Alkanut kevätlukukausi on työuralla järjestyksessään 30. Edessä olevat työvuodet ovat mielenkiintoisia.Kolmen vuoden kuluttua eläköityvä kollega sanoi että edessä on innostava ajanjakso. Voin allekirjoittaa sen täysin. Uudistuva opetussuunitelma jää työuran viimeiseksi.
Takana on kuitenkin opetusalan ammattilaisena 30 vuotta ja vielä pidempi aika koulussa kun laskee ajan oppilaana sekä opiskelijana. Ketonen ja Myllyrinne sarjan sketsissä,kysyttiin aikanaan ” mikäs mies te oikein olette” Sketsissä vastattiin että setämies, mutta tässä vaiheessa voisi kai itse vastata kysymykseen, koulumies. Näillä virkavuosilla voi kaiketi katsoa taaksepäin suomalaista koulua ja sen kehittymistä. YouTubessa pyörii video missä Paavo Väyrynen haastattelee itseään. Pilke silmäkulmassakin hän lienee ainoa, joka siihen pystyy. Päätin kuitenkin kysyä itseltäni , mitä on tapahtunut kolmen vuosikymmenen aikana, mitä on jäänyt mieleen ja mitä ajatuksia pyörii mielessä. Koulu työpaikkana on kuitenkin ollut ikkunapaikka suomalaiseen yhteiskuntaan.
Tälläisinä tuumailuja pyörii mielessä.
1 sodan jälkeinen Suomi on ollut jatkuvassa rakennemuutoksessa. Sisäinen muuttoliike kasvattaa pääkaupunkiseutua ja alueellisia keskuksia muualla maassa. Koulujen määrä on laskenut kehityksen vuoksi ja muutos koettelee ennen kaikkea pieniä kouluja. Monessa paikassa lähti ensin posti, sitten kauppa ja lopuksi koulu. Edullista kuntatalouden näkökulmasta pienten koulujen pyörittäminen ei ole, mutta menetettiinkö myös jotain siellä missä lapsimäärän puolesta koulun pyörittäminen olisi ollut mahdollista.
2 ensimmäisessä työpaikassani koulussa kopiot veivattiin spriihöyryssä ja piirtoheitin (jota myös yliolan heittimeksi olen kuullut kutsuttavan ) oli mullistava keksintö. Pidettiinpä sen käytöstä oikein kursseja. Tietotekniikan matka oppimisen apuvälineeksi on ollut pitkä ja mutkainenkin. 1997 ollut kampanja Suomi ykköstietoyhteiskunnaksi antoi potkua kouluille. Toimin noina vuosina tuollaisen kerhon ohjaajana. Mitä tapahtui , miksi vauhti hyytyi. Miten veljeskansamme Virossa meni edelle kehityksessä. Uutta OPS :a voi pitää selkeänä tahdon ilmaisuna että oppimisen palvelijaksi on tietotekniikka valjastettava uudella tavalla ( uljaalla)
3 Suomi on kansainvälisempi kuin 30 vuotta sitten. Toivottavasti Suomi on suvaitsevaisempi. Olemme EU:n jäsenmaa. Opetushallitus ja Cimo tukevat merkittävällä tavalla koulujen kansainvälistymistä ja kansainvälisyyden myönteistä kehitystä.
4 Tiedon saanti on helpompaa kuin ennen.Tiedontulva on valtava. Koululla on valtava haaste opettaa kriittisyyttä ja medialukutaitoja.
5 Sosiaalinen media , kaikenlainen viihdyke kamppaillee koulun kanssa lasten ja nuorten suosiosta.
6 Perinteiset perheeseen ja sukuunkin tukeutuvat yhteisöllisen rakenteet ovat muuttuneet. Koulussa näkyy hyvinvointi mutta kouluissa näkyy myös pahoinvointi moninaisista syistä.Kylä tai sukukulttuuri ei ole voimissaan samalla lailla
7 Kiireen tuntu on koulussa lisääntynyt Jos 80- luvulla kuuli luokan seinäkellon minuuttiviisarin liikkeen, niin nyt ei kuule välituntikelloa, eikä tämä johdu kuulosta.
8 lapsen yksilölliset tarpeet tunnistetaan paremmin, diagnostisoidaan asioita paremmin, enemmän. Kysyn silti itseltäni diagnostisoidaanko liikaa.
9 kouluista on tullut varovaisia. Sehän on myös hyvä asia, tunnustamme turvallisuuteen liityvät asiat ja haasteet. Onko lapsi kuitenkin mennyt pesuveden mukana jossain vaiheessa. Erilaisten oikeustoimien pelossa mietimme, voivatko pojat kiivetä puun alaoksille, voiko hyppiä , juosta ja poikamaisesti riehua. Kasvamiseen ja elämään kuitenkin kuuluu pienet naarmut ja vastoinkäymiset
10 suomalainen koulu yhdellä mittarilla ( Pisa ) on edelleen huippumaita vaikka pientä pudotusta onkin. Miksi koulu on sitten kritiikin ja arvostelun kohteen enemmän kuin 30 vuotta sitten. Syitä on varmaan monia mutta tässä maassa meillä on syytä olla ylpeitä. Olen päässyt kolmen vuosikymmenen aikana kurkistamaan eurooppalaisiin kouluihin. Aina mukaan on tarttunut ideoita ja käytäntöjä mutta päällimmäisenä on aina ollut ajatus.Suomalainen koulu on meille suomalaisille paras .
