Itseään voisi pitää kai onnekkaana, koska monet hyvät asiat ovat tapahtuneet by accident.Pari kesää sitten vastaanottaessani koulun alun kynnyksellä kanadalaisen rehtorin Albertan provinssista, en arvannut että tapaaminen johtaisi vierailuun häneen kouluunsa. Täällä kuitenkin ollaan ja olen saanut tavata opettajia ja keskustella heidän kanssaan.Lukiessani tänään paikallista opettajalehteä olin yllättynyt miten Suomen koulujärjestelmä kiinnostaa ja siitä löytyi tuoreessa numerossa useampi sivu.Vaikka Suomesta ei keltaisia koulubusseja tai koulun urheilutiimeja loydy samalla tavalla kuin Kanadasta,olen kollegani kanssa paatynyt siihen tulokseen etta meilla on yllattavan paljon yhteista. Tasa-arvo suunnitelmat, monialaiset oppimiskokonaisuudet ja laaja-alaisuus nayttaytyvat hyvin samanlaisina vaikka termisto hiukan poikkeaa toisistaan. Saadessani kateen tuoreen kirjan collaborative methods niin silmaily paljasti etta Leppilammem Askon ja kumppanien oppeja eri kielella. Haasteet monella tavalla ovat myos samanlaisia, ehkapa nuorison keskuudessa suurin riski talla hetkella Kanadassa on kovien huumeiden leviaminen.Kotouttamisessa korostui taalla kaksi asiaa yli muiden .1 perheiden mukaan saaminen ja koulujen aktiivinen ensiaskel asiassa on tarkea 2 mikali kotoutettavat lapset tulevay sotaolosuhteista pakolaisina on ensimmaiseksi hoidettava emotionaalinen puoli ja traumat, ilman sita ei tapahdu oppimista eika myoskaan kotoutumista
ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti