Vähän sieltä ja täältä

Kouluissa eletään taas aikaa jolloin kuluvaa lukuvuotta laitetaan pakettiin ja katseet sekä focus ovat jo tulevassa lukuvuodessa.Satunnaiset hetket oman alan blogien parissa saavat mietteliääksi.Olen yrittänyt pitkään ymmärtää miksi sana digitaalisuus herättää vastaikkainasettelua ja keskustelua puolesta ja vastaan. Täysin subjektiivinen tuntemukseni on että keskustelua hallitsee ääripäät.Missä on se ääripäiden välissä oleva iso, joskus vähän harmaakin massa, joka lähestyisi digitaalisuutta koulussa neutraalisti. Missä on se keskustelu missä puhutaan diversiteetistä, tunnistetaan hyödyt mutta tunnustetaan myös haitat tai uhkakuvat. Arvostettu tutkija Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoitti taannoin mahdollisista haitoista ( lapualainen muuten ). Kirjoitus oli hyvä vaikka sen jokunen heti teilasi.Minusta on tervettä että keskustelua käydään, pitäisi vaan muistaa tehdä se erilaisia mielipiteitä kunnioittaen. Arvostamani opettaja puhuu usein lapsuuden arvosta ja siitä miten lapsuutta ja viattomuutta pitää suojella. Kun yli 30-vuotta on takana, tulee väkisinkin miettineeksi muutosta yhteiskunnassa ja koulussa. Olen miettinyt pariinkiin otteeseen loppuuko lapsuus aikaisemmin kuin ennen vai onko lapsuus saanut uuden sisällön tai merkityksen.Kun 60-lukulaisen kotona mietittiin tv-ohjelmien sopivuutta lapsille niin tässä ajassa missä lapsen älypuhelimessa on saatavilla kaikki sopimaton sisältö voi vaan miettiä selviääkö koti ja koulu roolistaan opastajana ja ohjaajana.Moni asia on rahalla korjattavissa mutta rikkinäistä lasta ei voi korjata rahalla. Toisaalta ei pidä syyllistää esim.älypuhelimia tai kasvattajiakaan. Kysymys on paljon laajemmasta asiasta. Onko yhteiskunnassa arvot kohdallaan ja olemmeko laajassa merkityksessä lapsiystävällinen yhteiskunta. En ole varma edellisessä esittämästäni kysymyksestä. Kun kaikki yhteen ääneen sanoivat vaalien jälkeen että koulutuksesta ei leikata, niin voi tietenkin kysyä realisoituiko lupaukset.On kyseenalaista sanoa että koulutuksesta leikataan näin paljon jos samalla kuntien valtionapuja leikataan.Kuntahan pyörittää kahta isoa asiaa koulutusta ja sosiaalipuolta. Kun Sote-uudistus toteutuu ja peruskuntien tehtäviä siirtyy alueille niin kuntapolitiikot eivät juuri päätä muusta kuin koulutuksesta. Tälläisen skenaarion kuulin, jää nähtäväksi mitä tapahtuu. En usko hetkeäkään etteikö kuntien valtionavun pienenminen leikkaisi myös koulutuksesta lisää jo tehtyjen säästöjen lisäksi. Suuria ennustajan lahjoja ei tarvittu kun kirjoitin blogissani että on mielenkiintoista nähdä mitä lukioissa tapahtuu. Kannatan kaikenlaista kokeilua ja kehittämistä, eihän tätä työtä muuten jaksaisi tehdä. Onko vauhti vaan liian kova jos yleissivistävässä koulussa esimerkiksi oppilas ei lukisi lukiovuosinaan historiaa.syntyykö sivistyksen vajetta. Koululla on perustehtävänsä. Sen toteuttaminen tapahtuu perinteisesti mutta myös uusilla tavoilla ja asenteella. Uusia tapoja tarvitaan ja asennetta.50-luvun Suomisen Olli elokuvan koulua ei enää ole, toivottavasti ei? Blogeissa vilahtaa yhteistoiminnallisuus, monialaisuus, ilmiöt, hyveet, positiivinen pedagogiikka, NDLP,digioppiminen. Paljon uusia sanoja ja käsitteitä, paljon vanhoja tuttuja asioita jotka nostetaan esille. Kehityksen ja historian syklin toistumista kouluissa. Mikä on yläkäsite, mikä on alakäsite, mikä asia sijoitetaan jollekin alisteisesti.Vuodet koulussa saavat sormen menevän suuhun, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Pointti on kuitenkin se että seinien tulisi olla laveat, kaikki hyvät asiat löytävät paikkansa, pirstaloimatta kokonaisuutta , näin uskon.onko vääriä ratkaisuja sitä en lähtisi edes spekuloimaan.