja huoltajan käsitys kivasta voivat olla kaukana toisistaan.

Luulen olevani oikeassa että seuraavista asioista iästä ja roolista riippumatta olemme yhtä mieltä.
Kun koulussa on kivaa niin siellä on;
- turvallista
- siellä ei kiusata
- jokainen löytää yhden asian joka motivoi ja auttaa tekemään niitä asioita jotka eivät tunnu mieluisilta.
- koulussa on ihmisten kohtaamista.

Näin pelkistetysti ja yksinkertaistetusti ajattelen kivasta koulussa.Tämä oli minun ajatukseni ja kuten aina se on subjektiivinen ja yhden ihmisen näkemys vailla todistelua tieteellisesti tai muutenkaan.Jollekin muulle koulun kivan määrittely voisi olla asioita mitä koulussa tehdään, uusia tapoja toteuttaa koulunkäyntiä.

Olen hiukan vierastanut " kivaa koulussa " sanaparia. Omissa mielikuvissa se usein johtaa ajatukseen että koulussa pitäisi tehdä " sirkustemppuja" että viihdyttäisiin.

Koulun ensijainen tehtävä oppilaan näkökulmasta on oppiminen. Oppimisen ilosta puhuttaessa ajattelen lapsen kokemusta siitä kun oppii uuden asian ,en niinkään sitä että oppimisesta tulisi rakentaa iloinen tapahtuma tai prosessi, vaikka se voi sitä ollakin.Mielestäni on enemmänkin kysymys siitä tunteesta ja elämyksestä kun lapsi huomaa opppivansa lukemaan tai samanlaisesta tunteesta kun huomaat oppivasi ajamaan polkupyörällä ilman että äiti tai isä tukee sinua.

Oppimisen esteitä on kuitenkin raivattava. Kahdeksan vuotta alkuopetuksessa opettivat että yksi este luokan opimiselle on ryhmäytymisen puute. Ensin ryhmäydytään, sitten onnistuu oppiminen.Jokaisen lapsen kohdalla on löydettävä vahvuus joka kannustaa ja vie tarvittaessa yli pettymysten ja vastoinkäymisten.Hyvä ryhmäytyminen ja positiivinen riippuvuussuhde toinen toisistaan estää myös kiusaamista.Nälkä, väsymys ja vilu ovat oppimisen vihollisia, vielä nykyäänkin.

166 päivää uuden OPS:n mukaisesti

Uusi opetussuunnitelma on tänään ollut voimassa 166 päivää. Olisi kohtuutonta ja epäreilua arvioida sitä ja sen toimivuutta. Sehän olisi kuten kehittelyssä olevan prototryyppiauton arvostelua. 2024 lienee oikea ajankohta katsoa ,saavutettiinko uudistuksella niitä asioita mitä uudistamisella tavoitellaan. Joitain hajanaisia ajatelmia " hajatelmia" uudesta opsista on syntynyt. Opetussuunnitelman kielessä on jotain mikä tekee siitä tulkinnanvaraista, en osaa selittää tai pukea tunnetta sanoiksi. Jos opetussuunnitelman laaja-alaiset kokonaisuudet tarvitsevat erikseen oppaan, voi kysyä vain miksi. Onko niin että akateemisen loppututkinnon omaavan opettajakunnan arkikäsitykset laaja-alaisuudesta vaihtelevat niin paljon että yhtenäinen toimintatapa vaatii suunnitelmatekstille tulkintatekstin vai onko kysysmys siitä että oppaita rakastavalle ammattikunnalle tehdään yksi opas lisää. Tämä ei ole kritiikkiä oppaiden tekijöitä kohtaan ,arvostan toki oppaita.

Sen sijaan tähän mennessä yllättävän vähän on noussut keskiöön yksi ops- suunnitelman keskeisistä muutoksista, oppilaan oman osallisuuden ja suunnittelun osuus opinnoissa, mutta alussahan tässä prosessissa vielä ollaan. Pieni veikkaukseni on että oppilasarviointi tulee vielä puhuttamaan matkan varrella. Riippumatta siitä miten ja missä kohtaa koulupolkua arvioidaan , niin peruskoulu päättyy numeeriseen päättötodistukseen millä oppilaan kannalta on iso merkitys toisen asteen haussa ammatillisiin oppilaitoksiin ja lukioihin. Filosofisena ja pedagogisena lähtökohtana on hyvä nostaa vahvuudet ja keskustelu oppilaan edistymisestä. Siitä juuri nyt tehdään täällä alakoulussa. Tähän kuitenkin liittyy suuressa määrin myös totuudellisuus. Huoltajan kuten oppilaankin on alusta alkaen saatava selkeä käsitys haasteista niin ettei 6 luokalla annettava numerotodistus tule kenellekkään osapuolelle yllätyksenä.

Koulut ovat haasteen edessä tiedottaessaan muutoksista ja sen suunnasta. Joudumme ehkä oikomaan median synnyttämiä mielikuvia siitä; miten kirjoja ei enää käytetä, opettaja vain ohjailee oman oppimisensa ohjaajaa ja opiskelu on yhtä ilmiötä. Ehka edellinen oli vähän karrikoitua ja tarkoituksella. Koululla on edelleen perinteinen perustehtävä lukemaan opettaminen.kirjoittaminen , matematiikan perustaidot ja perusteet luonnontiedosta.Aika isoja asioita mutta perustaitoja.

10 vuoden päästä pääsemme ehkä arvioimaan onko tavoite koulu jokaiselle toteutunut.Onko hyveet, vahvuudet vieneet koulua siihen suuntaan että jokaisen koulupolku on tarkoituksenmukainen ja motivoiva. Ken työskentelee silloin ,niin näkee.Eihän tämä nyt hyvältä näytä, vihaa ruotsinkieltä ja opiskelua kohtaan, yhteiskunnan jakautumista voittajiin ja häviäjiin.