Terveisiä Skotlannista

Skotlantilainen kollega ja ystävä oli visiitillä Suomessa. Kahden viikon syysloman aikana ehtii mainiosti piipahtaa Suomessa ja Virossa. Keskiverto skotti ei Suomessa vieraile mutta ystäväni oli laskujensa mukaan kahdettakymmenettä kertaa Suomessa. Skotlannin vaalien jälkipuinnilta ei voinut välttyä. Monelle äänestystulos itsenäisyydestä oli karvas pettymys, niin vähästä jäätiin kiinni. Brittihallituksen lupaamat myönnytykset skoteille ennen äänestystä pitäisi nyt realisoida, mutta pientä viivytystaktiikkaa on havaittavissa lupausten suhteen. Tämä ei ole hyvä asia yhteistyön näkökulmasta. Ystäväni jaksaa kuitenkin uskoa ettei itsenäisyysasia saanut vielä lopullista pistettä. Kolmensadan vuoden odottelussa ei kuulemma muutama lisävuosi paina.
Kun Skotlannin itsenäisyys oli saatu puhuttua ja käsiteltyä niin puheet kääntyivät väkisinkin työhön. Ystävääni kiinnostaa erityisesti inkluusio suomalaisessa koulujärjestelmässä. Skotlannissa alakoulujen erityisluokkia ei käytännällisesti katsoen ole. Haasteet ja ongelmat lähikouluopetuksen järjestämiseksi ovat mittavat. Erityisopettajien tai erityisluokanopettajien systemaattista koulutusta ei ole. Pedagogisten haasteiden lisäksi tarvittaisiin konsultaatiota terveyteen liittyvissä asioissa. Edellä mainittuun tuki on rajallinen.Ystäväni 130 lapsen yksikössä opettajia ja avustajia on yhtä paljon. Arjen sujumiseksi se on ainoa mahdollisuus.
Haasteet kouluissa ovat siis hyvin universaaleja. Skotlannissa käydään keskustelua siitä että ohjelmointia tulisi ottaa koulujen opetusohjelmaan. Sysäyksen keskustelulle antoi se että Britannian puolella sitä jo tehdään. Keskustelu tulevaisuuden taidoista käy myös vilkkaana. Totesin ystävälleni että ”welcome to the club”. Näistä samoista asioissa keskustelua käydään myös Suomessa.
Ilmainen kouluruoka oppilaille on asia joka ystävääni ilahduttaa ja hämmästyttää aina yhtä paljon. Hän kertoi meneillään olevista suunnitelmista tarjota vuosiluokkien 1-3 oppilaille ilmainen kouluruoka ja samanaikaisesti vuosiluokkien 4-6 oppilaiden annoshinnan nostosta. Kuulostaa pahalta, voi vain arvailla miten huoltajat ottavat uudistuksen vastaan,mikäli se toteutuu edellä mainitulla tavalla.
Paljon on siis yhteisiä haasteita mutta paljon myös kansallisia eroja koulutuksen järjestämisessä.

Muistoja Ahvenanmaalta

Helsingin sanomien elokuun kuukausiliitteessä oli juttu Ahvenanmaasta. Maakunnan virallinen kielipolitiikka  suhteessa suomen kieleen on tiukka. Virallisen kielipolitiikan rinnalla on pehmeämpi todellisuus. Mantereella syntyneiden osuus kaikista saarilaisista on kohtalaisen suuri. Moni on avioliiton kautta päätynyt saarelle jäädäkseen. Kesätyön aikaisesta ihastuksesta ja romanssista on kehkeytynyt liitto tai sitten työ on tuonut saarelle.
Itsellä on Ahvenanmaahan liittyen monia muistoja. Ennen kielikouluja isoäiti oli äidin sisarusparvea passittanut tuttujen luo saarelle kieltä oppimaan.Tätini lienee ollut vain 13-14 vuotias kun jäi ensimmäisen kerran kesäksi Ahvenenmaalle.
Merenkulku on vahvasti läsnä saarelaisten elämässä. Moni on jossain vaiheessa elämäänsä ollut laivalla töissä. Vene ja mökki löytyy suuremmalta osalta saarelaisia.
Ahvenanmaa tarjoaa ihanteelliset olosuhteet leirikoululle. Kevät tulee mannerta aikaisemmin ja paikkana se on sopivan eksoottinen. Ensimmäisessä työpaikassani saadessani neljännen luokan oli kirkkaana ajatuksissa että kuudennen keväällä lähdetään Ahvenenmaalle leirikouluun. Kolme vuotta oli sopiva aika valmistella leirikoulua. Lähtökohtana oli että vanhemmat organisoivat varainkeruun ja opettajalle jäi pedagoginen suunnittelu. Ahvenanmaa tarjoaa loistavat puitteet yhdistää historian, biologian, maantiedon ja liikunnan oppiainesta leirikoulukokonaisuudeksi. Turvallisuuteen liityvät asiat olivat sillon kuten tänäkin päivänä haastavia. Opettajan vastuu on jakamaton mutta mukana olleet huoltajat olivat kullan arvoisia. Kun mukana olleet oppilaat lukivat ruotsia A1 kielenä tai A2 kielenä , tarjosi kohde loistavat puitteet myös kielen harjoitteluun.
Satunnaisesti tavattuani entisiä oppilaita ja 1989 mukana olleita huoltajia muistelut ovat kääntyneet leirikouluun. Ensimmäiset kokemukset opettajana leirikoulusta olivat niin kannustavia että 90-luvulla toteutin leirikoulun Ahvenanmaalla vielä kahdesti.
Leirikouluilla on puolensa, ne lisäävät yhteishenkeä ja tuovat vaihtelua koulutyöhön.Usein ne tarjoavat huoltajille mahdollisuuden tutustua toisiinsa.
Haasteena leirikoulujen toteuttamisessa on usein rahoitus. Peruskoulu on ilmainen, eikä rahaa voi edellyttää tuomaan vaan on löydettävä yhteiset keinot ja toimintamallit päämäärän saavuttamiseksi. Opettajan näkökulmasta katsoen turvallisuuden varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Kun perusasiat ovat kunnossa, niin vaivannäkö palkitsee

Erilainen koulu

Burkina Faso sijaitsee Länsi-Afrikassa ja se on yksi maailman köyhimpiä maita. Bougoudia ry tekee arvokasta työtä parantaakseen tyttöjen ja naisten asemaa Burkina Fason maaseudulla. Parantamalla naisten asemaa lisätään tasa-arvoa. Kesäkuussa tapasin yhdistyksestä Alassane Ouedraogon ja hänen vaimonsa Elisan. Sovimme tapaamisessa yhteistyöstä. Yhteistyö käynnistyi konkreettisesti maanantaina. Koulumme 5-6 luokkien oppilaat saivat esityksen siitä, millaista on koululaisen arki maaseudun koulussa. Ihmetys oli suuri kun oppilaille kerrottiin että Bakaribougoun koulussa Bakaribougoun kylässä on 600 oppilasta ja luokkahuoneita on vain 6. Sadan oppilaan luokka on siis arkipäivää. Koulu alkaa 7.30 ja osa oppilaista kävelee 6-10 kilometrin matkan ehtiäkseen aikaiseen koulun aloitukseen. Kun suomalaisessa koulussa keskustellaan juuri nyt tietotekniikan tarjoamista mahdollisuuksista oppimisessa, niin samaan aikaan Burkina Fason maaseudulla mietitään aurinkopaneelilla toimivan lukulampun hankkimista ja pöytien sekä tuolien saamista luokkatilaan. Kovin on siis erilainen arki Afrikassa. Vieraiden esitykset ja kerronta saivat oppilaat hyvin aktiivisiksi. Kysymyksiä asiasta jos toisesta heräsi esityksen jälkeen. Yhteistyömme jatkuu kun perinteisessä kodin ja koulun lauantaikoulupäivässä saamme nähdä afrikkalaista tanssia ja sitä pääsee myös kokeilemaan ja harjoittelemaan. Vanhempainyhdistys teki myös hienon arvopäätöksen kun päätti avustaa koulua Burkina Fasossa

" viskigaten" jälkimainingeissa

Alkavalla viikolla skotlantilainen kollegani tulee vierailulle . Hän luultavasti ilahtuu siitä miten suomalaisessa sosiaalisessa mediassa viski sana oli kaikkien huulilla viikko sitten. Jos samalla intensiteetillä noustaisiin muidenkin asioiden puolesta, niin voitaisiin puhua todellisesta kansalaisyhteiskunnasta. Suomessa ei viini - tai alkoholikulttuurin historia ole pitkä jos vertaamme itseämme Välimeren alueen asukkaisiin. Roomassa viini virtasi kun Suomessa suksittiin hirven perässä. Suomalainen ei kuitenkaan pidä holhouksesta. Kieltolaki tai Alkon monopoli ei ole alkoholin käyttöön vaikuttanut, ainakaan toivotulla tavalla. Ei voine kieltää että alkoholiongelma on Suomessa jossain määrin ongelmallinen ja yhteiskunnalle koituu väärinkäytöstä kuluja. Miten kulutustottumuksiin voidaan vaikuttaa ja ehkäistä ongelmakäyttöä, on toki haastava kysymys.
Mannerheimin lastensuojeluliiton blogissa otettiin kantaa mainonnan rajoittamiseen.Järjestö tekee hyvää työtä nimensä mukaisesti.Itse jäin miettimään sitä että mainonnan rajoittaminen on vaikeaa. Televisiossa ja elokuvissa on piilomainontaa, voiko yleisötapahtumissa oikeasti rajoittaa alkoholituotteiden näkyvyyttä. Itse uskon enemmän valistukseen ja tapakasvatukseen. Lukiessani Kari Uusikylän kerrontaa lapsuudesta ja isän alkoholin käytöstä, jäin miettimään syitä jotka suomalaisen, valitettavan usein miehen, saavat juomaan.
Huono itsetunto, puhumattomuus, käsittelemättömät tunteet, traumat ovat muutamia syitä ongelmakäyttöön. Mainonnan rajoittaminen ei välttämättä johda toivottuun lopputulokseen. Keskustelu jää valitettavan pinnalliseksi jos puhutaan vain alkoholin mainonnasta. Enemmän pitää puhua ennaltaehkäisevästä työstä ja miten alkoholin liikakäytön syihin pureudutaan.
Suomalaista keskustelua aiheesta jäynää usein vastakkain asettelu: terveellistä vai ei tutkimusten mukaan, syntiä vai ei ja liuta muita asetelmia puolesta ja vastaan.

Vanha latteus, kohtuus kaikessa sopinee tähänkin kohtaan

Työtä lähimmäisen hyväksi jo Paavalin ajoista

Seurakuntavaalien läheisyys sai muistelemaan vuosia seurakunnan luottamustoimissa. Seurakunta kirkollisten toimintojen lisäksi on monessa mukana. Lasten ja nuorten parissa tehtävä työ on merkittävää. Monessa seurakunnassa lastenkerhot tarjoavat, niille äideille jotka ovat kotona lasten kanssa, vaihtelua arkeen. Nuorten parissa tehtävä työ on arvokasta. Nuorille tilan ja mielekkään toiminnan tarjoaminen on usein ensisijainen tehtävä. Lähimmäisestä välittämistä ja huolehtimista käytännön tasolla. Sanoma välittyy teoista ei pitkistä puheista.
Parasta ajassa luottamustoimessa oli nähdä monimuotoisuus. Toiminta ei unohtanut vanhempaa väestöä ja musiikkitoiminta tarjosi jokaiselle jotain, vaikka seurakunnasta se perinteinen kirkkokuorokin löytyi.
Haasteena seurakunnassa on toimintojen rahoitus ja usein omistuksessa olevien kiinteistöjen hoitokulut eli kovinkin maalliset murheet. Seurakunnan hallinto ei ole virtaviivaistunut samassa tahdissa kuntien ja valtion hallinnon kanssa. Hierarkinen järjestelmä ei onneksi ole ollut este rikkaalle toiminnalle. Kansankirkkomme on kuitenkin monenlaisten haasteiden edessä. Keskustelu naispappeudesta on näennäisesti ainakin rauhoittunut parissa vuosikymmenessä. Ehkäpä Paavalin korinttolaiskirje on saanut vihdoin uuden tulkinnan. Millainen on sitten kirkon kanta tulevaisuudessa samaa sukupuolta olevien vihkimisen tai muihin asioihin, on aina pappisystäväni mukaan tulkintakysymys.
Moni tuttu näkyy olevan taas ehdokkaana seurakuntavaaleissa. Onnea ja tsemppiä

Loppuun on vielä pakko kirjoittaa että seurakuntien humanitaarinen toiminta niin korimaaassa kuin ulkomailla on merkittävää. Ruokapankit, erilaiset kummiseurakunnat ulkomailla ovat lähimmäisen auttamista parhaimmillaan.

Ajatuksia kansainvälisen tyttöjen päivän iltana

Rinnakkaiskoulujärjestelmästä siirtyminen peruskouluun oli aikoinaan iso muutos, joka kohtasi myös vastustusta. Tänä päivänä suomalainen koulu tunnetaan maailmalla maksuttomuudesta, korkeasti koulutetuista opettajista ja opettajan pedagogisesta vapaudesta opetussuunnitelman toteuttamiseen. Suomessa poliittisessa päätöksenteossa vallitsee tahtotila ylläpitää peruskoulua. Tästä tahtotilasta kertoo se ettei peruskoulun rinnalla ole yksityiskoulujen verkostoa. Poliittista ja asiantuntijoiden linjakeskustelua toki tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Sitä voisi kai kutsua sanalla koulutuspolitiikka. Vaikka koulun uudistuminen on tarpeen, niin Suomessa meillä on myös syytä tyytyväisyyteen. Koulu kaikille periaatteella edistetään tasa-arvoa yhteiskunnassa. Kansainvälisen tyttöjen päivän iltana tulee väkisinkin mieleen tyttöjen ja naisten asema muualla. Koulutuksen tulisi olla kaikkien saatavilla sukupuoleen , varallisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Nobelin rauhanpalkinto meni henkilöille jotka omalla työllään ovat parantaneet lasten oikeuksia ja tyttöjen oikeutta koulutukseen. Nuoren Malalan esimerkki taistelussa tyttöjen oikeuteen käydä koulua on ihailtava ja insprivoiva. Koulutus on se tie jolla tasa-arvoa viedään eteenpäin. Meilläkin varmasti löytyy tekemistä tasa-arvon lisäämiseksi Suomessa mutta  iso kuva näyttää kuitenkin hyvältä. 

Sanoista teoiksi- teoriasta käytäntöön

Torstaina perusopetuslinjan päällikkö johdatti meidät keskustelemaan ja kuuntelemaan näkökulmista opetussuunnitelmauudistukseen. Uudistus on tervetullut. Nykyisen voimassa olevan opetussuunnitelman vuodelta 2004 jälkeen on tapahtunut paljon. Oppimisympäristöissä ja työtavoissa on tapahtunut muutoksia. OPS  2004 ei vastaa koulujen ja tulevaisuuden oppimisen haasteisiin. Muutostarpeen taustalla on muutokset suomalaisessa yhteiskunnassa ja globalisaatio. Yhteiskunnassa sosiaaliset rakenteet ja lasten kasvuympäristö on muuttunut. Laaja-alaisten taitojen merkitys korostuu. Teknologian kehitys ja tiedon luonteen muutos on tosiasia. Oppiaineista lähtevä koulutyö on tehnyt sisällöistä liian laajoja ja nykykoulua vaivaa kiire.

Muutosta siis tarvitaan. Koulun tulisi välittää myös arvoja ja kasvattaa. Kasvattaminen ei tarkoita kasvatusvastuun siirtoa kodeilta kouluille , mutta kasvatuskumppanuutta se tarkoittaa. Uuden opetussuunnitelman luonnoksen tekstiosassa esiintyy sana oppiminen entistä selkeämmin ja painokkaammin. Kouluun on voimakkaasti liittynyt sana opettaminen. Luonnoksessa tulee esille selkeästi seuraavat periaatteet: oppilas on aktiivinen toimija, oppiminen on vuorovaikutteista ja monimuotoista. Nämä periaatteet haastavat koulun tulevaisuudessa monella tapaa.

Uuden opetussuunnitelman haaste on viedä kirjoitettu opetussuunnitelma hyviksi käytännöiksi. Jotta sana tulisi lihaksi, tarvitaan asennemuutosta, ohjausta ja aito tahtotila sekä paljon keskustelua. Pahimmillaan vain asiakirja saisi uudet kannet, eikä mikään muuttuisi.

Muutoksen johtaminen tai sen eteenpäin vieminen on aina haastava asia. Opetussuunnitelmauudistuksessa on muutoksen kannalta ollut monta haastetta. On pitänyt valtakunnallisesti kirjoittaa yhteiset tavoitteet ( luoda konsensus). Kunnat koulutuksen järjestäjänä vievät uudistusta kuntatasolla. Koulut aikanaan pohtivat uudistusta koulutasolla ja mikä tärkeintä, jokaisen opettajan tulisi käydä ainakin itsensä kanssa keskustelu , mitä tämä tarkoittaa työssäni.

En malttanut olla käyttämättä  infotilaisuudessa pientä puheenvuoroa siitä että OPS on haaste työnantajalle. Koulussa on käytävä keskustelua siitä miten tulevaisuudessa toiminnassa näkyy uusi opetussuunnitelma. Koen sen myös haasteena siten että opettajankoulutuksen täytyy synkronoida omat sisällöt vastaamaan opetussuunnitelman vaatimuksia. Muutamaa kandivaiheen opiskelijaa sparratessa on käynyt ilkikurisesti mielessä ajatus että eikö kolmessakymmenessä vuodessa ole mikään muuttunut. Edellinen kommentti jääköön omaan arvoonsa.

Jokaisella on mahdollisuus tutustua Opetushallituksen sivuilla opetussuunnitelma 2016 luonnokseen. Toivottavaa on että  siihen tutustuvat myös huoltajat.

Putoaako omena kauas puusta?

Kuopus ilahdutti vanhempiaan lähettämällä opinnäytetyön raakaversion. Kun aihe liittyy kansainvälisyyteen, niin lukijana pystyy kommentoimaan sisältöä. Korkeakouluissa opintoihin liittyvä opiskelijavaihto on luonnollinen jatkumo perus- ja toisen asteen kansainvälisyyskasvatukselle. Korkeakoulujen vaihto-ohjelmiin osallistumalla opiskelija pääsee tutustumaan opiskeluun vieraassa maassa ja kulttuurissa.Vaihtotoiminta luo pohjan ja valmiuksia myöhemmin työelämässä toimia kansainvälisissä toimintaympäristöissä. Suomalaisessa  vientiteollisuudessa kielitaidon rinnalle on yhtä tärkeään asemaan noussut kulttuuritaidot. Aasian markkinoilla kulttuurin ja paikallisten tapojen tuntemus on välttämätöntä markkinoilla menestymisen kannalta. Globaalit markkinat edellyttävät taitoja pärjätä kansainvälistyvillä työmarkkinoilla.
Yhä useamman nuoren suunnatessa toisen asteen ja korkeakouluasteen opinnoissaan harjoittelujaksoille ulkomaalaisiin oppilaitoksiin, on perusasteella tehtävä hyvää pohjatyötä valmiuksien antamiseksi.
Suomalainen peruskoulu on paljon vartijana.Välittäessämme suomalaista kulttuuria on samanaikaisesti huolehdittava siitä että edistämme suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kansainvälisyys koulussa on oman uran ajan ollut tärkeä asia. Mielenkiintoista oli lukea aiheesta  kaupallisesta näkökulmasta katsottuna.

Omena ei taida kauaksi puusta pudota.

Vierivä kivi ei sammaloidu

Runsas viikko sitten uutiskynnyksen ylitti koulun liikunnanopetukseen suunniteltu muutos opetussuunnitelmaluonnoksessa. Muutos on tervetullut. Muistan lukeneeni jostain että kielteiset kokemukset ja muistot kouluaikaisesta liikunnasta ovat vaikuttaneet aikuisiän liikuntatottumuksiin tai niiden puuttumiseen. Muutoksen tarkoituksena on siirtää painopiste lajien perustaitojen opettamisesta liikunnallisten perustaitojen monipuoliseen opettamiseen sekä liikunnan iloon. Omalta opiskeluajalta opettajankoulutuksessa muistan jo puhutun liikunnan myönteisistä kokemuksista, mutta aineen opiskelun sisällön ja asennetavoitteen ristiriita oli mielestäni olemassa. Tunnustaudun Uusikyläläiseksi mittausten ja ranking-listojen suhteen.Opiskelijoiden suoritusten kellottaminen ja mittaaminen opettajankoulutuksessa siirtää pahimmillaan vääriä malleja liikunnanopetukseen.Toisaalta on tunnustettava se että koulutus on aina oman aikansa lapsi. 1980- luvun opettajankoulutus valmisti kohtaamaan oman aikansa opetussuunnitelman haasteet. Liikunnan osalta lajiopetus oli opetussuunnitelmassa  kirjoitettu.Kilpailuvietti voi motivoida niin opiskelijaa kuin oppilasta mutta lähtökohtana se on huono. Suunta on nyt oikea. Koulun liikunnanopetukseen tulee olla jokaista motivoivaa ja innostavaa. Jos ja kun liikunnasta on tullut kouluaikana vastenmielinen asia tai se herättää ikäviä muistoja, jossain kohtaa on menty pieleen. Lähtökohtaisesti liikunnan aineopettajat, liikunnan sivuaineopinnot suorittaneet luokanopettajat ja liikuntaa opettavat luokanopettajat tekevät hyvää työtä ammatillisesti toimien.
Kokonaan ei voine sulkea pois ” inhimillisiä tekijöitä”. Muistelen erään kollegan kertoneen että naisvoimisteluun vihkiytyneen opettajan tunneilla  harjoiteltiin usein naisvoimisteluohjelmia tai innokkaan vapaa-aikanaan jalkapalloa valmentavan opettajan tunneilla pelattiin usein jalkapalloa.
Oman erityisosaamisen käyttäminen on tietenkin hyvä asia, kun pysytään kohtuudessa. Koulu ei voi olla seuratoiminnan jatke eikä päinvastoin.
Kahdeksan vuoden omat kokemukset alkuopetuksen opettajana saivat tuumailemaan että vuosiluokkien 1-2 liikunnan ilo, leikkisyys ja toiminnallisuus pitäisi pystyä säilyttämään koko peruskoulun ajan. Koulun pitäisi mahdollisuuksien mukaan tarjota myös monipuoliset mahdollisuudet tutustua eri liikuntamuotoihin.