Tuhansia tarinoita

Kun insinööri puhuu lujuuslaskelmista tai Esko Valtaoja universumista, niin maallikkona tyytyy nyökkäilemään ja varoo paljastamasta tietämättömyyttään asiasta. Koulusta keskusteltaessa kaikilla on mielipide ja kaikista tulee" asiantuntijoita". Lähes kaikki meistä ovat käyneet koulua joten kokemuksen rintaääni puhuu. Keskustelu liikkuu usein myös voimakkaasti tunnetasolla. Syntymäkaupunkini eräällä keskustelupalstalla käy kiivaana keskustelu koulujen rakentamisesta ja saneeraamisesta, viisainta on katsoa sivusta. Isojen kaupunkien päätös palkata uudet opettajat vasta koulun alusta puhuttaa alan ihmisiä ja aiheestakin; uudet opettajat aloittavat ensimmäisen vuotensa " palkan alennuksella". Laskeskelin leikilläni että jokaisen koulua käyneen kouluaika on oma tarinansa, jokaisen opettajan työura on oma tarinansa ja koulujen historia on omaa tarinaansa. Meiltä löytyy siis miljoonia tarinoita. Kaikki nuo tarinat ovat myös hukattu mahdollisuus. Jos jotain asiaa elämässään on katunut niin yksi katumuksen aihe on ettei nuorempana ymmärtänyt dokumentoinnin ja kirjaamisen merkitystä. Siinä asiassa ikä on ehkä tuonut jo viisautta. Kasvatuksen historia nostaa suomalaisesta koulusta merkittäviä uudistajia ja toimijoita mutta moni historia ja oivallukset jäävät myös kertomatta.
 Isoisäni kaksi sisarusta Toivo ja Sanna  lähtivät opettajan uralle. Isä oli tätä vastustellut. Yhteistaloudesta opiskelemaan lähteminen ja rahallinen tukeminen olivat ilmeisesti huolettaneet. Johan Hiipakan mielestä Sannalle parempi urasuunnitelma olisi ollut jäädä kotitanhuville ja alkaa katsella miniän paikkaa. Johanin mielestä opettajan ammatista saama korvaus oli vähän kuin ilmassa olevaa rahaa. Talonpojalle työ edusti fyysistä työtä " otsa hiessä". Toivo ja Sanna seurasivat kuitenkin omaa kutsumustaan ja hakeutuivat seminaariin.Toivon ura ja elämä katkesivat sodan vuosiin mutta Sanna-täti jäi eläkkeelle täyden uran palvelleena. Tapasin Sannaa lähinnä sukujuhlissa mutta häntä kiinnosti kovasti kummipoikansa pojan opinnot. Sanna kertoi että oli luokassa pitänyt työrauhaa käyttäen lämmintä huumoria ja sopivasti huijannut vallattomia poikia  koulutyön tekoon. Positiivista pedagogiikkaa jo 1930-luvulta alkaen.Minua harmittaa vieläkin etten kirjannut Sannan tarinoita.
Näitä  samanlaisia tarinoita on tuhansia ja mitä oivalluksia tai toimintamalleja meiltä jääkään pimentoon.
Tutkimuksella on oma arvonsa ja paikkansa suomalaisen koulun kehittämisessä mutta käytännön kokemukset ja oivallukset olisi upeaa koota. Tehtävä lienee mahdoton mutta siihen tulis kiinnittää huomiota. Aiheiden kaivo on pohjaton. Eläkkeellä oleva kollega on kirjoittanut satoja kouluun liittyviä juttuja mutta aiheesta voi ammentaa loputtomasti. Meillä on paljon opetustyön puurtajia joiden hienot jutut jäävät pimentoon.