Hyviä hetkiä

Koulu on tyhjentynyt syyslomaksi opettajista ja oppilaista. Siivousta, painon virittäjää ja ovien asentajaa löytyy. Yksi parhaimpia hetkiä kuitenkin rehtorin syyslukukaudessa. Omat ajatukset kuuluu ja ajatustyö ei keskeydy. Hyvä hetki katsoa mitä on tullut tehtyä ja mitä jäänyt tekemättä. Onneksi tekemästöntä ei kuitenkaan paljon. Lokakuu on rehtorin vuosikellossa riskien arviointia ja loppukuusta kun määräaikaisten palkat ovat menneet maksuun , voi katsoa talouden kehitystä tähän asti ja miettiä mahdollisia hankintoja. Siinä on tekemistä. Erilaisten hankintojen lykkääminen johtaa pääsääntöisesti noidankehään jolle ei näy loppua, mutta priorisointi oppilaan etu edellä niin sillä selvitään. Parin vuoden jälkeen nykyisen opetussuunnitelman haasteet alkavat aueta entistä selkeämmin. Yleinen osa opetussuunnitelmaa elää omaa elämäänsä ja ainekohtainen osio omaansa, näin ainakin koen voimakkaasti. Meikäläinenkin on oman aikansa opettajankoulutuksen lapsi. Ainekohtaiset tavoitteet kuvattiin aikaisemmin selkeästi sisältöinä vuosiluokittain ja peilattiin oppimista sisältöihin vuosiluokittain. Olen käyttänyt aikaa suomenkielen opetussuunnitelman vuosiluokkatavoitteisiin. Minua häiritsee ettei kielen rakenteista puhuta tavoitteissa selkeästi. Tein kuitenkin oivalluksen. Tavoitteiden kanssa pitää lukea yhtä aikaa 6 luokan hyvän osaamisen kuvausta. Kuvaus raamittaa selkeästi sisältöjä. Oppilaan taitojen lisäksi on myös kysymys sisällöistä.