Takana on kuitenkin opetusalan ammattilaisena 30 vuotta ja vielä pidempi aika koulussa kun laskee ajan oppilaana sekä opiskelijana. Ketonen ja Myllyrinne sarjan sketsissä,kysyttiin aikanaan ” mikäs mies te oikein olette” Sketsissä vastattiin että setämies, mutta tässä vaiheessa voisi kai itse vastata kysymykseen, koulumies. Näillä virkavuosilla voi kaiketi katsoa taaksepäin suomalaista koulua ja sen kehittymistä. YouTubessa pyörii video missä Paavo Väyrynen haastattelee itseään. Pilke silmäkulmassakin hän lienee ainoa, joka siihen pystyy. Päätin kuitenkin kysyä itseltäni , mitä on tapahtunut kolmen vuosikymmenen aikana, mitä on jäänyt mieleen ja mitä ajatuksia pyörii mielessä. Koulu työpaikkana on kuitenkin ollut ikkunapaikka suomalaiseen yhteiskuntaan.
Tälläisinä tuumailuja pyörii mielessä.
1 sodan jälkeinen Suomi on ollut jatkuvassa rakennemuutoksessa. Sisäinen muuttoliike kasvattaa pääkaupunkiseutua ja alueellisia keskuksia muualla maassa. Koulujen määrä on laskenut kehityksen vuoksi ja muutos koettelee ennen kaikkea pieniä kouluja. Monessa paikassa lähti ensin posti, sitten kauppa ja lopuksi koulu. Edullista kuntatalouden näkökulmasta pienten koulujen pyörittäminen ei ole, mutta menetettiinkö myös jotain siellä missä lapsimäärän puolesta koulun pyörittäminen olisi ollut mahdollista.
2 ensimmäisessä työpaikassani koulussa kopiot veivattiin spriihöyryssä ja piirtoheitin (jota myös yliolan heittimeksi olen kuullut kutsuttavan ) oli mullistava keksintö. Pidettiinpä sen käytöstä oikein kursseja. Tietotekniikan matka oppimisen apuvälineeksi on ollut pitkä ja mutkainenkin. 1997 ollut kampanja Suomi ykköstietoyhteiskunnaksi antoi potkua kouluille. Toimin noina vuosina tuollaisen kerhon ohjaajana. Mitä tapahtui , miksi vauhti hyytyi. Miten veljeskansamme Virossa meni edelle kehityksessä. Uutta OPS :a voi pitää selkeänä tahdon ilmaisuna että oppimisen palvelijaksi on tietotekniikka valjastettava uudella tavalla ( uljaalla)
3 Suomi on kansainvälisempi kuin 30 vuotta sitten. Toivottavasti Suomi on suvaitsevaisempi. Olemme EU:n jäsenmaa. Opetushallitus ja Cimo tukevat merkittävällä tavalla koulujen kansainvälistymistä ja kansainvälisyyden myönteistä kehitystä.
4 Tiedon saanti on helpompaa kuin ennen.Tiedontulva on valtava. Koululla on valtava haaste opettaa kriittisyyttä ja medialukutaitoja.
5 Sosiaalinen media , kaikenlainen viihdyke kamppaillee koulun kanssa lasten ja nuorten suosiosta.
6 Perinteiset perheeseen ja sukuunkin tukeutuvat yhteisöllisen rakenteet ovat muuttuneet. Koulussa näkyy hyvinvointi mutta kouluissa näkyy myös pahoinvointi moninaisista syistä.Kylä tai sukukulttuuri ei ole voimissaan samalla lailla
7 Kiireen tuntu on koulussa lisääntynyt Jos 80- luvulla kuuli luokan seinäkellon minuuttiviisarin liikkeen, niin nyt ei kuule välituntikelloa, eikä tämä johdu kuulosta.
8 lapsen yksilölliset tarpeet tunnistetaan paremmin, diagnostisoidaan asioita paremmin, enemmän. Kysyn silti itseltäni diagnostisoidaanko liikaa.
9 kouluista on tullut varovaisia. Sehän on myös hyvä asia, tunnustamme turvallisuuteen liityvät asiat ja haasteet. Onko lapsi kuitenkin mennyt pesuveden mukana jossain vaiheessa. Erilaisten oikeustoimien pelossa mietimme, voivatko pojat kiivetä puun alaoksille, voiko hyppiä , juosta ja poikamaisesti riehua. Kasvamiseen ja elämään kuitenkin kuuluu pienet naarmut ja vastoinkäymiset
10 suomalainen koulu yhdellä mittarilla ( Pisa ) on edelleen huippumaita vaikka pientä pudotusta onkin. Miksi koulu on sitten kritiikin ja arvostelun kohteen enemmän kuin 30 vuotta sitten. Syitä on varmaan monia mutta tässä maassa meillä on syytä olla ylpeitä. Olen päässyt kolmen vuosikymmenen aikana kurkistamaan eurooppalaisiin kouluihin. Aina mukaan on tarttunut ideoita ja käytäntöjä mutta päällimmäisenä on aina ollut ajatus.Suomalainen koulu on meille suomalaisille paras .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti