Ei ne seuraukset vaan syyt

Keskustelu koulutuksen haasteiden parissa jatkuu vilkkaana. Lähestyvät kuntavaalit tulevan soten alla, ohjaavat väkisinkin päättäjien mielenkiinnon focusta kouluasioihin. Kun digikeskustelussa selvästikin eletään välirauhan aikaa, kääntyy keskustelu työrauhaan, kiusaamisasioihin ja muihin koulun arkipäivän haasteisiin. Mikään edellä mainituista ei kouluissa ole uusia asioita vaan yhtä vanhoja kuin koulukin. Lukkarin piiska on vaan vaihtunut muihin menetelmiin . Lähimmäisen kohtaamisen haasteet lienevät yhtä vanhat kuin ihmiskuntakin.Historian aikana on yritetty rakentaa ja toteuttaa utopiaa ihanteellisista yhteiskuntamalleista mutta täydellinen on vieläkin löytämättä. Ihmiskunta lienee kehittynyt vuosituhansien saatossa mutta onhan meillä vielä tarve kehittyä.

Keskustelu työrauhan ympärillä liikkuu kovasti keinojen ympärillä ja opettajan näkökulmasta kysymys on tärkeistä työkaluista.Itseä kuitenkin kiusaa keskustelun puute siitä miksi rauhattomuus koulussa ja yhteiskunnassa lisääntyy.Hoidammeko vain oireita ja lievitämme vai pureudummeko syihin. Rauhattomuus kertoo enemmän ajastamme ,arvoistamme ja maailman menosta. En lähde siihen keskusteluun etkä saa minua mukaan politiikan syntipukkien etsimiseen. USAn kahtiajakautuneisuus vaalien jälkeen kertoo kahtia jakautuneesta maasta. Suomen monipuoluejärjestelmä tekee omasta politiikastamme monipuolisempaa ja tuo asioiden eri puolet ja näkemykset esiin.Kaikki siis tarvitaan heilutitpa millaista puoluekirjaa tahansa. Kun keskusteluun on nostettu keinot erottaa oppilas rehtorin päätöksellä määräajaksi, on se toki keino tilanteen tilapäiseksi rauhoittamiseksi mutta entäs sitten , tilannehan on jo päässyt liian pitkälle ja miksi? Missä ovat ne syyt jos tähän turvaudutaan. Kysymys on varmaan monisyinen vyyhti missä pitäisi uskaltaa katsoa asiaa kaikista ikkunoista eikä etsiä syitä pelkästään koulusta. Olen kysynyt tämän joskus ennenkin , mitä yhteiskunnallisia päätöksiä pitää tehdä perheiden tukemiseksi. Neuvos -ystävä Pohjanmaalta sanoi hyvin , tässä asiassa ei pidä ruveta jeesustelemaan. Olen samaa mieltää, täytyy olla keinovalikoimia ,eikä seuraamuksia tai tukikeinoja kumpaakaan pidä sulkea pois. Kysymys on aina myös yksilön lisäkisi ryhmäm oikeuksista turvalliseen opiskeluun

Ruuhkaa

Aamun työmatkojen ratoksi autoradiosta kuuluu Radio Nova. On yksi harvoja kanavia joista liikennetiedotteet tulevat realiaikaisina. Taannoin viikolla aamuradiossa puhe kääntyi ruuhkavuosiin. Ajanjaksoon elämässä jolloin uran rakentaminen ja perheen perustaminen käyvät käsi kädessä.Jäin kyllä miettimään että ruuhka ei välttämättä katoa elämästa lasten vartuttua, se vain muuttaa muotoaan.

Työssä kulunut syksy on ollut poikkeuksellinen.Kun lokakuussa on aikaisemmin ollut rehtorin työssä ja koulussa jonkinlainen suvantovaihe niin tänä syksynä sitä ei tullut. Osa kiirestä on tullut annettuna ja osa otettuna. Kiireen keskellä on kuitenkin aina hyvä pysähtyä katsomaan ja miettimään asioita joista voi olla iloinen.Kanadan matkasta poiki yhteistyö 5-6 luokkien kanssa perinteisellä kirjeenvaihdolla aloittaen.Vanhempainyhdistys jaksoi ponnistaa huomiseksi yhdessä oppilaiden kanssa lauantaikoulupäivän. Tietokoneluokan kalustus vei tilan uudelle vuosituhannelle, on osoittaa ryhmätyöskentelyyn edes yksi soveltuva tila.

Hyvällä hapetuksella tästä jouluun

Kanadassa

Itseään voisi pitää kai onnekkaana, koska monet hyvät asiat ovat tapahtuneet by accident.Pari kesää sitten vastaanottaessani koulun alun kynnyksellä kanadalaisen rehtorin Albertan provinssista, en arvannut että tapaaminen johtaisi vierailuun häneen kouluunsa. Täällä kuitenkin ollaan ja olen saanut tavata opettajia ja keskustella heidän kanssaan.Lukiessani tänään paikallista opettajalehteä olin yllättynyt miten Suomen koulujärjestelmä kiinnostaa ja siitä löytyi tuoreessa numerossa useampi sivu.Vaikka Suomesta ei keltaisia koulubusseja tai koulun urheilutiimeja loydy samalla tavalla kuin Kanadasta,olen kollegani kanssa paatynyt siihen tulokseen etta meilla on yllattavan paljon yhteista. Tasa-arvo suunnitelmat, monialaiset oppimiskokonaisuudet ja laaja-alaisuus nayttaytyvat hyvin samanlaisina vaikka termisto hiukan poikkeaa toisistaan. Saadessani kateen tuoreen kirjan collaborative methods niin silmaily paljasti etta Leppilammem Askon ja kumppanien oppeja eri kielella. Haasteet monella tavalla ovat myos samanlaisia, ehkapa nuorison keskuudessa suurin riski talla hetkella Kanadassa on kovien huumeiden leviaminen.Kotouttamisessa korostui taalla kaksi asiaa yli muiden .1 perheiden mukaan saaminen ja koulujen aktiivinen ensiaskel asiassa on tarkea 2 mikali kotoutettavat lapset tulevay sotaolosuhteista pakolaisina on ensimmaiseksi hoidettava emotionaalinen puoli ja traumat, ilman sita ei tapahdu oppimista eika myoskaan kotoutumista
ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">