Loma ja Kreikka, aina pettämätön yhdistelmä

Virkarehtorin vuosilomapäivistä yli puolet sijoittuu koulujen kesäkeskeytyksen aikaan siis kansanomaisesti koulujen kesäloma-aikaan. Lomalle siirtyessä ensimmäinen päivä kuluu miettiessä ,tuliko kaikki välttämätön tehtyä työpaikalla ennen lomaa. Toisena päivänä jo armahtaa itseään tiedolla etteivät työt karkaa pöydältä mihinkään. Parhaaksi tavaksi loman aloitukseen omalla kohdallaan on huomannut lähtemisen reissuun. Järjellä ja loogisesti ajatellen pitäisi valita eri maa joka reissulle mutta tunnepuoli vetää Kreikkaan , no näitä elämän mysteerejä. Joonian meren puoli on vähän vieraampi edellisestä reissusta Korfulle on vierähtänyt 10 vuotta, 2004 oli muuten sateinen kesä, juhannuksen jälkeen suomalaiset matkanjärjestäjät myivät ei oota. Niinpä matkustimme silloin Tukholmasta ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa Apollolla.
Ensimmäinen viikko menee täällä saaren länsipuolella, Glyfadan ranta kävi jo kolmen päivän jälkeen pieneksi joten vuokra-auto kuljettaa matkalaista pitkin länsirannikkoa.Paleokastritsa oli viehättävä paikka. Veneilijän mieli veti merelle ja piti käydä kaupungin lahdet luolineen katsastamassa. Onneksi ei tarvinnut itse kipparoida, aallot olivat kohtalaisia.

Kostyymejä ja retonkeja

Suomalainen ja yleensäkin pohjoismainen yksilönvapaus on tunnettua ja arvostettua. Yksilöön kohdistuvat pakkotoimet eivät synny kevein perustein. Pakkohoito, koulupakko, pidätettynä pitäminen perusteetta ja liuta asioita joihin suomalainen yhteiskunta on tehnyt linjaukset.Suomessa emme puhu koulupakosta, meillä on kirjattu oppivelvollisuus jota vuosittain suorittaa lapsia myös ns.kotikoulussa. Osassa Saksan osavaltioista on kirjaimellisesti koulupakko, eikä se ole ainutlaatuinen tässä suhteessa verrattuna moneen muuhun maahan. Oleellisinta mielestäni on että vapaudesta tai vapauksista keskusteltaessa tulisi samaan aikaan puhua myös vastuusta, vastuullisuudesta sekä velvollisuuksista. Meillä Suomessa niin usein puhutaan vain niistä oikeuksista. Kun on päässyt katsomaan läntisen, eteläisen ja keskisen Euroopan kouluja niin näkyvin ero monasti on koulupuku, kouluasu tai yhteisesti sovittu ja määritelty pukukoodi.Aika ajoin meilläkin Suomessa joku uskaltaa asian nostaa esille ja yhtä nopeasti kun asia nousi niin yhtä varmasti esittäjä vaiennetaan , onhan hän puuttumassa yksilönvapauteen, koulukulttuuriin, ja liutaan monia muita ”pyhinä pidettyjä asioita” vastaan. Asia ei mielestäni ole niin yksiselitteinen.Kuten kirjoitin , vapauteen kuuluu vastuu. Minusta tuo vastuu ulottuu myös vaatetukseen. Voi olla että ala-luokilla ongelma ei ole suuri mutta uran aikana on toisaalta pitänyt puuttua oppilaiden/opiskelijoiden vaatetukseen. Jos T- paidan tekstissä on ollut vihapuhe jotain kansanryhmää vastaan niin kasvatuksellinen velvoite on keskustella asianomaisen ja huoltajan kanssa asiasta tai  tyttölasten pukeutuminennapapaitaan tms. Koulu on myös oppilaan työpaikka ja siellä pukeudutaan asianmukaisesti. En voi puhua muotiasiantuntijan suulla mutta isojen vaateketjujen rantauduttua Suomeen lapsista tuli pukeitumisessa pikkuaikuisia. Ennen kaikkea tämä pukeutuminen on tietenkin perheiden asia ja siihen suuressa määrin liittyy kasvatuksellinen näkökulma, niin äitien kun isien tulee opastaa ja tuoda etikettinäkökulmaa. Mikä on siis sopivaa ja missä tilanteissa. Koulukaan ei voi asiasta pestä käsiään vaan on puututtava kuten kirjoittamissani esimerkkitapauksissa. Koululla on tietenkin  mahdollisuus monella tapaa myönteisin tavoin edistää näitä asioita. Musiikin ja liikunnan opetukseen voi luontevasti yhdistää esimerkiksi tanssin. Takavuosina edellisessä koulussa  tanssiopetuksen jakso huipentui aina tanssiaisiin. Silloin poikien piti sonnustautu suoriin housuihin ja kauluspaitaan ja tyttöjen mekkoon tai hameeseen, kaikilta ne myös kotoa löytyivät joten kenenkään ei tarvinnut niitä erikseen hankkia.
Henkilökohtaisesti olen koulupuvun kannattaja, moni ulkomainen kollega puhuu sen puolesta, ei synny epätervettä kilpailua siitä kenellä on kalleiimmat vaatteet, kyllähän me 70- luvun oppikoululaiset muistamme merkkitietoisuuden nousun, onka sulla Jamekset vai Lewikset?
Ei tarvitse miettiä mitä aamulla pukee. Lopuksi on tietenkin sanottava että usein ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Comenius vaihdossa olleet oppilaat kadehtivat meikäläistä tapaa ja yllätys yllätys, monen vaihdossa olleen suomalaislapsen mielestä koulupuku olisi ollut kiva.
Tällääsiä tuumauksia kostyymeistä ja muista retongeista

Kaikenlaisia jettejä

Vesijetistä voisi sanoa sen verran että moni sen käyttäjä unohtaa Helsingin lähivesialueiden nopeusrajoituksen 10 km/h. Toinen jetti onkin sitten oma juttunsa tai oikeammin oma tutkintonsa.Lyhenne tulee sanoista johtamisen erikoisammattitutkinto. Ennen juhannusta sähköpostiin kolahti viesti että olin tullut valituksi kurssille. Tosiasiassa olen viimeiset kolme vuotta yritellyt kurssia välttää kuten imurointia kotona, joskin kotona sitä ei pysty välttelemään. Työnantajani esimieskoulutus huipentuu JET-koulutukseen. Laskeskelin jossain vaiheessa uran aikaisia esimies- ja rehtorikoultuksia ja ajattelin että joskos riittäisivät mutta pitää elää kuten opettaa. Mielestäni johtajana ei koskaan ole valmis vaan se on työuran mittainen kehitysprosessi.
Kun peiliin katsoo tarpeeksi kauan,löytyy asioita missä voi kehittää itseään. Aina voi kehittyä paremmaksi ihmisten johtajaksi tai  lisätä osaamistaan taloushallinnossa. Syksyllä pitää kirjoittaa muutama sananen opintojen edistymisestä

Metsä

Fb-ystäväni metsäkuva sai ajattelemaan metsää, sopinee näin Juhannuksen alla ja miksei minihallitusneuvottelujen alla, voihan neuvottelutkin mennä joskus metsään.

80 JA 90-luvulla omien vanhempieni yhteistyökuvioiden ja verkostoitumisen ansioista monena kesänä kotonani oli vaihto-oppilaita ja vieraita ei maista. Samanikäisiä nuoria USA.sta, Puolasta ja Virosta... Positiivinen ongelma silloin kuten myöhemmin työelämässä koulussa oli miettiä mitä näyttää Suomesta ulkomaalaisille vierailijoille. Tämän maan monipuolisuus ja tarjonta on huikea: Lapin tunturit, Pohjanmaan lakeudet ja Kainuun metsämaisemat tai meriemme rannat muutamia vain mainitakseni. Monelle vieraalle suomalainen metsä on elämys.Metsän tärkeyttä olen myös usein korostanut suomalaisen teollisuuden ja hyvinvoinnin luomisessa, kauan ennen Nokiaa.Suomalaisella koululla on luonto lähellä, tämän maan etäisyydet kaupungista katsoen eivät ole mahdottomia vaan monimuotoinen luontoretkeily on mahdollista .Pohjalaiselle ei metsä ole vieras elementti, löytyyhän niitä Pohjanmaaltakin mutta sielunmaisemassa piirtyy enemmän lakeus kuin metsä. 2000-luvun alussa sain kouluuni kahdeksi lukuvuodeksi " lainaan" kollegan Keuruulta. Savolainen Ruhasen Jarmo opetti ulkolaisille vierailijoille, oppilaille ja minulle pohjalaiselle suomalaisesta metsästä enemmän kuin opettajankoulutuksen kenttäkurssit.

    Kahden vuoden aikana opettelimme puun taimenten istutusta, metsän-

  hoitoon liittyviö asioita, kävimme tutustumassa metsäkoneeseen hakkutyömaalla, metsäoppilaitoksen konesimulaattoriin, puunjalostukseen, vierailut sahalla, paperitehtaalla, vaneritehtaalla, metsäretki Keuruulle, metsän virkistyskäyttö , metsämörri-veso, perinteisen puurakentamisen kohteet.

Suomalainen metsäteollisuus on varmaankin monella tapaa tienristeyksessä tuottavuuden ja tuotannon suhteen, onhan suomalaisen metsän kasvuaika verraten pitkä esimerkiksi Brasilian olosuhteisiin. Sähköiset materiaalit haastavat paperiteollisuuden. Positiivisena asiana pientalorakentamisessa sekä muussa rakentamisessa on nähtävä perinteisen puurakentamisen arvostuksen kasvu " elementtien" maassa.

Vaikka olen tietotekniikan puolestapuhuja opiskelun ja oppimisen renkinä niin suomalaisen koulun tulisi vankasti opetuksessaan ja toiminnassaan muistaa meidän kansallinen luonnon rikkautemme ja hyödyntää sitä aina kun mahdollista. Pääkaupunkiseudulla tähän on yhtäläiset mahdollisuudet kun muuallakin. Itse odotan innolla paikallisen metsästysyhdistyksen luontopäivää tulevana syksynä.

Metsässä liikkuminen on mitä parhainta liikuntaa koulussa niin kompassin kanssa kuin ilmankin.Omiin johtamiskäytäntöihin on vaikuttanut paljon Toivo Lipiäisen opit. Topi kehotti koulutuksessaan Goyailemaan.( Get off your ass).Sopii moneen tilanteeseen, metsää opiskelemaan siis metsästä , ei kirjasta.

Afrikassa moni asia on toisin

Ison koulutoimen etuna on rehtorikollegat, verkostoituminen ja hyvien käytänteiden jakaminen vapaasti. Naapurikoulun eläkkeelle jääneen kollegan koulussa on usean vuoden ajan vietetty marrasmarkkinoita, lainasimme ideaa naapurilta ja viiden vuoden ajan olemme viettäneet marrassäpinöitä. Se on ollut meille lauantaikoulupäivä jolla lukuvuoden aikana on kompensoitu jokin arkityöpäivä tarkoituksenmukaisessa kohdassa. Tärkeämpää kuin tuo kompensointi on ollut idea viettää yhtä työpäivää yhdessä ja yhteistyössä huoltajien kanssa. On hyvä tavata ja nähdä muissakin kuin vain virallisten tapaamisten merkeissä. Päivän sisältö on ollut hyvin rikas ja moninainen; oppilaat ovat pitäneet huikeita konsertteja, musiikkigenre on ulottunut klassisesta poppiin ja kaikkeen siltä väliltä, luokat ovat toteuttaneet omia varainkeruuprojekteja ja vanhempainyhdistys omia projektejaan. Viime syksynä kiinnitin huomiota siihen miten paljon tavaraa tälläisessä tilaisuudessa liikkuu, on arpajaispöytää, on vaihtopöytää, on myyntipöytää. Suomessa lapsilla on siis paljon kaikenlaista. Hyvinvointi ainakin materialla mitattuna sai minut miettimään voisimmeko osallistua jollain tavalla tukemaan niitä joilla ei lähtökohtaisesti ole mitään. Vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja jakoi saman huolen ja ajatuksen kanssani. Kevätlukaudellä kartoitimme kohteita ja kanavia avun antamiseen. Mahdollisuuksia on  monia jja kohteita on monia. Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan suhteiden ansiosta läysimme avustuskohteeksi Bougoudia ry:n Yhdistys tekee ruohonjuuritason kehitysyhteistyötä Burkina Fason maaseudulla tukien erityisesti tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksia. Koulukiireiden helpotettua minulla oli ilo tavata yhdistyksen aktiiveja Elisa ja Alassana Ouedraogo. Heidän ponnistelujensa ansiosta yhden kylän lapsien koulunkäyntimahdollisuudet ovat mahdollistuneet.

Mielenkiintoisinta oli että esimerkiksi kylässä ei ole sähköä ja opettajat valmistelevat koulupäiviään öljylyhdyn valossa. Aurinkopaneelit toisivat asiaan helpotusta, sillä saataisiin valoa ja koulu voisi ottaa ensimmäisen tietokoneensa käyttöön. Ensi syksynä Alassana lupasi tulla kertomaan koulunkäynnistä " afrikkalaisittain" 5 ja 6 luokkalaisille.

Vaikka meillä on toki kotimaisia haasteita koulussa niin ei meillä aivan huonosti ole asiat.

Jos kiinnostuit niin lisätietoa löytyy osoitteesta

www.bougoudia.fi

Positiivisuutta ilmassa

Viikonlopun urheilu ja muu uutistarjonta tarjosivat jännitysnäytelmiä olipa sitten kiinnostunut suunnistuksesta, jalkapallosta tai päivän poltiikasta. Kaksi suurta puoluetta pitivät puoluekokoustaan Keskusta ja Kokoomus. Keskustan puolueväen kokoukseen ei ollut latautuneena tällä kertaa samanlaista jännitystä kuin Kokoomusväen kokoukseen.Jälkimmäisen kokous oli sikäli jännittävämpi että puoluejohtajan vaali oli myös pääministeriysratkaisu. Keskusta sai asiallisen tyypin, Juha Sipilässä on jotain rauhallista, rakentavaa ja herrasmiesmäistä. Porvariväen asetelma oli mielenkiintoinen , olihan kaikilla kolmella ministerikokemusta ja meriittinsä. Aika ei näköjään ollut vielä kypsä naispuoliselle puheenjohtajalle, ehkä se tulee ja toivottavasti tulee.Onhan Kokoomusta leimannut puheenjohtajien suhteen " äijämandaatti". Kaikilla kolmella on siis vahvuutensa jotka tiedetään ja tunnustetaan. Yhdestä asiasta olen vilpittömästi iloinen, hyvästä kampanjasta missä ei sorruta jenkkiläiseen kulttuuriin jonka lieveilmiönä on kanssakilpailijan mustamaalaaminen. Hyvähenkinen kampanja, hieno juttu. Kun pääministeri osallistuu usein Eu:n huippukokouksiin niin Alexsander Stubb on kielitaidoltaan ja kokemukseltaan kaikin tavoin sopiva Suomea edustamaan.Haastavampi kysymys hänen itsensäkin kannalta on varmaan sisäpolitiikka. Linjapuhe oli monella tapaa rakentava ja rohkaiseva. Erityisellä tyytyväisyydellä laitoin merkille kannanoton koulutukseen ja sivistykseen sekä metropolikysymykseeen. Luulenpa että kanssakilpailija Vapaavuoren ajatukset olisvat olleet toisenlaisia metropolikysymyksen suhteen.Linjapuhe oli myös maltillinen ehkä pyrkimys onkin nostaa profiilia pääministeriyteen , tehtävä on varmasti haastava koska onhan Stubb tunnettu hyvin spontaanina esiintyjänä .Koetoksia on varmaan odotettavissa, yksi nistä on oppivelvollisuusiän nosto, hyvänä tarkoituksena estää syrjäytymistä, uudistuksen hintalappu vaan on kipukysymys. Mitä uudistus maksaa ja ennen kaikkea mitä uudistuksen tekemättä jättäminen maksaisi, mikä on syrjäytymisen hinta ja onko oppivelvollisuusiän nosto oikea lääke.

Suomi sai kuitenkin pääministerin jonka sanoman pohjalla on arvoja, aika sitten näyttää miten arvopohja kestää. Saimme myös pääministerin jolla on positiivinen ote ja lähestymistapa.

Kökkä

Tyämatkojen iloksi aamuisin ja iltaisin soi Radio Nova. Kesän aikana toimittajat kiertävät tekemässä ohjelmaa eri puolilta Suomea. Alkuviikosta toimittajien puhe kääntyi Suomen murteisiin. Murteet ovat rikkaus vaikkakin puhekieli yleiskielistyy. Murteiden katoaminen olisi vahinko. Murteissa on paljon hauskoja sanoja jotka usein aukeavat vain murrealueen puhujalle. Pohjalaisille kökkä sana on varmasti tuttu." Tuukko kökkähän, oltihin kökäs,kökällä tehtihin"

Jos sana ei auennut niin kysymys on talkoo sanan murreversioista.Yhdistysten luvatussa maassa luultavimmin jokainen meistä on elämänsä aikana osallistunut talkoisiin muodossa tai toisessa. Talkoilla on rakennettu yhteistä hyvää, ne ovat olleet osa suomalaista perinnettä. Verottajan kiinnostus asiaan on noussut muutaman viime vuoden aikana. Verohallinnon sivulta löytyy asiaan myös linjauksia ja niistä voi olla montaa eri mieltä, syystäkin.Verottajan näkökulmasta talkootyö on luonteeltaan yleisluontoista työtä joka ei vaadi ammattiosaamista. Aika järkeenkäypää mutta mistä raja vedetään. Ymmärretävää on ettei esimerkiksi sähkötöitä vai suorittaa harrastuspohjalta mutta mistä vedettäisiin timpurin tai kirvesmiehen raja.Tunnen monta aivan muulla nimikeellä ja muissa töissä työskentelevää ihmistä jotka ovat kovia timpureita.

Yhdistykset joutuvatkin varmaan pohtimaan erilaisia rajanvetoja tänä päivänä enemmän kuin ennen. Hyvää tarkoitusta joudutaan pohtimaan entistä enemmän lainsäätäjän näkökulmasta ja toisaalta eettisestä ja moraalisesta lähtökohdasta käsin. Vanhempainyhdistykset joutuvat asiaa varmaan miettimään ja saattavat olla joskus puun ja kuoren välissä asioiden suhteen .Lähtökohtana kun toiminnalle on lasten etu ja hyvinvointi. Taannoin luin juttua missä vanhempainyhdistys oli hankkinut oppikirjat kierrätettyjen tilalle, kaunis teko enkä heristä sormeani siihen suuntaan vaan koulutuksen järjestäjän suuntaan. Muistaakseni jossain perusopetuslain puolessa välissä on pykälä opetuksen maksuttomuudesta missä säädetään oppikirjojen,oppimateriaalin ja työaineen maksuttomuudesta. Vaikeina aikoinakaan koulutuksen järjestämisvastuuta ei voi siis ulkoistaa eikä tehdä talkoilla. Tämä johtaisi suomalaisen koulujärjestelmän romuttumiseen, onneksi koulutuksen edunvalvonnalla on tässä asiassa tahtotila kirkkaana.

Paljon on kuitenkin asioita joihin vaikuttaminen ja parantaminen voidaan tehdä ottamatta yhteiskunnalle kuuluvia tehtäviä .Edellisessä koulussani lähin kunnallisesti hoidettu kaukalo ja pukutilat olivat naapurikoulun piha-alueella, matka ei ollut järin pitkä, mutta liikunnan kaksoistunnista puolet meni kävelyyn, toinen puoli luistinten laittamiseen ja pieni hetki itse asiaan eli luistelun opetukseen. Innokkaat isät toivat asiaan lievitystä jäädyttämällä koulun pihamaalle luistelukentän. Koti- ja kouluyhdistyksen startattua 90-luvua alussa yhdistyksen puheenjohtaja tiedusteli mitä mieltä olisin opettajakunnan kanssa omasta kaukalosta. Asia oli mielestäni ok mikäli kunta suhtautuu asiaan myönteisesti antamalla luvan rakentamiseen. Innokkaat puuhamiehet kävivät tiedustelemassa ja neuvottelemassa teknisen osaston kanssa ja hankkeelle näytettiin vihreää valoa.Yhdistys laittoi kaiken tarmonsa asian eteenpäin viemiseksi ja puolentoista vuoden kuluttua pihassa  seisoi täysimittainen kaukalo. Kun hyvä laitetaan kiertoon niin seuraavina vuosina ja seuraavalla vuosikymmenellä alueelta löytyi lämmitetty pukutila, asvaltoitu tenniskenttä ja oma traktori talvihuoltoa varten. Kökällä voidaan siis saada paljon aikaiseksi. Omalla tavallaan huolestuttavaa on että tälläinen yhteisöllisyys ja talkoohenki ovat hiipumassa. Hektinen työelämä ja arjen kiiteeet vaikuttavat ehkä ihmisten jaksamiseen. Iloita pitää kuitenkin siitä että jaksamista löytyy, entinen eläkkeelle jäänyt kollega Antti Komulainen on tehnyt mittavaa työtä edesauttaakseen erään afrikkalaisen koulun kehittymistä ja tukemista. Hyvä mieli tulee lukiessa hänen asiaan liittyviä päivityksiä.

siis kökkimään eres joskus.
http://www.fsea.fi/

Egalite

Koululaiset ovat valitettavasti eriarvoisessa asemassa eri puolella Suomea. Oppilas voi saada koko peruskoulun aikana jopa kaksi vuotta enemmän opetusta toisessa kunnassa, koska viikkotuntimäärä on suurempi. Tämä ei ole tasa-arvoista .Rantasaari haluaa uskoa, että kunnissa halutaan tarjota hyvää opetusta. Valitettavan monessa paikassa hyvä opetus on kuitenkin jäämässä säästöjen alle. Siksi tarvitaan enemmän valtion ohjausta perusopetuksen järjestämiseen.- Ainakin tuntimäärät tulisi yhtenäistää. Voidaan myös miettiä, tulisiko raamien lisäksi myös rahoitus tulla suoraan valtiolta, hän pohtii.

näin kirjoitti Henna Rantasaari, vihreiden Vaasan vaalipiirin puheenjohtaja.

Tasa-arvo on mielenkiintoinen sana, pieni linqvisti  sisälläni kysyy eikö olisi parempi käyttää latinasta johdettua egalitaarinen sanaa, kuulostaisi ainakin hienommalta. No jos sana on mielenkiintoinen niin vielä mielenkiintoisempi on sanan merkitykset ja tulkinta. Tasa-arvoa kun voidaan mitata niin monella tavalla ja suureella. Olen samaa mieltä Rantasaaren kanssa siitä että  kunnissa tilanne on todella eriarvoinen. Opetussuunnitelman perusteissa määritellään minimituntimäärä mutta on olemassa myös luokkakohtaiset välykset tuntimäärässä. Opetussuunnitelman perusteet ja lain kirjain saadaan kunnissa täytettyä mutta saadaanko lain henki ” ikä- ja kehitystason mukaista opetusta”. Varoissaan oleva kunta opetuksen järjestäjänä voi kohdentaa resurssia jakotunteihin ja tukeen. Köyhät kunnat miettivät miten selvitä perusteista. Pitäisikö valtion ottaa aktiivisempi rooli ja mitä se auttaisi, sielläkin pussin pohja häämöttää mutta koulutus on arvokysymys ja arvovalinta enemmän kuin rahakysymys. kysymys on aina valinnoista myös tiukkoina aikoina.

Mielenkiintoinen( sempi) kysymys on se miten peruskoulu edistää tasa-arvoa. Opetuksen sisällöt ja opetuksen järjestämistapa?.Kun luokanopettajakoulutuksen mieskiintiöt poistettiin , tehtiin se tasa-arvon nimissä. Hyvä koulumenestys kun on yksi hakukriteeri, me kaikki tiedämme miten se kohtelee mieshakijoita. Meidän koulumme ovat sen näköisiä kun on valinnatkin, miehet ovat katoava luonnonvara. Suuri kysymys on kuitenkin tuo asennekasvatus päivähoidossa ja peruskoulussa, millaisia malleja me kannustamme ja ruokimme.Lasten ja nuorten asenteet ja arvot muodostuvat jo päivähoidossa ja peruskoulussa. Koulumme ja varhaiskasvatuksemme on periaatteessa tasa-arvoinen - kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet päivähoitoon sekä koulutukseen ja opetukseen. Valitettavasti kasvatuksessamme ei kuitenkaan tietoisesti vahvisteta sukupuolten tasa-arvoa. Varhain muodostuneet asenteet ohjaavat tyttöjä ja poikia edelleen perinteisten asenteiden mukaisesti tyttöjä naisten ammatteihin ja poikia miesten ammatteihin.

Opettajien tasa-arvotietoisuuden lisäämiseksi opettajankoulutukseen tulee sisällyttää riittävästi tietoa ja konkreettisia välineitä tasa-arvokysymysten huomioimiseksi käytännön opettajan työssä. Tasa-arvotietoisuutta tulee sisällyttää myös opettajien täydennyskoulutukseen. Tasa-arvo- ja sukupuolitietoisia pedagogisia käytäntöjä olisi kehitettävä opettajien käytännön työn avuksi. Sukupuolten tasa-arvoa kouluissa ja oppilaitoksissa edistäneiden hankkeiden kokemuksia, materiaaleja ja käytäntöjä tulee hyödyntää systemaattisemmin. Erityisesti ne tulisi huomioida koulutuspolitiikan suunnittelussa. Nykyisissä opetustointa koskevissa laeissa ja kehittämissuunnitelmissa ei ole sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita tai niitä on hyvin vähän ja pyrkimyksenä on mieluummin sukupuolineutraalius. Tasa-arvolain velvoite laatia toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma tulisi ulottaa koskemaan myös perusopetusta ja varhaiskasvatusta.

Opinto-ohjauksella voidaan merkittävästi vaikuttaa siihen, että tytöt ja pojat rohkaistuvat valitsemaan ammattinsa perinteisten sukupuolikäsitysten rajoittamatta. Vaikka oppilaanohjaukseen on kiinnitetty 2000-luvulla paljon huomiota erilaisin kehittämishankkein, ei näissä ole sukupuolten tasa-arvoa nostettu erillisen tarkastelun ja arvioinnin kohteeksi. Opinto-ohjauksessa tuleekin erityistä huomiota kiinnittää segregaation purkamiseen. Sukupuolitietoisen opinto-ohjauksen menettelyt ja tavoitteet on määriteltävä nykyistä selkeämmin opetussuunnitelmien perusteissa.

Kansainvälisissä oppimistuloksia arvioivissa tutkimuksissa suomalaiset lapset ovat menestyneet erittäin hyvin. Suomessa tyttöjen ja poikien välillä esiintyy kuitenkin eroja oppimisessa ja siinä miten he kokevat koulunkäynnin. Pojilla on enemmän oppimisvaikeuksia ja he keskeyttävät opintonsa useammin kuin tytöt. Tytöt sen sijaan kokevat itsetuntonsa huonommaksi kuin pojat vaikka menestyvät poikia paremmin opinnoissaan.  Sukupuolittuneen kokemuseron syitä tulee tutkia sekä yksilölliset erot huomioon ottavia opetusmenetelmiä tulee kehittää ja vahvistaa.Perusopetuksen tuntijakouudistusta valmistellut työryhmä antoi viime syksynä esityksensä, jossa on määritelty perusopetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet . Tavoitteena on oppilaiden kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen, opetuksessa annettavat tarpeelliset tiedot ja taidot, elinikäinen oppiminen sekä koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen.  Uusi eduskunta saa käsiteltäväkseen tuntijakouudistuksen. Tärkeää on, että uudistus toteutetaan sukupuolitietoisesti.

Pienten koulujen eduksi täytyy sanoa että  usein liikunnassa ja käsitöissä ei ole mahdollista jakaa luokkia tai ryhmiä sukupuolen mukaan. Tasa-arvo täytyy kuitenkin nähdä  laajempana kysymyksenä peruskoulussa kuin sukupuolten tasa-arvo ja stereotypiat. Tasa-arvoa on myös tasa-arvo lain edessä, tasa-arvo yhteiskunnassa ja työelämässä.

Liberté, Égalité, Fraternité

Viiniä Wienissä

Lupaavasta otsikosta huolimatta tämä blogikirjoitus ei kerro itävaltalaisista viineistä.Kokemusta asiasta kyllä löytyisi mutta ei riittävästi asiantuntemusta. Muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyt ystäväni ja rehtorikollega soitteli ja kertoi kuulumisiaan, olivat  vaimon kanssa menossa heinäkuussa Wieniin. Mielessä pyöri välittömästi Samuli Edelmanin laulun sanat " olen juonut viinii Wienissä", onneksi kollegan kanssa ei olla viinimäen miehiä, joten pääsimme keskustelemaan siitä mitä kaupungissa kannattaa tehdä ja nähdä. Pari kertaa kaupungissa on tullut käytyä joten jotain tietoa on vaikken Wien asiantuntijana voi itseäni pitää. Se on kulttuurikaupunki isolla K:lla. Osui vierailu talveen tai kesään, niin molempina vuodenaikoina kulttuurin nälkää voi lievittää.Kesäaikana katusoittajat, puisto- ja ulkoilmakonsertit  tarjoavat kuunteluelämyksiä.Wienissä kun ollaan niin Straussin sävelet tempaavat mukaansa. Kaupunki on sikäli onnekas että siellä on säilynyt paljon historiallisia rakennuksia. Menneen ajan Itävalta-Unkarin suuruuteen ja glamouriin voi törmätä astellessaan Schönbrunnin linnassa. Ooppera on myös kokemuksen arvoinen, aikoinaan onnistuimme saamaan liput Volksoperaan katsomaan Franz Leharin , hymyn maata. Oopperassa huomioni kiinnittyi siihen että perheet olivat katsomassa yhdessä korkeakulttuuria ja lapset käyttäytyivät moitteettomasti ja olivat pukeutuneet tilanteeseen sopivasti. Monellakin tapaa käytös- ja tapakulttuuri oli voimissaan vanhassa kulttuurimaassa. Suomalaista hiukan hämmensi kun kaupungin ulkopuolella tilaviiniravintolaan astuessa myös muut asiakkaat tervehtivät. Toki suurkaupungilla  niin kuin Wien on myös toisenlaiset kasvot. Huvipuiston ulkopuolella kehätiellä oli prostituution harjoittajia tien varsilla asiakkaiden kalastelussa.
Silti tuo käytöskulttuurin näkyminen myönteisesti  saa aina miettimään , tehdäänkö perheissä tai kouluissa jotain eri lailla  tai paremmin kuin meillä. Opetusalan töissä on ollut jo niin kauan että muistaa lausahdukset , koti hoitaa kasvatuksen ja koulu opetuksen. Jossain vaiheessa lause lieveni. Kun oma ihmiskäsitys on holistinen niin en tätä ole koskaan allekirjoittanut. Eikä tämän päivän koulussa lähtökohtaisesti voi noista asetelmista lähteä liikkeelle. Meillä on siis muilta opittavaa, olimmepa Pisan kärjessä tai ei.
Jos matkustat Wieniin, niin Sacher- leivos, Rizling ja schnitzel ovat kokeilemisen arvoisia.

Auf wiederhören

Kansainvälisyystoiminnan sadonkorjuuta

Kotikansainvälisyys tarkoittaa kansainvälistymistä kotimaassa. Se voi olla esimerkiksi tapahtumien järjestämistä ja ulkomaisten opiskelijoiden tutoreina toimimista, maahanmuuttajaopiskelijoihin tutustumista, kielten harrastamista ja vieraisiin kulttuureihin perehtymistä.

Koulussa kotikansainvälisyys tarkoittaa sellaisia kansainvälisiä oppimisympäristöjä ja oppimisen sisältöjä, joita voidaan hyödyntää oman koulun tiloissa ja lähiympäristössä, kuten tutustumalla oman koulun ja seudun kielelliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen (kuten oppilaan oman suvun kulttuuriset rakennusaineet, koulun ulkomaalaistaustaiset oppilaat ja opettajat), osallistumalla internet-pohjaisiin kansainvälisyyshankkeisiin tai tutustumalla oman alueen elinkeinoelämän kansainvälisyyteen.

Kotikansainvälisyyden merkitys on kasvussa yhä monimuotoisempana toteutuvan tieto- ja viestintäteknologian sekä yhteiskunnan lisääntyvän monikulttuuristumisen myötä

Kansainvälinen toiminta mielletään usein edelleen ennen kaikkea liikkuvuudeksi. Se on kuitenkin paljon laajempi kokonaisuus. Opetushallituksessa hahmotetun kansainvälisen toiminnan tasojaottelun (kv-opas) mukaan voidaan hahmottaa kansainvälisen toiminnan monimuotoisuutta ja sitä, minkälaista yhteistyötä ja resursointia kullakin toiminnan tasolla tarvitaan

Kotikansainvälisyyttä toteutetaan oman koulun tiloissa ja lähiympäristössä, avaamalla silmät ja korvat läsnä olevalle monikulttuurisuudelle ja kansainvälisyydelle. Kotikansainvälisyys voi olla myös tieto- ja viestintäteknologian mahdollistamaa virtuaalista yhteistyötä toisen maan koulujen kanssa, jopa yhteisenä opetuksena maiden välillä. Kansallinen kansainvälisyys on käsitteenä uusi, mutta siihen liittyvä toiminta tuttua: tutustutaan autenttiseen kansainvälisyyteen tai parhaaseen kansainväliseen osaamiseen kotimaassa. Voidaan esimerkiksi tehdä opettaja- ja oppilasvierailuja eri maiden lähetystöihin ja kulttuurikeskuksiin, korkeakoulujen kansainvälisiin keskuksiin tai kielikouluihin tai tutustutaan kansallisesti merkittävien kansainvälisten yhteistyöverkostojen toimintaan.

Päättyneen lukuvuoden aikana keräsimme koulussa  vuosiluokittain ja oppiaineittain kaikkia niitä asioita mitä kotikansainvälisyyden  alla voidaan tehdä.  Perheiden liikkuvuuden lisääntyminen on  yksi oivallinen tapa osallistuttaa oppilaita kertomaan matkoistaan ja näkemästään. Hyvä käytäntö on ollut kolmannesta luokasta ylöspäin hyödyntää oppilaiden tietämystä maantiedon ja ympäristöopin oppiaineksessa. Kootessani opetushallituksen kansainvälistymisapurahan loppuraporttia olin positiivisesti yllättynyt siitä miten moneen oppiaineeseen kansainvälisyys integroituu. Yk:n päivänä yksi vuosiluokka oli juhlistanut liikunnassa päivää tanssimalla kansantansseja eri maista. Kansainvälisyys on siis paljon muutakin kuin liikkuvuutta rajojen ulkopuolelle

Lukiessani opettajien koonteja kotikansainvälisyydestä olin yllättänyt siitä miten paljon vuositasolla opetussuunnitelman puitteissa kv-työtä tehdään tiedostamatta.

Meillä asia oli esillä lukuvuoden aikana ja siihen kiinnitettiin erityistä huomioita. Iloinen mieli tuli siitä että tietotekniikka yhdistyi asiaan luontevasti. Neljänsien luokkien opetusvideo yhdisti tietotekniikan käytön, ipadit, kestävän kehityksen, englannin kielen hienoksi tietoiskuksi aiheesta " How we can save energy and nature". Kansainvälisyystoiminta on parhaimmillaan sitä työtä mitä arjessa koulussa tehdään, aina ei tarvitse lähteä merta kauemmas kalaan, eikä kv-toiminta ole pelkkää opettajien tai oppilaiden liikkuvuutta.

Mukavuusalueelta joskus pois

Kun kriisien ja sotien syynä usein on politiikka tai uskonto niin paradoxi on valmis. Politiikanhan tulisi olla yhteisten asioiden hoitoa yhteiseksi hyväksi ja kaikkiin suuriin uskontoihin sisältyy lähtökohtaisesti lähimmäisen kunnioitus. Politiikasta kirjoittaminen ei ole itselle harmaata aluetta mutta kirjoittamista mukavuusalueen ulkopuolella se on. Eilen kuitenkin Trainers housen konsultti haastoi koulutuksessa pois mukavuusalueelta joten hetkeksi sen ulkopuolelle ja sananen politiikasta. Jonkinlainen lukkarin rakkaus aiheeseen on koska ainoat kympit koulutodistuksissa vilahtivat musiikissa sekä historiassa ja yhteiskuntaopissa. Suurempaa intohimoa politiikkaan ei löydy mutta arvostan kaikkia niitä joilta kipinä ja intohimo asiaan löytyy

Edesmenneen isäni täyttäessä 1980 viisikymmentä vuotta paikallislehti teki hänestä jutun syntymäpäivien kynnyksellä. Toimittaja kysyi häneltä eikö politiikka ja siihen osallistuminen ollut kiinnostanut missään vaiheessa elämän taivalta.Eläväiselle luonteelle ja hyvät sosiaaliset sekä puhetaidot omaavalle ihmiselle politiikka olisi sopinut.Isä vastasi kysymykseen että politiikka on hänestä kuin pölynimurin letku,venyvä ja mutkalle menevä eikä hän tuntenut politiikkaan vetoa tai kutsumusta.Vertauskuvan osuvuus on auennut itselle vuosia myöhemmin.Yhteisten asioiden hoito vaatii kaikilta niiltä hoitavilta venymistä, siitä kai pohjimmiltaan monipuoluejärjestelmässä on kysymys.Historia on kaiketi osoittanut ettei yhden puolueen taktiikalla liikkeellä oleminen ole onnistunut,jopa kiinalaiset kamppailevat tämän asian kanssa vaikkei sitä virallisesti voi myöntää. Suomalainen puoluejärjestelmä on verrattain nuori, voidaanhan sen katsoa tosiasiallisesti syntyneen itsenäistymisen molemmin puolin. Yhteiskunta oli kovin eri näköinen kuin tänään, siksi politiikan kielessä " jargonissa" huvittaa menneisyyden kaiut; toverit, porvarit,kyllä kansa tietää.Työelämän muutokset ja moninaisuus ovat osittain hämärtäneet perinteisiä asetelmia. Moni pienyrittäjä on johtaja ja työntekijä samassa paketissa eli omistajan ongelmat ja duunarin ongelmat samassa paketissa.Vihreiden nouseminen on omalla tavallaan mielenkiintoinen poliittinen ilmiö, yhden asian liikkestä päättämään aivan tavallisista asioista joiden yhteys kestävään kehitykseen tai luonnonsuojeluun on keinotekoinen tai sitä ei ole.Kristillisdemokraatit ovat vihreiden lailla kasvaneet uskontopuolueesta oikeaksi puolueeksi . Puoluekartan mielenkiintoinen puolue on ruotsinkielinen kansanpuolue.Kieli yhdistää vasemmalta oikealle, puolue edustaakin  monella tapaa eurooppaisia humanistisia arvoja.Paremman tekemisen puutteessa on tullut lueskeltua suomalaisten puolueiden ohjelmia, kaikikien ohjelmissa on hyviä asioita.Mielessä on kieltämättä käynyt kysymys siitä että pysyykö ohjelmat ja tavoitteet yhteiskunnan kehityksen tahdissa. Toisaalta  lienee hyvä että jokaisella puolueella on oma agendansa. Nykymaailma tosin haastaa esimerkiksi ympäristöasioissa jokaisen puolueen.miettimään kestävää kehitystä eikä se ole yhden puolueen asia vaan meidän kaikkien asia. Noita asioita taitaa olla aika liuta , niin porvarin kuin duunarin yhteisenä intressinä pitää olla työllisyyden kehitys, puhumattakaan suomalaisen koulutuksen ja sivistyksen puolustamisesta.

Olen joskus laskenut leikkiä että pitäisi perustaa  yksi hyvä puolue mutta kun tuo yksipuoluejärjestelmä on hiukan huonoksi todettu historiassa niin taitaa sittenkin olla hyvä että meillä on monipuoluejärjestelmä.

Kunnallisessa päätöksenteossa maallikot joutuvat päättämään asioista missä heillä ei ole asiaosaamista tai substanssin hallintaa. On ensiarvoisen tärkeää että virkamieskunta on asiansa ja toimialansa osaavaa. Kuntien virkamiehet sitä ovatkin. Joskus hämmästyttää uutisia kuunnellessa se miten poliittisen päätöksenteon ja hallinnon virkamiesten välillä voi olla juopa, joskus jopa epäluottamus. Sosiaalilautakunnassa tuli aikoinaan istuttua kahdeksan vuotta. Sosiaalialan lainsäädännön osaamisesta ja tulkinnasta esittelijällä oli selkeät sävelet. Maallikkona monen asian päättäminen tunnetasolla olisi johtanut juridisesti tarkastellen vääriin päätöksiin. Ajoittain esitetään malleja missä kunnanhallinnossa poliittisesta päätöksenteosta tulisi ammattimaisempaa, ajatus on kehittämisen arvoinen. Jokainen lautakunnissa tai valtuustossa istunut tietää miten valmisteluun ja asioihin perehtyminen vie aikaa kun niihin perehdytään kunnolla.

Luottamushenkilönä  tuli takavuosina osallistuttua sekä seurakunnan hallintoon että kunnallisiin luottamustehtäviin.Kaiikki alkoi suomenkielisen kunnallisjärjestön toiminnasta ja jatkui myöhemmin paikallisen kokoomusyhdistyksen rivijäsenestä yhdistyksen puheenjohtajaksi.Kokoomukseen päätyminen oli varmaan monen tekijän summa, enkä lähde siitä avautumaan.

Muuton vuoksi luottamustehtävät jäivät taakse ja on mukava toimia sivusta seuraajana. Monissa yhteyksissä olen kiittänyt niitä tuttuja jotka kunnallisessa ja valtakunnallisessa työssä toimivat politiikassa yhteisiä asioita ajamassa puolueesta riippumatta. Politiikka on taitolaji jota tehdään sydämellä, paljon se ottaa mutta myös antaa.

T.  Eurooppalaisen humanistipuolueen ensimmäinen jäsen

Lehteä on kiva joskus lukea

Virkarehtorin työvuoden yhtenä etappina voi pitää lukuvuoden loppua. Edellinen lukuvuosi on ”paketissa” ja opettajien sekä lasten siirtyessä hyvin ansaitulle lomalle alkaa uuden lukuvuoden valmistelu. En tiedä alkaako ikääntyminen näyttää ensimmäisiä merkkejään vai onko maailma ympärillä vain muuttunut mutta tuntuu kuin kevät olisi hektisempi vuosi vuodelta. Viimeisten viikkojen aikana sanomalehteä ei ole tullut avattua vaan otsikot on tullut pikaisesti selattua netistä. En tiedä onko huonoa tuuria vai valikoivaa lukua  mutta silmiin pistäneet otsikot ovat kaikki omalla tavallaan masentavia. Eilen kaupassa käydessä oli pakko ostaa Ilta-Sanomat, kannessa nimittäin luki että kesän kunniaksi vain hyviä uutisia, onkohan ” rukoukset” kuultu. Sisältö myös piti kannen lupauksen, positiivisia ne olivat.

Pari viikkoa sitten olleiden eurovaalien jälkeen alkoi kansallinen itseruoskinta alhaisesta äänestysprosentista ja Jussi Halla-Ahon vaalimenestyksestä. Otsikot kertovat viime kädessä enemmän meistä suomalaisista ja meidän ajattelustamme kuin itse vaalista ja henkilöstä. Valistuksesta ja informoinnista huolimatta meidän suomalaisten tietous ja käsitykset Euroopan parlamentin toiminnasta ovat aika vähäiset. Käsi sydämelle, kuinka moni meistä pystyy kertomaan esimerkiksi 10 asiaa Eu-parlamentin tehtävistä. Huolestuttavinta ehkä onkin että se että moni meidän arkeemme liittyvä päätös tehdään Brysselissä eikä Arkadian mäellä. Ikävä tulee Muilun Jönssiä Lapuan lukiosta 70-luvun lopulta, hän kävi yhteiskuntaopin tunneilla eduskunnan tehtävät laajasti läpi sekä Etyj-prosessin ja YYA-artiklat. Me tarvitsemme ehdottomasti peruskoulussa ja lukiossa historian ja yhteiskuntaopin opetusta. Innostavia opettajia jotka haastavat älyllisesti pohtimaan ja keskustelemaan.

 Itse en ole koskaan lukenut Halla-Ahon blogia sen enempää kuin kirjoituksiakaan. Hänestä kertovan Hesarin kuukausiliitteen luin. Sen perusteella ei voi eikä pidä vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ehkäpä terävän ja sarkastisen ilmaisun alle hukkuu ajatuksia jotka saattavat olla keskustelun arvoisia mutta elävät omaa elämäänsä  ei toivotulla tavalla. Hyvä äänisaalis kertoo kuitenkin siitä että hänen ajatuksilla on kannattajajoukko, eikä suomalaista äänestäjää pidä aliarvioida. Äänimäärään mahtunee miehiä, naisia, koulutettuja, duunareita, koko yhteiskunnan kirjo. Vanha viisaus pitänee tässäkin paikkansa ” meidän asioista päättävät ne jotka olemme äänestäneet päättämään asioista”

Kesto-otsikko tuntuu myös olevan suomalainen alkoholipolitiikka. Kansanterveydellisistä syistä keskioluen myyntiä tulisi kuulemma rajoittaa ja alkoholiveroa nostaa. Kiellothan ne tässä maassa ovatkin ongelmat ratkaisseet ? Muistan lukeneeni että viinan hinnan noston vaikutukset sen kulutukseen ja hankintaan ovat vähäiset. Viron valtiolle veljeskansana teemme mittavan kädenojennuksen nostamalla kotimaisen alkoholin hintaa. Keskioluen myynnin siirrolla Alkoon ( vai Altiako) kumarramme Viroon ja pyllistämme vähittäiskaupalle ja panimoille. Suomalainen juomakulttuuri on kuitenkin siistiytynyt vaikka koulujen päättäjäisten perusteella emme sitä uskokaan. Viinien käyttö seurustelu ja ruokajuomana on lisääntynyt ja alkoholin käytöstä on tullut sosiaalisesti hyväksytympää. Valistuksella, tapakasvatuksella ja asennetyöllä on pitkässä juoksussa saavutettavissa paremmat tulokset kuin turhalla holhouksella.

Kollega vilautti tänään uutisotsikkoa netistä. Selvittäjät kaikessa viisaudessaan olivat päättäneet ehdottaa pääkaupunkiseudun kolmen suuren  sekä Sipoon ja Etelä.-Tuusulan yhdistymistä. Uutinen ärsytti yhtä paljon kuin aina ennenkin. Puhtaasti hallinnon näkökulmasta puhutaan kokonaisuudesta jonka hallinnon ja hallintokulttuurien yhdistäminen voi olla pohjaton suo .Alueiden eriarvoistuminen ja sen kehitys pysähtyisi. Eriarvoistuminen on jo tapahtunut väärien valintojen ja asuttamisstrategioiden tai niiden puutteen vuoksi. Osassa Suomen kuntia koulutus ei ole enää arvokysymys ja arvovalinta vaan säästökysymys. Hesarista bongasin hyvän kirjoituksen ,pitäisikö opetus siirtää valtion järjestämisvastuulle kun kuntien eriarvoisuus on jo huolestuttava, hyvä kysymys !