Ensimmäisessä työpaikassa kaksikielisessä kunnassa nuorena opettajana itseäni ihmetytti kaksi asiaa ; oppilaiden suppea paikallistuntemus ja kielimuuri suomen-ja ruotsinkielsiten välillä. Näistä jälkimmäinen ihmetyttää vielä 30 vuoden jälkeen. Kaksikieliset kunnat olisivat luonteva paikka kielikylvettää/ suihkuttaa lapsia.
Opettajauran alkuvuosina pyrin aktiivisesti luomaan niitä tilaisuuksia missä tutustutaan kotiseutuun ja sen molempiin kieliin. Aloittessani ensimmäisessä rehtoripestissä 1991 otin yhteyttä lähimpään ruotsinkieliseen kouluun ja sovimme yhteisistä tilaisuuksista ja oppilasvaihdosta. Tämä ei olisi onnistunut ilman opettajakuntaa joka sitoutui täydellä innolla hankeeseen. 1995 koulussamme pyöri täydellä teholla ruotsin kielisuihkutus. Se oli tärkeä kokeilu niin paikallisesti kuin alueellisesti ja poiki lukuisia yhteydenottoja ja vierailupyyntöjä. 1997 Skotlannista tuli vierailija ja aloitimme yhteistyön mikä huipentui 15 vuoden ajan kestäneeseen oppilasvaihtoon kahden vuoden välein sekä yhteiseen Comenius -vaihtoon.
Taaksepäin katsoen voi sanoa kulkeneensa kansainvälisyyden tasot ja pyramidin väärinpäin.Kun olen kirjoittanut tai minua on pyydetty puhumaan aiheesta, olen suositellut vahvasti lähtemään pienistä perusaskeleista liikkeelle kv-työssä. Ehkä myös ikä on tuonut viisautta ja varovaisuutta ja kaikenlaisessa liikkumisessa tunnistamme muutokset turvallisuusympäristössä paremmin kuin ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti