Öinen lumisade oli valkaissut luontoa lisää ja työmatka autolla Länsiväylää pitkin täytyi ajaa kieli keskellä suuta. Lumisesta tienpinnasta palautui mieliin ensimmäinen laskettelureissu Itävaltaan 31 vuotta sitten. Kesällä 1982 Itävaltaa tuli katseltua autosta päin. Seuraavana kesänä näkökulma syntyi junassa. Molemmilla kesäreissuilla kypsyi päätös että tänne on päästävä kokeilemaan laskettelua. Vuoden vaihtuessa 1984 puolelle ojensin viimeiset kesälomatienestit Zell am Seen ala-asemalla viikon hissikorttiin. Valintoja elämässä täytyy tehdä, mutta hyviä valintoja ei tarvitse katua.
Aamuisesta kelistä tuli mieleen lumisade joka yllätti puolessa välissä Salzburgin ja Zell am Seen. Bussikuski pysäytti autonsa pidäkkeelle ja laittoi alle lumiketjut. Vieläkin muistaa helpotuksen tunteen, matka alas kun oli sangen pitkä ja jyrkkä. Satanutta lunta osasi arvostaa seuraavien päivien aikana. Ainakin kerran elämässä kokemuksena voi pitää aamua jolloin pääsi laskettelemaan puuterilumella ennen rinnekoneen huoltotoimia.
Kun suvaitsevaisuus on tämän ajan kesto-otsikko, niin vanhoillisena
ja konservatiivisenä pidetystä Itävallasta tulee mieleen seuraava
kokemus.Pistäydyimme vaimon kanssa paikallisessa kirkossa missä oli alttarilla jouluseimi ja kirkko muutenkin jouluisessa asussa vuoden ensimmäisinä päivinä. Kerroin majatalomme emännälle käynnistä. Hän kysyi olinko katolinen. Kerrottuani kuuluvani evankelisluterilaiseen kirkkoon, hän sanoi että " sama Jumala katolinen tai protestantti". Kuulosti viisaalta silloin ja kuulostaa vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti